Lapsena makasin nurmikolla huovalla värittämässä ja äitini poltti tupakkaa vieressä, välillä juotiin mehua ja syötiin pullaa. Kaipaan sitä huoletomuutta ei oltu että hyi sokeria, iik punkkeja, tsot tsot tupakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä haittaa yhdellekään ihmiselle on ajaa kuuttakymppiä kahdeksankympin sijasta, jos sillä säästetään ihmishenkiä ja terveyttä?

Se haitta, että kuutta kymppiä köröttely tekee elämästä erittäin epämukavaa.

Kuten totesin, elämän onnellisuutta ei määrää se, kuinka kauan elää, vaan se, että elämä on sisällöllisesti mielekästä.

Vanhustenhoitolaitoksissa makaa pääosin naisia, jotka vain odottavat kuolemaa. Kehittyneet elinolosuhteet, lääketiede ja tekniikka ovat mahdollistaneet sen, että ihmisiä pystytään säilömään maan päällä selvästi entistä kauemmin.

Eri asia on kuitenkin se, onko tällaisessa säilömisessä järjen hiventä. Aivan kuin elämä, jonka ainoa sisältö on kipujen ja vaivojen sietäminen ja kuoleman odotus, olisi jotenkin arvokasta elämää.

Kyllä minä lähtisin paljon mieluummin kuusikymppisenä äkilliseen sairaskohtaukseen kuin kahdeksankymppisenä hoitolaitokseen riutuneena.

Elämästä on tullut joillekin päämäärä itsessään. Minulle päämäärä sen sijaan on hyvä elämä. Hyvään elämään taas kuuluu vapaus. Tiedän että saatan kuolla yksinvaelluksella, mutta vaellan yksin silti, koska saan siitä valtavasti sisältöä elämääni.

Kaasutteleminen voi tehdä sinun elämästäsi mukavempaa, mutta mielestäni kuten myös Suomen lain mielestä ainakin näennäisesti lasten turvallisuus kuten liikenneturvallisuus yleisestikin on tärkeämpi asia kuin yksittäisen ihmisen mielihyvä kaasuttelemisesta.

Lopusta olenkin sitten samaa mieltä. Huomaa kuitenkin, että kaikki välinpitämättömyydestä johtuva ei aina johda kuolemaan, vaan pahempaan: elämänlaadun huonontumiseen, eli vammoihin, sairastumiseen, kitumiseen ja toimintakyvyn menettämiseen. Vähän kuin vanhuus suurine vaivoineen jo nuorella iällä. Itsekin arvostan elämänlaatua enemmän kuin sen pituutta. Siksi tietynlainen välittäminen onkin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua huvittaa kun 70-luvulla syntynyttä miestäni jaksaa aina ällistyttää se, että minulla, 80-luvun lapsella, ei ollut juuri koskaan turvavöitä kiinni autolla matkatessa eikä varsinkaan mitään istuinkorokkeita. Näin sellaisen vasta 90-luvulla jonkun toisen autossa.

Makoilin autossa ja luin Aku Ankkaa.

Miehelläni oli istuinkoroke omien sanojensa mukaan. Oliko niitä muka 70- ja 80-luvulla jo olemassa?

70-luvulla syntynyt minäkin. Ei ollut todellakaan mitään korokkeita, kaikissa autoissa ei ollut edes turvavöitä ja jos olikin ei niitä takapenkillä käytetty.

80-luvulla taisi tulla turvavyöpakko mutta ei mitään korokkeita vielä.

Oli korokkeita kyllä 80-luvulla. Ei tietenkään pakollisia.

Olen vasta 21-vuotias ja minulla ei tietoakaan lapsuudesta -70,-80 tai -90-luvulla, mutta tämä kaikenlainen hyysääminen ja paasaus on todellakin lähtenyt käsistä viimeisten vuosien aikana sitten minun lapsuuden. Itseäkin oikein karmaisee, tiedän äitejä jotka opettavat lapsensa pelkäämään huussia bakteereiden takia (huussi on vuorattava paperilla ennen kuin siihen voi istua), lapset opetetaan pelkäämään sähköä kun äidillä on sähköallergia, uimarannalle mennään sukelluspuvuissa ettei vahingossakaan saada yhtään uv-sädettä iholle. Lapsi saa syödä yhden hedelmän päivässä hedelmäsokerin takia...ymmärrän ettei vedetä kymmentä mandariinia mutta haloo:D näitä olisi loputon lista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Punkkeja ei silloin 30v sitten ollutkaan siinä määrin kuin nykyään.

No kyllä kaikki iäkkäämmät ihmiset aina muistelevat, kun lehmistä piti hirvittävät määrät peukalonpään kokoisia punkkeja nyppiä irti.

