oletteko jättäneet lahjakkuuttanne käyttämättä? miksi?

Vierailija kirjoitti:

Jätin filosofian alan väitöskirjatyön kesken, kun tajusin, että ohjaajinani toimineet professorit eivät ymmärtäneet lainkaan työni merkitystä eikä heitä se näyttänyt pahemmin edes kiinnostavan. He vaikuttivat olevan kiinnostuneita lähinnä siitä, että heidän kollegoitaan ei työssä arvostella. Oli järkytys huomata, kuinka huono taso suomalaisessa akateemisessa maailmassa todellisuudessa vallitsee ja kuinka apurahoja ja virkoja jaetaan omille keskinkertaisille suosikeille, jotka ovat päässeet suosikin asemaan ruskeaa kieltään käyttämällä. 

Tohtorin tutkinnon keskeyttämisen jälkeen olen tehnyt alaan liittymättömiä pätkätöitä ja ollut välillä pitkiä aikoja työttömänä. Myös 9 euron työkokeilu on tullut vuosien varrella tutuksi. Nyt odottelen eläkkeelle pääsyä noin 5 vuoden päästä.

voi voi. eikö lumihiutaleen väitöskirja ollutkaan maailman napa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin filosofian alan väitöskirjatyön kesken, kun tajusin, että ohjaajinani toimineet professorit eivät ymmärtäneet lainkaan työni merkitystä eikä heitä se näyttänyt pahemmin edes kiinnostavan. He vaikuttivat olevan kiinnostuneita lähinnä siitä, että heidän kollegoitaan ei työssä arvostella. Oli järkytys huomata, kuinka huono taso suomalaisessa akateemisessa maailmassa todellisuudessa vallitsee ja kuinka apurahoja ja virkoja jaetaan omille keskinkertaisille suosikeille, jotka ovat päässeet suosikin asemaan ruskeaa kieltään käyttämällä. 

Tohtorin tutkinnon keskeyttämisen jälkeen olen tehnyt alaan liittymättömiä pätkätöitä ja ollut välillä pitkiä aikoja työttömänä. Myös 9 euron työkokeilu on tullut vuosien varrella tutuksi. Nyt odottelen eläkkeelle pääsyä noin 5 vuoden päästä.

Mikä oli väikkärin aihe siis? 

Ehkä se ei ollut merkityksellinen suurimmalle osalle.

tai kenellekään. onneksi kuitenkin ymmärsit keskeyttää merkityksettömän työsi

"Mikset sä tehnyt musiikista itelles ammattia?"

"Mikset hakenut taidekouluun?"

"Koska kirjoitat kirjan?"

Olen neuroottinen perfektionisti. En riitä itselleni.

Osaan monia asioita, mut en mitään tarpeeksi hyvin.

Niinpä laulatan ikäihmisiä, piirtelen ruokasalin liitutauluseinään maisemia heidän ilokseen ja kirjoittelen sujuvia sähköposteja yhteistyökumppaneille.

Olen tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että maailma on täynnä näitä. Kovimpaan kolisevat tynnyrit, sosiaalisesti pidetyt ja arvostetut ihmiset joilla on resursseja muuhunkin kuin hengissä säilymiseen pääsevät toteuttamaan itseään, olipa taso mikä vain. Taito, lahjakkuus ja potentiaali ei ratkaise juuri mitään.

Omalla kohdalla näkyy niin että omat ideat tulee pöllityiksi, joku muu sanottaa ne paremmin omikseen ja palkatut ammattilaiset kalpenee ajoittain omille taidoille.

Olen myös kroonisesti edellä aikaani. Asiat joita teen on jatkuvasti marginaalissa, kunnes 7 vuoden kuluttua niitä tekee kaikki. Eli asiat ei ole huonoja mutta sosiaalinen konsensus puuttuu.

Sama täällä, olen aikaani edellä. Äänestin Vihreitä lukiossa (reilut 10 vuotta sitten) siksi että koin sen raikkaana vaihtoehtona, erilaisuutta suvaitsevana, pienennä puolueena. Enää en pidä yhtään. Nyt päinvastoin vain heillä on olevinaan totuus. Kasvissyönti kiinnosti samoihin aikoihin, nyt ei kun siitä on tullut propagandaa.

