Kotihoidetut lapset ovat huomattavasti hankalampia koulussa kuin pk:ssa olleet. T:ope

Koska täällä pidtään sosiaalisia taitoja kaikista tärkeimpinä. Täkäläisten mukaan lähes " kaikki" kouluongelmat juontuvat siitä, että lapsi on ollut kotihoidossa. Äidit tosiaan saattavat olla kotona (kuten yllä todettiin, että näin on Saksassa), mutta lapsi käy sen kuuden tunnin koulupäivän.



Minun, suomalaisen, näkökulmasta koulussa vallitsee viidakon lait. Röyhkein pärjää. Suomalainen pk-järjestelmä on unelma tähän verrattuna.

Kyllä luonteenppiirteillä on todella paljon vaikutusta!

kylläpä tuli pitkä ketju! En tosin ole vastannut tässä ketjussa vielä kertaakaan, joten laitanpa nyt sitten vielä yhden kommentin. Olen todellakin ihan oikea opettaja, tosin koulutukseltani sekä KM että lto. Olen ollut töissä myös päiväkodissa, tiedän siis siitäkin jotain.



Allekirjoitan edelleen alkuperäisen viestini, mutta sen voin toki myöntää, että mielipiteeni perustavat pitkälti vain omaan ja kollegoideni (kyllä, he ovat samaa mieltä) kokemukseen. Esimerkiksi juuri nuo yhteistoiminnalliset taidot kehittyvät vain ryhmässä, koulun alettua kotihoidetut ovat monissa asioissa aivan pihalla. En voi kovin paljon sotkeutua lasten sosiaalisiin suhteisiin, joten kieltämättä joskus nämä hiljaiset, arat, kaikesta itkeskelevät ja toisten jutuista ulkopuolelle jäävät lapset säälittävät. (Tietysti puutun kiusaamiseen yms.) Eli avaukseni tarkoitus ei ollut puhua asiasta vain oman työni helpottamisen kannalta, vaan olen selkeästi ainakin eskarivuoden (ja pidemmänkin) päivähoidon kannattaja myös lapsen itsensä kannalta.



Itselläni on kyllä lapsia, mutta en ole vienyt heitä vauvana hoitoon. Mikäli tämä nyt mihinkään kuuluu, vein heidät hoitoon kaksivuotiaina.



En nyt muista, mihin kaikkeen ketjussa viitattiin, mutta vastailen vielä hetken, jos jollakulla on kysyttävää.



T:ap

Mun 3-vuotias kotihoidettu ei roiku mun jaloissa vaan aloittaa keskustelut jokaisen vastaantulevan mummon sun muun kanssa. Se sun jaloissaroikkuja olisi sama persoona päiväkodin jäljiltäkin ehkä vielä pahempikin roikkuja? Ja tämä minun kertoisi ravintolassa tarjoilijalle ummet ja lammet mopoista ja mönkijöistä (kuten juuri teki) vaikka olisi ollut päiväkodissakin. Eivät lapset ole samanlaisia!!

kaikille aikuisille

Kotihoitoa innolla kannattavat käyttävät aina retoriikkaa, jossa puhutaan, miten luonnotonta on, että lapsi viedään suureksi osaksi valveillaoloaikaansa johonkin yhteiskunnan pyörittämään laitokseen.



Olisi hyvä pitää mielessä, että vielä luonnottomampaa on, että lapsi kasvaa vain ja ainoastaan äidin helmoissa hiljaisessa kodissa. Perinteisesti " koko kylä" on kasvattanut lapsia ja ihmiset ovat aina olleet ison sukuyhteisön ympäröimiä. Iso osa naisista on myös tehnyt maatiloilla lähes kellon ympäri töitä samalla kun on siinä sivussa pitäneet huolta lapsistaan. Yläluokan naisilla taas on ollut imettäjät ja hoitajat. Lapset ovat aina aivan pienestä asti joutuneet oppimaan niitä sosiaalisia taitoja erilaisissa ryhmissä.



Se, että äiti ja lapset ovat hiljaisissa kotiympyröissä ja käyvät silloin tällöin jossain kerhossa, ei todella ole mitään paluuta vanhaan ja luonnolliseen.

