Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsen kiintyminen ja tarrautuminen minuun ahdistaa
06.06.2019 |
En halua kertoa kovin paljon tarkempaa tilanteesta jotta minua ei tunnisteta. Kerrottakoon kuitenkin että lapsi on 8v.
Olemme mieheni kanssa tilanteessa, jossa itse pidän lapsesta ihan OK, mutta lapsi on oikeasti ihan älyttömän kiintynyt minuun. Hän haluaisi olla kokoajan MINUN kanssani, ei miehen. Tulee syliin, matkii minua kaikessa, kulkee perässäni jne.. Tätä on kestänyt noin vuoden, eikä loppua näy. Lapsella käsittääkseni mukava ja normaali äiti, en tunne häntä. Ja isä todella mukava myös joten ihmettelen mitä tämä on, miksi juuri minuun on niin ripustautunut vaikka olen ihan "normaali" ihminen eikä vanhempiensa kanssa lapsella ole mitään ongelmia?
Yleensä valitetaan kun lapsipuoli on karsea tai etäinen tms mutta tässä on melkeinpä toisinpäin. Ahdistun valtavasti siitä, että puolet ajasta minussa roikkuu "ventovieras" ihminen joka ei jätä minua hetkeksikään rauhaan. Onko tämä normaalia tai onko jollain ollut samanlaista samanikäisen oman lapsen kanssa tms?
Pidän lapsista ja ehdottomasti haluan omia lapsia ja aiomme hankkia omia yhteisiä lapsia, mutta tämä tilanne askarruttaa. En ole kiintynyt lapseen, hänellä on jo rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat yms, näen itse lapsen vähän kuin jonkun kaukaisimman tuttavan lapsena. Minulle ei ole syntynyt kummempaa tunnesidettä häneen, joten on outoa miten hän käyttäytyy jopa liiallisen tarrautuvasti minuun.
Ollaan puhuttu asiasta miehen kanssa, ja hänen mielestään minun pitäisi olla onnellinen että lapsi niin kovasti minusta tykkää, eikä näe lapsen ripustautumista. Onko vain onnellinen että "väkisellä" joudun hoitamaan lapsen kun hän on niin minussa kiinni kokoajan ja mies saa keskittyä omiin juttuihinsa?
Minusta lapsen käyttäytyminen on omituista, ja saa minut vaivautumaan. Esim halaus silloin tällöin on kivaa minunkin mielestäni, mutta tuntuu vieraalta, että lapsi tunkee missä tilanteessa tahansa esim väkisin syliini, ei kunnioita toisen ihmisen rajoja useista kehotuksista huolimatta ja matkii kaikessa yms mitä tuossa yllä jo kerroinkin.
Olen tulla hulluksi tästä kun nyt aloin varta vasten tarkkailla ja vertailla paljonko lapsi tunkeutuu minun syliini, tarrautuu jne, paljonko matkii minua vs miestä jne. Lapsi on minussa ihan kokoajan kiinni ja mieheni saa olla aivan rauhassa omissa jutuissaan! Ei ihme että tilanne on miehelle optimaalinen, hänen silmissään lapsensa on onnellinen ja vietämme lapsen kanssa paljon aikaa, ainoa vain että tämä vaimo ei kohta enää kestä tätä tilannetta :D
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapseenko pitäisi olla tunneside ennenkuin asuisi miehen kanssa yhdessä? Miksi? Eikö riitä että lapsella on jo vanhemmat, isovanhemmat jne. Ja kai se jossain se raja menee paljonko toisen lapsi voi roikkua kiinni.
Mies ei vietä lapsen kanssa kahden kesken aikaa ellen erikseen vaadi ja silloinkin minun täytyy keksiä itselleni jtn muuta tekemistä tai hyvä tekosyy koska lapsi ei sulata sitä että en lähtisi johonkin juttuun heidän mukaansa. Lapsi haluaa ensisijaisesti minut aina joka paikkaan, peittelemään yms. Tuntuu hankalalta että täytyy keksiä erikseen aina jokin suunnitelma että saa edes hetken hengähtää rauhassa. Tilanne tuntuu siksikin väärältä ja hankalalta koska isäänsä kohtaan lapsi on minusta paljon reilumpi, ja paljon mielummin ottaisin isän osan. Nyt joudun "kärsimään" lapsen matkimista ja ripustautumista vaikka lapsi ei ole minun?
Tämä on minusta vaivaannuttavaa kun en lapseen ole oikein kiintynyt. Toki siis joo, pidän kyllä lapsesta mutta kiintymistäni on ehkä alkanut jopa haitata tuo ripustautuminen. Tuntuu että lapsi näännyttää minut johonkin ahtaaseen nurkkaan käytöksellään. En ole kuullut vastaavasta tai minusta vastaava käytös ei ole normaalia lapselta biologista vanhempaansakaan kohtaan, niin miksi sitten äitipuolta kohtaan olisi.. Ymmärrän että pieni lapsi ja taapero tarrautuu vanhempaan mutta 8v? Te joilla sen ikäisiä lapsia, kertokaa miten lapsi suhtautuu biologiseen äitiinsä tuossa iässä?
Ap
No ei se niinkään voi olla että asutte perheenä ja sanot lapsesta että on "ventovieras".
Toki isänsä pitää ottaa enemmän vastuuta ja ns. päärooli peittelyissä ym mistä puhuit.
Mutta nämä tulee miettiä ennen yhteen muuttoa ja etenkin jos hankkii lisää lapsia.
Siinä ei saa käydä niin että jo olemassa oleva lapsi tuntee itsensä vähempiarvoiseksi.
Näitä ihan totta on mietittävä etukäteen, lapsen parasta ajatellen. Ei ole sama perustaa perhe lapsettoman kuin lapsellisen kanssa.Lapsi on nyt kesällä isällään vain n. 5pv kuukaudessa, joten emme kyllä ole ja elä "perheenä" kovinkaan paljon. Olemme keskustelleet asioista ja meille on kyllä löytynyt hyvä yhteisymmärrys lasten kasvatuksesta pääosin, olemme myös yhteisesti todenneet, että haluamme yhteisiä lapsia vasta kun hänen lapsensa on teini/aikuinen, joten he eivät ole yhtäaikaa lapsia tässä talossa.
Tätä tarrautumisasiaa mies ei vain tunnu näkevän samalla lailla kuin itse näen. Tuntuu, että minun olisi helpompi edetä lapseen tutustumisessa rauhassa ja nyt lapsi onkin äkkiä pieni "fani" joka ei anna minulle yhtään omaa aikaa.
Ap
Miksi sä olet sen ajan mukana kuvioissa???jätä isä hoitamaan lastaan ja saatte samalla taukoa toisistanne ja sitä omaa-aikaa itsellesi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se edellinen provo ottanut tulta alleen?
Olet ainoa selväjärkinen aikuinen joka hoitaa arkea hyvin sen lapsen elämässä.