Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsen kiintyminen ja tarrautuminen minuun ahdistaa
06.06.2019 |
En halua kertoa kovin paljon tarkempaa tilanteesta jotta minua ei tunnisteta. Kerrottakoon kuitenkin että lapsi on 8v.
Olemme mieheni kanssa tilanteessa, jossa itse pidän lapsesta ihan OK, mutta lapsi on oikeasti ihan älyttömän kiintynyt minuun. Hän haluaisi olla kokoajan MINUN kanssani, ei miehen. Tulee syliin, matkii minua kaikessa, kulkee perässäni jne.. Tätä on kestänyt noin vuoden, eikä loppua näy. Lapsella käsittääkseni mukava ja normaali äiti, en tunne häntä. Ja isä todella mukava myös joten ihmettelen mitä tämä on, miksi juuri minuun on niin ripustautunut vaikka olen ihan "normaali" ihminen eikä vanhempiensa kanssa lapsella ole mitään ongelmia?
Yleensä valitetaan kun lapsipuoli on karsea tai etäinen tms mutta tässä on melkeinpä toisinpäin. Ahdistun valtavasti siitä, että puolet ajasta minussa roikkuu "ventovieras" ihminen joka ei jätä minua hetkeksikään rauhaan. Onko tämä normaalia tai onko jollain ollut samanlaista samanikäisen oman lapsen kanssa tms?
Pidän lapsista ja ehdottomasti haluan omia lapsia ja aiomme hankkia omia yhteisiä lapsia, mutta tämä tilanne askarruttaa. En ole kiintynyt lapseen, hänellä on jo rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat yms, näen itse lapsen vähän kuin jonkun kaukaisimman tuttavan lapsena. Minulle ei ole syntynyt kummempaa tunnesidettä häneen, joten on outoa miten hän käyttäytyy jopa liiallisen tarrautuvasti minuun.
Ollaan puhuttu asiasta miehen kanssa, ja hänen mielestään minun pitäisi olla onnellinen että lapsi niin kovasti minusta tykkää, eikä näe lapsen ripustautumista. Onko vain onnellinen että "väkisellä" joudun hoitamaan lapsen kun hän on niin minussa kiinni kokoajan ja mies saa keskittyä omiin juttuihinsa?
Minusta lapsen käyttäytyminen on omituista, ja saa minut vaivautumaan. Esim halaus silloin tällöin on kivaa minunkin mielestäni, mutta tuntuu vieraalta, että lapsi tunkee missä tilanteessa tahansa esim väkisin syliini, ei kunnioita toisen ihmisen rajoja useista kehotuksista huolimatta ja matkii kaikessa yms mitä tuossa yllä jo kerroinkin.
Olen tulla hulluksi tästä kun nyt aloin varta vasten tarkkailla ja vertailla paljonko lapsi tunkeutuu minun syliini, tarrautuu jne, paljonko matkii minua vs miestä jne. Lapsi on minussa ihan kokoajan kiinni ja mieheni saa olla aivan rauhassa omissa jutuissaan! Ei ihme että tilanne on miehelle optimaalinen, hänen silmissään lapsensa on onnellinen ja vietämme lapsen kanssa paljon aikaa, ainoa vain että tämä vaimo ei kohta enää kestä tätä tilannetta :D
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapseenko pitäisi olla tunneside ennenkuin asuisi miehen kanssa yhdessä? Miksi? Eikö riitä että lapsella on jo vanhemmat, isovanhemmat jne. Ja kai se jossain se raja menee paljonko toisen lapsi voi roikkua kiinni.
Mies ei vietä lapsen kanssa kahden kesken aikaa ellen erikseen vaadi ja silloinkin minun täytyy keksiä itselleni jtn muuta tekemistä tai hyvä tekosyy koska lapsi ei sulata sitä että en lähtisi johonkin juttuun heidän mukaansa. Lapsi haluaa ensisijaisesti minut aina joka paikkaan, peittelemään yms. Tuntuu hankalalta että täytyy keksiä erikseen aina jokin suunnitelma että saa edes hetken hengähtää rauhassa. Tilanne tuntuu siksikin väärältä ja hankalalta koska isäänsä kohtaan lapsi on minusta paljon reilumpi, ja paljon mielummin ottaisin isän osan. Nyt joudun "kärsimään" lapsen matkimista ja ripustautumista vaikka lapsi ei ole minun?