Kysymys nimenomaan ei ole siitä että jaloissaroikkuja on hyvä tai keskustelujen aloittaja on hyvä tai joku toinen huono vaan että LAPSET OVAT ERILAISIA oli heidät hoidettu sitten missä tahansa!!!!

Vai saako olla VAIN keskiverto?

Sopivan sosiaalinen, muttei liian.

Rauhallinen, muttei syrjäänvetaytyvä.

Aktiivinen, muttei vie kaikkea huomiota.

jne jne

Voi nuijat teitä, jos yritätte väittää että kaikkien pitää olla samanlaisia!

Kotihoidetut lapset osaavat käyttäytyä paremmin ja odottaa vuoroaan, eivät ole oppineet käyttämään kyynärpäätaktiikkaa. Lisäksi he osaavat kohdella aikuista ihmistä kunnioittavasti. Kotona hoidetuista lapsista isompi osa osaa lukea ja laskea, osa myös kirjoittaa kouluun tullessaan. Toki esikoulun yleistyminen on hieman kaventanut tuota eroa, mutta pääsääntöisesti kotihoidetuilla on nuo hommat paremmin hallussa.

Vierailija:

Tämä on valitettava totuus. Lisäksi näiden kotihoidettujen kotona olevat äidit ovat oikeita opettajan iloja, soittelevat harva se päivä ja ilta (jopa kesken oppituntien) kyselläkseen, kuinka Matti/Maija pärjää.

Todellako pidät puhelinta päällä kesken oppitunnin? Meillä kommunikoidaan tapaamisissa, reppuvihkojen välityksellä ja puhelinaikojen puitteissa, ei tule juurikaan enempää soittoja kotihoidetuilta. Joskin " uraäidit" eivät hallitse puhelinajan käyttöä, he haluavat soittaa silloin kun heille sopii.

Itse suosittelen päiväkotia ainakin osapäiväisenä IHAN JOKAISELLE lapselle ennen kouluun tuloa vähintään sen eskarivuoden, mielellään enemmänkin.

T:alkuopettaja

Minä suosittelen koulun eskaria.

T. Alkuopettaja myöskin

näin hoituu todella hyvin :)

Vierailija:

Todellako pidät puhelinta päällä kesken oppitunnin? Meillä kommunikoidaan tapaamisissa, reppuvihkojen välityksellä ja puhelinaikojen puitteissa, ei tule juurikaan enempää soittoja kotihoidetuilta. Joskin " uraäidit" eivät hallitse puhelinajan käyttöä, he haluavat soittaa silloin kun heille sopii.

onkin. Ja tuntee taatusti vanhempansa, isovanhempansa, isoisoäitinsä ja kaukaisempiakin sukulaisia. Sulla on " hieman" vääristynyt käsitys päiväkotihoidosta.

Vierailija:

He saavat elää rauhassa. Ei höykkyytetä pitkin pitäjään aamulla seitsemältä. He tietävät ketä ovat äiti, isä, mummit ja ukit. He elävät perheessä, eivät yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa.

Ja siitä kiitän luojaa, että meille tämä mahdollisuus on annettu! Kaikilla sitä valitettavasti ei ole. Aika iso osa yhteiskunnan ongelmista vähenisi, jos lapset saisivat syliä, rajoja ja tiiviin suhteen vanhempiinsa. Kotihoito kunniaan, kotihoidontukeen roima korotus!

mutta ei ihan noin voi yleistää. Omankin kokemukseni mukaan KOKONAAN KOTIHOIDETTUJEN lasten sosiaaliset taidot ovat muita heikommat, samoin kyky käsitellä ongelmatilanteita, pettymyksiä ja ristiriitoja. Näiden lasten äidit ovat totta tosiaan hankalampia kuin muut. Mutta toisaalta, näitä kokonaan kotihoidettuja tulee eteen varsin harvoin eikä silloinkaan voi varmaksi sanoa, että ongelmat johtuvat kotihoidosta. Suurin osa lapsista käy esikoulun ja esikoulun käyneistä on kyllä aika vaikea tietämättä päätellä kuka on käynyt vain eskarin ja kuka ollut päiväkodissa pitempäänkin. Lapset ovat erilaisia eikä tätä eroa voi laittaa yksi yhteen hoitomuodon kanssa.



