Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsen kiintyminen ja tarrautuminen minuun ahdistaa
06.06.2019 |
En halua kertoa kovin paljon tarkempaa tilanteesta jotta minua ei tunnisteta. Kerrottakoon kuitenkin että lapsi on 8v.
Olemme mieheni kanssa tilanteessa, jossa itse pidän lapsesta ihan OK, mutta lapsi on oikeasti ihan älyttömän kiintynyt minuun. Hän haluaisi olla kokoajan MINUN kanssani, ei miehen. Tulee syliin, matkii minua kaikessa, kulkee perässäni jne.. Tätä on kestänyt noin vuoden, eikä loppua näy. Lapsella käsittääkseni mukava ja normaali äiti, en tunne häntä. Ja isä todella mukava myös joten ihmettelen mitä tämä on, miksi juuri minuun on niin ripustautunut vaikka olen ihan "normaali" ihminen eikä vanhempiensa kanssa lapsella ole mitään ongelmia?
Yleensä valitetaan kun lapsipuoli on karsea tai etäinen tms mutta tässä on melkeinpä toisinpäin. Ahdistun valtavasti siitä, että puolet ajasta minussa roikkuu "ventovieras" ihminen joka ei jätä minua hetkeksikään rauhaan. Onko tämä normaalia tai onko jollain ollut samanlaista samanikäisen oman lapsen kanssa tms?
Pidän lapsista ja ehdottomasti haluan omia lapsia ja aiomme hankkia omia yhteisiä lapsia, mutta tämä tilanne askarruttaa. En ole kiintynyt lapseen, hänellä on jo rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat yms, näen itse lapsen vähän kuin jonkun kaukaisimman tuttavan lapsena. Minulle ei ole syntynyt kummempaa tunnesidettä häneen, joten on outoa miten hän käyttäytyy jopa liiallisen tarrautuvasti minuun.
Ollaan puhuttu asiasta miehen kanssa, ja hänen mielestään minun pitäisi olla onnellinen että lapsi niin kovasti minusta tykkää, eikä näe lapsen ripustautumista. Onko vain onnellinen että "väkisellä" joudun hoitamaan lapsen kun hän on niin minussa kiinni kokoajan ja mies saa keskittyä omiin juttuihinsa?
Minusta lapsen käyttäytyminen on omituista, ja saa minut vaivautumaan. Esim halaus silloin tällöin on kivaa minunkin mielestäni, mutta tuntuu vieraalta, että lapsi tunkee missä tilanteessa tahansa esim väkisin syliini, ei kunnioita toisen ihmisen rajoja useista kehotuksista huolimatta ja matkii kaikessa yms mitä tuossa yllä jo kerroinkin.
Olen tulla hulluksi tästä kun nyt aloin varta vasten tarkkailla ja vertailla paljonko lapsi tunkeutuu minun syliini, tarrautuu jne, paljonko matkii minua vs miestä jne. Lapsi on minussa ihan kokoajan kiinni ja mieheni saa olla aivan rauhassa omissa jutuissaan! Ei ihme että tilanne on miehelle optimaalinen, hänen silmissään lapsensa on onnellinen ja vietämme lapsen kanssa paljon aikaa, ainoa vain että tämä vaimo ei kohta enää kestä tätä tilannetta :D
Kommentit (63)
Komppaan niin sua, itselläkin fyysinen läheisyys miehen lasten kanssa tuntuu pahalta. Halaan ja kosketan paljon miestä, ystäviä, sukulaisia mutta mikä siinä on että ne miehen lasten halailu ja kiehnääminen vaan ärsyttää jopa puistattaa. Olen monta kertaa miettinyt että olen kamala ihminen mutta näin tää vaan tuntuu menevän muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopa vähän outoa, ettei puolison lapsiin synny sidettä. Ovathan he tämän verta ja lihaa, jossain määrin samanlaisia.
Ei sitä synny jos lapsi on sairaalloisen takertuva.
Oman siskoni tytär on tuollainen. Takertuu minuun. Ei edes nähdä kovin usein, mutta selittää aina miten KOVA IKÄVÄ on ollut ja tunkee väkisin syliin ja lääppimään. En käsitä mistä tuo yletön kiintymys on syntynyt kun en ole siihen ikinä mainittavaa huomiota kiinnittänyt.
