Lue keskustelun säännöt.
oletteko jättäneet lahjakkuuttanne käyttämättä? miksi?
Onko täällä muita jotka ovat jättäneet lahjakkuuttaan käyttämättä? En nyt hae mitään "musta ois voinu tulla vaikka mitä mutta rento elämä ja kaljanjuonti vei" vaan ihan tosissaan vähän erityisempää, tarkemmin yksilöitävää juttua.
Itse olen todennut että maailma menetti minussa räppärin. Riimiä irtoaa ja runosuoni virtaa vuolaasti, viime viikonloppuna vedin vitsillä freestyleä (ei mikään rap battle van ihan vain taidonnäyte) parin kovemman harrastajan kanssa ja ne jäi katsomaan ihan suu auki.
Fakta on kuitenkin että inhoan räppiä ja kaikkea mikä siihen liittyy. En haluaisikan touhuta siinä scenessä mitään. Myöskään niin musikaalinen en ole että minä hyvää karaoketasoa paremmin osaisin laulaa, säveleen sanoittamista en ole koskaan kokeillut.
Kommentit (480)
Jätin filosofian alan väitöskirjatyön kesken, kun tajusin, että ohjaajinani toimineet professorit eivät ymmärtäneet lainkaan työni merkitystä eikä heitä se näyttänyt pahemmin edes kiinnostavan. He vaikuttivat olevan kiinnostuneita lähinnä siitä, että heidän kollegoitaan ei työssä arvostella. Oli järkytys huomata, kuinka huono taso suomalaisessa akateemisessa maailmassa todellisuudessa vallitsee ja kuinka apurahoja ja virkoja jaetaan omille keskinkertaisille suosikeille, jotka ovat päässeet suosikin asemaan ruskeaa kieltään käyttämällä.
Tohtorin tutkinnon keskeyttämisen jälkeen olen tehnyt alaan liittymättömiä pätkätöitä ja ollut välillä pitkiä aikoja työttömänä. Myös 9 euron työkokeilu on tullut vuosien varrella tutuksi. Nyt odottelen eläkkeelle pääsyä noin 5 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätin filosofian alan väitöskirjatyön kesken, kun tajusin, että ohjaajinani toimineet professorit eivät ymmärtäneet lainkaan työni merkitystä eikä heitä se näyttänyt pahemmin edes kiinnostavan. He vaikuttivat olevan kiinnostuneita lähinnä siitä, että heidän kollegoitaan ei työssä arvostella. Oli järkytys huomata, kuinka huono taso suomalaisessa akateemisessa maailmassa todellisuudessa vallitsee ja kuinka apurahoja ja virkoja jaetaan omille keskinkertaisille suosikeille, jotka ovat päässeet suosikin asemaan ruskeaa kieltään käyttämällä.
Tohtorin tutkinnon keskeyttämisen jälkeen olen tehnyt alaan liittymättömiä pätkätöitä ja ollut välillä pitkiä aikoja työttömänä. Myös 9 euron työkokeilu on tullut vuosien varrella tutuksi. Nyt odottelen eläkkeelle pääsyä noin 5 vuoden päästä.
Mikä oli väikkärin aihe siis?
Ehkä se ei ollut merkityksellinen suurimmalle osalle.
Minulla on kielitaitoa enemmän kuin pystyn työssäni hyödyntämään. Olen kääntäjä, ja ylivoimainen kielipari töissä on englanti-suomi. Osaan myös ruotsia, norjaa ja tanskaa, mutta pidän näitä yllä vain harrastuksena katsomalla pohjoismaisia sarjoja ja elokuvia.
Minulla on hyvät näyttelijän lahjat. Olen aina osannut eläytyä, ilmeillä ja imitoida esim. julkisuuden henkilöitä uskottavasti. Olen harrastanut nuorempana näyttelemistä ja vetänyt tuolloin eri näytelmien päärooleja, jolloin jotkut olivat varmoja siitä että olen tuleva näyttelijä. Olen myös kokeillut muutaman kerran stand upia ja saanut täyden salin ihmisiä nauramaan minuuttikaupalla punch lineille, jotka keksin 10 minuutissa.
Vaikka lahjakkuutta löytyy, niin en silti voisi vain kävellä mihinkään elokuvarooliin ja tulla tähtinäyttelijäksi. Pitäisi tehdä ihan valtavasti työtä. En minä ole valmis näyttelijä, vaan minun tulisi treenata vuosikausia, enkä välttämättä pääsisi ikinä teatterikorkeakouluun. En välttämättä koskaan saisi nimeäni esiin sitkeästä yrittämisestä huolimatta. Näitä asioita pohdin silloin kun piti valita, mitä haluan tehdä isona. Nykyään hyödynnän näyttelijän lahjojani kun haluan hauskuuttaa mm. omaa lastani. Jos näytteleminen olisi minulle intohimo, niin tekisin sen kanssa töitä varmasti tälläkin hetkellä. Mutta olen ihan tyytyväinen, kun saan olla "tavis" ja toisinaan yllättää ihmisiä tällä lahjakkuudellani, joka ei näy normaalissa arjessani kovinkaan vahvasti.
