Miten paljon teiniltä pitää sietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.

Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.

Meillä on samanlainen teini. Eikä ole ajankäytöstäni kiinni.

Ehkäpä onkin, mutta ei kai sitä nyt viitsi paljastaa...

Meillä on kolme teiniä ja elämämme on todella mukavaa ja rentoa. Myöskään ystäväperheissä ei ole mitään ongelmia teinien kanssa. Ei ole liikaa vaadittu aikuiselta keskittymään joskus kunnolla lapsensa kanssa olemiseen. Kännykkä siis sivuun, mukavaa yhdessä olemista ja sääntöjä.

Teini kyllä kertoo missä mättää, joten kannattaa kuunnella ja muistaa, että on ollut itsekin nuori.

Kritisoikaa vain, mutta oikeasti vain itseään voi syyttää, jos teini on tuollainen. Tai jos siitä ei voi syyttää vanhempia, niin kenen vika tuollainen käytös on?

Voi helkkari sentään näitä oman kilven kiillottajia.. onko koskaan käynyt mielessä, että KAIKKI EIVÄT OLE IHMISINÄ SAMANLAISIA?!!! itsellä myös kotona kolme helppoa teiniä, mutta tiedän myös perheitä, joissa läsnäoloa ja vanhemmuutta on ollut enemmän  kuin itsellä ja haastavampia teinivuosia.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lasun että vievät jonnekki perhekotiin.

No eivät kuule huoli mihinkään perhekotiin eikä lastenkotiin.

On niin helppo ymmärtää kun meillä on helppo teini ja vaikea teini.

Tuota vaikeaa teiniä vasta kasvatettu onkin. Kasvatus jatkuu ja jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää tajuta ettei niitä teinejä niin vaan oteta mihinkään perhekotiin.

Ei oteta vaikka haluaisit eroon teinistä.

Että ihme neuvoja teillä.

Tiedän tämän siitä että lastensuojelun sossu kertonut tämän, tunnen siis hänet.

Sanoi että ne jotka ei suoriudu peruskoulusta niin sijoitetaan mutta ei niitä jotka vanhemmat haluaa sijoittaa.

Ensinnäkin sijoitus maksaa, seura voi olla huonoa ja jälkihoito maksaa kun teini muuttaa omaan kämppään. On teinejä joiden ongelmat paljon paljon vakavampia.

Tiedän 2 huostattua lasta. Molempien yh-äidit päihteidenkäyttäjiä, toista vielä kuskataan aina ambulanssilla mt-hoitoon. Ei riitä teinikäytös kuin enintään sijoitukseen, muuhun vaaditaan jo ihan oikeita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

On niin helppo ymmärtää kun meillä on helppo teini ja vaikea teini.

Tuota vaikeaa teiniä vasta kasvatettu onkin. Kasvatus jatkuu ja jatkuu.

Niin on meilläkin. Ja se helppo lapsi on oikeasti saanut sattuneesta syystä paljon vähemmän vanhempien aikaa.

Murhaa lukuunottamatta olen kaiken muun sietänyt. Loppuu kun teini-ikäkin loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Murhaa lukuunottamatta olen kaiken muun sietänyt. Loppuu kun teini-ikäkin loppuu.

Ihana viesti. Siis oikeasti.

Puhu, tarjoudu kuuntelemaan ja kysy mikä häntä harmittaa. Kerro, että hän on rakas ja tärkeä ja te vanhemmat tulette aina välittämään ja tekemään kaikkennevaikka te epäonnistuitte parisuhteessa.

Minulla teini on ollut vihainen, huutanut ja lopulta itkenyt monta kertaa. Tilanne sikäli erilainen, että kiukun ja inhon kohteena enimmäkseen isä. Poika on jo niin iso, että näki ex mieheni alkoholiongelman, näkee kuinka jättäytyi hetki eron jälkeen uuden naisystävän mustasukkaisuuden takia lasten elämästä melkein kokonaan, tapasi vain nopeasti salaa meidän luona.