No, en ole tuohon ripustautujaan lainkaan kiintynyt toisin kuin siskoni poikaan, joka oli aivan normaali lapsi eikä vinkunut ikäväänsä aikuiseen jota hädin tuskin tuntee tai tunkenut väkisin iholle.
Aikuisellakin on oikeus rajoihinsa ja omaan koskemattomuuteensa, vallankin jos ei ole lapsen vanhempi.
Olen ollut samassa tilanteessa. Sanoin lapselle "Mee pois" ja sit se meni pois.
Pari suihkausta hiuslakkaa yleensä riittää muutaman minuutin ajaksi. Pari suihkausta extra holdia on yleensä riittävästi. Ei tainnuta mutta hämmentää sen verran että pääset pakenemaan! Esim. Pirkka hiuslakka on toiminut oikein hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakoulun opettajana olen törmännyt tuohon. Pienet tytöt varsinkin liimautuvat open kylkeen kiinni, välitunnilla puhuvat koko ajan ja haluavat olla käsikädessä. Äidin jälkeen tulee ensimmäinen toinen aikuinen nainen, ihailtava idoli, johon haluaa tehdä vaikutuksen. Olet ehkä tällaisessa tilanteessa. Minä ihmettelen kyllä sinun kylmyyttäsi. Miksi et vastaa lapsen läheisyyden tarpeeseen? Se menee kyllä ohi. Muutama vuosi ja hän ei halua kertoa sinulle mitään eikä nähdäkään. Kannattaakohan sinun miettiä omia lapsia vielä, jos olet noin kauhuissasi lapsen kiintymyksestä?
En todellakaan usko, että olet alakoulun opettaja. Ap n kuvaama käytös ei ole koululaisen normaalia käytöstä, lastentarhaikäiset kyllä pyrkivät syliin.
Voi et tiedä, mitä lapset koulussa tekevät. Moni äiti on mustasukkainen lapsensa opelle juuri tämän takia, että he "ihastuivat" yli kaiken ekaan opettajaansa ja liimautuvat häneen, tulevat syliinkin, jos antaa tulla. Tämä on kiusallista myös opettajille, ja muille oppilaille. Pojat eivät tule syliin, mutta voi miten paljon heillä on asiaa ja kerrottavaa, jos vain ehtii kuunnella. 8-vuotias on vielä pieni, hän hakee turvaa aikuisesta ja haluaa että hänestä tykätään ja ei hylätä. Ap:n tapauksessa isä on jo hylännyt lapsen ottamalla uuden naisen ja äitikin on poissa, alitajuisesti lapsi turvaa nyt Ap:hen, että varmistaa oikeuden olla heillä ja lähellä isää ja Ap:tä. Hänellä voi olla tylsää ja ikävä äitiä ja siksi hän seuraa koko ajan ja matkii. Matkiminen on tyypillistä tuossa iässä.
Samoja ajatuksia tuli mullakin ensimmäisenä mieleen. Lisäisin vielä että aapeen kannattaa todella miettiä ja pohtia sitä, kannattaako miehen kanssa hankkia omia lapsia ainakaan ihan vielä. Sinällään tilanne on kyllä ikävä kaikille, ap:n tumteet ovat ihan inhimillisiä mutta lapsikin tarvitsisi läheisyyttä ja hyväksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu nätisti lapsen kanssa. Kerro, että haluat olla hänen kanssaan, mutta nyt on isän vuoro. Kerro, että haluat peitellä hänet joka toinen kerta ja tehdä muutakin aina joskus, mutta ei aina. On isän vuoro. Kivaa, kun lapsi tykkää sinusta, mutta nyt haluat tehdä sitä ja tätä jne. Lapset ymmärtävät kyllä puhetta. Parempi kertoa suoraan, kuin käyttäytyä ärtyneesti tai tehdä kummallisia juttuja paetakseen lasta.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö yhteisiä lapsia kun kerran ei ole tunneside sinun puolelta kehittynyt.
Koska kaikkia perheen lapsia tulee kohdella tasapuolisesti ja tuskin siihen pystyisit.
Itse olen lapseni isästä eronnut, nykyinen kumppani tuli elämäämme kun lapsi oli 8.
Ensin toki tutustuttiin rauhassa mutta ennen yhteenmuuttoa tein asiat selväksi, jos minut haluaa niin lapsi kuuluu siihen pakettiin ja lapsen tarpeet ihan aina ensin.