Valitettavasti olen. Ja aika rankasti.

Onneksi jälkikasvu on parempi.

Itse en enää oikein löydä enää mielenkiintoa mihinkään.

Kaikki tarinat ei vissiin voi päättyä onnellisesti.

Olen erinomainen näyttelijä, mutta jostain syystä Hollywood ei arvosta minun huippuosaamista.

Elämässä asioiden priorisointi

Olen kielellisesti ja musiikillisesti poikkeuksellisen lahjakas. En ole kuitenkaan millään tavalla hyödyntänyt lahjojani ammatillisesti, vaikka haaveita sellaisesta kyllä oli nuorena paljonkin. Käännöstiedettä jaksoin opiskella hetken, myöhemmin myös etnomusikologiaa, mutta keskeytin opinnot aina lähes saman tien. Monissa bändeissä on vuosien varrella soiteltu ja lupaavaltakin vaikuttaneita virityksiä saatu aikaiseksi, mutta suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen promoamiseen ei ole koskaan ollut kiinnostusta eikä energiaa. Niinpä musahommatkin ovat aina lässähtäneet. 

Kirjoitustaidostani on toki ollut työelämässä hyötyä, mutta kirjoittaminen ei ole taito, joka mitenkään vaikuttaisi uran etenemiseen tai etenemättömyyteen it-alalla. Itse asiassa on huvittavaa, että olen päätynyt alalle, jossa matemaattinen lahjakkuus on jonkinlainen oletus - ja minullapa oli lyhyessä matikassa vitonen! 

Entä niitä syitä? No, ainakin olen itsekriittisyyteen taipuvainen perfektionisti (ja varmaan osittain siksikin saamaton ja ahdistunut), luonteeltani joustamaton ja ehdoton, huonosti stressiä sietävä, kärsimätön, impulsiivinen jne.

Mitkään ulkoiset tekijät, esim. vanhempien kannustuksen puute, eivät selitä tilannettani. Päinvastoin, lahjakkuuteni tunnistettiin niin kotona kuin koulussa. Minua on aina kannustettu ja tuettu.

Laulajan ura. Musiikkinumeroni koulussa oli 10, laulan kuulemma erityisen hyvin. Omasta mielestäni olen ihan hyvä mutta en erityinen. En halunnut laulajaksi koska hampaani ovat jonkin verran kierot ja minulla on huono itsetunto muutenkin, en kestäisi sitä että kaikki tuijottaisivat suutani eli hampaitani kun laulan. Kuvittelen että he vain miettisivät miten rumat hampaat minulla on eivätkä oikeasti edes kuuntelisi lauluani.

Enkä muutenkaan olisi siinä tarpeeksi hyvä.

Toisaalta naurettavaa mutta minulle liian suuri ongelma. En silti ole jäänyt mistään paitsi.

Olen kuin luotu teknisen suunnittelutyön maailmaan (tarkka & nopea, sekä matem. että visuaalisesti taitava). Ensimmäisessä työpaikassani minut pistettiin ekan vuoden aikana todella koville antamalla aivan liikaa vastuuta taitoihini nähden ja poltin itseni komeasti loppuun parhaani yrittämällä - jäi vain pöllähdys savua jäljelle.

Rakastin sitä työtä, mutta jäi niin paha maku suuhun - eikä masennuskaan kovasti parempaan suuntaan mennyt sen aikana - , etten tiedä palaanko hommiin tulevaisuudessakaan, vaikka joskus tästä työelämään kunnolla toipuisinkin. Tällä hetkellä kiinnostaa enemmän vaikka mennä luomaan lunta tai haravoimaan kaupungin kukkapenkkejä, ettei vahingossakaan tarvisi stressata tai kantaa työstään yhtään ekstravastuuta. Ihan sama, meneekö lahjat hukkaan, mutta toiste en aio turpiin näin ottaa.

Mulla on iso mlukku, mutta en vaan viitti väsää pokemonia.

Olin niin lahjakas kaikessa, että en osannut koskaan päättää mihin panostaisi kunnolla.

 En sitten panostanut yhtään mihinkään kunnolla.

