Mitä te äidit ja isät ajattelette vapaaehtoisesti lapsettomista?
Olen vapaaehtoisesti lapseton ja lueskelin juuri jotain iltasanomien juttua aiheesta. Moni vela saa kuulema kuulla tylyäkin palautetta siitä, että on päättänyt olla tekemättä lapsia. Minä olen saanut vain pari kertaa, mutta ehkä tuttavapiirini on vain korrektia. Mitä sinä ajattelet naisesta, joka ei halua lapsia?
Kommentit (26)
En mitään. Siis sen enempää kuin perheellisistäkään. Oma valinta, joka ei ole huono valinta!
Ymmärrän hyvin. Nää on niitä elämän valintoja. Ja jos päätös on vapasehtoisesti tehty, niin se tuskin aiheuttaa myöhemminkään katkeruutta.
Minä ajattelen, että se on ihmisen oma asia ja ei kuulu minulle. Kaikkien kannalta on parempi, että vain ne jotka haluaa lapsia niitä tekevät. Eikä tämäkään mitään onnea ja hyvää elämää lapsille takaa.
Teetpä niin tai näin, aina joku on arvostelemassa. Jonkun mielestä lasten hankkiminen on itsekästä, toisen mielestä velat ovat itsekäitä. Minun mielestä itsekkyys on tässä asiassa oikein hyvä, jokainen tehkööt niin kuin itse parhaaksi kokee.
En mitään. En ajattele tuntemattomien ihmisten tekemisiä ja elämänvalintoja. Henkilökohtaisesti tuntemani lapsettomat ovat kovanaamaisia kokoomuslaisia jotka tykkäävät ”shokeerata” ympäristöä epä-äidillisyydellään. Toinen inhoaa lapsia ja toisella ei riittänyt sympatiaa huolestua kun oli puhe eräästä kadonneesta lapsesta. Vähän puhki kaluttu ilmiö jo..
Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee? En minäkään mieti mitä minun useat lapsettomat tutut ajattelee meidän isohkosta perheestä.
Viettää varmaan kivaa ja vapaata elämää.
Sisko ja miehensä on veloja. Olleet yhdessä jo viitisentoista vuotta. He reissaa, harrastaa yhdessä, löhöää sohvalla netflixin parissa ilman häiriötä, tapaa ystäviä joista itse asiassa useampi on vela. Käy konserteissa, viihteellä, ex tempore reissuilla jne. Ovat onnellisia noin ja itse asiassa lapsi voisi olla aika shokki tuollaiseen suhteeseen jossa ollaan totuttu olemaan ja menemään paikoissa jotka ei ehkä lapsille ole sopivia paikkoja.
Myös lapsuuden ystävä on vela. 20 vuotta ollut jo saman miehen kanssa ja saman tyylinen parisuhde kuin siskollani. Vaikuttaa onnellisilta ja tyytyväisiltä elämään.
Itsellä 4 lasta. Kolme heistä jo isoja ja pärjää itsekseenkin kotona. Iltatähti tuossa vielä vaatii aika paljon. Lapset on ihania ja itse olen "äitityyppiä" mutta täytyy myöntää että sitten kun kuopuskin alkaa lähenemään aikuisuutta niin tämä mamma huokaisee helpotuksesta!
Joo, meni vähän ohi aiheen mutta en ajattele muuta kuin että ovat tehneet oman valintansa ja ovat tyytyväisiä siihen. Jos siis jotain pitää edes ajatella.
Harvemmin kukaan tulee kertomaan että ovat omasta tahdostaan lapsettomia, joten en voi edes tietää syytä miksi ei ole lapsia. Eikä se minun elään vaikuta jos joku ei syystä tai toisesta lasta halua tai jos jollakin on 20 lasta.
No enpä ole koskaan ajatellut yhtään mitään. Aika harva on myöskään tullut kertomaan onko vapaaehtoisesti lapseton vai olisiko halunnut lapsia. Ja nyt kun on yli 50v, lähes kaikilla ikäisillä elämäntilanne samanlainen, kotona vain täysi-ikäisiä tai ihan sinkkutalouksia.
En ajattele oikein mitään. Tällä hetkellä se on sekä muotia, että monelle pakon sanelemaa, kun oikeaa puolisoa ei löydy.
Me kaikki saamme tylyä palautetta. Jokainen äiti tietää kuinka paljon tylyä palautetta niistä omista lapsista varsinkin saa. Lapsettomat saa tylyä palautetta ja lapselliset saa tylyä palautetta. Ihmiset ovat inhottavia ja nykyisin ärsyyntymiskynnys on äärettömän matala ihmisillä.