Nyt vuosien jälkeen lapseni sanoo että kokee hänet kuin isänä vaikka hyvät välit myös biologiseen isään.
Kun saimme yhteisen lapsen oli selvää että molempia kohdellaan samoin, yhtä paljon rakkautta, molemmat saman arvoisia, ei mitään sisarpuolia jne.
Jos mun mies olisi puhunut kuin sinä ei yhteenmuuttoakaan olisi tapahtunut.
Jos menee yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia ja kokee/puhuu lapsesta "ventovieraana" niin kannattaa asua erillään.
Ja ongelmahan tässä on se, että ap:n mies suorastaan nauttii kun uusi nainen on lapsen kanssa ja mies "pääsee viettämään omsa aikaa". Mitä luulette että käy, kun tulee yhteisiä lapsia?
Ap ei vielä ymmärrä sitä, mutta oma lapsi tulee ripustautumaan äitiin ja isällä on kaksi vaihtoehtoa: jotkut alkaa perheen vapaamatkustajiksi ja jotkut panostaa siihen että isäsuhde aidosti syntyy. Kumpaan kategoriaan epäilette ap:n miehen hulahtavan, kun jo nyt iloisena pesee kädet Etälapsen kanssa?
Tätä ongelmaahan ei olisi jos ap:n mies (lapsen isä) ottaisi ja hoitaisi paikkansa, eli lapsen tultua kylään sanoisi napakasti että "nyt olet moikannut merviä, niin kerropa isille koulukuulumiset ja sitten pelataan afrikan tähteä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu nätisti lapsen kanssa. Kerro, että haluat olla hänen kanssaan, mutta nyt on isän vuoro. Kerro, että haluat peitellä hänet joka toinen kerta ja tehdä muutakin aina joskus, mutta ei aina. On isän vuoro. Kivaa, kun lapsi tykkää sinusta, mutta nyt haluat tehdä sitä ja tätä jne. Lapset ymmärtävät kyllä puhetta. Parempi kertoa suoraan, kuin käyttäytyä ärtyneesti tai tehdä kummallisia juttuja paetakseen lasta.
Tuo auttaisi kyllä, mutta ei ratkaise isään liittyvää ongelmaa. Siis isänhän tässä tulisi ottaa rooli. Pitäisi sanoa, että kiva kun tykkäät äitipuolesta mutta nyt lähdetään isin kanssa....." Selkeästi näkyy isän käytös edellisessä liitossa, ei ota roolia vaan antaa toisen hoitaa homman.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli jokseenkin sama tilanne. Lapsi oli meillä joka toinen pe-su, minä vaan rupesin tekemään niitä viikonloppuna jotain muuta. Kävin risteilyllä kavereiden kanssa, varasin teatterimatkoja yms. Olin kotona noin joka kolmas kerta ja silloinkin luin tai katselin leffoja makuuhuoneessa ja muutenkin touhusin omiani ja annoin isän hoitaa viihdyttämisen. Tästä on aikaa jo lähes 10 vuotta ja nyt jo omiakin lapsia en kanssa tykännyt että vieras lapsi on koko ajan iholla, omat sais vaikka asua sylissä.
Toisaalta ymmärrettävää, mutta ikävää että miehen lapsi jäi huomiotta. Ilmeisesti häntä eivät huomioineet myöskään omat vanhempansa, kun sinun seuraa halusi. Mahtaa olls katkera ja ikävä fiilis, kun jäi osattomaksi.
Seuraavaksi tämä kirjoittaja kertoo, kuinka ei voi käsittää miten heikot eväät miehen lapsella on. Että Sinun Lapsesi kyllä menestyvät ja ovat tasapainoisia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku muukin tuossa jo arveli, että lapsen käyttäytymisen taustalla voisi olla jotakin huolestuttavaa, mitä pitäisi tarkemmin selvittää. Olen samaa mieltä. Myös isän vetäytyminen tilanteista ei kuulosta ihan normaalilta. Eniten tuossa käyttäytymisessä ilmenee turvattomuuden tunne.
Jokaisen aikuisen velvollisuus on pitää lapsen puolia, lapsi hakee käytöksellään sinusta aikuista, johon voi luottaa. Sinuna kysyisin lapselta hänen arjestaan, elämästään ja huolistaan, koska lapsen käyttäytyminen on aina viesti ja ilmentymä hänen kokemuksistaan ja elämästäään. Toimenpiteet sitten sen mukaan, mitä käy ilmi.