Tämä on minusta vaivaannuttavaa kun en lapseen ole oikein kiintynyt. Toki siis joo, pidän kyllä lapsesta mutta kiintymistäni on ehkä alkanut jopa haitata tuo ripustautuminen. Tuntuu että lapsi näännyttää minut johonkin ahtaaseen nurkkaan käytöksellään. En ole kuullut vastaavasta tai minusta vastaava käytös ei ole normaalia lapselta biologista vanhempaansakaan kohtaan, niin miksi sitten äitipuolta kohtaan olisi.. Ymmärrän että pieni lapsi ja taapero tarrautuu vanhempaan mutta 8v? Te joilla sen ikäisiä lapsia, kertokaa miten lapsi suhtautuu biologiseen äitiinsä tuossa iässä?
Ap
No ei se niinkään voi olla että asutte perheenä ja sanot lapsesta että on "ventovieras".
Toki isänsä pitää ottaa enemmän vastuuta ja ns. päärooli peittelyissä ym mistä puhuit.
Mutta nämä tulee miettiä ennen yhteen muuttoa ja etenkin jos hankkii lisää lapsia.
Siinä ei saa käydä niin että jo olemassa oleva lapsi tuntee itsensä vähempiarvoiseksi.
Näitä ihan totta on mietittävä etukäteen, lapsen parasta ajatellen. Ei ole sama perustaa perhe lapsettoman kuin lapsellisen kanssa.Lapsi on nyt kesällä isällään vain n. 5pv kuukaudessa, joten emme kyllä ole ja elä "perheenä" kovinkaan paljon. Olemme keskustelleet asioista ja meille on kyllä löytynyt hyvä yhteisymmärrys lasten kasvatuksesta pääosin, olemme myös yhteisesti todenneet, että haluamme yhteisiä lapsia vasta kun hänen lapsensa on teini/aikuinen, joten he eivät ole yhtäaikaa lapsia tässä talossa.
Tätä tarrautumisasiaa mies ei vain tunnu näkevän samalla lailla kuin itse näen. Tuntuu, että minun olisi helpompi edetä lapseen tutustumisessa rauhassa ja nyt lapsi onkin äkkiä pieni "fani" joka ei anna minulle yhtään omaa aikaa.
Ap
Ongelma saattaa olla siinä että on vain se 5 pv/kk. Kauhean vähän. Toinen ongelma on että puhut "perheestä" etkä perheestä, se on asenneongelma joka on yksin sinulla.
Lapsi on miehen perhettä oli sitten isällään 1pv/kk tai 30/kk. Sun pitää päättää haluatko olla miehen kanssa "perhe" vai perhe.
Lasten kanssa muutenkin tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, tuo ns.fanitus aika voi olla tilapäistä tai jotain mitä lapsi tarvitsee tällähetkellä.
Mun mielestä tuo ”perhe” sopii ihan hyvin. Joka toinen viikonloppu vieraileva (vierailulta noin lyhyt aika tuntuu) lapsi ei tunnu perheenjäseneltä siitä, joka hänen kanssaan ei ole koskaan asunut. Ei minullakaan ole koskaan ollut tunnesidettä miehen lapsiin, silti meillä on hyvät välit.
Ja ap:lle, ei ole normaalia tuollainen takertuminen 8-vuotiaalta. Sen ikäiset puuhailevat jo omiaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisenkö isän haluat lapsillesi joka pitää lastaan vain 5pv/kk? Ja joka silloinkaan ei tarpeeksi osallistu?
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö yhteisiä lapsia kun kerran ei ole tunneside sinun puolelta kehittynyt.
Koska kaikkia perheen lapsia tulee kohdella tasapuolisesti ja tuskin siihen pystyisit.
Itse olen lapseni isästä eronnut, nykyinen kumppani tuli elämäämme kun lapsi oli 8.
Ensin toki tutustuttiin rauhassa mutta ennen yhteenmuuttoa tein asiat selväksi, jos minut haluaa niin lapsi kuuluu siihen pakettiin ja lapsen tarpeet ihan aina ensin.
