Miten ja missä vaiheessa kannattaa esitellä uusi kumppani ja hänen lapsensa omille esiteineille?

Kuinka pitkään tapailitte ennen kuin kerroitte suhteesta lapsillenne? ap

Mieluummin myöhemmin kuin aoemmin. Sitten, kun tuntuu ihan varmalta että tämä ihminen on jäämässä elämäämme pysyväst.

Olen kertonut, että tapailen yhtä miestä (ja miehen nimi) ja että ei siis kannata ihmetellä, jos näette meidät jossain/voi käydä tässäkin. Sit pikkuhiljaa esim. iltaisin, että käyn hänen (nimellä siis) kanssa kävelyllä tms. Mun mielestä teineille voi jo aika suoraan puhua, mitkään kaverimiehet ei mene kumminkaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin myöhemmin kuin aoemmin. Sitten, kun tuntuu ihan varmalta että tämä ihminen on jäämässä elämäämme pysyväst.

Koska itse kerroit teineille?

Ei missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään vaiheessa.

Miksei? 

Äiti haluaisi vähän kullia tältä kaverimieheltä ja pistäkää korvat öisin kiinni kun nussimme. Tällä kaverimiehellä on valitettavasti kakara entisestä liitosta, joten ottakaa se sinne huoneeseenne ja jakakaa sillekin korvatulpat. Koska MINÄ! haluan kullia, se on kaikkien parhaaksi, halusitte tai ette.

Siinä vaiheessa kun suunnittelette pysyvää yhteiseloa / yhteenmuuttoa. Siihen asti on ihan ok puhua vaan ystävästä. Kyllä monilla on miehiä ystävinä.

Jos käyt treffeillä, ei romanttista puolta tarvitse mainostaa, voi sanoa että käyt ulkona kaverin kanssa. Jos juttu loppuu, ei haittaa kun ei tarvitse sit selittää eroa kenellekkään. Jos juttu vakiintuu, siitä on kiva kertoa lähipiirille :)

No tietysti tapailet itseksesi miestä ja ajan kanssa selviää seurusteletteko vakavissanne. Turha kotiin roudata miestä mukuloineen ja hämmentää kaikkien päitä, varsinkin lasten. Lapset tulevat kuvioon miehen jälkeen, ei todellakaan yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun suunnittelette pysyvää yhteiseloa / yhteenmuuttoa. Siihen asti on ihan ok puhua vaan ystävästä. Kyllä monilla on miehiä ystävinä.

Jos käyt treffeillä, ei romanttista puolta tarvitse mainostaa, voi sanoa että käyt ulkona kaverin kanssa. Jos juttu loppuu, ei haittaa kun ei tarvitse sit selittää eroa kenellekkään. Jos juttu vakiintuu, siitä on kiva kertoa lähipiirille :)

Ja sinä myös, onko omakohtainen kokemus näin? Eikö teinit tunne sua ollenkaan? Etkö voi teini-ikäiselle lapselle sanoa, että äidillä on miesystävä? Mun teinillä on jo itselläkin "poikaystävä" ja tietää kyllä nämä kiinnostusjutut. Tuo on mun mielestä valehtelua. Ei tarvii rautalangasta vääntää, mutta miksei voi sanoa vaikka että tapailee ja tutustuu toiseen? Ei meillä ole mitään yhteenmuuttoa edes suunnitteilla tai varmaan tulossa ikinä kun lapset on tuossa, mutta pitäisikö tässä nyt esittää vuosikaudet, että elää vain lapsia varten? Millaista aikuisuuden kuvaa tuo edes antaa? Veikkaan, että suurin osa näistä vastaajista on jotain pikkulasten äitejä joilla ei ole hajuakaan teineistä ja miten fiksuja ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut, että tapailen yhtä miestä (ja miehen nimi) ja että ei siis kannata ihmetellä, jos näette meidät jossain/voi käydä tässäkin. Sit pikkuhiljaa esim. iltaisin, että käyn hänen (nimellä siis) kanssa kävelyllä tms. Mun mielestä teineille voi jo aika suoraan puhua, mitkään kaverimiehet ei mene kumminkaan läpi.