Viisasta. Ja erittäin lapsi-lähtöistä. Arvostan, ja toimin tuolleen jos joskus sattuu tuollainen tilanne päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö yhteisiä lapsia kun kerran ei ole tunneside sinun puolelta kehittynyt.
Koska kaikkia perheen lapsia tulee kohdella tasapuolisesti ja tuskin siihen pystyisit.
Itse olen lapseni isästä eronnut, nykyinen kumppani tuli elämäämme kun lapsi oli 8.
Ensin toki tutustuttiin rauhassa mutta ennen yhteenmuuttoa tein asiat selväksi, jos minut haluaa niin lapsi kuuluu siihen pakettiin ja lapsen tarpeet ihan aina ensin.
Nyt vuosien jälkeen lapseni sanoo että kokee hänet kuin isänä vaikka hyvät välit myös biologiseen isään.
Kun saimme yhteisen lapsen oli selvää että molempia kohdellaan samoin, yhtä paljon rakkautta, molemmat saman arvoisia, ei mitään sisarpuolia jne.
Jos mun mies olisi puhunut kuin sinä ei yhteenmuuttoakaan olisi tapahtunut.
Jos menee yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia ja kokee/puhuu lapsesta "ventovieraana" niin kannattaa asua erillään.Ihanaa, kun pääsee tuomitsemaan ja kertomaan kuinka erinomaisesti itse on asiansa hoitanut. Luitko yhtään ajatuksella, mitä ap kirjoitti? Hänhän juuri sanoi, että lapsen käytös on kummallista. On se minustakin jos riippuu kiinni koko ajan ja ei kunnioita toisen ihmisen rajoja. Ap ei haukkunut lasta, vaan ahdistui siitä, että hänessä ollaan kiinni koko ajan ja kyseli apua. Olen itse erittäin lapsirakas mutta en kestäisi jos joku kiikkuisi koko ajan kiinni. Jotkut ihmiset ei myöskään kestä kosketusta niin paljon kuin toiset. Ap, eikö miehesi siis näe lapsen käytöksessä mitään kummallista/erikoista? Minulle tuli mieleen vain se, että jos lapsi ”valloittaa” sinut omakseen, hän samalla hallitsee teidän kahden välistä vuorovaikutusta. Eli tavallaan omimalla sinut blokkaa isän huomion pois sinusta. Okei, keittiöpsykologiaa ehkä mutta tämä tuli vaan mieleen. Teettekö te juttuja yhdessä? Lautapelit, ulkoilu jne. jossa huomio olisi tekemisessä, ei teissä itsessänne. Onnistuuko sellainen?
Olet oikeilla jäljillä, mutta tilanne ei eskaloidu ap:hen vaan lapsen vanhempiin, jotka eivät anna riittävästi huomiota lapselle ja vastaa hänen tarpeisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvat miehet aidosti viihtyvät lasten seurassa. Ovat hommanneet lapsia vaimon mieliksi ja ajattelevat salaa, että hoitakoon, kun halusi lapsia. Valitettavasti nämä miehet eivät kuitenkaan millään myönnä, ettei paljon Barbapapat nappaa. Tarjoavat vaan niitä vilpillisiä muka-keskusteluja, joissa eivät ymmärrä, mikä on ongelma. Heittäytyvät tyhmiksi tai siirtävät puheen naiseen. Tässä ap:n tapauksessa voin kuvitella miten pääasia, lapsi ei vietä aikaa isänsä kanssa muuttuu keskusteluksi siitä että ap ei välitä lapsesta. Todellisuudessa isä ei välitä. Naisia on usein helppo manipuloida.
En kyllä kärsisi tommosta. Mies hoitakoot lapsensa, itse tekisin jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, jos lapsi on isällään joka toinen viikonloppu niin ei kyllä 'roiku ap:ssa koko aikaa'. Luulisi kestävän kunitse olet kuitwnkin miehesu valinnut. Uusperheet on haastavia. Niin se vaan on
Miten Ap mahtaa kestää vauvaa, joka oikeasti roikkuu tississä 24/7 , kun ei jaksa joka toista viikonloppua isoa lasta? Onko ollenkaan sopiva äidiksi? Vauva-aika ja taaperoaika on todella sitovaa.
