Miksi suomalaisnuoret eivät osaa Euroopan valtakieliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko amerikkalaisen viihdekulttuurin kautta tullut kenties sellainen käsitys, että vain englannin osaaminen riittäisi. Ei se riitä tosielämässä. Maassa maan tavalla ja maassa maan kielellä. Vain englantia osaavat jäävät ulkopuolisiksi paikallisesta yhteisöstä.

Minua ainakaan ei kiinnosta olla osa paikallista yhteisöä – viikon lomalla pärjää englannillakin.

Jos haluaa mennä isona töihin ulkomaille, niin paremmin viihtyy jos pääsee sisälle paikalliseen yhteisöön.

Samaa mieltä, mutta mistä tietää minne sitä lähtee töihin? Lukiossa opiskelin englantia, ruotsia ja ranskaa, mutta nyt pitkään ollut Euroopan maassa, jossa puhutaan ihan eri kieltä.

Ai, suomalaiset nuoret? Muissa Euroopan maissa sikäläiset nuoret osaavat tasan tarkkaan omaa kieltänsä, eivätkä mitään muuta kieltä sanaakaan.

Euroopan unionissa kun ollaan niin minusta pitäisi opiskella EU:n suurkieliä. Esim portugali, italia, Espanja, Saksa, Ranska sen sijaan että luetaan jotain kääpiökieltä !

Huomaan sukupolvien kuilun tässä, kun vertaan itseäni vain 10 vuotta nuorempiin, jotka käyttää englanninkielisiä ilmaisuja täydentämään omaa suomeaan monissa tilanteissa. Vielä enemmän sitä taitaa tehdä sitä nuoremmat. 

Kielten opettelu on kiinnostavaa, mutta se ei ole hirveän trendikästä (varsinkaan joku saksan opettelu) ja itseopiskelu on innostamatonta ja masentavaa, koska siinä suoria onnistumisen kokemuksia ei pääse syntymään ellei ole sosiaalinen ja riskienotosta pitävä ihminen, joka aktiivisesti matkustelee ja hakeutuu kielenkäyttötilanteisiin. Maksulliset kurssit ovat hyvä tapa oppia, koska lasku tulee varmasti kotiin ja tuntee itsensä surkeaksi jos jättää menemättä ja toisaalta tietää, että opettajakin yrittää parhaansa, kun kyse on oikeasta työsuhteesta. Kurssin käyminen ei ole takuu oppimisesta, mutta kun vaan jaksaa vääntäytyä kurssille, varmasti oppii aina jotain ajan kanssa. 

Kaikilla ei rahat oikein riitä kursseille, vaikka aikuislukiossa ne ovat aika kohtuuhintaisia. Toisaalta pienemmissä kunnissa vaihtoehtoja ei varmaan hirveästi ole. 

Siks kun kaikki aika kulutetaan pakkoruotsiin.

Eihän noi suomalaiset NHL-pelaajatkaan kaikki osaa edes englantia. Aika noloa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän noi suomalaiset NHL-pelaajatkaan kaikki osaa edes englantia. Aika noloa.

Se nyt vaan kertoo lätkäjätkien koulunkäynnin tasosta, ei mistään muusta eikä yleisesti nuorista. Niillä kaikki aika on mennyt jäähallilla, ei koulunkäynnissä.

Olen sitä mieltä, että sujuva englanti on kaikkein tärkein, muille on harvoin todellista tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Miksei saksalaiset, ranskalaiset ja venäläiset osaa suomen kieltä?

Se nyt olisi järjettömintä mahdollista opiskella kieltä, jota puhuu maailmassa 5 milj. ihmistä yhdessä pohjoisessa maassa. Siis jos ei aio tänne muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun enkun lisäksi on pakko opiskella ruotsia.

Harva jaksaa kolmea tai useampaa vierasta kieltä opiskella.

Onpa opiskelija-aines heikontunut. Mina opiskelin suomea, ruotsia, englantia, ranskaa ja latinaa. Halusin viela saksan mutta tunnit olivat paallekkain jonkun muun aineen kanssa.

