Lue keskustelun säännöt.
Lapsena makasin nurmikolla huovalla värittämässä ja äitini poltti tupakkaa vieressä, välillä juotiin mehua ja syötiin pullaa. Kaipaan sitä huoletomuutta ei oltu että hyi sokeria, iik punkkeja, tsot tsot tupakkaa.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miettii millainen määrä Suomessa on niitä, joilla on jokin tuki- tai liikuntaelinsairaus, 2-tyypin diabetes, rasvamaksa, sepelvaltimotauti tai muu vastaava, niin onko se todella huono juttu että syödään paremmin ja liikutaan enemmän?
No onhan se, kun "ne" (ketkä ne edes sitten onkin..) kieltää ja olisi niin kiva syöttää lapsi lihavaksi pikkupalleroksi, niin olisihan se kivempaa ja huolettomampaa
Paljon enemmän noita pulleroita näkyy nykyään, vaikka kuinka ollaan sokerittomia gluteenittomia vegaaneja jne. Ennen kun lapset saivat touhuta ulkona niin ei paljon kaakaot ja ranskanleivät lauantaimakkaralla vyötäröllä painaneet. Lihava lapsi oli vielä 1990-luvun alussakin ala-asteella harvinaisuus! Näin ainakin meillä päin. Eikä ollut edes mitenkään sairaalloisen lihava, toisin kuin puolet lapsista nykyään. Ne äidin loputtomiin paapotut pikku nössöt kotona ruutujensa ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullamössöä mummolassa, nam. Ranskanleipää, voita ja paksu lauantaimakkaraviipale päälle. Tarttiski kokeilla. Saakohan lauantaita vielä pötkönä?
Myydäänkö ranskanleipää vielä jossain? Se oli kyllä herkkua. Lidlistä saa lauantaita pötkönä :).
Hienoa Lidl mainittu.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin 5-6 -vuotiaana välillä lähikaupassa ostoksilla. Äiti piirsi kuvat mitä tarvitaan (reikäleipä, maito, omenoita jne.) ja kassa otti rahat pussista. Pätkis patukan sain ostaa palkinnoksi.
Sama. Talvisin vedin pulkassa ruuat kaupasta, yksin. Ikää 4-5. Ihan normaalia silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Asuin järven rannalla,aikuisilla ollut aikaa siellä seistä joten päinemme oltiin kesäpäiviä vedessä,ilman pelastusliivejä.Välillä käytiin paistamassa munia ruisleivän väliin- iik,sekin itse- jos ei äiti ehtinyt muuta ruokaa laittaa.
Henkiin jäätiin...
Mitä tuossa olisi kuulunut lukea, autocorrect ilmeisesti iski?
Huolestuttavampaa se kai olisi, jos lapset olisivat vedessä ilman päitä :D
Se tarkoittaa samaa kuin omin päin eli lapset olivat uimassa ilman valvontaa. :)
Mäkiin vihaan sellasta selittelyä jossa huomaaa että kusetta jo itseäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan lapset eivät olleet lihavia kun juostiin päivät pitkin metsiä ! Ei ehtineet ranskanleivät ja pullat tarttua vyötärölle. Nykyään ylipainoiset , pumpuliin käärityt muksut kyhjöttävät tabletit kourassa sohvannurkassa. Tehdään punkkisyynit ja laitetaan aurinkorasvaa, mutta samalla sallitaan niiden pikkumurujen mättää mega-annoksia ruokaa jota ei kuluteta.
Ennemmin kusetta ittelensä paremman mielen riiippuvuuksilla kuin muutoin. Muttta sitte huomaakin etttä totuus valkenee rahan muodosssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma 11v tyttäreni kävi viime kesänä kaverin kanssa kaksin uimassa rannalla muutaman kilometrin päässä, Lähes päivittäin pyöräilivät sinne, ja takaisin. Sama meno jatkuu varmaan tänäkin kesänä :)
Olin ihan hölmistynyt kun eräs ystäväni kysyi, että "miten sä uskallat laskea ne keskenään?" 2 uimataitoista, isoa tyttöä.
No ei sokerissa tai ruoholla makaamisessa mitään vikaa ole mutta lopettakaa tuo tupakan ihannointi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun kurjaa tupakoitsijoille kun nykyään tiedetään tupakan vaarallisuudesta eikä katsota hyvällä kun vanhemmat polttaa lasten vieressä saati raskaana oleva polttaa. :( Lasten terveydestä piittaamattomia harmittaa lasten hyvinvoinnista huolehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
No ei sokerissa tai ruoholla makaamisessa mitään vikaa ole mutta lopettakaa tuo tupakan ihannointi
En ihannoi, mutta en myöskään kuuntele sitä etten muka saisi polttaa omalla pihallani kun lapset leikkii toisella puolella pihaa ! Olen polttanut 25 vuotta, eikä ennen ollut tälläistä noitavainoa. Suututtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä3133 kirjoitti:
Punkit on kyllä pilanneet suuren osan kesän ilosta :'( Enää ei tulisi mieleenkään istahtaa noin vain nurmikolle.
Tämä on hyvä esimerkki siitä turhan suuren mittakaavan saaneesta hysteriasta. Kyllä, punkit ovat lisääntyneet ja levinneet laajemmalle Suomessa. Mutta, ei, niitä ei edelleenkään ole satoja yhdellä nurmikkoneliöllä, ja ne eivät välittömästi kaikki tartu kiinni istujaan ja ala het tartuttaa kymmentä kuolemantautia. Ihan missäpäin Suomea vain voit edelleen istua rauhassa tuosta vain nurmikolle. Jos olet sellaisella alaueella, jossa punkkeja esiintyy enemmän, tarkistat ylös noustuasi tilanteen ja pudistelet vähän vaatteita ja sitten illalla suihkussa tarkistat vielä, ettei ole yksikään punkki kiinnittynyt. Jos on, irrotat sen punkkipinseteillä.
Todennäköisyys, että ruohikossa istuskelun jälkeen sinussa olisi yhtään punkkia kiinni, on todella pieni. Todennäköisyys borrelialle, jos punkki onkin tarttunut, on vielä huomattavasti pienempi ja puutiaiaivokuumeelle mimimaalinen, vaikka olisit riskialueellakin. Eli näissä asioissa pitäisi nimenomaan ottaa se järki käteen ja suhteuttaa asiat, eikä alkaa panikoida hysteerisesti, vaatettaa itseään ja lapsiaan päästä varpaisiin helteellä ja kiljua hysteerisesti, että älkää istuko numikolle, älkää menkö niitylle, heti takaisin asvaltille sieltä, ettei punkki "pure". Sama pätee sokeriin ja uv-säteilyyn ja putoamisvaaraan kiipeillessä jne. jne. jne.
Ei tulisi mieleenkään olla istumatta nurmikolle tai vaikka kierimättä siinä. Ainoa minussa kiinni ollut punkki oli vuonna -72.
Älkää nyt hysterisoiko ja anna punkinpelon rajoittaa elämää. Ottakaa aivokuumerokote ja eläkää kuin punkkeja ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3133 kirjoitti:
Punkit on kyllä pilanneet suuren osan kesän ilosta :'( Enää ei tulisi mieleenkään istahtaa noin vain nurmikolle.
Tämä on hyvä esimerkki siitä turhan suuren mittakaavan saaneesta hysteriasta. Kyllä, punkit ovat lisääntyneet ja levinneet laajemmalle Suomessa. Mutta, ei, niitä ei edelleenkään ole satoja yhdellä nurmikkoneliöllä, ja ne eivät välittömästi kaikki tartu kiinni istujaan ja ala het tartuttaa kymmentä kuolemantautia. Ihan missäpäin Suomea vain voit edelleen istua rauhassa tuosta vain nurmikolle. Jos olet sellaisella alaueella, jossa punkkeja esiintyy enemmän, tarkistat ylös noustuasi tilanteen ja pudistelet vähän vaatteita ja sitten illalla suihkussa tarkistat vielä, ettei ole yksikään punkki kiinnittynyt. Jos on, irrotat sen punkkipinseteillä.
Todennäköisyys, että ruohikossa istuskelun jälkeen sinussa olisi yhtään punkkia kiinni, on todella pieni. Todennäköisyys borrelialle, jos punkki onkin tarttunut, on vielä huomattavasti pienempi ja puutiaiaivokuumeelle mimimaalinen, vaikka olisit riskialueellakin. Eli näissä asioissa pitäisi nimenomaan ottaa se järki käteen ja suhteuttaa asiat, eikä alkaa panikoida hysteerisesti, vaatettaa itseään ja lapsiaan päästä varpaisiin helteellä ja kiljua hysteerisesti, että älkää istuko numikolle, älkää menkö niitylle, heti takaisin asvaltille sieltä, ettei punkki "pure". Sama pätee sokeriin ja uv-säteilyyn ja putoamisvaaraan kiipeillessä jne. jne. jne.
Minä ole kyllä joka kesä saanut punkin itseeni kun olen hetkeksikin erehtynyt heinikkoon/metsään. Viime kesänä sain sitten borrelioosin, vaikka en todellakaan liiku paljoa luonnossa.
Nykyihmiset elävät kuin neuroottiset marsut häkeissään. Koko elämänsä on tarkkaan säädeltyä ja holhottua. Saat poistua sieltä määrätunneiksi tekemään jotain työtä, jos olet tarpeeksi onnekas, että jotain työtä on. Joskus marsuun iskee kapinamieli ja se lähtee ulos häkistään ja menee paikalliseen juopottelemaan, tietäen koko ajan raskaasti syyllisenä, että nyt se on yhteiskunnan ulkopuolella ja lainsuojaton. Kotimatkalla sitten joku toinen holhokki tai joku mölyävä porukka tuosta vaan hakkaa marsun teholle. Se selviää hengissä ja tapahtumasta kahden vuoden päästä on oikeudenkäynti, hakkaajat, joiden huippulakimiehet yhteiskunta kustantaa, vapautetaan vastuusta ja marsu saa ehdollista ja sakot, kun sattui raapaisemaan yhtä hyökkääjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3133 kirjoitti:
Punkit on kyllä pilanneet suuren osan kesän ilosta :'( Enää ei tulisi mieleenkään istahtaa noin vain nurmikolle.
Tämä on hyvä esimerkki siitä turhan suuren mittakaavan saaneesta hysteriasta. Kyllä, punkit ovat lisääntyneet ja levinneet laajemmalle Suomessa. Mutta, ei, niitä ei edelleenkään ole satoja yhdellä nurmikkoneliöllä, ja ne eivät välittömästi kaikki tartu kiinni istujaan ja ala het tartuttaa kymmentä kuolemantautia. Ihan missäpäin Suomea vain voit edelleen istua rauhassa tuosta vain nurmikolle. Jos olet sellaisella alaueella, jossa punkkeja esiintyy enemmän, tarkistat ylös noustuasi tilanteen ja pudistelet vähän vaatteita ja sitten illalla suihkussa tarkistat vielä, ettei ole yksikään punkki kiinnittynyt. Jos on, irrotat sen punkkipinseteillä.
Todennäköisyys, että ruohikossa istuskelun jälkeen sinussa olisi yhtään punkkia kiinni, on todella pieni. Todennäköisyys borrelialle, jos punkki onkin tarttunut, on vielä huomattavasti pienempi ja puutiaiaivokuumeelle mimimaalinen, vaikka olisit riskialueellakin. Eli näissä asioissa pitäisi nimenomaan ottaa se järki käteen ja suhteuttaa asiat, eikä alkaa panikoida hysteerisesti, vaatettaa itseään ja lapsiaan päästä varpaisiin helteellä ja kiljua hysteerisesti, että älkää istuko numikolle, älkää menkö niitylle, heti takaisin asvaltille sieltä, ettei punkki "pure". Sama pätee sokeriin ja uv-säteilyyn ja putoamisvaaraan kiipeillessä jne. jne. jne.
Minä ole kyllä joka kesä saanut punkin itseeni kun olen hetkeksikin erehtynyt heinikkoon/metsään. Viime kesänä sain sitten borrelioosin, vaikka en todellakaan liiku paljoa luonnossa.
Minullakin on ollut elämäni aikana kiinni vaikka kuinka ja monta punkkia, ihan lapsuudesta 80-luvulta asti, koska kesät on vietetty saaristossa ja vieläpä puutiaisaivokuumealueella. Ei toki läheskään joka kesä, eikä monta punkkia kesässä, vaikka aina olen ihan rauhassa nurmikolla maannut ja istunut, heinikossa kissojen kanssa mesonut, niityillä samoillut jne. Noista kymmennistä punkeista olen saanut yhden ainoan kerran borreliatartunnan ja se hoitui antibiottiikuurilla. Puutiaisaivokuumetta ei ole vieläkään tullut, vaikka rokotusta ei ole. Ei ollut kamalaa, en kuollut, ei jäänyt pysyviä vaurioita ja edelleen istun ihan rauhallisin mielin nurmikolla.