Itseäni on ihmetyttänyt lasten lisääntynyt levottomuus ja käytöshäiriöt ja toisaalta lisääntynyt avuttomuus ja " herkkyys" -- täällä joku esitti listan pienten pahan mielen aiheista, joka oli itse asiassa aika toimiva. Jotkut lapset tuntuvat vaativan jatkuvaa tunnetilojensa skannaamista ja tulkintaa pärjätäkseen ja tällaiset lapset (kotihoidetut tai pk:n kasvatit) vaativat opettajalta aika lailla sekä varastavat toisiin lapsiin käytettävissä olevaa aikaa. Toinen ääripää on lasten holtiton kohellus, häiriköinti ja lyhytjänteisyys.



Miten on mahdollista että samaan aikaan kun kotihoito yleistyy ja hoitojaksot pitenevät lapset muuttuvat ongelmaisemmiksi? Miksi kotihoito kolmivuotiaaksi asti ei rauhoita lapsia? Mitä pitäisi tehdä, ettei ongelmakierre yhä syvenisi? Hoitaa vielä pitempään kotona? Vai mennä keski-eurooppalaiseen malliin? Tiedä häntä, mutta ihmetyttää kyllä...



Entinen ope (1994-2003), nykyään tutkija

Vierailija:

Miten on mahdollista että samaan aikaan kun kotihoito yleistyy ja hoitojaksot pitenevät lapset muuttuvat ongelmaisemmiksi? Miksi kotihoito kolmivuotiaaksi asti ei rauhoita lapsia? Mitä pitäisi tehdä, ettei ongelmakierre yhä syvenisi? Hoitaa vielä pitempään kotona? Vai mennä keski-eurooppalaiseen malliin? Tiedä häntä, mutta ihmetyttää kyllä...

Entinen ope (1994-2003), nykyään tutkija

juttelinpa tuossa päivänä eräänä naapurin kotiäidin kanssa joka erityisopettaja yläasteikäisten parissa, itse olen lsh ja tässä hänen (ja minun) sanomaansa.

Nykyisin on huomattavan paljon lapsia jotka ylivilkkaita ja häirökäyttäymistä toteuttavia ihan siitä syystä että nukkuvat aivan liian vähän. Jo ala-asteikäisten annetaan valvoa iltaisin klo.22-24 saakka ja faktahan on että sen ikäinen tarvitsisi väh.9h untä yössä.

Ja päiväunet lopetetaan tai annetaan lapsen jättää pois aivan liian varhain.

Toinen juttu ja syy on mielestämme elämän kaikkinainen hektisyys ja se ettei vanhemmilla ole pahemmin aikaa lapsillensa. On aivan tavallista nykymaailmassa että perheen yhteistä aikaa on arkisin vain 1-2h, ehkä 3h. Kunpa useammilla olisi tapana edes päivällinen syödä perheen kesken yhdessä ja käydä kuulumisia siinä lävitse, nauttia rauhasta ja välittää toisistaan.

Myöskin se on ongelma ja osasyy lasten ongelmiin ettei heillä ole enää useinkaan selkeitä rajoja ja kuria. Vanhemmille palaa äkkiä pinna ja käydään jopa käsiksi " kasvatuksen nimissä" ja aiheuttaa lapsessa vain uhmaa ja pahaa mieltä mikä taas näkyy häiriökäytöksenä koulussa ja muutenkin.

Selkeä rytmi elämään, riittävästi unta ja lepoa, turvaa, rajoja ja rakkautta, eivät lapset muuta tarvitse.

