Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon teiniltä pitää sietää?
05.06.2019 |
Prosessoi avioeroa, josta jo useampi vuosi. Haukkuu minua ja huutaa, isänsä laittanut koko asian minun syyksi, vaikka pakenin exän alistavaa käytöstä. Poika huutaa vihaavansa minua, olen kuulemma ruma, tyhmä, ällöttävä ja maailman surkein äiti, en kuulemma itse asiassa hänen äitinsä enää ollenkaan. :( Perheneuvolat on käyty, ei suostunut avautumaan siellä ollenkaan. Olen yrittänyt tukea ja jaksaa, mutta kohta alkaa normaali elämä olla mahdotonta, ja pikkusisarukset kärsii.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.
Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.
Meillä on samanlainen teini. Eikä ole ajankäytöstäni kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin lasun että vievät jonnekki perhekotiin.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.
Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.
Olipa paska vastaus. *haukotus*
-ohis
Ottasin pois kaikki mukavuudet mitkä oon hälle maksanu. Jos ei auta, lasu. Ehkä uhka perhekotiin joutumisesta saa käyttäytymään. Ei minun kodissa solvata mua kun kaiken hälle maksan ja elätän.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.
Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.
No jopa on hyödytön oksennus tuo tekstisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pakenit exän alistavaa käytöstä" = hajotit perheen. Moite jatkuu yhä, koska perhe on yhä hajalla.
Samanlaista meillä. Olen ruma, ilkeä, huono äiti. Kohdellut kaltoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäytyykö poika sinua kohtaan samoin kuin mies kohteli sinua? Tuo käytös on alistavaa käytöstä.
Kerta teini niin miksi et "anna" ex-miehellesi? Tuon ikäiset saavat jo päättää missä asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et sano, että muuttakoon isälleen, jos siellä on kaikki parempaa?
Näin minä teineilleni sanon. Ja koska eivät halua sinne, niin käytös kohenee aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.
Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.
Meillä on samanlainen teini. Eikä ole ajankäytöstäni kiinni.
Ehkäpä onkin, mutta ei kai sitä nyt viitsi paljastaa...
Meillä on kolme teiniä ja elämämme on todella mukavaa ja rentoa. Myöskään ystäväperheissä ei ole mitään ongelmia teinien kanssa. Ei ole liikaa vaadittu aikuiselta keskittymään joskus kunnolla lapsensa kanssa olemiseen. Kännykkä siis sivuun, mukavaa yhdessä olemista ja sääntöjä.
Teini kyllä kertoo missä mättää, joten kannattaa kuunnella ja muistaa, että on ollut itsekin nuori.
Kritisoikaa vain, mutta oikeasti vain itseään voi syyttää, jos teini on tuollainen. Tai jos siitä ei voi syyttää vanhempia, niin kenen vika tuollainen käytös on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentäisi huoneeseensa saman tien kun alkaa solvata ja keskustelua ei jatketa ennen anteeksipyyntöä. Ei siis keskustella nettilaskusta, taskurahoista tms lainkaan ellei käytös ole asiallista. Lasu voi olla ihan paikallaan ellei mitään puheyhteyttä enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.
Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.
Meillä on samanlainen teini. Eikä ole ajankäytöstäni kiinni.
Ehkäpä onkin, mutta ei kai sitä nyt viitsi paljastaa...
Meillä on kolme teiniä ja elämämme on todella mukavaa ja rentoa. Myöskään ystäväperheissä ei ole mitään ongelmia teinien kanssa. Ei ole liikaa vaadittu aikuiselta keskittymään joskus kunnolla lapsensa kanssa olemiseen. Kännykkä siis sivuun, mukavaa yhdessä olemista ja sääntöjä.
Teini kyllä kertoo missä mättää, joten kannattaa kuunnella ja muistaa, että on ollut itsekin nuori.
Kritisoikaa vain, mutta oikeasti vain itseään voi syyttää, jos teini on tuollainen. Tai jos siitä ei voi syyttää vanhempia, niin kenen vika tuollainen käytös on?
Pointti tässä keskustelussa on se, että syyllistäminen ei auta ketään. Ei koskaan, eikä missään tilanteessa.
Toinen pointti on, että ei tarvitse olla kovinkaan erityislapsi ollakseen vähän erityinen. Eikä näihin lapsiin tehoa normi kasvatuskeinot. He ovat hankalia teki mitä tahansa.
Kolmanneksi syynä voi olla esim. Masennus. Siihenkään ei ajankäyttö auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.
Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.
Meillä on samanlainen teini. Eikä ole ajankäytöstäni kiinni.
Ehkäpä onkin, mutta ei kai sitä nyt viitsi paljastaa...
Meillä on kolme teiniä ja elämämme on todella mukavaa ja rentoa. Myöskään ystäväperheissä ei ole mitään ongelmia teinien kanssa. Ei ole liikaa vaadittu aikuiselta keskittymään joskus kunnolla lapsensa kanssa olemiseen. Kännykkä siis sivuun, mukavaa yhdessä olemista ja sääntöjä.
Teini kyllä kertoo missä mättää, joten kannattaa kuunnella ja muistaa, että on ollut itsekin nuori.
Kritisoikaa vain, mutta oikeasti vain itseään voi syyttää, jos teini on tuollainen. Tai jos siitä ei voi syyttää vanhempia, niin kenen vika tuollainen käytös on?