Ei sillä pelkällä lahjakkuudella kovin pitkälle pötkitä. Tarvitaan lisäksi vuosikausien jokapäiväistä treenaamista, hyvä opettaja, sitkeyttä, nöyryyttä, kunnianhimoa, mielellään myös sopiva luonne verkostoitumista varten ja paljon muuta.

Mutta sen te olette itsekin huomanneet, te jotka ette lähteneet toteuttamaan unelmianne, mikä ei aina suinkaan ole huono valinta.

Mulla on jäänyt lahjat käyttämättä toiminnanohjauksen ongelmien takia. Nyt oon ADHD-tutkimuksissa ja toivottavasti saisin lääkkeiden avulla edes siivoamisen sujumaan. Työelämä taitaa olla jo menetetty tapaus, olen 50v. Elämäni suurimmaksi saavutukseksi on jäämässä se, että pääsin lukion jälkeen sisään TKK:n teknillisen fysiikan osastolle. 

Olin monilla alueilla lahjakas ja sit tuli ongelma että en kaikki pystynyt saamaan käytettyä kaikki yhtäaikaa tehokkaasti.

Nyt työelämässä johtavassa asemassa ja tulot yli 10K kk...

Mutta olen suht pettynyt miten elämä meni.

Harrastin pitkään teatteria, sain usein pääroolit ja se teki minut tosi onnelliseksi ja halusin antaa sille kaikkeni. Kun lähdin opiskelemaan mitä lähdin, moni ihmetteli valintaani ja totesi minun ennemmin kuuluvan teakkiin. Ihmiset kyselivät enkö tunne yhtään paloa lavalle ja sanoin vain, että "vähän". Syy tähän oli krooninen ihosairauteni, joka sai minut ahdistumaan ajatuksesta alastomana tai puolipukeissa olemisesta sekä maskeerattavana olosta, koska ihoni on niin haasteellinen. Nykyinen ammattini on kyllä minulle myös ihan hyvä.

Oma lahjakkuus vielä löytämättä

Tää on mielenkiintoinen lanka, jatkakaa... 

Mulla on todella hyvä lauluääni ja ne harvat jotka on kuullut on aina kehunut, mut joskus lapsena syntyi lavakammo kun mulle naurettiin bilsan esitelmän aikana, joten.. joo, tyydyn suihkussa laulamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä pelkällä lahjakkuudella kovin pitkälle pötkitä. Tarvitaan lisäksi vuosikausien jokapäiväistä treenaamista, hyvä opettaja, sitkeyttä, nöyryyttä, kunnianhimoa, mielellään myös sopiva luonne verkostoitumista varten ja paljon muuta.

Mutta sen te olette itsekin huomanneet, te jotka ette lähteneet toteuttamaan unelmianne, mikä ei aina suinkaan ole huono valinta.

Tarvitaan myös ripaus sattumaa ja oikeaa ajoitusta (joista jälkimmäinen myös liittyy ensimmäiseen).

Huippulahjakkuus voi hyvinkin korvata "vuosikausien jokapäiväisen treenaamisen" esim. musiikkibisneksessä. Mikään määrä harjoittelua tai koulutusta ilman lahjakuutta ei nosta ihmistä luontaisesti poikkeuslahjakkaan ohitse. Esimerkkinä vaikkapa synnynnäinen melodiantaju (jota Teemu Brunila on osuvasti kuvannut "atavistiseksi vaistoksi", joka joillain vain on luonnostaan) tai vaikka kyky pälättää improvisoitua räppiä (tunsin Palefacen ennen hänen breikkaamistaan, ja on kyllä aivan käsittämättömän lahjakas, oli hänen musiikistaan mitä mieltä tahansa). Tämä ei tarkoita, etteikö esim. musiikin teorian tuntemuksesta olisi hyötyä, mutta historia tuntee paljon näitä itseoppineita "neroja". 

Vaikka opiskelisin 10000 tuntia taidemaalausta, minun tuotokseni eivät tavoittaisi samaa kuin jonkun kuvaamataidollisesti huippulahjakkaan ja näkemyksellisen ihmisen tuotokset. Mm. Pekka Kuusisto on voimakkaasti kritisoinut tätä "10000 harjoittelutunnin sääntöä" ja aivan aiheesta. Se on keinotekoinen ajatusviritelmä.