Lue keskustelun säännöt.
oletteko jättäneet lahjakkuuttanne käyttämättä? miksi?
Onko täällä muita jotka ovat jättäneet lahjakkuuttaan käyttämättä? En nyt hae mitään "musta ois voinu tulla vaikka mitä mutta rento elämä ja kaljanjuonti vei" vaan ihan tosissaan vähän erityisempää, tarkemmin yksilöitävää juttua.
Itse olen todennut että maailma menetti minussa räppärin. Riimiä irtoaa ja runosuoni virtaa vuolaasti, viime viikonloppuna vedin vitsillä freestyleä (ei mikään rap battle van ihan vain taidonnäyte) parin kovemman harrastajan kanssa ja ne jäi katsomaan ihan suu auki.
Fakta on kuitenkin että inhoan räppiä ja kaikkea mikä siihen liittyy. En haluaisikan touhuta siinä scenessä mitään. Myöskään niin musikaalinen en ole että minä hyvää karaoketasoa paremmin osaisin laulaa, säveleen sanoittamista en ole koskaan kokeillut.
Kommentit (480)
Minulla on pöytälaatikossa romaanikäsikirjoitus, jolle löytyi kustantajakin, mutta menin paniikkiin ja homma tyssähti siihen. Syy: mielenterveysongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Kun on lahjakas pelkästään tappamisessa ja tuhoamisessa, niin ihan väärä maa tämä käyttää lahjojaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Veikkaan, että olisin ollut todella hyvä jollain luonnontieteellisellä alalla. Mutta hoitamaton adhd vesitti sen. Nyt aikuisena kun minulla on lääkitys, olen alkanut opiskella itsenäisesti ja haaveilen voisiko olla mahdollista vielä saada se oma potentiaali todella käyttöön. Vai onko liian myöhäistä.
Ei ole liian myöhäistä, anna mennä! Itsekin valmistuin vasta 27-vuotiaana aikuislukiosta, mielenterveyssyistä minäkin.
Jäi lahjakkuus käyttämättä, koska elämässä on vaan pitänyt selviytyä. Selviytymisen taisteluissa ja turvattomuudessa yksinhuoltajana, ei paljon luovuus pysty kukoistamaan. Ehkä se tieto kuitenkin vähän lohduttaa että olin tunnustetusti erittäin lahjakas taiteen alalla.
Kyllä.
En tiedä mikä lahjakkuuteni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pöytälaatikossa romaanikäsikirjoitus, jolle löytyi kustantajakin, mutta menin paniikkiin ja homma tyssähti siihen. Syy: mielenterveysongelmat.
Sen aika koittaa vielä.
No tavallaan... olen lahjakas kirjoittaja, en nyt varmaan mikään superlahjakkuus, mutta tällaista palautetta olen koulussa/opiskeluissa/kirjoituskursseilla saanut. Haluaisin myös tehdä työtä, jossa saisin kirjoittaa, mutten oikein tiedä mitä se olisi. Ei toimittajan työ, ei kirjailijankaan (vaikka kirjan kirjoittaminen onkin haaveissa).
Saapa nähdä keksinkö väylän vielä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastin pitkään teatteria, sain usein pääroolit ja se teki minut tosi onnelliseksi ja halusin antaa sille kaikkeni. Kun lähdin opiskelemaan mitä lähdin, moni ihmetteli valintaani ja totesi minun ennemmin kuuluvan teakkiin. Ihmiset kyselivät enkö tunne yhtään paloa lavalle ja sanoin vain, että "vähän". Syy tähän oli krooninen ihosairauteni, joka sai minut ahdistumaan ajatuksesta alastomana tai puolipukeissa olemisesta sekä maskeerattavana olosta, koska ihoni on niin haasteellinen. Nykyinen ammattini on kyllä minulle myös ihan hyvä.
Entä lukija, ääninäyttelijä? Mainosääni?
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä missä voisin olla lahjakas. Joskus haaveilin arkkitehtiopinnoista mutta en hakenut edes lukioon koska mieleen jäänyt joku päähänpinttymä että se vaatii ihan hirveästi lukemista ja yliopistoon pääsee vain huippuälykkäät monen ällän ylioppilaat.
Menin sitten ammattikouluun, työllistyin heti ja jäin jumimaan aivan tyhjänpäiväisiin töihin joissa ei ole mitään sisältöä. Vasta pikkuhiljaa olen alkanut aavistaa että minusta voisi olla muuhunkin.
Ammattikoulusta voi jatkaa yliopistoon. Käy aikuislukiossa parantamassa kielitaitoa, matematiikkaa ja mitä ikinä tarvitset toiveiden ammattiisi. Olen itse mennyt yliopistoon heikolla todistuksella ja kaikkinensa suorittanut kaksi maisterin tutkintoa. Osa sisäänpäässeistä valitaan puhtaasti pääsykokeen pohjalta, joten ratkaisevinta on että valmistautuu pääsykokeisiin täysillä ja itseensä uskoen.
Aikuislukion kursseja tai koko tutkinnon suorittamista suosittelen siksi, että yliopisto-opinnoissa vaaditaan englannin kielen taitoa ja esim. arkkitehtuurin opinnoissa matematiikkaa. Sinänsä ei tarvitse olla ylioppilas. Sekään ei haittaa jos olet vaikka päälle 30-v. - vielä ehdit rakentaa mielekkään uran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Veikkaan, että olisin ollut todella hyvä jollain luonnontieteellisellä alalla. Mutta hoitamaton adhd vesitti sen. Nyt aikuisena kun minulla on lääkitys, olen alkanut opiskella itsenäisesti ja haaveilen voisiko olla mahdollista vielä saada se oma potentiaali todella käyttöön. Vai onko liian myöhäistä.