Murrosikä. Hormonit. Lukiopaineet.
Meillä on myös toinen teini, eikä hän pura stressiään noin.
Ja lapset oli kotona 4- ja 6-vuotiaiksi. Jäin uudestaan vielä kotiin kun olivat alakoulussa ja olin kotona koko tän teinin yläkouluajan. Ja teen nykyäänkin kotitoimistossa ison osan töistäni. Tai mies tekee. Eli aina on käytännössä aikuinen paikalla. Aina voi myös tulla toimistollemme joka on tän teinin koulun naapurissa.
Älypuhelimen sain kun tän teinin ysiluokka oli lopuillaan. En usko että se aiheuttaa tän. 😂😂😂
Yleensä tällaisia teinejä on ymmärretty jo vähän liikaakin. Toisin sanoen ei ole selkeitä rajoja, teini saa tahtonsa läpi huutamalla, teinillä ei ole velvollisuuksia eikä hänen kännykänkäyttöään, tietokoneen käyttöään tai viikkorahaansa rajoiteta.
En tiedä ap:n tapausta, voihan olla, että kyse on jo diagnoosista eikä normaalista rajojaan rikkovasta teinistä, mutta ihan ensimmäisenä olisi hyvä käydä näitä perusjuttuja läpi. Saako teini rangaistusta huonosta käytöksestä? Saako hän aina tahtonsa läpi huutamalla ja haukkumalla? Onko mitään keskusteluyhteyttä?
Monessa perheessä teini-ikä on mörkö, jolle ei jotenkin voi mitään ja jonka syyksi voi laittaa kaiken. Loppupeleissä kuitenkin kyse on lapsista, ihan samalla tavalla kuin uhmaikäisenkin kanssa. Saiko uhmaikäisenne karkkia, jos heittäytyi kaupan lattialle huutamaan? Saiko hän lyödä ja potkia teitä rajoituksetta? Teini-ikään kuuluu tunteiden heittely mutta siihen ei kuulu kenenkään henkinen tai fyysinen pahoinpitely. Kun perheessä on pienempiä lapsia, on erityisen tärkeää, että teinille tehdään selväksi rajat.
Aloita keskustelulla. Yritä kertoa, ettei teinin käytös ole millään tasolla normaalia ja että et voi sitä enää hyväksyä. Pidä äänesi rauhallisena äläkä provosoidu teinin sanoista kuin enintään osoittaaksesi, että juuri tämä on sitä käytöstä, jota et voi enää hyväksyä. Kerro, mihin tilanne päätyy, jos teini ei muuta tapojaan. Jos rajoitukset rahaan, kännykkään tai tietokoneeseen ei tule kyseeseen, niin sitten on vaihtoehtona sijoitus johonkin laitokseen. Ota selvää niistä, näytä teinille esim. esite tms. ja kerro, ettet haluaisi tehdä sitä, koska hän todella on rakas lapsesi mutta teet sen, jos teini ei muuta käytöstään.
Ja sitten toteutat uhkauksesi. Toki käytös ei kerralla muutu mutta jos ei edes yritä, niin silloin näen, että ei ole muuta ratkaisua. Sinulla on oikeus olla kodissasi rauhassa ilman henkistä väkivaltaa.
Kysy teiniltä miten hän haluaa tilanteen ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.
Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.
No jopa on hyödytön oksennus tuo tekstisi.
Mistä kohtaa? Miten sinä autoit aloittajaa asiassa?
Varmaan tuohon tapaan nuoreni kohteli isäänsä, joka jätti perheen. Sivistyneesti kai pitäisi sanoa minut, mutta jos viettää 3 viikonloppua vuodessa lastensa kanssa ei siinä muuta voi sanoa kuin että jätti myös lapset.
Ainoa vaihtoehto sinulle on, jos haluat säilyttää välit lapseesi on kestää niinkuin aikuinen, vastata vihaan ja kiukkuun rauhallisesti. Nuori saa tuntea ihan mitä vaan, mutta sinä rakastat häntä ja haluat että hän on onnellinen. Välillä voit huomauttaa käytöksestä, että haluat hiljaisuutta ja rauhaa kotiin. Kerro myös, että vaikka miten tämä käyttäytyy, olet hänen äitinsä ja et aio häntä jättää.
Hienoa vanhemmuutta ao, onnea! Olet varmaan ollut pojan lapsuudessa hänen kanssaan tekemisissä vain minuutin pari päivässä ja silloinkin vain moittinut ja nalkuttanut. Sitä saa mitä tilaa valitettavasti, hyvässä ja pahassa.
Itse olet soppasi keitellyt vuosien aikana, joten nyt nieleskelet kitkerän keittosi ja olet kerrankin läsnä oikeasti. Vaikka mitä olisi, niin et ota sitä kännykkää käteesi, mene pois paikalta, et puhu pahaa lapsen isästä enää ikinä, et syyttele, et vertaa ikävästi tai huuda takaisin. Nyt alat opetella olemaan se äiti ja aikuinen, luotettava ja luja kuin kallio, mutta ymmärtävä ja asiallinen. Teini on sinun lapsesi, ota hänestä vihdoinkin vastuu ja älä yritä pyörittää vastuutasi jollekin perheneuvolan hyypiölle, opettajalle tai muualle.