Teilta on nyt unohtunut Sveitsi, 4 virallista kielta ja Belgian 3. Hollantilaiset puhuvat hyvaa englantia ilman ralliaksenttia.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että sujuva englanti on kaikkein tärkein, muille on harvoin todellista tarvetta.

Laajemmalle kieltaidolle olisi todella suuri tarve. On haitallista ja vaarallistakin katsoa maailmaa anglosaksisten lasien läpi. Maailmankuva jää silloin todella kapeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun enkun lisäksi on pakko opiskella ruotsia.

Harva jaksaa kolmea tai useampaa vierasta kieltä opiskella.

Ennen vanhaan lukiossa oli matikkalinja, kielilinja ja reaalilinja.

Reaalilinjalla oli kolme kieltä, englanti, ruotsi ja saksa. Kielilinjalla noiden lisäksi ranska. Linja oli valinnainen, kielet olivat sitten nuo, niitä ei voinut valita. Aika kielitaitoisina lähdettiin koulusta.

(Matikkalinjasta en muista.)

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun enkun lisäksi on pakko opiskella ruotsia.

Harva jaksaa kolmea tai useampaa vierasta kieltä opiskella.

Nimenomaan näin. Aika harvassa, jos missään maassa vaaditaan kolmen vieraan kielen opettelua. Yksi taitaa olla aika yleinen määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että sujuva englanti on kaikkein tärkein, muille on harvoin todellista tarvetta.

Laajemmalle kieltaidolle olisi todella suuri tarve. On haitallista ja vaarallistakin katsoa maailmaa anglosaksisten lasien läpi. Maailmankuva jää silloin todella kapeaksi.

Joku voisi ystävällisesti kertoa, että missä niitä kieliä sitten ihan tosielämässä tarvitsee? Mikä on se usein toistuva tilanne, jossa suomalainen tarvitsee saksaa, ranskaa tai espanjaa? Työelämässä kv-ihmisten kieli on aina englanti, ravintoloissa ja lomamatkoilla englanti. Missä näitä kieliä ns. tavallinen ihminen tarvitsee, jos ei ole joku matkaopas tai toimittaja?

Ruotsi ei mitenkään estä muiden kielten opiskelua (vaikka pakkoruotsi onkin syvältä). Itse puhuin 27-vuotiaana englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa ja vähän italiaa ja espanjaa. Otin uudet kielet yläasteella ja lukiossa ja myöhemmin luin pari kieltä yliopiston kielikeskuksella. Kielet vaan ovat out tällä hetkellä.

Meillä esikoinen yritti ottaa saksan ekaksi vieraaksi kieleksi. Moni muukin luokallaan halusi valita saksan.

Ryhmää ei kuitenkaan saatu, sillä vanhemmat eivät antaneet lasten valita haluamaansa kieltä. Saatiin sitten vain englannin ryhmä.

Osa vanhemmista halusi englannin lapselleen, sillä pelkäsivät että muista kielistä tulee huonompi numero todistukseen. Ja niillä numeroillahan on iso merkitys sitten kun haetaan opiskelupaikkaa.

Onneksi saksan ryhmä saatiin kuitenkin myöhemmin, sitten kun oli mahdollista valita ylimääräinen kieli. Silloinkin oli tiukkaa, sillä osa vanhemmista oli taas kieltämässä kielivalintoja. Sinä vuonna onnistuttiin saamaan Saksan ja espanjan ryhmät (ylimääräiselle kielelle), muille kielille ei ollut tarpeeksi hakijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että sujuva englanti on kaikkein tärkein, muille on harvoin todellista tarvetta.

Laajemmalle kieltaidolle olisi todella suuri tarve. On haitallista ja vaarallistakin katsoa maailmaa anglosaksisten lasien läpi. Maailmankuva jää silloin todella kapeaksi.

Joku voisi ystävällisesti kertoa, että missä niitä kieliä sitten ihan tosielämässä tarvitsee? Mikä on se usein toistuva tilanne, jossa suomalainen tarvitsee saksaa, ranskaa tai espanjaa? Työelämässä kv-ihmisten kieli on aina englanti, ravintoloissa ja lomamatkoilla englanti. Missä näitä kieliä ns. tavallinen ihminen tarvitsee, jos ei ole joku matkaopas tai toimittaja?