Oma 60v äitini kyllä aina muistelee kuinka lapsena juostiin heinikoissa jne eikä mitään punkkeja tullut. Sen muistaa että eläimistä niitä kyllä jonkun verran löytyi. Kyllä punkkien määrä on moninkertaistunut tässä vuosien saatossa, se ei ole mikään mielipideasia.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 21-vuotias ja minulla ei tietoakaan lapsuudesta -70,-80 tai -90-luvulla, mutta tämä kaikenlainen hyysääminen ja paasaus on todellakin lähtenyt käsistä viimeisten vuosien aikana sitten minun lapsuuden. Itseäkin oikein karmaisee, tiedän äitejä jotka opettavat lapsensa pelkäämään huussia bakteereiden takia (huussi on vuorattava paperilla ennen kuin siihen voi istua), lapset opetetaan pelkäämään sähköä kun äidillä on sähköallergia, uimarannalle mennään sukelluspuvuissa ettei vahingossakaan saada yhtään uv-sädettä iholle. Lapsi saa syödä yhden hedelmän päivässä hedelmäsokerin takia...ymmärrän ettei vedetä kymmentä mandariinia mutta haloo:D näitä olisi loputon lista

Olen syntynyt -82 ja kyllä minutkin opetettiin vuoraamaan pönttö paperilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 21-vuotias ja minulla ei tietoakaan lapsuudesta -70,-80 tai -90-luvulla, mutta tämä kaikenlainen hyysääminen ja paasaus on todellakin lähtenyt käsistä viimeisten vuosien aikana sitten minun lapsuuden. Itseäkin oikein karmaisee, tiedän äitejä jotka opettavat lapsensa pelkäämään huussia bakteereiden takia (huussi on vuorattava paperilla ennen kuin siihen voi istua), lapset opetetaan pelkäämään sähköä kun äidillä on sähköallergia, uimarannalle mennään sukelluspuvuissa ettei vahingossakaan saada yhtään uv-sädettä iholle. Lapsi saa syödä yhden hedelmän päivässä hedelmäsokerin takia...ymmärrän ettei vedetä kymmentä mandariinia mutta haloo:D näitä olisi loputon lista

Olen syntynyt -82 ja kyllä minutkin opetettiin vuoraamaan pönttö paperilla.

Joo no ei varmasti ole ihan uusi juttu tämä, mutta musta on älytöntä et alle 10-vuotias parkuu et pylly suurinpiirtein syöpyy jos tohon istuu:D

Punkit on kyllä pilanneet suuren osan kesän ilosta :'( Enää ei tulisi mieleenkään istahtaa noin vain nurmikolle.

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii millainen määrä Suomessa on niitä, joilla on jokin tuki- tai liikuntaelinsairaus, 2-tyypin diabetes, rasvamaksa, sepelvaltimotauti tai muu vastaava, niin onko se todella huono juttu että syödään paremmin ja liikutaan enemmän?

Liikutaan enemmän? Sitähän tässä ketjussa on monet muistelleet kuinka lapsena viiletettiin suurin osa päivästä ympäriinsä - pyöräilemässä, uimassa, leikkimässä. Nykylapset taas liikkuvat enemmän ohjatusti, jokusen tunnin viikossa. Vaikka ennen vedettiin useasti pullaa ja mehua/kaakaota tms. oli ylipaino harvinaista.

Ymmärrettävää, että noita huolettomia aikoja kaipaa, kun kaikki kävi itsellä hyvin eikä mitään sattunut. Siksi niistä on jäänyt hyvät muistot. Tottakai kaikki haluavat sisimmässään olla villejä ja vapaita, myös ne nykyajan nipovanhemmat (jollainen itsekin olen).

Se on vaan totta, että noina "hyvinä aikoina" joita muistelet, lapsia kuoli paljon enemmän tapaturmaisesti ja sairauksiin kuin nykyään. Eli vapaus ja korkeammat riskit vs. nipotus ja matalammat riskit, tätä pitää jokaisen vanhemman puntaroida ja yrittää löytää joku keskitie.

Itsekin vietin lapsena kesäpäiviä järvellä uimassa sisarusten kanssa keskenään (kaikki alle 10v.) ja hyvät muistot on jääneet. Silti en nykyään antaisi omien pikkulasteni uida omin päin. Vaikka itsellä kävi lapsena hyvin, niin yksi serkuistani ja yksi toinen poika kylältä hukkuivat pieninä järveen. Sitä sattui niihin aikoihin.

Tietysti parhaat muistot jäävät niille, joilla oli vapaus ja sattui hyvä tuuri eikä käynyt mitään.

