Kotihoidetut lapset ovat huomattavasti hankalampia koulussa kuin pk:ssa olleet. T:ope

Vierailija:

Niin, onhan se _ihan_ kamalaa ja luonnotonta jos ja kun 6-7v lapsi on lapsellinen.

Hajoa ap selvään epäpätevyyteesi.

ja usein juuri ne, jotka eniten sitä tarvitsisivat, jättävät eskarin väliin

Ja toden totta. Tämä keskustelu tuntuu aivan siltä kuin päiväkoti kasvattaisi lapsenne koulukelpoiseksi! Vanhemmuus taas hukassa pahemman kerran.



Omat lapseni olleet päiväkodissa/perhepäivähoidossa.

Esikoiseni eskariluokalla oli 21 lasta ja 3 opea. Keskimmäisellä on vain 14 lasta ryhmässään. Ja tämä siis Tampereella, ei ihan pienellä paikkakunnalla siis.

Ja kyllä meidän päiväkodissakin (eskari on jo koulussa) opetetaan kaikenlaista hyödyllistä. Taitaa olla ihan työntekijöiden innosta ja paneutuneisuudesta kiinni koko juttu!

Vierailija:

Meillä on 23 lasta 6-7 -vuotiaiden eskariryhmässä. Yleensä hoitajia on paikalla yksi, juuri ja juuri eskaritehtäviä tehtäessä kaksi (yksi kuusivuotiaiden kanssa, yksi eskarilaisten).

Hälinä ja suuret ryhmät ne kasvattavat lapsista keskittymiskyvyttömiä ja " kuseskelevia minä-minä -tyyppejä" . Ei kotikasvatus.

Ota huomioon, että kotona niitä käytöstapoja joku opettaakin, päiväkodissa yritetään, muttei ehditä.

Ja minä olen lto, hoitovapaalla mahdollisimman pitkään.

Nykyään eskariin kuljetuskin, joten taitaa olla harvinainen poikkeus joka jää sieltä pois. Sitä paitsi sellaiset joilla on ongelmia laittavat lapsensa sinne riemumielin että saavat poissa kotoa pyörimästä.

Eikö ap 6-7- vuotias LAPSI saa olla lapsellinen???!

Vierailija:

Kymmenen vuoden opettajakokemuksella täytyy sanoa, että yleensä kotihoidetut lapset vaativat koulussa meiltä opettajilta melkoisen paljon enemmän kuin pk:ssa tai ainakin eskarissa olleet. He ovat esim.

- itkuherkempiä (itkeskelevät alussa ties mistä syistä)

- arempia ja epäsosiaalisempia

- koulun tapoihin ja väkimäärään tottumattomampia

- usein huomattavasti lapsellisempia

Tämä on valitettava totuus. Lisäksi näiden kotihoidettujen kotona olevat äidit ovat oikeita opettajan iloja, soittelevat harva se päivä ja ilta (jopa kesken oppituntien) kyselläkseen, kuinka Matti/Maija pärjää.

Itse suosittelen päiväkotia ainakin osapäiväisenä IHAN JOKAISELLE lapselle ennen kouluun tuloa vähintään sen eskarivuoden, mielellään enemmänkin.

T:alkuopettaja

ap suositteli lapsille ainakin eskarivuotta, jossa opitaan toimimaan ryhmässä

Kukaan ei vastustanut kai pienen lapsen kotihoitoa?



Välillä näkee myös niin onnetonta kotikasvatusta, että on varmaan ihan oikeutettua olettaa, että päiväkoti isoimman kasvatustyön tekee

Kolme hoitajaa ovat paikalla vain keskellä päivää, aamut ja iltapäivät siellä on 1-2 hoitajaa. Jos pienten puolella on joku hoitaja kipeänä, sijaista pyydetään isompien ryhmistä, koska sijaista ei päiväksi/kahdeksi yleensä saa.

