Miten mies "vie jalat alta" naiselta? Mikä asia miehessä, tai mitä hän teki, joka vei sinun jalat alta?

Katse.

Laukaisi niin nokkelan sanaleikin, että pikkuhousut kastuivat välittömästi. Eikä muuten ollut tasoltaan mikään hillitön kurvi tai tortun kostutus. Kielellisesti lahjakas mies vie jalat alta.

Kävelimme kevyen liikenteen väylää, jossa ajoi polkupyöriä. Hän ohjasi minua kuin ihan huomaamattaan olkapäästä, etten jää pyörän alle.

Vaikea määritellä. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, osaa lukea muita ja sopeuttaa käytöstään sen mukaan. Hän saa muut iloiseksi. Hyvä tuoksu, pilke silmäkulmassa, leveät hartiat, miellyttävät kasvot, ihana ääni ja eleet, ei ylipainoa. Flirttaileva

Herrasmiesmäisyys, lämpö ja välittäminen. Sellainen, että aidosti välittää ja tahtoo hyvää. Tietysti se vaatii sen, että kemiat kohtaa.

En tule koskaan unohtamaan erästä nuorta miestä monia vuosia sitten. Olin festareilla kavereideni kanssa ja pengoin lompakkoa laukustani. Pudotin siinä samalla kamman laukusta (ei siis mikään tärkeä esine eikä olisi haitannut, jos olisin hukannut) ja tämä nuori mies oli katsellut kaukaa, hakenut kamman ja toi sen minulle. Hän katsoi mua suoraan silmiin, otti kädestäni kiinni ja suuteli kämmenselkää hellästi. Sanoi lopuksi, että ei tahtonut minun hukkaavan mitään ja lähti pois. Olin niin häkeltynyt ja ihastuksissani. Koskaan en ole tuon jälkeen kokenut kyseistä jalat alta -tunnetta

Äly. Rakastan sitä kun mies filosofisesti pohdiskelee ja kertoo vaikka luonnon ilmiöistä tai jostain muustakin itselleen tärkeästä asiasta. Tämä taito menee ulkonäön edelle kirkkaasti.

Kun näin mieheni ensi kertaa, tuntui ensimmäistä kertaa elämässäni siltä, että olin lähellä pyörtyä, koskaan ennen en ollut saanut sellaista tunnetta. Mitä enemmän vietin aikaa hänen kanssaan, sitä enemmän hän teki asioita, joilla "vei jalat alta". Hän kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä, silkkihansikkain.

Olemme molemmat varattuja tahoillamme ja niin se tulee olemaankin. Mutta vuosikymmeniä hänen katseensa, hänen hymynsä, hänen pieni kiusoittelunsa tyyliin "huomaathan minut". Kemia on ja pysyy. Olemme tanssineet lähekkäin, tiedän miltä hän tuntuu. Samaan aikaan henkisesti ja ja fyysisesti samalla aaltopituudella. Hän on kova, mutta kun katson häntä hän pehmenee silmissä ja sama vaikutus hänellä on minuun.

En kadu sitä, että asiat ovat näin, minulla on maailman ihanin aviopuoliso. Ehkä joku toinen tarttuisi hetkeen, illuusioon. Minä en, koska tiedän, että todennäköisesti tekisimme toisemme ennenpitkää hulluksi. Mutta jollain kummalla tavalla tiedän kohdanneeni hänet jossain elämässä ja tulen kohtamaan hänet ehkä ensi elämässä. Tuttu vieras, joka on koskettanut sydäntäni ehkä enemmän, kuin kukaan muu.

Ei sitä voi selittää, joku hänessä vaan on. Kaikki, kokonaisuus, hän on täydellinen paketti minulle, ei välttämättä muille. Harmi vaan kun en koskaan häntä kokonaan omaksi saanut mutta aina kun nähdään niin sama tunne valtaa.

Kiitos kommenteista kaikki.

Pian tästä kootaankin juttu Iltasanomiin! 