Luulin pienenä aina että kreikassa hotelleissa on jotenkin erityisen hiekkaiset ja karheat lakanat. Palanut iho se vaan siellä kipristeli. Joka ikinen kesä. Kerran taidettiin hakea jogurttia palaneille kankuille. Aurinkorasvaa toki olis voinu käyttää :D

Ja punkit tippui haapapuista. Punkkipuista.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan totta, että noina "hyvinä aikoina" joita muistelet, lapsia kuoli paljon enemmän tapaturmaisesti ja sairauksiin kuin nykyään.

Tilastollisesti ero on merkittävä, mutta käytännön elämässä aivan mitätön.

Tässä asiassa vallitsee sama harha kuin kypsällä iällä raskautumisessa. Kun vertaa yli nelikymppisen ja kaksikymppisen raskausriskejä, niin äkkiseltään vaikuttaa siltä, että kypsällä iällä raskautuminen on täysin vastuutonta, koska kaksikymppisiin verrattuna riskit räjähtävät.

Tosiasiassa kuitenkin nelikymppisenkin riskit ovat pienet, vaikka tilastovertailussa ne vaikuttavat valtavilta.

Sama koskee lapsien turvallisuutta. Tilastojen perusteella vaikuttaa siltä, että elämä ennen oli aivan huikean vaarallista, mutta kun rupeaa tarkastelemaan sitä, millainen riski oli käytännössä yksilön kohdalla, niin ero häviää.

Käyttäjä3133 kirjoitti:

Punkit on kyllä pilanneet suuren osan kesän ilosta :'( Enää ei tulisi mieleenkään istahtaa noin vain nurmikolle.

Jaa, olin viime suvena kuukauden antibioottikuurilla borreliaepäilyn vuoksi enkä ollut edes istuskellut nurmikoilla vaan saappaat ja farkut päällä rakensin kasvilavoja.

Tänä suvena istun nurtsilla jos siltä tuntuu. Ja syynään punkit iltaisin.

Puutiaiset ovat levinneet koko maahan noin 30 viime vuoden aikana, kiitos ilmastonmuutoksen ja runsastuneen pienriistan.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3133 kirjoitti:

Punkit on kyllä pilanneet suuren osan kesän ilosta :'( Enää ei tulisi mieleenkään istahtaa noin vain nurmikolle.

Jaa, olin viime suvena kuukauden antibioottikuurilla borreliaepäilyn vuoksi enkä ollut edes istuskellut nurmikoilla vaan saappaat ja farkut päällä rakensin kasvilavoja.

Tänä suvena istun nurtsilla jos siltä tuntuu. Ja syynään punkit iltaisin.

Puutiaiset ovat levinneet koko maahan noin 30 viime vuoden aikana, kiitos ilmastonmuutoksen ja runsastuneen pienriistan.

Siinäpäs syynäät pienen pientä nymfiä niskasta suurennuslasin kera.

Vierailija kirjoitti:

Luulin pienenä aina että kreikassa hotelleissa on jotenkin erityisen hiekkaiset ja karheat lakanat. Palanut iho se vaan siellä kipristeli. Joka ikinen kesä. Kerran taidettiin hakea jogurttia palaneille kankuille. Aurinkorasvaa toki olis voinu käyttää :D

Ja punkit tippui haapapuista. Punkkipuista.

Minä muistelen että se oli leppä josta uskottiin punkkien tippuvan, -71 olen syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranskanleipä, murot ja kaakao olivat normaali aamupala eikä vanhempia syyllistetty siitä että lapsi saa liikaa sokeria. Jälkiruuaksikin oli makeaa kiisseliä ja iltapalaksi lisää muroja, silti me kasarikakarat olimme hoikkia & hyvähampaisia!  Lähellä olivat uimaranta jonne vei hiekkatie metsän läpi sekä leikkipuisto,  puisto oli matkan varrella uimaan mennessä ja sinne jäätiin usein hengailemaan uimapuvuissa, peltinen mäki poltti ihoa ja ja putkiliukumäestä sai sähköiskuja. Kotipihassa taas oli puinen liukumäki josta sai tikkuja ihoon !  Vaarallista oli liukumäen lasku 80-luvulla... Pyöristä tiesi missä kaverit piileskelivät  ,  soiteltiin lankapuhelimilla vanhemmilta lisäaikaa (voinko olla vielä tunnin täällä Marilla , jooko ) ja  kirjoiteltiin toisillemme viestilappuja joita sujauteltiin postiluukuista. 

Tää aamupala onkin jännä asia. Me ei ikinä saatu mitään makeasta aamupalalla, vaan ruisleipää ja ehkä kananmunaa/makkaraa/juustoa. Kun ajattelee sitä, että esim ranskalaiset syövät croissantteja, myös hillon kanssa. Espressoon sokeria niin että soi. Saksassa syödään makeata aamulla ja muualla samoin.