Tämä kuulostaa juuri siltä, miten olen ajatellut toimia. Käymme jo yhdessä kävelyllä ja pelkään, että joku lasten kavereista näkee meidät. Olemme tapailleet neljän kuukauden ajan, mutta tuntuu, ettei tällä tyylillä opi toista tunteman kovin hyvin. Olemme jutelleet paljon, mutta arkinen puoli on vielä täysi arvoitus. Tällä pohjalla kuitenkin molemmista tuntuu, että halutaan jatka suhtdetta vakavalla pohjalla, vaikka yhteen emme aio muuttaakaan niin kauan, kun lapset asuvat kotona. ap

Vierailija kirjoitti:

No tietysti tapailet itseksesi miestä ja ajan kanssa selviää seurusteletteko vakavissanne. Turha kotiin roudata miestä mukuloineen ja hämmentää kaikkien päitä, varsinkin lasten. Lapset tulevat kuvioon miehen jälkeen, ei todellakaan yhtä aikaa.

Näin olen tehnytkin ja nyt mietin, milloin olisi oikea hetki kertoa lapsille miehestä ja miten kannattaa ensimmäinen tapaaminen järjestää, että kaikille jäisi siitä hyvä maku. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut, että tapailen yhtä miestä (ja miehen nimi) ja että ei siis kannata ihmetellä, jos näette meidät jossain/voi käydä tässäkin. Sit pikkuhiljaa esim. iltaisin, että käyn hänen (nimellä siis) kanssa kävelyllä tms. Mun mielestä teineille voi jo aika suoraan puhua, mitkään kaverimiehet ei mene kumminkaan läpi.

Tämä kuulostaa juuri siltä, miten olen ajatellut toimia. Käymme jo yhdessä kävelyllä ja pelkään, että joku lasten kavereista näkee meidät. Olemme tapailleet neljän kuukauden ajan, mutta tuntuu, ettei tällä tyylillä opi toista tunteman kovin hyvin. Olemme jutelleet paljon, mutta arkinen puoli on vielä täysi arvoitus. Tällä pohjalla kuitenkin molemmista tuntuu, että halutaan jatka suhtdetta vakavalla pohjalla, vaikka yhteen emme aio muuttaakaan niin kauan, kun lapset asuvat kotona. ap

Tuo oli itselläkin se syy miksi halusin kertoa, ettei kuule jostain kaverin kautta tai tule vastaan jossain yllätyksenä. Meillä asia otettiin ihan hyvin vastaan ja kun ei kuitenkaan ole mistään "meistä tulee nyt perhe!" jutusta kyse vaan tutustumisesta. Mun mielestä tuon ikäiselle lapselle voi jo sanoa senkin, että kyse on tutustumisesta, ja että ei voi vielä muuta tietää, kun ei kunnolla tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut, että tapailen yhtä miestä (ja miehen nimi) ja että ei siis kannata ihmetellä, jos näette meidät jossain/voi käydä tässäkin. Sit pikkuhiljaa esim. iltaisin, että käyn hänen (nimellä siis) kanssa kävelyllä tms. Mun mielestä teineille voi jo aika suoraan puhua, mitkään kaverimiehet ei mene kumminkaan läpi.

Tämä kuulostaa juuri siltä, miten olen ajatellut toimia. Käymme jo yhdessä kävelyllä ja pelkään, että joku lasten kavereista näkee meidät. Olemme tapailleet neljän kuukauden ajan, mutta tuntuu, ettei tällä tyylillä opi toista tunteman kovin hyvin. Olemme jutelleet paljon, mutta arkinen puoli on vielä täysi arvoitus. Tällä pohjalla kuitenkin molemmista tuntuu, että halutaan jatka suhtdetta vakavalla pohjalla, vaikka yhteen emme aio muuttaakaan niin kauan, kun lapset asuvat kotona. ap

Tuo oli itselläkin se syy miksi halusin kertoa, ettei kuule jostain kaverin kautta tai tule vastaan jossain yllätyksenä. Meillä asia otettiin ihan hyvin vastaan ja kun ei kuitenkaan ole mistään "meistä tulee nyt perhe!" jutusta kyse vaan tutustumisesta. Mun mielestä tuon ikäiselle lapselle voi jo sanoa senkin, että kyse on tutustumisesta, ja että ei voi vielä muuta tietää, kun ei kunnolla tunne.

Kuinka kauan olitte tapailleet kertoessasi lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tietysti tapailet itseksesi miestä ja ajan kanssa selviää seurusteletteko vakavissanne. Turha kotiin roudata miestä mukuloineen ja hämmentää kaikkien päitä, varsinkin lasten. Lapset tulevat kuvioon miehen jälkeen, ei todellakaan yhtä aikaa.