Työskentelen ICT-alalla, ja yleensä jokaisessa työpaikassa työkielenä ollut englanti. Englannin osaaminen on käytännössä pakollinen.

Nykyisessä työpaikassani tulee pari kertaa vuodessa tarvetta Saksan osaamiselle. Useammin kaivattaisiin kuitenkin kiinan osaajaa, sillä Kiinasta on kasvanut suurin asiakas.

Säännöllisesti tarvittaisiin myös puolan ja tsekin kielten osaajia. Mutta eihän näitä muualla tarvitse, eikä kiinaakaan käytännössä osaa kuin kiinalaiset (eivätkä hekään kaikki puhu samaa kieltä).

Minusta on outoa, että suomalaisia moititaan nykyään kehnosta kielitaidosta. Suurin osa puhuu hyvää englantia ja se on iso juttu.

Muualla Euroopassa ei yhdenkään vieraan kielen osaaminen ole mikään itsestäänselvyys.

Saksalaiset puhuvat saksaa, ranskalaiset ranskaa ja britit englantia. Jotkut osaavat vähän jotain muutakin kieltä ja harvat osaavat hyvin jotain muuta kieltä.

Suomessa lähes kaikki osaavat ainakin yhtä vierasta kieltä ja se on ihan huippu juttu.

Asuin muutama vuosi sitten Saksassa ja sain huomata, että mitään asioita ei saa hoidettua siellä ilman saksan osaamista. Puhun kyllä saksaa, mutta välillä yritin käyttää englantia sillä se on minulle helpompi kieli. Missään ei kuitenkaan osattu englantia. Ei edes kansainvälisessä elokuvateatterissa, jossa näytettiin englanninkielisiä elokuvia (normaalisti kaikki on dubattu saksaksi).

Se elokuvateatterin nainen alkoi vaan puhumaan saksaa hitaammin ja kovemmalla äänellä jos hänelle yritti puhua englantia.

Sama juttu oli Irlannissa. Ei siellä puhuta kuin englantia. Iirin osaaminen on samaa tasoa kuin meillä ruotsin osaaminen. Kaikki lukevat sitä koulussa, mutta ei sitä käytännössä osata kuin iirinkielisillä alueilla. Muita kieliä osaavat vielä vähemmän. Enhän minäkään iiriä osaa, mutta keskustelin aiheesta useiden irlantilaisten kanssa. Samoin kävin keskusteluita muiden kielten osaamisesta. Suurin osa koki vieraiden kielten opiskelun turhaksi kun englannilla pärjää kaikkialla. Irlannissakin olen käynyt asumassa. Opiskelin siellä muutaman vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi ei mitenkään estä muiden kielten opiskelua (vaikka pakkoruotsi onkin syvältä). Itse puhuin 27-vuotiaana englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa ja vähän italiaa ja espanjaa. Otin uudet kielet yläasteella ja lukiossa ja myöhemmin luin pari kieltä yliopiston kielikeskuksella. Kielet vaan ovat out tällä hetkellä.

Ruotsi haittaa ainakin saksan opiskelua.

Itse kärsin lukiossa paljon siitä, että kielet menivät sekaisin.

Myöhemmin olen törmännyt vaikeuksiin kummankin kielen kanssa kun olen alkanut vahingossa puhumaan sekaisin saksaa ja ruotsia. Saksaa olen kuitenkin tarvinnut enemmän ja saanut parannettua sen osaamista. Ruotsia en enää osaa puhua lainkaan. Lukemani tekstin ymmärrän, mutta jos yritän tuottaa kieltä, niin se muuttuu saksaksi.

Monella muullakin on samantyyppisiä ongelmia ruotsin ja saksan kanssa. Emme ole kaikki huippulahjakkaita kielissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että sujuva englanti on kaikkein tärkein, muille on harvoin todellista tarvetta.

Laajemmalle kieltaidolle olisi todella suuri tarve. On haitallista ja vaarallistakin katsoa maailmaa anglosaksisten lasien läpi. Maailmankuva jää silloin todella kapeaksi.

Unohditko, että osaamme myös suomea?

Se ei ole anglosaksinen kieli.