Muistan kun olin eka kertaa Espanjassa 18-vuotiaana enkä ymmärtänyt sitä että aamupalalla oli vain neskahvia, valkoista leipää ja marmeladia. Heti pelotti hampaiden ja kroppani takia.

Kun verrataan nykyaikaan, esim 80-luvulla joissain suklaamuroissa ei ollut läheskään niin paljon lisäaineita kuin nykyään.

Nykyään makeisetkin tehdään halvemmalla, ja kaikki on pilattu palmuöljyllä. Jännä miten karkkien maku ja koostumus on muuttunut.

Varmasti nykyaika on epäterveellisempi kaiken kaikkiaan, vaikka ihmiset ovat enemmän heränneet "luomuruokaan." Elektromagneettinen säteily on yksi salakavala tappaja mitä ei paljoa mietitä...

Vierailija kirjoitti:

Ja päiväkodin henkilökunta sai sanoa vanhemmille, että lapset haetaan suoraan töistä tultua, ja että vanhemman vapaapäivä on myös lapsen vapaapäivä. Nykyään jos menisi moisia vanhemmille sanomaan niin varmasti valittaisivat korkeammalle taholle päivk henkilökunnan asiattomasta käytöksestä.

Kyllä niiden lasten vanhemmat ovat ihan oikeasti töissä, vaikka sinä muuta kuvittelet. Ihmettelen näitä tätejä, jotka ovat naama nurin, kun lapsi tuodaan hoitoon. Yksinäsikö ajattelit siellä päiväkodissa olla päivät?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettävää, että noita huolettomia aikoja kaipaa, kun kaikki kävi itsellä hyvin eikä mitään sattunut. Siksi niistä on jäänyt hyvät muistot. Tottakai kaikki haluavat sisimmässään olla villejä ja vapaita, myös ne nykyajan nipovanhemmat (jollainen itsekin olen).

Se on vaan totta, että noina "hyvinä aikoina" joita muistelet, lapsia kuoli paljon enemmän tapaturmaisesti ja sairauksiin kuin nykyään. Eli vapaus ja korkeammat riskit vs. nipotus ja matalammat riskit, tätä pitää jokaisen vanhemman puntaroida ja yrittää löytää joku keskitie.

Itsekin vietin lapsena kesäpäiviä järvellä uimassa sisarusten kanssa keskenään (kaikki alle 10v.) ja hyvät muistot on jääneet. Silti en nykyään antaisi omien pikkulasteni uida omin päin. Vaikka itsellä kävi lapsena hyvin, niin yksi serkuistani ja yksi toinen poika kylältä hukkuivat pieninä järveen. Sitä sattui niihin aikoihin.

Tietysti parhaat muistot jäävät niille, joilla oli vapaus ja sattui hyvä tuuri eikä käynyt mitään.

Elämä on suuri riski. Vaikka kuinka varjelisit pienokaista, voi tämä silti joutua vaikkapa puukotetuksi kuoliaaksi leikkipuistossa. Tämä vain esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 21-vuotias ja minulla ei tietoakaan lapsuudesta -70,-80 tai -90-luvulla, mutta tämä kaikenlainen hyysääminen ja paasaus on todellakin lähtenyt käsistä viimeisten vuosien aikana sitten minun lapsuuden. Itseäkin oikein karmaisee, tiedän äitejä jotka opettavat lapsensa pelkäämään huussia bakteereiden takia (huussi on vuorattava paperilla ennen kuin siihen voi istua), lapset opetetaan pelkäämään sähköä kun äidillä on sähköallergia, uimarannalle mennään sukelluspuvuissa ettei vahingossakaan saada yhtään uv-sädettä iholle. Lapsi saa syödä yhden hedelmän päivässä hedelmäsokerin takia...ymmärrän ettei vedetä kymmentä mandariinia mutta haloo:D näitä olisi loputon lista

Kaikki kyllä ymmärtävät että tuo menee liiallisuuksiin, mutta täällä harmiteltiin ensimmäisellä sivulla suurin joukoin sitä, että lapselle ei enää saisi antaa rajattomasti mehua ja pullaa, antaa hyppiä autossa ilman turvavyötä, olla suojaamatta auringolta tai antaa lapsen kulkea missä lystää.

Töissäkin sai olla kännissä, alkaparistot saattoi haudata kasvimaalle ja viherpiipertäjät ei ollu mussutamassa jos tehdas laski lipeät järveen.

Kyllä minä ainakin ennen vanhaan söin pelkkää Graham-puuroa joka aterialla ja terveeksi kasvoin