Minä peittelen isän puutteita, tuen hänen tekosyitä jotta lapset eivät tuntisi itseään jotenkin kelpaamattomaksi hänelle ja joskus pojan sanoessa miksi en valinnut miestäni paremmin ennen lasten hankintaa pyydän anteeksi ja halaan, vannon isän rakastavan ja tekevän parhaansa vaikka kaikkien paras ei aina ole riittävästi ja minä teen nyt ja aina kaikkeni jotta heiltä ei puutu mitään ja rakastan häntä aivan yhtä paljon myös niinä hetkinä, kun hän on vihainen ja sanoo minulle asioita rumasti, kerron myös tietäväni, että hän ei tarkoita kaikkea mitä suutuspäissään sanoo ja jos minulle joskus jotain tapahtuisi niin hänen pitää muistaa, että rakastan heitä jokaista ja talletan muistoihini kaiken hyvän enkä muistele rumia sanoja.

Rakkaudella, tuppautumisella ja sopivalla tilan antamisella olen saanut hänet avautumaan, jos en muuta tilanteessa voi niin halaan häntä kunnes itku on päässyt tulemaan. Nykyään hän voi jo paremmin ja meillä on hyvä avoin suhde. Joka päivä kysyn mitä kuuluu, millainen päivä ym. Joskus sanoo, että hyvä päivä voit mennä pois mun huoneesta ja joskus kertoo tarkemmin.

Kaikin tärkeintä on minusta olla saatavilla ja kertoa joka päivä lapsen olevan rakas, vaikka kuinka raskas kiukuttelija hän olisi ollut niin hän on silti rakas, sen minä kerron jokaiselle joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Puhu, tarjoudu kuuntelemaan ja kysy mikä häntä harmittaa. Kerro, että hän on rakas ja tärkeä ja te vanhemmat tulette aina välittämään ja tekemään kaikkennevaikka te epäonnistuitte parisuhteessa.

Minulla teini on ollut vihainen, huutanut ja lopulta itkenyt monta kertaa. Tilanne sikäli erilainen, että kiukun ja inhon kohteena enimmäkseen isä. Poika on jo niin iso, että näki ex mieheni alkoholiongelman, näkee kuinka jättäytyi hetki eron jälkeen uuden naisystävän mustasukkaisuuden takia lasten elämästä melkein kokonaan, tapasi vain nopeasti salaa meidän luona.

Minä peittelen isän puutteita, tuen hänen tekosyitä jotta lapset eivät tuntisi itseään jotenkin kelpaamattomaksi hänelle ja joskus pojan sanoessa miksi en valinnut miestäni paremmin ennen lasten hankintaa pyydän anteeksi ja halaan, vannon isän rakastavan ja tekevän parhaansa vaikka kaikkien paras ei aina ole riittävästi ja minä teen nyt ja aina kaikkeni jotta heiltä ei puutu mitään ja rakastan häntä aivan yhtä paljon myös niinä hetkinä, kun hän on vihainen ja sanoo minulle asioita rumasti, kerron myös tietäväni, että hän ei tarkoita kaikkea mitä suutuspäissään sanoo ja jos minulle joskus jotain tapahtuisi niin hänen pitää muistaa, että rakastan heitä jokaista ja talletan muistoihini kaiken hyvän enkä muistele rumia sanoja.

Rakkaudella, tuppautumisella ja sopivalla tilan antamisella olen saanut hänet avautumaan, jos en muuta tilanteessa voi niin halaan häntä kunnes itku on päässyt tulemaan. Nykyään hän voi jo paremmin ja meillä on hyvä avoin suhde. Joka päivä kysyn mitä kuuluu, millainen päivä ym. Joskus sanoo, että hyvä päivä voit mennä pois mun huoneesta ja joskus kertoo tarkemmin.

Kaikin tärkeintä on minusta olla saatavilla ja kertoa joka päivä lapsen olevan rakas, vaikka kuinka raskas kiukuttelija hän olisi ollut niin hän on silti rakas, sen minä kerron jokaiselle joka päivä.

Kuulostat upealta äidiltä, olisipa minullakin ollut tuollainen. Poikasi on onnekas ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu, tarjoudu kuuntelemaan ja kysy mikä häntä harmittaa. Kerro, että hän on rakas ja tärkeä ja te vanhemmat tulette aina välittämään ja tekemään kaikkennevaikka te epäonnistuitte parisuhteessa.

Minulla teini on ollut vihainen, huutanut ja lopulta itkenyt monta kertaa. Tilanne sikäli erilainen, että kiukun ja inhon kohteena enimmäkseen isä. Poika on jo niin iso, että näki ex mieheni alkoholiongelman, näkee kuinka jättäytyi hetki eron jälkeen uuden naisystävän mustasukkaisuuden takia lasten elämästä melkein kokonaan, tapasi vain nopeasti salaa meidän luona.

Minä peittelen isän puutteita, tuen hänen tekosyitä jotta lapset eivät tuntisi itseään jotenkin kelpaamattomaksi hänelle ja joskus pojan sanoessa miksi en valinnut miestäni paremmin ennen lasten hankintaa pyydän anteeksi ja halaan, vannon isän rakastavan ja tekevän parhaansa vaikka kaikkien paras ei aina ole riittävästi ja minä teen nyt ja aina kaikkeni jotta heiltä ei puutu mitään ja rakastan häntä aivan yhtä paljon myös niinä hetkinä, kun hän on vihainen ja sanoo minulle asioita rumasti, kerron myös tietäväni, että hän ei tarkoita kaikkea mitä suutuspäissään sanoo ja jos minulle joskus jotain tapahtuisi niin hänen pitää muistaa, että rakastan heitä jokaista ja talletan muistoihini kaiken hyvän enkä muistele rumia sanoja.

Rakkaudella, tuppautumisella ja sopivalla tilan antamisella olen saanut hänet avautumaan, jos en muuta tilanteessa voi niin halaan häntä kunnes itku on päässyt tulemaan. Nykyään hän voi jo paremmin ja meillä on hyvä avoin suhde. Joka päivä kysyn mitä kuuluu, millainen päivä ym. Joskus sanoo, että hyvä päivä voit mennä pois mun huoneesta ja joskus kertoo tarkemmin.

Kaikin tärkeintä on minusta olla saatavilla ja kertoa joka päivä lapsen olevan rakas, vaikka kuinka raskas kiukuttelija hän olisi ollut niin hän on silti rakas, sen minä kerron jokaiselle joka päivä.

Kuulostat upealta äidiltä, olisipa minullakin ollut tuollainen. Poikasi on onnekas ❤

Kiitos. ❤ Paljon se ottaa ja ei ole yksi kerta, kun olen salaa itkenyt lasten nukkuessa, mutta paljon se myös antaa. Tämä on nyt tätä elämän vuoristorataa, tunteiden mennessä nuorilla laidasta laitaan, mutta joku päivä kaikki on kaikille helpompaa ja toivottavasti voin myös heidän ollessa aikuisia olla heille tukipilari joka ei järky ja jolle voi aina puhua ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta.

Serkkuni syytti äitiään avioerosta, vaikka isä petti, vietti viikonloput toisen naisen luona. Äidin vika, kun käski isän muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää tajuta ettei niitä teinejä niin vaan oteta mihinkään perhekotiin.

Ei oteta vaikka haluaisit eroon teinistä.

Että ihme neuvoja teillä.

Tiedän tämän siitä että lastensuojelun sossu kertonut tämän, tunnen siis hänet.

Sanoi että ne jotka ei suoriudu peruskoulusta niin sijoitetaan mutta ei niitä jotka vanhemmat haluaa sijoittaa.

Ensinnäkin sijoitus maksaa, seura voi olla huonoa ja jälkihoito maksaa kun teini muuttaa omaan kämppään. On teinejä joiden ongelmat paljon paljon vakavampia.

Tiedän 2 huostattua lasta. Molempien yh-äidit päihteidenkäyttäjiä, toista vielä kuskataan aina ambulanssilla mt-hoitoon. Ei riitä teinikäytös kuin enintään sijoitukseen, muuhun vaaditaan jo ihan oikeita ongelmia.

Näin se menee. Ei kaikkia voi sijoittaa. Ei riitä rahat eikä paikat.

Monella kuitenkin väliaikaiset ongelmat esim. käytös ja päihde kokeilut.

Varsinkin jos vanhemmat ja koti normaalit niin ei sijoiteta yhtään mihinkään.

Varmasti pienet lapset sijoitetaan helpommin kun teinit.

