Äidit joilla on epärealistinen käsitys lapsensa taidoista
Elävätkö jotkut äidit niin kuplassa, etteivät tiedä muiden lasten taitotasosta mitään. Kuvittelevat oman lapsensa sitten hyvin taitavaksi, vaikka lapsi ei sitä ole.
Tätä on kaikenikäisten lasten kohdalla ja se jatkuu aikuisiin lapsiin asti. Pikkulasten kehitysvauhti vaihtelee sen verran, että siellä sen vielä ymmärtää. Mutta isomman lapsen, saati aikuisen lapsen, kohdalla tuntee lähinnä myötähäpeää, kun äiti ylistää lastaan ilman mitään perustetta.
Onko kyse realismin puutteesta? Vai kuvitteleeko äiti tuon kuuluvan hyvään kasvatukseen? Vai äidin itsetunnostako on kysymys?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kuuluu olla äitinsä silmissä etevä ja ainutkertainen.
Tietenkin, mutta tässä ketjussa puhuttiin kuutamolla olevista äideistä, joka sinänsä suloista tiettyyn pisteeseen asti.
Joku näkee lapsensa älykkäänä ja taitavana. Kaikin puolin hyvässä valossa. Minä olisin lähinnä iloinen, että jollain lapsella on niin luottava ja rakastava vanhempi, vaikka se ei olisikaan realistista. Liian monella lapsella tukea ei ole, ja se mitä saat, on halveksuntaa ja mitätöintiä.
Lapsen kuuluu olla äitinsä silmissä etevä ja ainutkertainen.