Tiedätkö ketään, joka olisi vaurastunut vain omalla työllään?

Määrittele vaurastuminen?

Mulla on 200000€, puolet siitä asunnossa ja toki sitä säästynyttä palkkaa olen työntänyt myös rahastoihin, osakkeisiin ja onhan niissä realisoimatonta arvonnousua.

Pienet menot, ei niinkään suuret tulot. Opiskelemaan lähtiessä sain äidiltä 10000mk mukaan. Ja opintolainaa nostin täydet, 12% korolla.

Eihän tuo paljoa vielä ole, mutta turvaa ja huolettomuutta sillä jo saa

Hyvissä ystävissäni on yksi joka tienaa tällä hetkellä lähes miljoonan vuodessa.  Joka vuosi tulot suurenevat.  On erittäin ahkera ja päämäärätietoinen.  Perusti ensimmäisen yrityksen noin 20 vuotiaana ja on nyt noin 56 vuotta vanha.   Koska ei tuhlaile turhia ja sijoittaa hyvin, niin omaisuus on varmaan todella iso.  

Toinen ystäväni tienaa palkkatyössä noin 170 000 vuodessa.  Omalla työllä on vaurastunut, mutta ei ole mielestäni kovinkaan tarmokas (tätä en tosin tiedä, kun en ole katsellut hänen työntekoaan läheltä). 

Menestyviä ihmisiä yhdistää mielestäni se, että he ovat ahkeria, määrätietosia ja osaavat tehdä oikeita asioita.

mun mies

Jussi69

Iksei saa olla työntekijöitä eikä sijoituksia? Molemmat vaativat omistajalta aika oaljon omaa työtä onnistuakseen.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele vaurastuminen?

Mulla on 200000€, puolet siitä asunnossa ja toki sitä säästynyttä palkkaa olen työntänyt myös rahastoihin, osakkeisiin ja onhan niissä realisoimatonta arvonnousua.

Pienet menot, ei niinkään suuret tulot. Opiskelemaan lähtiessä sain äidiltä 10000mk mukaan. Ja opintolainaa nostin täydet, 12% korolla.

Eihän tuo paljoa vielä ole, mutta turvaa ja huolettomuutta sillä jo saa

Lasken vauraaksi. Mutta onko sijoituksilla saatu tuotto oman työn ansiota?

Vai oletko antanut riskillä rahaa, siksi että muut voivat tehdä duunia sijoituksesi eteen ja tienata sinulle?

Tiedän muutamia nollasta aloittaneita yrittäjiä, jotka aloitti velalla, maksoi velat pois ja rupesivat tekemään voittoa ja lopulta alkoi kertyä säästöönkin. Mutta ovat lähes aina töissä.

Minä, tunnen itseni. Olen tyhjästä aloittanut. Yritykselläni rikastuin.

Sukulaisperheessä pari tapasi köyhinä opiskelijoina. Molemmat tavallisista duunariperheistä lähtöisin. Opiskelivat useamman tutkinnon päätyen molemmat lopulta DI:ksi. Ovat luoneet uraa päällikkö- ja johtotason tehtävissä ja saavat korkeaa palkkaa. Löytyy omakotitalot, mökit ja sijoituksia, matkustelevat ja on varaa elää leveästi, mutta eivät kuitenkaan pröystäile rahoillaan.

Kassakaappi uki.

Isäni ja lapseni isä. Töihin alle 20 v. ja yritys pystyyn omalla riskillä.

Ei mitään yhteiskunnan tukia ja ilmaisia koulutuksia.

Koen olevani vauras. Työelämää takana n. 20 vuotta, maksettu asunto, jonka arvo on n. 300000, sijoituksia sopivasti ja varaa matkustella lomilla ja pitkillä vapailla. Syksyllä jään virkavapaalle ja toteutan haaveeni maailmanympärimatkasta. Voi olla etten enää palaa takaisin vanhaan. Ja palkkatulot nyt n. 150 000 vuodessa.

Itselläni on ollut myös hyvää tuuria työpaikkojen suhteen. Olen päässyt hyvin etenemään ja saanut tehdä työtä, joka sopii itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Iksei saa olla työntekijöitä eikä sijoituksia? Molemmat vaativat omistajalta aika oaljon omaa työtä onnistuakseen.

Saa toki olla työntekijöitä, mutta jos niitä on niin oletko silloin vaurastunut vain omalla työlläsi?

Voi ajatella, että mahdollistat ihmisille työn ja siitä toimeentulon ja siksi saat hieman parempaa rahallista vastinetta omasta työstäsi.

Toisaalta taas monesti työntekijän arvoa firmalle väheksytään ja työntekijät nähdään ahneina, kalliina kuluerinä työnantajalle, huolimatta siitä miten vähäinen palkkaus työntekijällä on, miten paljon painaa duunia jonkun toisen firman eteen, on ollut mukana kehittämässä toimintaa jne.

Myös usein ajatellaan, että työntekijöillä ei ole mitään vastuuta ja firma ottaa kaikki riskit. Tässä ajattelussa on usempikin ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele vaurastuminen?