Mun 8-v poika on joskus tuollaisen takertuja. Hänellä on asperger, eikä vielä aina tajua, mikä on sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten Ap mahtaa kestää vauvaa, joka oikeasti roikkuu tississä 24/7 , kun ei jaksa joka toista viikonloppua isoa lasta? Onko ollenkaan sopiva äidiksi? Vauva-aika ja taaperoaika on todella sitovaa.
Sehän on ny täysin eri asia kun lapsi on oma🤦♂️
Nyt puhuttiin miehen lapsesta. Lukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakoulun opettajana olen törmännyt tuohon. Pienet tytöt varsinkin liimautuvat open kylkeen kiinni, välitunnilla puhuvat koko ajan ja haluavat olla käsikädessä. Äidin jälkeen tulee ensimmäinen toinen aikuinen nainen, ihailtava idoli, johon haluaa tehdä vaikutuksen. Olet ehkä tällaisessa tilanteessa. Minä ihmettelen kyllä sinun kylmyyttäsi. Miksi et vastaa lapsen läheisyyden tarpeeseen? Se menee kyllä ohi. Muutama vuosi ja hän ei halua kertoa sinulle mitään eikä nähdäkään. Kannattaakohan sinun miettiä omia lapsia vielä, jos olet noin kauhuissasi lapsen kiintymyksestä?
En todellakaan usko, että olet alakoulun opettaja. Ap n kuvaama käytös ei ole koululaisen normaalia käytöstä, lastentarhaikäiset kyllä pyrkivät syliin.
Mä olin aikanaan lukion jälkeen välivuoden kouluavustajana ennen opiskelemaan lähtöä. Avustin 1. ja 2. luokkia. Ja ne lapset todellakin tunki syliin, ihan kilpailivat siitä kuka pääsee. Kyseessä siis 7-9v. lapset.
Ihan tyypillistä ja normaalia tuon ikäisen toimintaa. Ovat vielä pieniä ja kaipaavat hellyyttä ja läheisyyttä. Ja tätä teki sekä tytöt että pojat. Toki enemmän tytöt, pojilla oli jo tuolloin mielessä ajatus että ovat niin isoja että eivät voi enää tulla syliin. Ap:n miehen lapsi ei toimi mitenkään epänormaalisti. Hän on lapsi joka tarvii hellyyttä ja hakee sitä ap:lta. Ei varmaan osaa sitä isältään hakea, tuntee jotenkin että ap:lta sen hakeminen on helpompaa.
Fiilaan sua Ap. Mulla sama tilanne, paitsi miehen kaksi lasta käy meillä vielä harvemmin. Rakastan yli kaiken omien sisarteni lapsia, monenikäisiä. Hellittelen, sylittelen ja oikeasti rakastan heitä. Hemmottelen ja jotenkin näen heissä niin paljon samaa kuin omassa suvussa ja itsessäni. Kai sillä tavalla omaa verta oleviin sukulaislapsiin voi paremmin samaistua ja kiintyä? Miehen lapset eivät mielestäni muistuta miestäni yhtään, eikä heissä ole mieheni hyviä puolia. Olenko sokea tai mustasukkainen ja se vääristää näkemystäni, en tiedä?
Miehen lapsiin ei ole kerennyt tunnesidettä syntyä ja luulen että johtuu juuri siitä että nähdään harvoin ja lapsilla on jo vanhemmat. Enkä näe mieheni ominaisuuksia tai edes miehen ulkonäköä lapsissa ollenkaan, siksikin tuntuvat kai niin oudoilta. On tunne, että lapset eivät minua tarvitse mihinkään. Välillä tulevat syliin kyselemättä tai ottavat ulkona kävellessä kädestä kiinni ja se jotenkin häiritsee minua. En osaa selittää miksi. Tuntuu vain oudolta. Yleensä olenkin vain keksinyt jotain tai sanonut että noniin pitäkäähän välillä iskääkin kädestä.
Vaikeita juttuja. Jos jokin lohduttaa, niin onneksi lapsi ei kovin usein teillä käy ja kohta viihtyy jo kodin ulkopuolellakin enemmän ja enemmän. Koita ajoittaa omia menoja kodin ulkopuolelle silloin kun lapsi siellä käymässä! Tsemiä.
OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ!