Lapsena makasin nurmikolla huovalla värittämässä ja äitini poltti tupakkaa vieressä, välillä juotiin mehua ja syötiin pullaa. Kaipaan sitä huoletomuutta ei oltu että hyi sokeria, iik punkkeja, tsot tsot tupakkaa.

Itse en 70-luvun lapsena kaipaile tupakansavuisia koteja, busseja ja junia. En myöskään ruumiillista kuritusta. Olen ihan tyytyväinen, että lapseni eivät matkusta pakettiauton kyydissä jakkaroilla istuen, kuten minä. Te kaipailette huoletonta lapsuuttanne, mikä ei tarkoita, että vanhempanne olisivat olleet vailla huolia. Punkkeja ei pelätty, koska tbe ja borrelioosi olivat harvinaisempia, kun nykyään. Jos saisin valita, en haluaisi edes tietää noiden tautien olemassaolosta. Sitä kaipaan lapsuudestani.

Ihanaa, kovin lapsellista nostalgiaa. Toki jokainen täällä kirjoittava vanha tai nuorempikin patu sortuu nostalgisointiin - ''ennen oli asiat niin paljon paremmin'' ja oman lapsuuden romantisointiin.

A) punkkien määrä on räjähtänyt ja samoin on niiden tuoman aivokalvontulehduksen määräkin. Jokainen saa toki vapaasti piehtaroida vaikka punkkien keskellä, jos niin haluaa

B) kuka on niin tonttu, että ei laita lapselleen pyöräillessä, skeitatessa yms kypärää ja suojia? Tiedon määrä on lisääntynyt, ennen vanhaan ei niin tiedetty aivovammoista tai muista vammaantumisista

C) liikenteen määrä on ylipäänsä reippaasti lisääntynyt ja riskit kasvaneet

D) tiedon määrä on lisääntynyt. Nykyään tiedetään, että isot määrät esim. sokeria eivät ole hyväksi. Viisas ihminen kykenee käyttämään hyväkseen uutta tietoa ja muuttaa käyttäytymistään tämän mukaan. 

Ihmiset eivät tykkää muistaa lapsuudestaan huonoja asioita. Australiassakin oli 1960-luvulla hyvin yleistä, että pienet lapset pistettiin rannoillekin yksin bussilla yms. Sitten tapahtui mm. tämä https://en.wikipedia.org/wiki/Disappearance_of_the_Beaumont_children ja asenneilmapiiri muuttui

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en toisaalta ymmärrä sitä täydellistä tupakoinnin kieltämistä. Jotenkin tuntuu siihen nyt olevan kaiken menossa. Itse en ole koskaan polttanut, mutta jo lapsesta asti tykännyt tupakan hajusta. Harmi vaan ettei kukaan perheessämme polttanut, mutta toisaalta tietenkin hyvä asia. Oikeastaan tuli jotenkin paha mieli, kun luin jostakin, että vankiloistakin tulee savuttomia. Jotenkin sallisin vangeille sen polttamisen ja minusta on jotenkin huvittavaakin kun yritetään sielläkin nyt olla niin "hienoa" ja silti varmaan ihmiset palaavat polttamaan vapauduttuaan.  

Tässä kirjoittaa ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt, miltä näyttää kun joku viimeisinä hengenvetoinaan tukehtuu keuhkosyövän vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, kovin lapsellista nostalgiaa. Toki jokainen täällä kirjoittava vanha tai nuorempikin patu sortuu nostalgisointiin - ''ennen oli asiat niin paljon paremmin'' ja oman lapsuuden romantisointiin.

A) punkkien määrä on räjähtänyt ja samoin on niiden tuoman aivokalvontulehduksen määräkin. Jokainen saa toki vapaasti piehtaroida vaikka punkkien keskellä, jos niin haluaa

B) kuka on niin tonttu, että ei laita lapselleen pyöräillessä, skeitatessa yms kypärää ja suojia? Tiedon määrä on lisääntynyt, ennen vanhaan ei niin tiedetty aivovammoista tai muista vammaantumisista

C) liikenteen määrä on ylipäänsä reippaasti lisääntynyt ja riskit kasvaneet

D) tiedon määrä on lisääntynyt. Nykyään tiedetään, että isot määrät esim. sokeria eivät ole hyväksi. Viisas ihminen kykenee käyttämään hyväkseen uutta tietoa ja muuttaa käyttäytymistään tämän mukaan. 

Ihmiset eivät tykkää muistaa lapsuudestaan huonoja asioita. Australiassakin oli 1960-luvulla hyvin yleistä, että pienet lapset pistettiin rannoillekin yksin bussilla yms. Sitten tapahtui mm. tämä https://en.wikipedia.org/wiki/Disappearance_of_the_Beaumont_children ja asenneilmapiiri muuttui

Ja vielä lisään kohtaan B ja ylipäänsä E: lapsista ei varmastikaan välitetty aivan samalla tavalla tai ylipäänsä jostain heidän turvallisuudestaan.

Syövistä voidaan estää 30% välttelemällä esim. lapsena palamista, tupakansavulle altistumista, karsinogeenejä ylipäänsä. Se sinun kurja arkesi on lapsesi lapsuus ja tulevaisuus. Ei kukaan niitä lapsia pakota hankkimaan, ihan omaa itsekkyyttä ne henkitaan.

Mulle tuli maanantaina oikein nostalginen fiilis. Lasten eka kesälomapäivä ja olivat lähteneet naapurin lasten kanssa ulos, kaikki alakouluikäisiä ja asutaan maalla. Tulin kotiin, lapset olivat jättäneet lapun että ovat retkellä. Monta tuntia olivat reissussa kunnes illalla laitoin viestin vanhimmalle lapselle että jokos tulisitteko kotiin. Olivat kierrelleen vanhoja latoja, pyörineet jossain kuralammikossa ja kiipeillen puissa, vaatteet rikki ja niin likaisia lapsia en ollut vähän aikaan kyllä nähnyt. Mutta heillä oli ollut tosi kivaa ja itselle tuli mieleen omat kesälomapäivät 80-luvulta. Toki minulle ei tehty punkkitarkastusta kun kotiin tulin, minä tein lapsille.

Tupakan hinta nousee. <3

Ketkä ne nykyaikana sitten niin ankeuttaa elämää?

Hahaa , minulla on vanha vamma päässä. Se olisi voitu kypärällä estää.

Ei kauheasti nostalgisoi.

En ymmärrä ap:n tiukkapipoista niuhotusta: hän voi toki edelleen polttaa tupakkaa, maata heinikossa ja juoda sokerilimonadia.

Kukaan ei puuttunut siihen että isä kännäsi ja yritti itsemurhaa lasten nähden... Oi niitä aikoja <3 Kyllä lapsia niin pahasti suojellaan tänä päivänä, pullamössöä ovat kun eivät joudu kokemaan dissosiaatiohäiriötä ja masennusta kamalan lapsuuden takia.

Meillä elettiin kyllä aika suojattua elämää, esim. meillä on mökillä aika vaarallinen kallioranta, jossa tulee äkkisyvää. Uimaan ei ikinä, ikinä saanut mennä ilman aikuista valvomassa- Tämä päti jonnekin 11-12 vuotiaaksi, vaikka osattiin uida. Se ranta vaan koettiin vaaralliseksi (mutta ah niin ihanaksi, hyppiä jyrkältä kalliolta mereen!) ja ihan sama meno on ollut myös omilla lapsillani. Toisaalta kävin kyllä jo joskus 8-9 -vuotiaana pyörällä läheisessä maauimalassa uimassa ihan vaan kavereiden kanssa. Uimaan opittiin aina varhain, koska se oli tärkeä taito - kaikki tenavat kävivät silloin uimassa.

Oli myös paljon asioita joita ei kukaan edes ajatellut pelkäävänsä: autoissa ei ollut takapenkillä turvaöitä ja kakarat pomppivat siinä etupenkkien välissä seisomassa, pyöräilykypärästä ei kukaan ollut edes kuullut, laskettelemassa muistan, että jollain aivan pienillä alkoi joskus 80-luvulla näkyä kypäriä. Itsekin laskettiin metsässä sellaisilla reiteillä että ihme ettei mitään sattunut. 

Isä poltti sisällä, keittiössä suoraan meidän lastenhuoneen takana. Toisaalta lopetti jo 70-luvulla.