Lisäksi ihan kivaa pientä knoppitietoa punkeista ja nurmikoista: "Suomessa yleisimmin borreliaa kantava puutiaislaji on Ixodes ricinus. Vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan mustikkatyypin havumetsä on Ixodes ricinuksen suosituin elinympäristö. Vastoin vanhoja uskomuksia puutiaisia esiintyy avoimilla alueilla, kuten niityillä ja laitumilla, vähemmän kuin havu- tai sekametsässä". Eli vältelkään ennemmin niitä metsiä kuin nurmikoita, jos punkkeja pelkäätte :D.
ENNEN kaikki oli PAREMMIN.
Jos kadulla puristi naisen peppua tai tissiä, niin sai ehkä puhelinnumeron. Nykyään saa syytteet.
- opin ajamaan autoa 10-vuotiaana
- lintsasin päiväkodista usein, kun itse piti sinne kävellä
- isä juoksutti ostamassa tupakkaa
- autossa keikuin keskikonsolin päällä tai naama tuulilasissa kiinni
- muutenkin huoleton meininki 70-luvulla
Minusta kasvoi tupakoimaton korkeakoulutettu ja hyvin voiva nainen ja perheenäiti. Myös vanhempani olivat ihan kunnollisia ihmisiä. Maailma vain oli toinen.
Minäpä hoksasin tuon jo hyvissä ajoin, ja elän kuvatunkaltaista elämää edelleen. En tosin Suomessa.
Kyllä mäkin muistan lapsuuteni huolettomana ja ihanana, vaikka punkeista jo varoteltiin ja oli käytössä pyöräilykypärät, turvavyöt ja pelastusliivit ynnä muut. Ysärin alussa olen syntynyt. Joka kestä käytiin purjehtimassa ja jälkikäteen olen itse vanhemmille ihmetellyt että eikö tosiaan pelottanut että me lapset (kaikki alkuvaiheessa alle kouluiän, kolme lasta) tiputaan veteen. Ei, kun "ainahan teillä oli pelastusliivit ja liikkellä ollessa olitte valjaissa kiinni". Ne valjaat muistankin, sellainen pitkä remmi johon valjaissa laitettiin kiinni veneen laitaan että roikkuu sitten mukana jos putoaa... x) no, ei koskaan kukaan silti tippunut. Nykyaikaisin silmin vain itse miettinyt, uskaltaisinko itse pikkulapsilauman kanssa lähteä merelle...
Kai sitä siis vähemmän kai munkin aikanani asioista hössötettiin kuin nykyään, kun omaa asennetta miettii ja vertaa omaan lapsuuteen. Minua ja isoveljäni vahti siinä joskus eskari-iässä vanhempien poissaollessa neljä vuotta vanhempi isosiskomme. Ihan tavallistahan se oli silloin. Mutta meilläkin tämä oli ok vain kun vanhemmat olivat teatterissa tms illalla, tulivat kyllä nukkumaamenoaikaan kotiin eli yötä ei yksin oltu.
Ja samaisen siskon tehtävä oli kesälomilla lämmittää meille lounasta kun vanhemmat oli töissä.
Ja saatiin juosta kylillä, mutta kyllä meillä siihen oli tarkat säännöt - kotiin tuli tulla seuraavaan ruoka-aikaan mennessä ja illalla oli tietty kotiintuloaika. Ja noin suunnilleen vanhempien oli tiiettävä missä päin oltiin tai ainakin kenen kanssa. Erään kerran muistan kun menin ekalla luokalla suoraan kaverilleni luvatta, se kaveri vielä asui vähän pahamaineisemmalla alueella. Vaikken viipynyt kauaa, oli vanhemmat vihasia kun olivat olleet kovasti huolissaan. Koska olisi pitänyt tulla suoraan kotiin koulusta ja vasta luvan saatua mennä kavereille.
Vaan huolehtimisesta huolimatta oli tietty lähimetsä ja pari puistoa joissa sai tosiaan mennä miten lystäsi ja olla tuntejakin pois kotoa jos ruoka-aikaan sattui olemaan pitkä aika. Olihan se aika huoletonta ja monet retket niissä ja lähipuistoissa ystävien kanssa vietettiin, eikä ollut tietenkään kännyköitä vielä kellään tms siinä missä nykyaikana pikkulapsia kehotetaan soittamaan kotiin puolen tunnin välein.