Nyt vuosien jälkeen lapseni sanoo että kokee hänet kuin isänä vaikka hyvät välit myös biologiseen isään.
Kun saimme yhteisen lapsen oli selvää että molempia kohdellaan samoin, yhtä paljon rakkautta, molemmat saman arvoisia, ei mitään sisarpuolia jne.
Jos mun mies olisi puhunut kuin sinä ei yhteenmuuttoakaan olisi tapahtunut.
Jos menee yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia ja kokee/puhuu lapsesta "ventovieraana" niin kannattaa asua erillään.
Ihanaa, kun pääsee tuomitsemaan ja kertomaan kuinka erinomaisesti itse on asiansa hoitanut. Luitko yhtään ajatuksella, mitä ap kirjoitti? Hänhän juuri sanoi, että lapsen käytös on kummallista. On se minustakin jos riippuu kiinni koko ajan ja ei kunnioita toisen ihmisen rajoja. Ap ei haukkunut lasta, vaan ahdistui siitä, että hänessä ollaan kiinni koko ajan ja kyseli apua. Olen itse erittäin lapsirakas mutta en kestäisi jos joku kiikkuisi koko ajan kiinni. Jotkut ihmiset ei myöskään kestä kosketusta niin paljon kuin toiset. Ap, eikö miehesi siis näe lapsen käytöksessä mitään kummallista/erikoista? Minulle tuli mieleen vain se, että jos lapsi ”valloittaa” sinut omakseen, hän samalla hallitsee teidän kahden välistä vuorovaikutusta. Eli tavallaan omimalla sinut blokkaa isän huomion pois sinusta. Okei, keittiöpsykologiaa ehkä mutta tämä tuli vaan mieleen. Teettekö te juttuja yhdessä? Lautapelit, ulkoilu jne. jossa huomio olisi tekemisessä, ei teissä itsessänne. Onnistuuko sellainen?
Ei ole normaalia käytöstä tarrautua vieraaseen tuolla tavalla, mutta kertoo myös isästä aika paljon. Ihan kuin lapsella ei olisi ketään muuta johon turvautua kuin melko vieras täti. 8-vuotiashan on jo koululainen, enemmän tuo tuollainen on hädissään olevan nelivuotiaan käytöstä.
Minä olen äitipuoli, johon lapset ovat todella kiintyneitä ja joiden kanssa vietän mielelläni paljon aikaa. Miehelläni ja hänen eksällään on 50/50-huoltajuus, joten lapset asuvat puolet ajasta meillä. Voin sanoa rakastavani heitä ja vaikka meille on myöhemmin tullut myös yhteisiä lapsia, en ajattele heistä yhtään eri tavalla.
Pari juttua särähti korvaani. Kutsut lasta ventovieraaksi ja sanot ettet ole kiintynyt lapseen. Se kuulostaa minusta todella omituiselta varsinkin kun samaan aikaan väität pitäväsi lapsista. Oletko miettinyt mistä tuo johtuu? Olette kuitenkin asuneet samassa taloudessa ainakin vuoden. Siinä ajassa normaali ihminen kiintyy vaikka kultakalaan. Voisiko se johtua esimerkiksi lapsen alkuperästä? Siitä ettähän on miehesi ja toisen naisen rakkaudesta syntynyt?
Syy miksi minulle tuli tuo mieleen on se, että ymmärtäisin täysin, jos kyseessä olisi se että sinua ärsyttäisi koska miehesi on dumpannut lastenhoitovastuun sinulle vaikka kyseessä ei ole oma lapsesi. Kuitenkin tekstistäsi saa sen kuvan, että et vain pidä lapsesta.
Toinen asia mikä minulle tulee mieleen on se, että lapsi voi käyttäytyä noin koska vaistoaa ettet pidä hänestä ja yrittää miellyttää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia käytöstä tarrautua vieraaseen tuolla tavalla, mutta kertoo myös isästä aika paljon. Ihan kuin lapsella ei olisi ketään muuta johon turvautua kuin melko vieras täti. 8-vuotiashan on jo koululainen, enemmän tuo tuollainen on hädissään olevan nelivuotiaan käytöstä.