Varsinkin jos olet 17 vuotta niin täytyy olla todella paha tilanne että sijoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ottasin pois kaikki mukavuudet mitkä oon hälle maksanu. Jos ei auta, lasu. Ehkä uhka perhekotiin joutumisesta saa käyttäytymään. Ei minun kodissa solvata mua kun kaiken hälle maksan ja elätän.

Ai koska teini kärsii erosta eikä sitä muulla tapaa osaa käsitellä? Jos isänsä haukkuu äitiä niin varmasti poika uskoo eron olevan äidin vika ja on vihainen perheen hajoamisesta. Miksi tästä kuuluisi rangaista nuorta, kun tuskin on eroon ollut syyllinen millään tapaa ja se onkin ottanut koville. Tottakai isä on voinut olla alistava, mutta tulisiko asiat oikoa pojalle juuriaan myöten ja jatkaa terapioita jne? Ehkä kieltää tapaamasta isää tai antaa muuttaa kokonaan hälle?

Mun teini on onneksi ollut aika rauhallinen tapaus, mutta kerran sai kunnon kilarit. Huusi kurkku suorana kuinka vihaa minua ja miten olen maailman kamalin ihminen. Vastasin tähän raivoon rauhallistakin rauhallisemmin: ”Mutta onneksi minä rakastan sinua aina, vaikka käyttäytyisit kuinka huonosti”. Teini meni ihan hiljaiseksi ja lähti pois huoneesta. Tuli seuraavana aamuna pyytämään minulta anteeksi

Joskus on hyvä vähän hämmentää sen teinin konsepteja

Ja toisaalta kenenkään ei pidä hyväksyä mitä tahansa - ei edes siltä angstiselta teiniltä

Missä tilanteissa nimittelee?

Kun ei saa mitä haluaa? Provosoimatta? Kun vaatii enemmän kuin mistä on sovittu?

Teini-iässä taantuminen on täysin normaalia, mutta huonoa käytöstä ei pidä niellä vaan sillä on omat seuraamuksensa.

Pidä huoli siitä että vastikkeetonta kiintymyksen osoittamista on myös, muuten lapsi oppii että negatiivisia tunteita ei saa ilmaista.

Totta kai saa, mutta asiattomuudet tulisi kitkeä pois ja nyt alkaa olla viime hetket ennen lapsen siirtymistä pmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu, tarjoudu kuuntelemaan ja kysy mikä häntä harmittaa. Kerro, että hän on rakas ja tärkeä ja te vanhemmat tulette aina välittämään ja tekemään kaikkennevaikka te epäonnistuitte parisuhteessa.

Minulla teini on ollut vihainen, huutanut ja lopulta itkenyt monta kertaa. Tilanne sikäli erilainen, että kiukun ja inhon kohteena enimmäkseen isä. Poika on jo niin iso, että näki ex mieheni alkoholiongelman, näkee kuinka jättäytyi hetki eron jälkeen uuden naisystävän mustasukkaisuuden takia lasten elämästä melkein kokonaan, tapasi vain nopeasti salaa meidän luona.

Minä peittelen isän puutteita, tuen hänen tekosyitä jotta lapset eivät tuntisi itseään jotenkin kelpaamattomaksi hänelle ja joskus pojan sanoessa miksi en valinnut miestäni paremmin ennen lasten hankintaa pyydän anteeksi ja halaan, vannon isän rakastavan ja tekevän parhaansa vaikka kaikkien paras ei aina ole riittävästi ja minä teen nyt ja aina kaikkeni jotta heiltä ei puutu mitään ja rakastan häntä aivan yhtä paljon myös niinä hetkinä, kun hän on vihainen ja sanoo minulle asioita rumasti, kerron myös tietäväni, että hän ei tarkoita kaikkea mitä suutuspäissään sanoo ja jos minulle joskus jotain tapahtuisi niin hänen pitää muistaa, että rakastan heitä jokaista ja talletan muistoihini kaiken hyvän enkä muistele rumia sanoja.