-äitix2-

että heistä ei tulisi purkissa kasvaneita. Ihmeellistä, että mammat alkaa täällä huutamaan, että lapsista ei tule siten yksilöllisiä vaan massaa. Sosiaaliset taidot nyt kerta kaikkiaan ovat sellaisia, että ne joutuu opettelemaan, jotta pärjää tässä elämässä. Ne ovat kaiken toiminnan viitekehys. Ilman niitä lapsi on hukassa. Sosiaalisten taitojen opetteluun menee myös aikaa ja ryhmään sopeutumiseen menee aikaa, joten on parempi, että niitä ei enää koulussa tarvitse alusta alkaa opettelemaan, vaan ne ovat jo valmiina. Päiväkoti nyt vain kerta kaikkiaan antaa sellaisia valmiuksia lapselle, joita kotona ei saa. Lapsi kannattaa viimeistään 3-vuotiaana laittaa vähintään osapäivähoitoon.

Mutta minä olin pienenä kotihoidossa, silti koulussa ei ollut mitään ongelmia. En tirautellut mistään asiasta ja ystävystyin monien kanssa. Ainut asia, minkä voin laittaa kotihoidon piikkiin on, että luokallamme oli eräs tyttö, joka oli hieman erilainen kuin muut. Mutta minä en sitä huomannut, vaan menin istumaan hänen viereensä ja juttelemaan. Toiset lapset kysyivät minulta, miksi sä nyt sen kanssa olet. En osannut ajatellakaan, että jotain pitää alkaa syrjimään siksi, että on erilainen. Mutta nämä toiset osasivat, ja varmasti olivat oppineet sen siellä päiväkodissa.

verrattu ikätasoonsa lapsellinen. Ei ole myös sanottu, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, vaan puhuttu siitä, että lapsen pitää oppia tietyt sosiaaliset taidot, joiden puitteissa toteuttaa omaa yksilöllistä kehitystään.

Siksi että näitä päiväkodissa kasvatettuja lapsia ei saada kuriin ja siksi on tavallaan " oikeutettua" että he jyräävät kotihoidetut lapset?

Vierailija:

kylläpä tuli pitkä ketju! En tosin ole vastannut tässä ketjussa vielä kertaakaan, joten laitanpa nyt sitten vielä yhden kommentin. Olen todellakin ihan oikea opettaja, tosin koulutukseltani sekä KM että lto. Olen ollut töissä myös päiväkodissa, tiedän siis siitäkin jotain.

Allekirjoitan edelleen alkuperäisen viestini, mutta sen voin toki myöntää, että mielipiteeni perustavat pitkälti vain omaan ja kollegoideni (kyllä, he ovat samaa mieltä) kokemukseen. Esimerkiksi juuri nuo yhteistoiminnalliset taidot kehittyvät vain ryhmässä, koulun alettua kotihoidetut ovat monissa asioissa aivan pihalla. En voi kovin paljon sotkeutua lasten sosiaalisiin suhteisiin, joten kieltämättä joskus nämä hiljaiset, arat, kaikesta itkeskelevät ja toisten jutuista ulkopuolelle jäävät lapset säälittävät. (Tietysti puutun kiusaamiseen yms.) Eli avaukseni tarkoitus ei ollut puhua asiasta vain oman työni helpottamisen kannalta, vaan olen selkeästi ainakin eskarivuoden (ja pidemmänkin) päivähoidon kannattaja myös lapsen itsensä kannalta.

Itselläni on kyllä lapsia, mutta en ole vienyt heitä vauvana hoitoon. Mikäli tämä nyt mihinkään kuuluu, vein heidät hoitoon kaksivuotiaina.

En nyt muista, mihin kaikkeen ketjussa viitattiin, mutta vastailen vielä hetken, jos jollakulla on kysyttävää.

T:ap

keskustelussa nousi juuri esiin se, että ne hiljaiset eivät ole se ongelma vaan ne rauhattomat ja äänekkäät, jotka vievät open kaiken jaksamisen ja huomion. Oletkohan ope-ap oikein ajatellut asiaa?



Ja jaksanpa aina vaan ihmetellä tätä mielikuvaa, että kotihoidettu lapsi ei kohtaa muita lapsia ja aikuisia. Ihmeellinen kuvitelma, että kaikki kotiäidit ovat niin epäsosiaalisia, että pitävät lapsensa vain neljän seinän sisällä tai omalla aidatulla pihalla.