Vieras? Miten niin vieras? Isän vaimo. Heillä on yhteinen koti. Vaikka vain sen 5pv kuulaudessa. Lapsi on miehen perhettä. Jos nainen on myös miehen perhettä niin mistä vieraasta puhut????
Vierailija kirjoitti:
Pari juttua särähti korvaani. Kutsut lasta ventovieraaksi ja sanot ettet ole kiintynyt lapseen. Se kuulostaa minusta todella omituiselta varsinkin kun samaan aikaan väität pitäväsi lapsista. Oletko miettinyt mistä tuo johtuu? Olette kuitenkin asuneet samassa taloudessa ainakin vuoden. Siinä ajassa normaali ihminen kiintyy vaikka kultakalaan. Voisiko se johtua esimerkiksi lapsen alkuperästä? Siitä ettähän on miehesi ja toisen naisen rakkaudesta syntynyt?
Tässä ap:n tapauksessa lapsi on isällään vain n. 5 päivää kuukaudessa, joten tilanne on hyvin erilainen esimerkiksi verrattuna teidän 50/50-tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakoulun opettajana olen törmännyt tuohon. Pienet tytöt varsinkin liimautuvat open kylkeen kiinni, välitunnilla puhuvat koko ajan ja haluavat olla käsikädessä. Äidin jälkeen tulee ensimmäinen toinen aikuinen nainen, ihailtava idoli, johon haluaa tehdä vaikutuksen. Olet ehkä tällaisessa tilanteessa. Minä ihmettelen kyllä sinun kylmyyttäsi. Miksi et vastaa lapsen läheisyyden tarpeeseen? Se menee kyllä ohi. Muutama vuosi ja hän ei halua kertoa sinulle mitään eikä nähdäkään. Kannattaakohan sinun miettiä omia lapsia vielä, jos olet noin kauhuissasi lapsen kiintymyksestä?
Minun miehen lapsi teki samaa minulle jossakin vaiheessa. En osannut suhtautua siihen, mutta en torjunut. Jossakin takaraivossa on ajatus, että nämä pienet ihmiset ovat äidillensä maailman rakkaita olentoja ja puolisoni ja hänen lapsia. Tunsin, että minun pitäisi nähdä lasten äiti ja saada häneltä lupa olla lasten kanssa ja kiintyä heihin. En tiedä mistä tällainen kumpuaa, mutta se loi hieman ahdistusta minulle.
Naisena haluan kunnioittaa toisen naisen rajoja ja tiedän millaisia jotkut äidit ovat uusia naisia kohtaan. Eivät tykkää ollenkaan, että lasten elämässä on isän kautta uusi nainen. Sellainen tunne tuli alkuun mieheni exästä, mutta nyt kun ollaan oltu yhdessä kauemmin, voisin ehdottaa tapaamista, koska nyt on ollut rauhallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alakoulun opettajana olen törmännyt tuohon. Pienet tytöt varsinkin liimautuvat open kylkeen kiinni, välitunnilla puhuvat koko ajan ja haluavat olla käsikädessä. Äidin jälkeen tulee ensimmäinen toinen aikuinen nainen, ihailtava idoli, johon haluaa tehdä vaikutuksen. Olet ehkä tällaisessa tilanteessa. Minä ihmettelen kyllä sinun kylmyyttäsi. Miksi et vastaa lapsen läheisyyden tarpeeseen? Se menee kyllä ohi. Muutama vuosi ja hän ei halua kertoa sinulle mitään eikä nähdäkään. Kannattaakohan sinun miettiä omia lapsia vielä, jos olet noin kauhuissasi lapsen kiintymyksestä?
En todellakaan usko, että olet alakoulun opettaja. Ap n kuvaama käytös ei ole koululaisen normaalia käytöstä, lastentarhaikäiset kyllä pyrkivät syliin.
Lapsen isä ei siis vietä aikaa lapsensa kanssa juuri ollenkaan. Miksi haluaisit saada lapsia sellaisen miehen kanssa? Miksi luulet miehesi muuttuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia käytöstä tarrautua vieraaseen tuolla tavalla, mutta kertoo myös isästä aika paljon. Ihan kuin lapsella ei olisi ketään muuta johon turvautua kuin melko vieras täti. 8-vuotiashan on jo koululainen, enemmän tuo tuollainen on hädissään olevan nelivuotiaan käytöstä.
