Miten ja missä vaiheessa kannattaa esitellä uusi kumppani ja hänen lapsensa omille esiteineille?

Tapasin uuden kumppanin nettideitissä. Juteltiin netissä pari viikkoa, tapailtiin muutama viikko, ja näimme torilla ekakerran kun olin lapsen kanssa liikkeellä. Esittelin hänet ystäväksi ja joimme kahvit.

Muutaman viikon jälkeen hän kävi meillä kyläilemässä ohimennen ja joimme kahvit. Jatkoimme treffailua niin että hän kävi meillä välillä iltaa istumassa

Puolen vuoden päästä hän jäi ekakerran yöksi.

Nyt ollaan seurusteltu viitisen vuotta, ei olla muutettu yhteen, mutta muutama päivä viikossa vietetään aikaa yhdessä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Tapasin uuden kumppanin nettideitissä. Juteltiin netissä pari viikkoa, tapailtiin muutama viikko, ja näimme torilla ekakerran kun olin lapsen kanssa liikkeellä. Esittelin hänet ystäväksi ja joimme kahvit.

Muutaman viikon jälkeen hän kävi meillä kyläilemässä ohimennen ja joimme kahvit. Jatkoimme treffailua niin että hän kävi meillä välillä iltaa istumassa

Puolen vuoden päästä hän jäi ekakerran yöksi.

Nyt ollaan seurusteltu viitisen vuotta, ei olla muutettu yhteen, mutta muutama päivä viikossa vietetään aikaa yhdessä.

Siis ette tapailleet ilman lapsia ollenkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin uuden kumppanin nettideitissä. Juteltiin netissä pari viikkoa, tapailtiin muutama viikko, ja näimme torilla ekakerran kun olin lapsen kanssa liikkeellä. Esittelin hänet ystäväksi ja joimme kahvit.

Muutaman viikon jälkeen hän kävi meillä kyläilemässä ohimennen ja joimme kahvit. Jatkoimme treffailua niin että hän kävi meillä välillä iltaa istumassa

Puolen vuoden päästä hän jäi ekakerran yöksi.

Nyt ollaan seurusteltu viitisen vuotta, ei olla muutettu yhteen, mutta muutama päivä viikossa vietetään aikaa yhdessä.

Siis ette tapailleet ilman lapsia ollenkaan? 

Tässä oli vain se lapsiin tutustumisosuus. Tapasimme kyllä aina kun lapsi oli isällään. Sitä osaa seurustelusta vaan pidettiin yksityisenä.

Up

Ei milloinkaan. Mielestäni yksi perhe ihmiselle riittää, eikä ainakaan teineille enää tarvitse mitään äidin rakkauselämää levitellä päin näköä. Pidä omana tietonasi jos on ihan pakko joku ukko saada siihen, mutta älä sotke siihen lapsia. Anna heillä olla se oma ja alkuperäinen perhe. He eivät kaipaa eivätkä tule hyväksymään ketään vieraita ylimääräisiä ihmisiä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ei milloinkaan. Mielestäni yksi perhe ihmiselle riittää, eikä ainakaan teineille enää tarvitse mitään äidin rakkauselämää levitellä päin näköä. Pidä omana tietonasi jos on ihan pakko joku ukko saada siihen, mutta älä sotke siihen lapsia. Anna heillä olla se oma ja alkuperäinen perhe. He eivät kaipaa eivätkä tule hyväksymään ketään vieraita ylimääräisiä ihmisiä elämäänsä.

Et voi tietää, mitä kenenkin lapset kaipaavat elämäänsä. Minä olen ainakin ollut hyvilläni, että äitini löysi itselleen mukavan elämänkumppanin. Hänestä oli kaiken lisäksi iso apu minullekin, kun nuorena muutin monta kertaa opiskelupaikkakunnalle asumaan. Muutot tehtiin miehen pakettiautolla.

Minusta mies jota on satunnaisesti tapailtu neljä kuukautta ei ole mikään "uusi kumppani".

Me muutettiin parin viikon päästä ensitapaamisesta yhteen. Mun lapsi oli sillon pieni ja ei edes muista aikaa jolloin asui mun kanssa kahdestaan. Nyt ollaan oltu jo vuosia naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta mies jota on satunnaisesti tapailtu neljä kuukautta ei ole mikään "uusi kumppani".

Missähän vaiheessa seurustelusuhteen toista osapuolta voi sinun mielestäsi alkaa nimittää 'uudeksi kumppaniksi'?

Me ollaan tavattu säännöllisesti ja seurustelemme tositarkoituksella. Olemme sitoutuneet toisiimme, joten kyseessä on parisuhde. Mies on minulle uusi kumppani ja minä samoin hänelle. ap