Stay tuned!

ap toimittaja

Kokemus itsellä on nyt tuoreena mielessä. Se oli ensi hymystä klik. Yksi ilta yhdessä - ei seksiä, mutta suudelmia ja hyväilyjä -mieletön kemia ja yhteenkuuluvuuden tunne. Mies ei ole vapaa, joten yritän unohtaa hänet.

Siniset silmät ja hymy + älykkäät kysymykset, joita esitti luennolla.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmista viesteistä jäi mainitsematta kuitenkin ne olennaisimmat eli mies oli noin 185 cm pitkä, komea, tummatukkainen, jykeväleukainen ja lihaksikas. Naisten mielestä tämä tietysti oli vain sattumaa.

Ei. 180 cm, vaaleatukkainen, ei ole jykevää leukaa eikä lihaksikas, vaan hyvin hoikka. Itselleni pitkät hiukset ovat paljon suurempi "ulkonäöllinen triggeri" kuin mikään noista luettelemistasi ominaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Multa on jalat vieneet alta lämminsydämiset miehet, jotka ovat kohdelleet hyvin. Huumaannun sellaisesta kasvettuani kylmien sadistien keskellä.

En tajua miten avuliaisuus ja kuuntelu on erikoista kun mies tekee niin. Minä saan jatkuvasti kuulla naisilta kommenttia siitä miten ajattelen fiksusti aivan erilailla kuin muut. Itse tykkään naisella leveästä lantiosta ja ulospäin avoimesta huumorista

Ei-suomalainen. Valkoinen kyllä :) 

Silloin kun maailmaa luotiin ja me tavattiin, riepoteltiin erästä selkeästi avun tarpeessa ollutta julkkista lehtien palstoilla ja hänelle naureskeltiin yleisesti. Tähån liittyen satuin kuulemaan keskustelunpätkän, jossa nykyinen aviomies totesi toiselle henkilölle, ettei sitä potkita, joka on jo maassa. Repliikki on jäänyt mieleen, ja ihailen hänen ajatusmaailmaansa edelleen.

En tiedä, kun kukaan ei ole onnistunut siinä. Mielenkiinto voi herätä nopeasti, mutta tunteiden kehittyminen vie aikaa. Kannattaa vaan olla oma itsensä ja kohdella toista hyvin. Ei mitään temppuja.

Pienikin mies kellistää helposti isonkin naisen.

Vierailija kirjoitti:

Kouros, naisenkaatotuoksu.

Vitsi, Kourosta oli kun olin nuori. Saako sitä vielä jostakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta ei ole koskaan viety "jalat alta". Pariuduin miehen kanssa kellä on hyvä huumori ja on hyvin kärsivällinen, hän jaksoi piirittää kauan ja lopulta rakastuin.

Yksikään mies ei ole koskaan ollut niin hurmaava että tuntisin jalkojen menevän alta. 

 

Samaa mietin. Tuommoinen 'jalat alta' -juttu on lähinnä myytti, jolla en usko olevan todellisuuspohjaa. Jossain määrin uskon sanontaan, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa tai siihen, että jokin odottamaton tai "käänteinen" juttu saattaa sytyttää kiinnostuksen. Itselleni on käynyt joka kerta niin, että tyyppi, jonka olen kokenut alussa ärsyttäväksi tai korkeintaan yhdentekeväksi, onkin yhtäkkiä pyörinyt mielessä alituiseen ja olen tajunnut ihastuneeni. En ymmärrä itsekään, mistä tuo johtuu.

Menin nuorena yhteen kesätyöhön ja ensimmäisenä päivänä minulle esiteltiin muut työntekijät. Yhden miehen kohdalla kävi niin, että kun hän katsoi minua silmiin, minulta meinasi pettää polvet ja varmaan näytti, että niiasin. Siinä miehessä oli jotain käsittämätöntä vetovoimaa. Mies oli tosi mukava, mutta ei meidän välillä mitään ollut.