Rakkaudella, tuppautumisella ja sopivalla tilan antamisella olen saanut hänet avautumaan, jos en muuta tilanteessa voi niin halaan häntä kunnes itku on päässyt tulemaan. Nykyään hän voi jo paremmin ja meillä on hyvä avoin suhde. Joka päivä kysyn mitä kuuluu, millainen päivä ym. Joskus sanoo, että hyvä päivä voit mennä pois mun huoneesta ja joskus kertoo tarkemmin.

Kaikin tärkeintä on minusta olla saatavilla ja kertoa joka päivä lapsen olevan rakas, vaikka kuinka raskas kiukuttelija hän olisi ollut niin hän on silti rakas, sen minä kerron jokaiselle joka päivä.

Kuulostat upealta äidiltä, olisipa minullakin ollut tuollainen. Poikasi on onnekas ❤

Minun mielestä kuulostaa ihan kamalalta. Mamma valehtelee lapselleen minkä ehtii:

"Minä peittelen isän puutteita, tuen hänen tekosyitä jotta lapset eivät tuntisi itseään jotenkin kelpaamattomaksi hänelle ja joskus pojan sanoessa miksi en valinnut miestäni paremmin ennen lasten hankintaa pyydän anteeksi ja halaan, vannon isän rakastavan."

Kiva teinin on huomata, että isä ei välitä ja äiti valehtelee. Teinille voi puhua asiat juuri niin kuin ne ovat. Jos isä on pa*ka, niin hän on pa*ka ja ei siitä muuksi muutu, vaikka mamma miten asian muuksi värittäisi.

Lopettakaa se lapsille lässyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Mun teini on onneksi ollut aika rauhallinen tapaus, mutta kerran sai kunnon kilarit. Huusi kurkku suorana kuinka vihaa minua ja miten olen maailman kamalin ihminen. Vastasin tähän raivoon rauhallistakin rauhallisemmin: ”Mutta onneksi minä rakastan sinua aina, vaikka käyttäytyisit kuinka huonosti”. Teini meni ihan hiljaiseksi ja lähti pois huoneesta. Tuli seuraavana aamuna pyytämään minulta anteeksi

Joskus on hyvä vähän hämmentää sen teinin konsepteja

Ja toisaalta kenenkään ei pidä hyväksyä mitä tahansa - ei edes siltä angstiselta teiniltä

Lässynlässynlää. Olisin teininä varmaan tuntenut oloni täydellisen typeräksi ja nolatuksi edessäsi ja sinä vain hymyilet omahyväisesti. Hyi hele.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni syytti äitiään avioerosta, vaikka isä petti, vietti viikonloput toisen naisen luona. Äidin vika, kun käski isän muuttaa pois.

Sinä et voi tietää, millainen serkkusi äiti oli häntä kohtaan. On mahdollista, että äiti olisi ollut esim. vaikkapa kontrolloiva narsisti. Samasta syystä se isäkin on voinut alkaa katsella ulospääsyä suhteesta. Et voi tietää, mitä toinen on kokenut, joten luottaisit vain serkkusi tuntemuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu, tarjoudu kuuntelemaan ja kysy mikä häntä harmittaa. Kerro, että hän on rakas ja tärkeä ja te vanhemmat tulette aina välittämään ja tekemään kaikkennevaikka te epäonnistuitte parisuhteessa.

Minulla teini on ollut vihainen, huutanut ja lopulta itkenyt monta kertaa. Tilanne sikäli erilainen, että kiukun ja inhon kohteena enimmäkseen isä. Poika on jo niin iso, että näki ex mieheni alkoholiongelman, näkee kuinka jättäytyi hetki eron jälkeen uuden naisystävän mustasukkaisuuden takia lasten elämästä melkein kokonaan, tapasi vain nopeasti salaa meidän luona.

Minä peittelen isän puutteita, tuen hänen tekosyitä jotta lapset eivät tuntisi itseään jotenkin kelpaamattomaksi hänelle ja joskus pojan sanoessa miksi en valinnut miestäni paremmin ennen lasten hankintaa pyydän anteeksi ja halaan, vannon isän rakastavan ja tekevän parhaansa vaikka kaikkien paras ei aina ole riittävästi ja minä teen nyt ja aina kaikkeni jotta heiltä ei puutu mitään ja rakastan häntä aivan yhtä paljon myös niinä hetkinä, kun hän on vihainen ja sanoo minulle asioita rumasti, kerron myös tietäväni, että hän ei tarkoita kaikkea mitä suutuspäissään sanoo ja jos minulle joskus jotain tapahtuisi niin hänen pitää muistaa, että rakastan heitä jokaista ja talletan muistoihini kaiken hyvän enkä muistele rumia sanoja.

