Mies haluaa pitää naispuoliset ystävänsä mutta minä en tykkää

Onneksi pääsee susta eroon, mustasukkaisuus on kamala tauti, se ei tartu, mutta myrkyttää.

Voi sinua, aika heikko itsetunto on jos tuommoisen vuoksi pitää erota.

Ehkäpä se on parasta.

Minulle osa naispuolisista ystävistä on ok osa ei. Riippuu kunnioittaako nainen miehen parisuhdetta ja mies omaana. Osan kanssa kehotan miestäni menemään  tekemään asioita, osasta nousee karvat pystyyn kun nainen tai mies selkeästi ei osaa vetää rajoja. Jos mies tykkää jatkuvasti jonkun "t issityrkyn" julkaisuista, mutta ei muiden naiskavereiden julkaisuista, se on mielestäni indikaatio siitä, että joko minä tai se kaveri. Sydäntykkäykset herutuskuvaan muille kuin pitkäaikaiselle ystävälle on flirttailua.

Se on ihan hyvä päätös muuttaa pois jos itsetunto ei kestä, että maailmassa on muitakin naisia.

En ole mustasukkainen sillä en itsekään halua viettää aikaa muiden miesten kanssa kun ei ole tarvetta eikä halua. Tuntuis itsestäni jotenkin väärältä hengailla muitten miesten kanssa kun oma mies kotona. Ap

Jokainen saa ihan itse määritellä ne rajat mitä sietää ja hyväksyy suhteessaan. Jos mies kovin paljon keskittyy viestittelemään muiden naisten kanssa, olipa heidän väitetty suhteensa mikä tahansa, niin kyllä minäkin pistäisi äijän kävelemään. Löytyy niitä sellaisiakin, jotka keskittyy siihen tärkeimpään suhteeseen. Samanlaiset arvot niin tässä kuin muissakin asioissa helpottaa elämää suhteessa.

Eli sulla on ongelma. No, jos tuo on sinulle ongelma, etkä halua tuollaista parisuhdetta, lähde litomaan ja etsi erilainen parisuhde. Niinhän sä olitkin jo tekemässä, joten miksi tällainen aloitus? Miksi edes aloitit suhteen, jos miehellä oli ystävät ennestään?

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan hyvä päätös muuttaa pois jos itsetunto ei kestä, että maailmassa on muitakin naisia.

Maailmassa on muita ihmisiä, mutta ei pitäisi olla muita kumppaneita kuin yksi. Nämä vastakkaisen sukupuolen kanssa kaveeraavat ovat tutkitusti niitä, joilla kaveruus on häilyvä ja he eroavat muita helpommin.

Vierailija kirjoitti:

En ole mustasukkainen sillä en itsekään halua viettää aikaa muiden miesten kanssa kun ei ole tarvetta eikä halua. Tuntuis itsestäni jotenkin väärältä hengailla muitten miesten kanssa kun oma mies kotona. Ap

Eli sinulla ei ole miehiä kavereina?

Parempi näin. Noin sairaalloinen mustasukkaisuus tulee joka tapauksessa vielä aiheuttamaan eron. Ja kyllä, se on mustasukkaisuutta vaikka et sitä itsellesi myöntäisikään.

Ja yhden naisen luona oli punaviiniä juomassa kahden joten siinä kohtaa mun raja tuli vastaan. Ap

Pyydä että pääset mukaan kimppakivaan, edes juhlapäivinä, kuten esim. juhannuksena.

No just joo. Kuinka lapsellinen ap on?

Mulla oli ollut jo noin 15 vuotta sama kaveriporukka ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, eli seiskaluokalta asti oltiin pyöritty samassa porukassa. Kaveriporukka koostui alunperin pelkistä miehistä, ja nykyään myös heidän tyttöystävistään ja vaimoistaan.