Jostain syystä uskon silti, että lapselliset ihmiset saavat silti kuullaan paljon useammin tylyjä kommentteja, näitä ” miksi olet tehnyt lapsia, jos kerran ....” tai ”pidä ne sun penskasi .....” tai ”kaikkien ei pitäisi hankkia lapsia” sanotaan vanhemmille vaikka kuinka paljon livenä ja keskustelupalstoilla.
Toisaalta ajattelen silti, että velat ovat kauhean kiinnostuneita mitä heistä ajatellaan ja vanhemmat taas mitä heidän lapsistaan ajatellaan.
En ajattele mitään kummallista, jollei ihminen ole sellainen lapsia vihaava ja sitä kailottava vela. Tällaisia olen tavannut tasan yhden, joten en usko olevan kovin yleinen ilmiö.
En kyllä yhtään mitään, niin kauan kun ei vihjaa minun lasteni olevan ekokatastrofeja. Jokainen ihminen on samanarvoinen, niin lapsi kuin vela, eikä syntymäjärjestyksellä ole väliä.
Itsekäs minäminä. Tuskin tajuaa mikä yksinäisyys odottaa vanhempana, ja kun kukaan ei ole pitämässä puolia. Ja en minä mitään palautetta kenellekään tuolla jakele, eihän se mulle kuulu eikä kukaan siitä hyötyisi, jos aukoisin päätäni, mutta nyt kun kysytään niin voin nimettömänä vastata mielipiteeni.
En mitään. Nää kärhämät tuntuu olevan kiukkuisimpien lastenvihaajien sekä sellaisten välillä, jotka ovat halunneet vääntää lapsen siitä asti kun on itse ollut lapsi ja luulee että se on kaikkien muiden (vanhempien) päänsisältö, jota sitten puolustellaan. Hullut keskenään leikkiköön.
Enpä ole koskaan ajatellut, että heistä pitäisi ajatella jotain erityistä. Ihmisiä ovat siinä missä muutkin .
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs minäminä. Tuskin tajuaa mikä yksinäisyys odottaa vanhempana, ja kun kukaan ei ole pitämässä puolia. Ja en minä mitään palautetta kenellekään tuolla jakele, eihän se mulle kuulu eikä kukaan siitä hyötyisi, jos aukoisin päätäni, mutta nyt kun kysytään niin voin nimettömänä vastata mielipiteeni.
Eikö se olisi itsekkäämpää tehdä lapsi pelkästään siksi, että olisi joku huolehtimassa itsestä vanhana? Kun muuten ei ole koskaan lasta halunnut. Pidän kyllä hyvin käyttäytyvistä lapsista, mutta en ole esim. koskaan halunnut pitää vauvaa sylissä, eikä perhe-elämä vaipan vaihtoineen ja oksennustauteineen kiinnosta millään muotoa. Toki tiedostan, että jään samalla myös paljosta, niistä hyvistä hetkistä, paitsi.
En yhtään mitään, yleisesti varsinkaan. Omien sisarieni toivoisin tekevän lapsia koska ovat kertoneet, että se on haaveissa ja olisi kiva saada lapsillemme serkkuja. Mutta pidän hyvänä sitä jos pystyvät olemaan onnellisia ihan "perusasetuksessakin" jos sopivaa kumppania ei löydy tai mieli muuttuu.
Voisin itsekin olla vapaaehtoisesti lapseton jos elämä olisi sujunut erilailla, en olisi pakkomielteisesti tehnyt lapsia tähän maailmaan kenen tahansa kanssa jos ei olisi tullut hyvää tilaisuutta. Ihmiset haluavat keskittyä elämässään eri asioihin ja ymmärrön varsin hyvin, että jollekin perhe-elämä ei ole unelma. Ei minullekaan perhe-elämä kenenkään muun perheessä olisi unelma.
Aikuinen ihminen tekee omat valintansa. En edes tiedä kuka on vapaaehtoisesti lapseton ja kuka ei vaan saa lapsia vaikka haluaisi. Asia jota ei kysytä, jos toinen ei itse sitä kerro.
Aikanaan halusin edes yrittää saada lapsia, nyt niitä on kaksi. Toinen aikuinen toinen melkein. Mutta jos en olisi saanut, niin tuskin olisin lähtenyt hoitoihin.
Miksi kaikesta pitäisi ajatella jotain? Eikö voisi vain elää tavallaan ja antaa toistenkin elää omalla tavallaan?
Eiköhän se ole jokaisen oma asia. Sitäpaitsi lapsettomuus on ekoteko.