No aika vieras ap on, verrattuna vaikka opettajaankin, jota päivittäin näkee. Isältä ei saa huomiota, niin tarraa sitten äitipuoleen, mutta ainakaan omat lapset eivät tuon ikäisenä
noin sylinkipeitä. Jos kuvaus ei ole liioitteleva. Kaipaahan se lapsi läheisyyttä, iltasadut ja muut, miksi isä jättää lapsen tuolla tavalla on mielestäni hyvä kysymys. Heijastuu lapsen käytöksessä ehkä.
Kuulostaa aika ikävältä uusperhearjelta jos miehen lapsi on vasta noin nuori, eli paljon mukana kuvioissa, teette yhteisiä lapsia, jotka saavat perheen molempien aikuisten huomion ja rakkauden, ja miehen lapsi ei sitten saa sinulta tasa-arvoista kohtelua. Ymmärrän kyllä että on todella rasittavaa jos lapsi roikkuu koko ajan kiinni, ja ehdottomasti jos aiotte perheen perustaa niin miehesi on oltava paljon kivempi omalle lapselleen jotta lapsi haluaa vähintään yhtä paljon huomiota häneltä.
Kannattaa harkita onko viisasta olla yhdessä ja alkaa äitipuoleksi lapselle, jota kohtaan et tunne rakkautta, ja jolle seurasi ei siten todennäköisesti tee hyvää. Ymmärtäisin paremmin jos vela tuntisi niin kuin sinä tunnet. Mutta ei ole lasta kohtaan oikein jos teillä kohta on muitakin mukuloita joita kohdellaan paremmin kuin miehen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli jokseenkin sama tilanne. Lapsi oli meillä joka toinen pe-su, minä vaan rupesin tekemään niitä viikonloppuna jotain muuta. Kävin risteilyllä kavereiden kanssa, varasin teatterimatkoja yms. Olin kotona noin joka kolmas kerta ja silloinkin luin tai katselin leffoja makuuhuoneessa ja muutenkin touhusin omiani ja annoin isän hoitaa viihdyttämisen. Tästä on aikaa jo lähes 10 vuotta ja nyt jo omiakin lapsia en kanssa tykännyt että vieras lapsi on koko ajan iholla, omat sais vaikka asua sylissä.
Kuulostaa siltä, että lapsella on turvaton olo, hän ei tiedä rooliaan teidän uusperheessänne ja siksi vimmatusti takertuu sinuun, kuin hyväksyntää hakien. Hän yrittää tehdä sinuun vaikutuksen, sillä hän yrittää miellyttää sinua, koska olet ns. kriittinen henkilö, jonka hyväksyntä on ”pakko” saada ”selviytymisen” kannalta.
Keep your friends close, but enemies closer. Uskon, että lapsi toimii tämän vaiston varassa. Harmi tietenkin sinun kannaltasi, että tilanne on alkanut ahdistaa!
Uskon, että jos annat lapselle kärsivällisesti huomiota ja turvaa, hän alkaa ajan mittaan uskoa, että et katoa. Ja sitten helpottaa. Lapsen tunneakku on tyhjä ja tarvitsee latausta. Anna läheisyyttäsi niin paljon kuin sitä tarvitaan. Se on varmasti ainoa ja lapsen kannalta paras tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakoulun opettajana olen törmännyt tuohon. Pienet tytöt varsinkin liimautuvat open kylkeen kiinni, välitunnilla puhuvat koko ajan ja haluavat olla käsikädessä. Äidin jälkeen tulee ensimmäinen toinen aikuinen nainen, ihailtava idoli, johon haluaa tehdä vaikutuksen. Olet ehkä tällaisessa tilanteessa. Minä ihmettelen kyllä sinun kylmyyttäsi. Miksi et vastaa lapsen läheisyyden tarpeeseen? Se menee kyllä ohi. Muutama vuosi ja hän ei halua kertoa sinulle mitään eikä nähdäkään. Kannattaakohan sinun miettiä omia lapsia vielä, jos olet noin kauhuissasi lapsen kiintymyksestä?