AP:n mukaan minun olisi siis pitänyt luopua kaikista parhaista ystävistäni sen vuoksi, että itse löysin miehen ja menin naimisiin? Juu ei. Ei olisi koskaan tapahtunut. Ei olisi meidän häitä ikinä vietettykään, jos mies olisi alkanut urputtamaan mun kavereistani. Enhän minäkään valita hänen kavereistaan!

Mun polttariporukastakin aikoinaan oli puolet miehiä (eli nuo nuoruuden ystäväni), ja toinen puoli heidän vaimojaan/tyttöystäviään, sekä lisäksi mieheni sisko. Ketä muitakaan olisin polttareihini halunnut, kuin parhaat ja lähimmät ystäväni?

Kyllähän tuossa joku epävarmuus itsestä tai miehestä on.

Jotain rajoja toki voi ja pitää vetää, mutta että kieltää kaikki naiskaverit, suurin osa varmaan tunnettu kauemmin kuin sä, niin on aika paksua...

Kyllä mulla ainakin on miehiä kavereina, ei siinä mitään pahaa ole.

Oletko sinä kuitenkin tavannut näitä kavereita? Mitä he sitten tekevät, kun tapaavat?

Vierailija kirjoitti:

No just joo. Kuinka lapsellinen ap on?

Mulla oli ollut jo noin 15 vuotta sama kaveriporukka ennenkuin tapasin nykyisen mieheni, eli seiskaluokalta asti oltiin pyöritty samassa porukassa. Kaveriporukka koostui alunperin pelkistä miehistä, ja nykyään myös heidän tyttöystävistään ja vaimoistaan.

AP:n mukaan minun olisi siis pitänyt luopua kaikista parhaista ystävistäni sen vuoksi, että itse löysin miehen ja menin naimisiin? Juu ei. Ei olisi koskaan tapahtunut. Ei olisi meidän häitä ikinä vietettykään, jos mies olisi alkanut urputtamaan mun kavereistani. Enhän minäkään valita hänen kavereistaan!

Mun polttariporukastakin aikoinaan oli puolet miehiä (eli nuo nuoruuden ystäväni), ja toinen puoli heidän vaimojaan/tyttöystäviään, sekä lisäksi mieheni sisko. Ketä muitakaan olisin polttareihini halunnut, kuin parhaat ja lähimmät ystäväni?

En ole ap.

Pitkäaikaiset ystävät on eriasia usein kuin mitä nykyään näkee. Nykyään moni kutsuu yhden illan panosuhdetta ystäväkseen. Väestöliton sivuillakin jo kehotetaan luopumaan tällaisista suhteista, kun tarkoituksena on rakentaa hyvä parisuhde. Sellaista ei rakenneta, jos viime kuun panon kuviin laittaa jatkuvasti sydäntykkäyksiä. 15 vuoden takaiset ystävät, joita ei ole 15 vuoteen n ussitu ovat eri asia.

Minä en tykännyt alussa, kun aloin seurustella ja tajusin, että miehellä on paljon naispuolisia ystäviä, joiden kanssa soittelee ja halailee nähdessä mm hänen ex, työkavereita ja jotain nuoruuden exiä. Koskaan en kuitenkaan ole paheksunut miehelle tai kieltänyt näitä suhteita.

Suhteen aikana kuitenkin itse olen ystävystynyt miehen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla. Ihan kun oltaisiin tunnettu aina ja luottamus on vahva puoli ja toisin. Hänelle voi puhua mistä vain. Joku ihme kemia. Avoimesti kerron miesystävälleni että olen yhteydessä tämän ystävä miehen kanssa ja kyläilläänkin. Miesystävä on hänet pikaisesti tavannut pari kertaa.

Minun miehelläni on naispuolisia kavereita, mutta ei hän heidän kanssa käy juomassa kahden kesken punaviiniä. Minäkin tunnen nämä naiset hyvin ja myös heidän kumppaninsa. Minullakin on miespuolisia kavereita ja tapaan heitä kaveriporukassa, joten ei myöskään ole mitään kahden kesken viini-iltoja heidän kanssaan.