Mökillä seisottiin rantavedessä ja Iilimadot tarttuivat jalkaan-silti jäimme henkiin. Syötiin jäniksen papanoita -silti jäimme henkiin. Seikkailtiin kallioilla ja roikuttiin puun oksilla-silti jäimme henkiin. Tehtiin verivala parhaimman ystävän kanssa-silti jäimme henkiin. Kaikki luonnollisen hauska seikkailukiva on nykyään joko kiellettyä tai terveydelle vaarallista. Voi ihanat ajat palatkaa takaisin! <3

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vieläkin voi valita sen vähän vapaamman elämän muodon. Jos asuu omakotialueella PK-seudulla, voi elää ihan samoin kuin aikoinaan 70-luvulla. Voi istua pihalla filtillä ja syödä pullaa ja mehua. Ovet ovat päivällä auki, jotta lapset ja koirat pääsevät kulkemaan vapaasti kavereille. Eikä kaikkia tarvitse aikatauluttaa. Lettua ja hilloa kermavaahdolla on parasta. Itse  te sen henkisen vankilan itsellenne teette. Punaista maitoa saa ainakin meidän kaupasta ja siellä pikkukaupassa voi pitää vieläkin tilikirjaa äidin nimellä. Meillä merenrantakin lähellä mutta sinne en lapsia päästä yksin. Sitten mökkipaikalla kesällä ihmiset elää kuten ennenkin. Eikä kukaan syö jotain kiinalaisten kusella kasvattamia Goji- marjoja, ihan vain mustikoita ja mansikoita. Vauvalle saa antaa soseita 3 kuukauden iässä ja banaania aikaisemminkin. Sideharsovaipat saa edelleen ilmaisina pestä lavuaariissa. Auringossa voi olla normaalisti. Taaperolla aurinkolasit ovat järkyttävät, voi sanoa jo typeryydeksi. Oi vapaus  valinta !!

Täällä ei voi ainakaan antaa koirien kulkea vapaasti edes omalla pihalla. Naapurin muija kyttää, että ovat kytkettyinä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Asuin järven rannalla,aikuisilla ollut aikaa siellä seistä joten päinemme oltiin kesäpäiviä vedessä,ilman pelastusliivejä.Välillä käytiin paistamassa munia ruisleivän väliin- iik,sekin itse- jos ei äiti ehtinyt muuta ruokaa laittaa.

Henkiin jäätiin...

Ne jotka eivät jääneet henkiin - eivät ole kertomassa siitä palstalla. Siitä syntyy harhaluulo. Joku esimerkiksi vähätteli tuhkarokkoa, että olihan se kamala tauti, mutta kyllähän siitä selvittiin. Paitsi ne, jotka eivät selvinneet, eivät ole kertomassa siitä. Tälle harhaluulolle oli ihan joku termikin, jota en nyt muista. Muistaako kukaan muu?

On ihan syy miksi nykyään pelastusliivejä tai turvavöitä käytetään. Vaikka huoleton elämä noin muuten kuulostaa ihanalta, ehkä aika kultaa muistot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en toisaalta ymmärrä sitä täydellistä tupakoinnin kieltämistä. Jotenkin tuntuu siihen nyt olevan kaiken menossa. Itse en ole koskaan polttanut, mutta jo lapsesta asti tykännyt tupakan hajusta. Harmi vaan ettei kukaan perheessämme polttanut, mutta toisaalta tietenkin hyvä asia. Oikeastaan tuli jotenkin paha mieli, kun luin jostakin, että vankiloistakin tulee savuttomia. Jotenkin sallisin vangeille sen polttamisen ja minusta on jotenkin huvittavaakin kun yritetään sielläkin nyt olla niin "hienoa" ja silti varmaan ihmiset palaavat polttamaan vapauduttuaan.  

Tässä kirjoittaa ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt, miltä näyttää kun joku viimeisinä hengenvetoinaan tukehtuu keuhkosyövän vuoksi. 

Kyllä minä sen tiedän, että tupakka on haitallista. Jotenkin sen vaan pitäisi silti olla vapaaehtoista, että polttaako vai ei. Jokaisen oma valinta kuitenkin , eikä mikään pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en toisaalta ymmärrä sitä täydellistä tupakoinnin kieltämistä. Jotenkin tuntuu siihen nyt olevan kaiken menossa. Itse en ole koskaan polttanut, mutta jo lapsesta asti tykännyt tupakan hajusta. Harmi vaan ettei kukaan perheessämme polttanut, mutta toisaalta tietenkin hyvä asia. Oikeastaan tuli jotenkin paha mieli, kun luin jostakin, että vankiloistakin tulee savuttomia. Jotenkin sallisin vangeille sen polttamisen ja minusta on jotenkin huvittavaakin kun yritetään sielläkin nyt olla niin "hienoa" ja silti varmaan ihmiset palaavat polttamaan vapauduttuaan.  

Tässä kirjoittaa ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt, miltä näyttää kun joku viimeisinä hengenvetoinaan tukehtuu keuhkosyövän vuoksi. 

Kyllä minä sen tiedän, että tupakka on haitallista. Jotenkin sen vaan pitäisi silti olla vapaaehtoista, että polttaako vai ei. Jokaisen oma valinta kuitenkin , eikä mikään pakko.