Tapoja tietysti yritetään nuijia lasten päähän kaiken aikaa, mutta isoissa ryhmissä ei mahdottomia aikaan saa, varsinkaan jos vanhemmat on sellaisia, joiden mielestä pk kasvattaa ja he vain oleilevat.

lto

Vierailija:

Esikoiseni eskariluokalla oli 21 lasta ja 3 opea. Keskimmäisellä on vain 14 lasta ryhmässään. Ja tämä siis Tampereella, ei ihan pienellä paikkakunnalla siis.

Ja kyllä meidän päiväkodissakin (eskari on jo koulussa) opetetaan kaikenlaista hyödyllistä. Taitaa olla ihan työntekijöiden innosta ja paneutuneisuudesta kiinni koko juttu!

Vierailija:

Meillä on 23 lasta 6-7 -vuotiaiden eskariryhmässä. Yleensä hoitajia on paikalla yksi, juuri ja juuri eskaritehtäviä tehtäessä kaksi (yksi kuusivuotiaiden kanssa, yksi eskarilaisten).

Hälinä ja suuret ryhmät ne kasvattavat lapsista keskittymiskyvyttömiä ja " kuseskelevia minä-minä -tyyppejä" . Ei kotikasvatus.

Ota huomioon, että kotona niitä käytöstapoja joku opettaakin, päiväkodissa yritetään, muttei ehditä.

Ja minä olen lto, hoitovapaalla mahdollisimman pitkään.

Allekirjoitan jo ihan oman kokemukseni pohjalta: olin kotihoidossa muuten, paitsi kävin eskarin. Opin sosiaalisen kanssakäymisen kantapään kautta. Vieläkin viiltää, kun muistan nuo vuodet...



Minun lapseni ovat menneet 3 vuotta täytettyään päiväkotiin.

" kotihoito vastaan päiväkoti"



Samat ihmiset riitelemässä ja olemassa aina niin oikeassa...minä tiedän, minä osaan, minä haluan..



Siinä sitä sitten ootte oppinne koulussa saanu...

Ehkei asia ole ihan noin yksiselitteinen, musta kyse on pitkälti lapsen luonteesta jne.

Itse olen perhepäivähoitaja-äidin lapsi ja voin sanoa että itse olin ala-asteella unelmaoppilas ja monet äitini hoitolapsista osasivat jo kouluun mennessä lukea ja laskea. Onhan nykyään olemassa erilaisia kerhoja joissa oppii samoja kuin pk:ssa! Ehkä lapset jotka eivät käy missään ja ovat vain kotona, ovat opettajan kauhuja :)



Itselläni poika jolla motorisia heikkouksia, ja harmittelen kun oli perhephoidossa ja meni pk:hon vasta esikouluun. Motoriikka parani tosi paljon pk:ssa kun siihen oli henkilöitä jotka saaneet jotain koulutusta miten sitä parantaa.

Kerhossa ei opita toimimaan ryhmässä, koska ryhmä on vain ohimenevä ja jäsenet eivät ole sitoutuneet, eli joku vain tulee ja menee. Kun väsyttää, niin tilanne on nopeasti ohi.

Tiiviin ryhmän dynamiikka on omanlaisensa, niitä " tyhmiä" kavereita ei pääse karkuun, ongelmia tulee tämän takia huomattavasti enemmän. Ja pakostihan tämä opettaa ihmiselle kuin ihmiselle tiettyjä ongelmanratkaisutaitoja - hyviä tai huonoja.

Meillä eskaripäivä on hoitolapsillakin vain klo 7.30-16.30, harva sinne lapsensa tuo noinkaan aikaisin. Siispä jos on 1h aamusta ja toinen illasta ilman sitä yhtä hoitajaa, niin big deal.



Ei niitä lapsia ole pakko viedä vuoropäiväkotiin, jos siihen ei ole todellista tarvetta. Ja toivottavasti tosiaan vain ne perheet vievät lapsensa vuorohoitoon, jotka tarvitsee sitä, jotta kaikille tarvitsijoille olisi paikkoja.