En todellakaan usko, että olet alakoulun opettaja. Ap n kuvaama käytös ei ole koululaisen normaalia käytöstä, lastentarhaikäiset kyllä pyrkivät syliin.
Voi et tiedä, mitä lapset koulussa tekevät. Moni äiti on mustasukkainen lapsensa opelle juuri tämän takia, että he "ihastuivat" yli kaiken ekaan opettajaansa ja liimautuvat häneen, tulevat syliinkin, jos antaa tulla. Tämä on kiusallista myös opettajille, ja muille oppilaille. Pojat eivät tule syliin, mutta voi miten paljon heillä on asiaa ja kerrottavaa, jos vain ehtii kuunnella. 8-vuotias on vielä pieni, hän hakee turvaa aikuisesta ja haluaa että hänestä tykätään ja ei hylätä. Ap:n tapauksessa isä on jo hylännyt lapsen ottamalla uuden naisen ja äitikin on poissa, alitajuisesti lapsi turvaa nyt Ap:hen, että varmistaa oikeuden olla heillä ja lähellä isää ja Ap:tä. Hänellä voi olla tylsää ja ikävä äitiä ja siksi hän seuraa koko ajan ja matkii. Matkiminen on tyypillistä tuossa iässä.
Onkohan ero ex-vaimon kanssa tullut juuri sen vuoksi, että lapsen isä ei ole lapsen kanssa vaan on uppoutunut esim. harrastuksiinsa ja jättänyt kaiken kasvatusvastuun lapsen äidille.
On ihan normaalia tai ainakin tosi yleistä etenkin tuonikäisillä tytöillä (ainakin oman kokemuksen mukaan). Itsekin "fanitin" naapureiden 18v tytärtä, joka teki välillä lastenhoitokeikkaa. Hän oli silloin mielestäni kauhean cool ja olisin halunnut olla koko ajan vahdittavana :D Nyt taas huomaan siskoni 8v tytössä vähän samanlaista ripustautumista ja ihailua minua kohtaan. Sinällään kyllä ymmärrän että tuo on raskasta, mutta veikkaan että se menee ihan itsestään ohi tai ei ainakaan ole syy suuremmalle huolestumiselle.
Lisäksi kuulostaa vähän erikoiselta että lapsi tuntuu "ventovieraalta" tai hyvin kaukaisen sukulaisen lapselta, kun hän on kuitenkin miehesi lapsi ja siksi läheinen sinullekin. Toisaalta tajuan hyvin että tuollainen ripustautuminen lisää tarvetta etäisyyteen ja vaikeuttaa kiintymistä sun muuta. Täällä onkin jo annettu aika hyviä vinkkejä oman ajan ja tilan ottamiseen, kannattaa tosiaan lisätä omia menoja ja päästää isä ja lapsi viettämään aikaa ihan kahdestaan, kovasti tsemppiä!
Mä lähtisin ratkomaan tuota ensisijaisesti miehen kanssa. Jos hän ei suostu ottamaan vakavasti sitä että sinusta ei ole kiva ja kätevä tämä nykytilanne, niin hälytyskellojen pitää soida päässäsi lujaa ja tilannetta on lähdettävä selvittelemään jonkun uusioperheisiin erikoistuneen terapeutin kanssa, ilman lasta siis. Kaikki lapsentekosuunnitelmat jäihin kunnes olet saanut selville, onko mies halukas a) kunnioittamaan sinun näkemyksiä ja tuntemuksia b) ottamaan vastuuta edes olemassa olevasta lapsestaan edes 5 päivää kuussa.
Voi olla että alat tykätä lapsesta enemmän jos tilanne saadaan ratkottua siten, että hän tukeutuu enemmän isäänsä ja saat tilaa hengittää.
On vähän hankalaa että olet joutunut jo ties mihin peittelyhommiin yms, teetkö myös lapsen välipalat yms.? Miehen kanssa pitää päästä yhteiselle linjalle siitä että kaikki lapsen varsinainen hoito on hänen hommansa, ja tilanne pitäisi saada korjattua ilman että lapsi traumatisoituu torjunnasta.
Tämä ei tietty ole helppoa ja siksi suosittelen oikeasti sitä ammattilaista. Ja sulle nyt alkuun omia menoja vähintään 2/5 päivästä kun lapsi on teillä.