Ei ehdi, ei jaksa, eikä se ennenkaikkea maksa - elantokin pitäisi jostain saada. Ehkä sitten eläkkeellä joskus taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
insinöörin töitä saa vain, jos on 5v kokemus juuri siitä työstä, jota hakee eli tyydyn tekemään alipalkkattuja apinantöitä. tai oikeastaan ei apinakaan suostuisi tekemään näin tyhjänpäiväistä työtä kuin itse teen
Vierailija kirjoitti:
insinöörin töitä saa vain, jos on 5v kokemus juuri siitä työstä, jota hakee eli tyydyn tekemään alipalkkattuja apinantöitä. tai oikeastaan ei apinakaan suostuisi tekemään näin tyhjänpäiväistä työtä kuin itse teen
koulutuksesta ei ole mitään hyötyä ilman suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kielipää, musikaalisuus. Esteenä sosiaalisten tilanteiden pelko ja ylittämätön ramppikuume. En silti ole suuremmin murehtinut lahjojen käyttämättä jäämistä. Olen myös patalaiska...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin edetä työssäni koska vain esimieheksi, mutta ei ole aikomustakaan. Palkkani tippuisi ja stressi & vastuu kasvaisi. Esimiehen peruspalkka on 200e suurempi, mutta vastaavasti olisi sidottu arjen aamuvuoroihin ja menettäisin yö ja viikonloppuvuorojen lisät.
Yli 20 vuotta sosiaalialan laitossektorilla.
Minäkin olen hyvä piirtämään, mutta aivan järkyttävän ujo, että kehtaisin esitellä töitäni kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnilleen kaikkien niiden mielestä joiden kanssa olen yhtään mistään ihmiskehoon liittyvästä puhunut, minusta olisi pitänyt tulla lääkäri. Mutta tiesin jo nuorena etten kestäisi sitä vastuuta mikä lääkärillä on, kun kohtalaisen pienellä virheellä voi täysin vahingossa tappaa toisen ihmisen. Joten en pyrkinyt lääketieteelliseen, joskin kyllä hankin ammatin luonnontieteiden alalta.
En kadu.
Ketju on vähän masentava. Täällä voi olla oikeasti todellisia helmiä, joiden tiedot ja taidot menevät täysin hukkaan. Se on surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä jotain lahjoja on, joita en oo niin palja käyttäny. ;Mutta aikalailla työelämässä just saanu hyödyntää niit omia vahvuuksia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kustannusfirma varmasti ottaa johonki tuntemattomaan yhtäkkiä yhteyttä ja pyytää kirjaa.
Jos siellä ois joku joka osaa niin ne varmaan hoitas näppiksen missä scandit, jos ei muuten osaa.
No mulle kävi noin, tosin kyseessä pyyntö kirjoittaa tietokirja. Olin äitiyslomalla silloin ja kirjoitin kyseisen kirjan äitiysloman jälkeen.
Oliko se kustannusfirma osittanut randomisti vain kaikille että voisiko joku tehdä kirjan ? Vai miten tuo homma muka meni ?
Kannattaa vastata aina, kun tuntematon numero soittaa. Se ei ehkä olekaan puhelinmyyjä, vaan sopimusta tarjoava kustannustoimittaja!
Lahjakkuus kielissä (enkku), en viitsinyt panostaa yhtään koulun jälkeen.
Siksi kun en kuitenkaan työllistyisi kun suomessa tavalliset tallaajat tienaa valokuvilla ja taiteella jotka on myös hyvin samantyylistä keskenään. Olen erakkoluonne ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Nyt korona aikaan on ollut aikaa löytää uusia taitoja ja ahminut paljon uutta tietoa.
Haaveilen osaavani jotain joka ei ihmisille olisi niin tuttua. Kuulostaa ehkä omahyväiseltä mutta koen että en tulee pärjämään ilman kykyä josta voin olla itsevarma. Ulkonäöllä en myöskään pysty enkä itseasiassa tahdokkaan mainostaa itseäni. Lisään vielä että mulla on ADHD ja lukihäiriö joten korkeakouluihin ja yliopistoihin meneminen on iso kynnys.
Moni sanoo että loputon uteliaisuus ja tiedon jano on vahvuus mutta omalla kohdalla siitä on haittaa. Nyt jälkikäteen nolottaa jättämäni kirjoitukseni tänne mutta menkööt.
N21 (vaikko tyttö)
Olin lapsena taiteellisesti lahjakas ja musikaalinen, vanhempien mielestä nuo oli höpöhöpö hommia. En saanut mennä haaveilemilleni soittotunneille koskaan. Innostus hiipui sitten teini-iässä, harmittaa välillä vieläkin.
En päässyt konservatorioon siksi etten soittanut heidän mieleistään kappaletta, vaan mistä sydämessäni pidän (ei heidän tyylilaji, lapsille ei muistaakseni silloin ollut tarjolla muuta) Myöhemmin oli yksi arvioija kysynyt äidiltäni minun ollessa aikuinen, tuliko musiikista elämäntyö minulle?
Oliko se kustannusfirma osittanut randomisti vain kaikille että voisiko joku tehdä kirjan ? Vai miten tuo homma muka meni ?