Kaksi poikaa, hoidettu kotona. Vanhempi 4, nuorempi 2. Aion olla heidän kanssaan kotona nuorimman koulun alkuun asti.



Kyllä, he ovat " kotilapsia" . Viihtyvät hyvin kotona, tosin tykkäävät myös kerhoista ja toisten lasten kanssa leikkimisestä kovasti. Ovat herkkiksiä ja väsyvät aika äkkiä vieraassa paikassa tai esim. jos poikkeuksellisesti kahtena päivänä viikossa hoidossa mummolasa tai ystäväni luona. Toisaalta, saavat nukkua joka aamu niin pitkään kuin haluavat ja herätä rauhassa. Aamutoimet on rauhallsia, ei kiukuttelua.



He eivät myöskään kiukuttele pukiessaan, uloslähtiessään tai kun jätän heidät hoitoon. He tietävä, että meidän perheessä on selkeät rutiinit ja poikkeamat ovat vain väliaikaisia. Vaikka heillä tempperamenttia on, he ovat rauhallisia. Eivät hötkyile turhia.



Eli... Aivan sama vaikka joku takakireä opettaja olisi sitä mieltä, että lapsemme ovat epäsosiaalisempia tai herkempiä kuin muut. He saavat elää rauhassa. Ei höykkyytetä pitkin pitäjään aamulla seitsemältä. He tietävät ketä ovat äiti, isä, mummit ja ukit. He elävät perheessä, eivät yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa.



Ja siitä kiitän luojaa, että meille tämä mahdollisuus on annettu! Kaikilla sitä valitettavasti ei ole. Aika iso osa yhteiskunnan ongelmista vähenisi, jos lapset saisivat syliä, rajoja ja tiiviin suhteen vanhempiinsa. Kotihoito kunniaan, kotihoidontukeen roima korotus!

enkä ole opettaja vaan tavallinen työtön yksinhuoltaja. Lapseni on päiväkodissa siksi että saa toisten lasten seuraa, virikkeitä ym....

Eikä sen takia, että en itse viitsisi hoitaa, vaan lapsen parhaaksi.

Heidät on hoitanut mummoni. Ei siis kotona päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla. Mummo asuu eripaikkakunnallakin kun perheeni.

Mutta tiedän juuri nuo ärsyttävät äitityypit, jotka soittelevat opettajille jokaisesta typerästä asiasta. Jotkut jatkavat sitä vielä armeija-aikanakin..Oikeasti! Samaiset tyypit on varmasti niitä, jotka soittavat heti toisten lasten äideille jos " Matti" vähän tönäisi " Pekkaa" ja polveen tuli naarmu..VOI;VOI

Uskon tuhon omien lapsieni kokemuksella.

Kaksi vanhempaa ovat olleet hoidossa, kaksi nuorinta eivät. Lähinnä nyt puhun tuosta meidän vajaa 3 -vuotiaasta, vauva on vasta pieni ja tulee menemäänkin hoitoon.

Tuolta pian 3 -vuotiaalta puuttuu tietynlainen käyttäytyminen joka häiritsee jopa minua, äitiä itseäni. Esim. jos joku vähän vieraampi kysyy hänen nimeään tai ikäänsä, on heti mun kintuissa kiinni eikä vastaa. Tuo on yksi esimerkki vaan, mutta selvä ero on vanhempiin monessa vastaavassa sosiaalisessa kanssakäymistilanteessa varsinkin vieraiden aikuisten kanssa

(tulen lukemaan ja kommentoimeen myöhemmin lisää, nyt kiire...)

Mutta koulukypsyys perustuu monista eri osa-alueista ja sosiaaliset taidot yksi niistä

Vierailija:

sopivan tavan opiskeluun. Oli se sitten tavallinen luokka, erityisluokka, kotiopiskelu jne. Meillä on katsokaas oppivelvollisuus!

Vanhempien velvollisuus on järjestää lapsensa opetus joko koulussa tai kotona, oppivelvollisuus tarkoittaa sitä.