Näin olen tehnytkin ja nyt mietin, milloin olisi oikea hetki kertoa lapsille miehestä ja miten kannattaa ensimmäinen tapaaminen järjestää, että kaikille jäisi siitä hyvä maku. ap

Näin itse hetki sitten vielä teininä (olen nyt 20) ehdottaisin että et järjestä mitään virallista "ensitapaamista", vaan teet niin että esimerkiksi joskus treffeille lähtiessänne mies tulee hakemaan sinut sisältä ja siinä ikäänkuin ohimennen esittelet hänet lapsillesi. Sellaiset "nyt istutaan pöydän ääreen illalliselle ja tutustutaan toisiimme" tyyppiset tapaamiset ovat teineille vain vaivaannuttavia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut, että tapailen yhtä miestä (ja miehen nimi) ja että ei siis kannata ihmetellä, jos näette meidät jossain/voi käydä tässäkin. Sit pikkuhiljaa esim. iltaisin, että käyn hänen (nimellä siis) kanssa kävelyllä tms. Mun mielestä teineille voi jo aika suoraan puhua, mitkään kaverimiehet ei mene kumminkaan läpi.

Tämä kuulostaa juuri siltä, miten olen ajatellut toimia. Käymme jo yhdessä kävelyllä ja pelkään, että joku lasten kavereista näkee meidät. Olemme tapailleet neljän kuukauden ajan, mutta tuntuu, ettei tällä tyylillä opi toista tunteman kovin hyvin. Olemme jutelleet paljon, mutta arkinen puoli on vielä täysi arvoitus. Tällä pohjalla kuitenkin molemmista tuntuu, että halutaan jatka suhtdetta vakavalla pohjalla, vaikka yhteen emme aio muuttaakaan niin kauan, kun lapset asuvat kotona. ap

Tuo oli itselläkin se syy miksi halusin kertoa, ettei kuule jostain kaverin kautta tai tule vastaan jossain yllätyksenä. Meillä asia otettiin ihan hyvin vastaan ja kun ei kuitenkaan ole mistään "meistä tulee nyt perhe!" jutusta kyse vaan tutustumisesta. Mun mielestä tuon ikäiselle lapselle voi jo sanoa senkin, että kyse on tutustumisesta, ja että ei voi vielä muuta tietää, kun ei kunnolla tunne.

Kuinka kauan olitte tapailleet kertoessasi lapsille?

5kk 

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun suunnittelette pysyvää yhteiseloa / yhteenmuuttoa. Siihen asti on ihan ok puhua vaan ystävästä. Kyllä monilla on miehiä ystävinä.

Jos käyt treffeillä, ei romanttista puolta tarvitse mainostaa, voi sanoa että käyt ulkona kaverin kanssa. Jos juttu loppuu, ei haittaa kun ei tarvitse sit selittää eroa kenellekkään. Jos juttu vakiintuu, siitä on kiva kertoa lähipiirille :)

Pysyvää suhdetta suunnittelemme, mutta yhteen emme ole muuttamassa. Minun lapseni ainakin ihmettelisivät, mistä olen yhtäkkiä löytänyt uuden ystävämiehen. Minulla on vain yksi sellainen ennestään ja hänet lapseni ovat tunteneet pienestä pitäen. Jos olen lähdössä tuulettumaan, niin lapseni kyselevät aina tarkkaan, minne ja kenen kanssa olen menossa, joten tuntuisi ikävältä valehdella heille jotain kaverimiehestä. ap

Sitten kun teinit ovat aikuisia.

t. eroperheen lapsi

Mä seurustelin vuoden, ennen kuin esittelin miehen. Seurustelusta kerroin, kun oltiin 4kk oltu. Emme aio muuttaa yhteen mekään, eikä ollut mikään kiire sen vuoksi esitellä. Tavattiin lapsivapaalla.

Olen tapaillut miestä nyt kohta kaksi vuotta, eikä olla tavattu toistemme lapsia, koska olemme yhdessä, kun lapseni ovat isäviikolla. Olen kuitenkin alusta asti kertonut lapsille miehestä joitain asioita. 14-vuotiaani on jo kysellyt, milloin saisi tavata kaverini. En ole eron jälkeen kertaakaan esitellyt ketään lapsille, siihen on iso kynnys. Tuntuu, että pitää olla varmat suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta ensin.