Mulla on 200000€, puolet siitä asunnossa ja toki sitä säästynyttä palkkaa olen työntänyt myös rahastoihin, osakkeisiin ja onhan niissä realisoimatonta arvonnousua.

Pienet menot, ei niinkään suuret tulot. Opiskelemaan lähtiessä sain äidiltä 10000mk mukaan. Ja opintolainaa nostin täydet, 12% korolla.

Eihän tuo paljoa vielä ole, mutta turvaa ja huolettomuutta sillä jo saa

Asuntolainalla maksatat nykyään pankkikulut muilla koska matalat korot.

Eli ei kelpaa.

Sukulainen pisti firman pystyyn lukiosta päästyään, möi sen miljoonalla kun oli 30v.

Kelpaako?

Ei ole tehnyt töitä sen jälkeen, rahaa riittää vieläkin. Elelevät leveästi.

Miksi ei saisi olla työntekijöitä?  Harva ehtii tehdä niin paljon työtä itse, että vaurastuu kunnolla.  Jotkut toiminnot on joka tapauksessa ulkoistettava johonkin, esim. logistiikka, jakelu, osa taloushallinnosta yms.  Onko sellainen yksinään työskentelevä?  Totuus on, että menestyvä yrittäjä tarvitsee paljon ihmisiä ympärilleen, joko kumppaneina, työntekijöinä tai alihankkijoina. Tarvitaan myös asiakkaita, jotka mahdollistavat tämän kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperheessä pari tapasi köyhinä opiskelijoina. Molemmat tavallisista duunariperheistä lähtöisin. Opiskelivat useamman tutkinnon päätyen molemmat lopulta DI:ksi. Ovat luoneet uraa päällikkö- ja johtotason tehtävissä ja saavat korkeaa palkkaa. Löytyy omakotitalot, mökit ja sijoituksia, matkustelevat ja on varaa elää leveästi, mutta eivät kuitenkaan pröystäile rahoillaan.

Tämä oli toinen skenaarioista, joilla voisi vaurastua omalla työllään. Eli siis tarpeeksi hyvä palkkainen duuni.

Toisaalta tässäkin tarinassa on mukana sijoitukset, mikäli ne jotakin tuottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iksei saa olla työntekijöitä eikä sijoituksia? Molemmat vaativat omistajalta aika oaljon omaa työtä onnistuakseen.

Saa toki olla työntekijöitä, mutta jos niitä on niin oletko silloin vaurastunut vain omalla työlläsi?

Voi ajatella, että mahdollistat ihmisille työn ja siitä toimeentulon ja siksi saat hieman parempaa rahallista vastinetta omasta työstäsi.

Toisaalta taas monesti työntekijän arvoa firmalle väheksytään ja työntekijät nähdään ahneina, kalliina kuluerinä työnantajalle, huolimatta siitä miten vähäinen palkkaus työntekijällä on, miten paljon painaa duunia jonkun toisen firman eteen, on ollut mukana kehittämässä toimintaa jne.

Myös usein ajatellaan, että työntekijöillä ei ole mitään vastuuta ja firma ottaa kaikki riskit. Tässä ajattelussa on usempikin ongelma.

On taas niin vasemmistolaista ja ay-epäluuloa ilmassa.

Yrittäjä ottaa aina riskin, ja siitä on saatava suurempi korvaus, kuin samaa työtä palkkatyötä tehdessä.  Työtekijöitä ei vähekstä ja nähdä kuluerinä.  Tällainen yritys on nopeasti entinen yritys.

Työntekijöillä pitää olla vastuuta, vaikka firma ottaakin riskin. Työntekijöillä pitää olla valtaa tehdä vähintään kehitysehdotuksia oman työn tehostamiseksi tai koko yrityksen toiminnan parantamiseksi. Tällainen työntekijä on arvokas yritykselle. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi olla työntekijöitä?  Harva ehtii tehdä niin paljon työtä itse, että vaurastuu kunnolla.  Jotkut toiminnot on joka tapauksessa ulkoistettava johonkin, esim. logistiikka, jakelu, osa taloushallinnosta yms.  Onko sellainen yksinään työskentelevä?  Totuus on, että menestyvä yrittäjä tarvitsee paljon ihmisiä ympärilleen, joko kumppaneina, työntekijöinä tai alihankkijoina. Tarvitaan myös asiakkaita, jotka mahdollistavat tämän kaiken.

Ajattelin aluksi laittaa aloitukseen, että esim. materiaalien hankintaa muualta ei lasketa mukaan eli eli esim. Alihankkijoita, eikä asiakkaita.

Mutta tuo mitä kirjoitit on totta. Monessakin mielessä vain omalla työllä vaurastuminen on paradoksi tai sanonnat kuten "kädet toisten taskuilla". Ristiriitaista on myös se mitä kukin kokee ansaitsevansa työnsä ja työmääränsä puolesta suhteessa toisiin.

Yks tulee mieleen. On rakentanut kolme taloa, asunut niissä ja sit mut nyt voitolla suurimman osan tehnyt itse mutta muitakin ammattilaisia ollut mukana. Ammatinharjoittaja alalla, jossa hyvistä tekijöistä on pulaa, joten on pystynyt pyytämään hyvää palkkaa ja töitä on riittänyt.