Rakkaudella, tuppautumisella ja sopivalla tilan antamisella olen saanut hänet avautumaan, jos en muuta tilanteessa voi niin halaan häntä kunnes itku on päässyt tulemaan. Nykyään hän voi jo paremmin ja meillä on hyvä avoin suhde. Joka päivä kysyn mitä kuuluu, millainen päivä ym. Joskus sanoo, että hyvä päivä voit mennä pois mun huoneesta ja joskus kertoo tarkemmin.

Kaikin tärkeintä on minusta olla saatavilla ja kertoa joka päivä lapsen olevan rakas, vaikka kuinka raskas kiukuttelija hän olisi ollut niin hän on silti rakas, sen minä kerron jokaiselle joka päivä.

Kuulostat upealta äidiltä, olisipa minullakin ollut tuollainen. Poikasi on onnekas ❤

Minun mielestä kuulostaa ihan kamalalta. Mamma valehtelee lapselleen minkä ehtii:

"Minä peittelen isän puutteita, tuen hänen tekosyitä jotta lapset eivät tuntisi itseään jotenkin kelpaamattomaksi hänelle ja joskus pojan sanoessa miksi en valinnut miestäni paremmin ennen lasten hankintaa pyydän anteeksi ja halaan, vannon isän rakastavan."

Kiva teinin on huomata, että isä ei välitä ja äiti valehtelee. Teinille voi puhua asiat juuri niin kuin ne ovat. Jos isä on pa*ka, niin hän on pa*ka ja ei siitä muuksi muutu, vaikka mamma miten asian muuksi värittäisi.

Lopettakaa se lapsille lässyttäminen.

En ole mamma, ainakaan vielä, mutta vastaan silti. Lässyttämättä kuten lapsillekin.

Isä ei ole paras mahdollinen, johtuen suurelta osin alkoholiongelmasta. Tyypillinen tilanne jossa olen suojannut selustaa on esimerkiksi sellainen, että ex mies ei tullut kevätjuhlaan vedoten vatsatautiin. Tiesin, että "vatsatauti" oli hankittu ryyppäämällä ja siksi ei jaksanut ilmestyä paikalle. En korjannut hänen väittämäänsä lapsille koska en koe, että kumpikaan heistä olisi hyötynyt siitä.

Lasten isä rakastaa lapsia, siinä en valehtele. Hän vaan on melko huono huolehtimaan jopa itsestään. Kuitenkin sen vähän mitä hän itsestään irti saa ollakseen lasten elämässä hän on kunnolla ja ei juo silloin.

En aio lähteä siihen, että puhuisin isästä ikävästi lapsille ja korostaisin hänen puutteitaan vaan tuon esiin sen, että ihmiset eivät kaikki ole yhtä vahvoja ja kykeneviä. Joku ei pysty olla riittävän hyvä tai aina läsnä vanhempana, mutta hän ei välttämättä ole silti läpeensä paha tai p*ska isä kuten kuvaat, hän on vain heikko. Isäkin haluaisi olla parempi ja lupaili millon mitäkin jonka jälkeen lapset pettyivät, kun lupaukset eivät toteutuneet. Nykyään lupailee vähemmän ja pitää sen minkä lupaa koska olen hänen kanssaan monet kerrat puhunut asiasta.

Minä tuen isän vanhemmuutta ja lasten oikeutta isään sopimalla tapaamiset aina silloin, kun isä sitä haluaa ja silloin tiedän, että hän on hyvä isä sen kaksi päivää.

Jokainen toivon mukaan tuntee oman teininsä sen verran, että tietää mikä sen oman lapsen kanssa toimii ja mikä ei. Toiselle pitää olla tosi tiukkana ja tehdä perheen rajat selväksi. Toinen ehkä tarvitseekin vaan ymmärtävää korvaa ja rakastavaa syliä.

Ja sitten jos omat voimavarat ei enää riitä, niin ei ole mikään häpeä hakea apua