Ei ole. Lähiomaiseni onnistui yli 40-vuotiaana, ennen diagnoosia ja lääkkeitä jopa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä missä voisin olla lahjakas. Joskus haaveilin arkkitehtiopinnoista mutta en hakenut edes lukioon koska mieleen jäänyt joku päähänpinttymä että se vaatii ihan hirveästi lukemista ja yliopistoon pääsee vain huippuälykkäät monen ällän ylioppilaat.
Menin sitten ammattikouluun, työllistyin heti ja jäin jumimaan aivan tyhjänpäiväisiin töihin joissa ei ole mitään sisältöä. Vasta pikkuhiljaa olen alkanut aavistaa että minusta voisi olla muuhunkin.
Ammattikoulusta voi jatkaa yliopistoon. Käy aikuislukiossa parantamassa kielitaitoa, matematiikkaa ja mitä ikinä tarvitset toiveiden ammattiisi. Olen itse mennyt yliopistoon heikolla todistuksella ja kaikkinensa suorittanut kaksi maisterin tutkintoa. Osa sisäänpäässeistä valitaan puhtaasti pääsykokeen pohjalta, joten ratkaisevinta on että valmistautuu pääsykokeisiin täysillä ja itseensä uskoen.
Aikuislukion kursseja tai koko tutkinnon suorittamista suosittelen siksi, että yliopisto-opinnoissa vaaditaan englannin kielen taitoa ja esim. arkkitehtuurin opinnoissa matematiikkaa. Sinänsä ei tarvitse olla ylioppilas. Sekään ei haittaa jos olet vaikka päälle 30-v. - vielä ehdit rakentaa mielekkään uran.
Pakko korjata, ettei Suomessa arkkitehtiopinnoissa tarvita matematiikkaa. Tällaiset stereotypiat saa ihmiset jättämään hakematta. Rohkeasti omia unelmia kohti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matemaattinen ja musikaalinen lahjakkuus jäi käyttämättä. Koska tytöt on huonoja matikassa ja musiikkiharrastukseksi riittää suihkussa laulaminen, turha sitä on mihinkään kehittää.
Kyllä, Duunissa siitä ei makseta ekstraa ja vastuu lisääntyy !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, en ole luovalla alalla koska en ole määrätietoisesti pyrkinyt sinne (opettajien mielestä lahjojakyllä olisi ollut). Syy: raha. Olen alkoholistiperheestä ja joutunut muuttamaan jo teininä kotoa. En ole uskaltanut/ pystynyt ottamaan taloudellisia riskejä. Ihan ok akateeminrn ammatti on kyllä hankittuna. Mutta harmittaa kun omaa lahjakkuutta ei ole voinut käyttää. En ole edes löytänyt alaa missä olisin voinut käyttää sitä hiukan.
Kiusaaminen murskasi teini-ikässä itsetunnon siten, että olen alisuoriutunut opiskeluissa ja työelämässä. Olen ihan ok ammatissa mutta sellainen hiljainen puurtaja, joka ei etene enää minnekään tai saa palkankorotuksia. Täydellisyyden tavoittelu, jatkuva työstressi ja puurtaminen vei lopulta terveyden siten, että nyt töiden tekeminen on vaan selviytymistä, enää en innostu yhtään mistään enkä jaksa edes ajatella mitään vaativampia tehtäviä.
Itselle kävi vähän toisinpäin. Eli uskoin olevani taiteellisesti lahjakas ja että voin elättää itseni sillä. No eihän se oikein onnistunut. Nyt lähes keski-iässä harmittaa etten opiskellut sittenkin jotain kunnon ammattia. Olin suhteellisen hyvä esim. matematiikassa koulussa ja olisin varmasti pärjännyt vaikkapa insinöörinä. Jos ois lähtenyt sille polulle, niin ois varmasti nykyään vakkarityö, oma talo jne. eikä elämä ois näin köyhää vanhassa pienessä kerrostaloasunnossa vuokralla. Nyt sitä polkua on enää vaikea valita, kun kaikki mitä lukiossa on opetettu on unohtunut ja ikääkin alkaa olla jo liikaa että vois pärjätä uralla.
Musiikki, tanssi, kemia, biologia oli vahvuuksia. Alkoholismi tuli tilalle. Nyt 41v, raitistunut ja väkisinkin miettii mitä tuli hukattua.
Olen sekä matemaattisesti että kielellisesti lahjakas, testien mukaan ylimmässä 2% ja minusta piti tulla insinööri, mutta ajauduin/hakeuduin media-alalle ja menestyin varsin hyvin. Mielenkiintoisempi elämä, 60 maata käytynä työn puolesta, pääsy vaikka mihin mielenkiintoisiin paikkoihin Yanomami -intiaanien viidakkokylistä Irakin sotaan ja pääministeri R. Gandhin yksityiskoneeseen hänen ollessa puikoissa. Ja tuhat muuta. En kadu.
Ei laulajaksi ja kirjailijaksi noin vain ruveta, eikä kielitieteilijäksi.