Tupakointi onkin vapaaehtoista, ei kukaan käske polttamaan. Ketään ei kuitenkaan saa altistaa tupakansavulle, lapsia ainakaan.

Nimim. Tupakansavussa lapsuutensa elänyt.

Lapsuuteni 1980-luvulla viettäneenä voin sanoa, että se oli hyvää aikaa. Juuri sen huolettomuuden ja lapsuuden kesät muistan lämmöllä. Äiti oli iltatyössä Valiolla ja isä haki sen töistä. Minä, pieni taapero, jäin  4 vuotta vanhemman veljen hoiviin. Katottiin A-Teamia ja sujahdettiin nukkumaan just ennen vanhempien kotiin tuloa.

Välillä istuttiin koko perhe leppoisia sunnuntai iltapäiviä kapakassa. Vanhemmat joi kaljaa ja me lapset saatiin Melba-jäätelöä sekä ranskalaisia ruuaksi. Kapakassa oli raskaat viinipunaiset samettiverhot ja kaikki veti röökiä. Välillä jäätin veljen kanssa yksin kotiin koko illaksi, kun vanhemmat kävi kapakassa. Kerran tällaisena iltana posauteltiin papatteja kerrostaloasuntomme parvekkeella ja parvekkeen kynnyksellä. Meinasi verhot syttyy palamaan mutta onneksi saatiin sammutettua ne.

Meillä ei tupakoitu mutta kavereiden vanhemmat röökasi. Valistuneimmat poltti joko vain parvekkeella tai liesituulettimen alla.

Kaverin perheellä oli lähikaupassa tili ja sieltä saatiin hakea munkkeja heidän tilin piikkiin. Kävin myös itse lähikaupassa ostoksilla alle kouluikäisenä. Myyjä tunsi meidät ja tiesi mitä äidille piti viedä.

Ei ollut aurinkorasvoja, pyöräilykypäriä, kotiavaimia saati kännykkää. Joskus joutui värjöttelee ulkona, kun ei päässyt sisään ja kavereille ei saanut mennä. Odoteltiin ja tylsistyttiin.

Vanhan paketti-Hiacen tavaratilassa matkusteltiin ilman istuimia ja turvavöitä ympäri koto-Suomea. Välillä taas meillä oli pieni Suzuki ja kun sinne ei mahtunut juuri mitään tavaratilaan, niin minä matkustin esim. äitini jaloissa pelkääjän paikan jalkotilassa silloin, kun oli jotain isompaa kuljetettavaa.

Metsässä juostiin ja vanhemmat eivät usein tienneet missä oltiin koko päivä riekuttu. Välillä kerättiin pulloja ja haettiin kiskalta niiden panteilla irtokarkkia. Ei syöty satoja grammoja kerralla karkkia vaan ne muutamatkin irtokarkit maistui mahtavalta. 

Ruotsinlaivalla isä päästi mut yksin eskari-ikäisenä pyörimään, kun se itse halusi kapakkaan ja mä väitin tietäväni, että missä on pallomeri. Eksyin ja lopulta henkilökunta korjasi talteen. Isääni sitten kuuluteltiin ptikin laivaa ja henkilökunta käski laittaa muhun tarralapun edes hyttinumerolla kiinni.

Minua kyllä kuvotti tupakanhaju jo ihan pienestä lapsesta asti ja toivoin että isä lopettaisi. Toisen huolettomuus ja itsekkyys voi olla toisen kärsimys.

Ranskanleipä, murot ja kaakao olivat normaali aamupala eikä vanhempia syyllistetty siitä että lapsi saa liikaa sokeria. Jälkiruuaksikin oli makeaa kiisseliä ja iltapalaksi lisää muroja, silti me kasarikakarat olimme hoikkia & hyvähampaisia!  Lähellä olivat uimaranta jonne vei hiekkatie metsän läpi sekä leikkipuisto,  puisto oli matkan varrella uimaan mennessä ja sinne jäätiin usein hengailemaan uimapuvuissa, peltinen mäki poltti ihoa ja ja putkiliukumäestä sai sähköiskuja. Kotipihassa taas oli puinen liukumäki josta sai tikkuja ihoon !  Vaarallista oli liukumäen lasku 80-luvulla... Pyöristä tiesi missä kaverit piileskelivät  ,  soiteltiin lankapuhelimilla vanhemmilta lisäaikaa (voinko olla vielä tunnin täällä Marilla , jooko ) ja  kirjoiteltiin toisillemme viestilappuja joita sujauteltiin postiluukuista.