Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äidit joilla on epärealistinen käsitys lapsensa taidoista
29.05.2019 |
Elävätkö jotkut äidit niin kuplassa, etteivät tiedä muiden lasten taitotasosta mitään. Kuvittelevat oman lapsensa sitten hyvin taitavaksi, vaikka lapsi ei sitä ole.
Tätä on kaikenikäisten lasten kohdalla ja se jatkuu aikuisiin lapsiin asti. Pikkulasten kehitysvauhti vaihtelee sen verran, että siellä sen vielä ymmärtää. Mutta isomman lapsen, saati aikuisen lapsen, kohdalla tuntee lähinnä myötähäpeää, kun äiti ylistää lastaan ilman mitään perustetta.
Onko kyse realismin puutteesta? Vai kuvitteleeko äiti tuon kuuluvan hyvään kasvatukseen? Vai äidin itsetunnostako on kysymys?
Kommentit (43)
Itse valmennan joukkuelajissa, jossa edetään osaamistason mukaan.
Arvaatte varmaan mitä helvettiä on jatkuvasti kun kaikkia ei voi päästää edistyneempien ryhmään koska näiden taidot eivät vain riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai om lapsi on vanhempansa mielestä ihmeellinen joka tavalla. Oudompaa olisi sellainen kaikkea kyynisen realistisesti arvioiva vanhempi.
Hyvä itsetuntohan on periaatteessa sitä että tietää omat hyvät ja huonot puolensa ja arvioi niitä realistisesti. On sanottu että on keskeistä että lapselleen tuettua hyvän itsetunnon, jolloin lapsella on hyvät lähtökohdat elämään. Ylenpalttinen ja perusteeton kehuminen ei edistä lapsen hyvän itsetunnon kehitystä, vaikka oma lapsi nähdäänkin helposti epärealististen lasien läpi. Muu maailma voi ylenpalttisesti kehutulle lapselle olla lannistava paikka.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lapselle pitäisi nimenomaan opettaa, että lahja valitaan lahjan saajan mieleiseksi eikä lahjanantajan mieleiseksi ? Se on mielestäni sosiaalisten taitojen opettamista.
Samaa mieltä. Meillä lapsi viekin tarhatädeille aina tupakkaa joululahjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lapselle pitäisi nimenomaan opettaa, että lahja valitaan lahjan saajan mieleiseksi eikä lahjanantajan mieleiseksi ? Se on mielestäni sosiaalisten taitojen opettamista.
Samaa mieltä. Meillä lapsi viekin tarhatädeille aina tupakkaa joululahjaksi.
Nimenomaan näin. Nyt on ollaan oikeilla jäljillä :D!
T. Tarhantäti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä päde ihan kaikkiin äiteihin? Kyllä mulla ainakin on.
No siinä tapauksessa ei mikään ihme, että suomalaisilla on heikko itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen lapsi ansaitsee äidin jolle se oma lapsi näyttäytyy ainutlaatuisen mahtavana ja joka ihailee ja on ylpeä vähän enemmän kuin olisi ehkä aihetta. Jokaisen pitää saada olla omille vanhemmilleen se paras.
Suurempiakin syntejä on kuin lapsensa ääneen ihastelu. Paitsi ehkä Suomessa jossa on sallittua keskittyä vain välittämiseen, moittimiseen ja häpeään.
Minä pidin omaa lasta keskivertona tai sen alla. Kömpelö hulivili. Ollaan tehty valtavasti töitä että jaksaa tehdä läksynsä. Koulun puolesta teetetty kognitiiviset testit koska he ei oikein pärjää lapsen kanssa. Ei oppimisvaikeuksia, keskivertoa älykkäämpi lapsi... ADHD diagnosi tuli samaan syssyyn. Myöhemmin toisen lääkärin toimesta lääkitys ja nyt vihdoin rauha maassa. Todellakin hämmästelen kun lapsi joka ei ole edes kyvennyt tuolilla istumaan koulussa nyt saa täydet pisteet joka kokeesta. En kerskaile. Olen kiitollinen joka päivä kun ei tule viestiä että lapsi on makanut lattialla/kiivennyt puuhun/tiputtanut kirjansa kaivoon...,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsi ansaitsee äidin jolle se oma lapsi näyttäytyy ainutlaatuisen mahtavana ja joka ihailee ja on ylpeä vähän enemmän kuin olisi ehkä aihetta. Jokaisen pitää saada olla omille vanhemmilleen se paras.
Suurempiakin syntejä on kuin lapsensa ääneen ihastelu. Paitsi ehkä Suomessa jossa on sallittua keskittyä vain välittämiseen, moittimiseen ja häpeään.
Välittämiseen = valittamiseen.
Tunnistan tyypin. Kokemus on osoittanut, että nämä äidit, jotka kehuskelevat poikkeuksellisen lahjakkailla nerolapsillaan, ovat melkein poikkeuksetta huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta kärsiviä naisia. Monilla tuollaisilla on aika vakaviakin vaikeuksia oman äitiytensä ja vanhemman roolin hyväksymisessä, ja lapsillakin usein selviä ongelmia, mutta siitähän ei puhuta, vaan instagramissa esitellään vain ne hetket kun 6-vuotias taas heti tanssikilpailun voiton jälkeen luki 300-sivuisen kirjan päivässä ja maalasi päivän päätteeksi öljyvärityön, jonka Kansallismuseo heti osti kokoelmiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä 9kk esikoinen ja kyllähän kaikki mitä tyttö tekee on minun ja isän mielestä maailman 6.ihme 🤭♥️ mutta ymmärrämme että muidenkin vauvat samanlailla konttaa ja jokeltaa. Mutta oman lapsen tekemänä kaikki on niin ihmeellistä ja ainutlaatuista 🥰 Ja todella toivon että jokaisen lapsen vanhempi ajattelee ettei maailmassa ole näin hienompaa lasta kun minun Erkki-Petteri. Ei me tyttöä mihinkään jalustalle olla laitettu, ihastellaan vaan kuin upea pikkuinen meillä onkaan kun se osaa sanoa taa-taa 😂
Minusta vauvansa jokeltelun ja konttaamisen ihastelu ja ylipäätään sellainen positiivinen ja hyväksyvä asenne lapseen on ihan eri asia kuin se, että omaa lastaan pitää jonakin poikkeuksellisena nerona, ja häntä kiitetään ja arvostetaan erilaisten suoritusten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän lapselle pitäisi nimenomaan opettaa, että lahja valitaan lahjan saajan mieleiseksi eikä lahjanantajan mieleiseksi ? Se on mielestäni sosiaalisten taitojen opettamista.
Ei kun arkinen huomiointi eikä mikään merkkipäivälahja, haloo.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vauvansa jokeltelun ja konttaamisen ihastelu ja ylipäätään sellainen positiivinen ja hyväksyvä asenne lapseen on ihan eri asia kuin se, että omaa lastaan pitää jonakin poikkeuksellisena nerona, ja häntä kiitetään ja arvostetaan erilaisten suoritusten takia.
Hetkinen, siis eikö sinusta lasta saisi kiittää ja arvostaa suoritusten takia? Jos on saanut vaikka kympin kokeesta?
En nyt ihan ymmärtänyt, että missä tilanteissa tuo kehuminen tulee esille.
Kyllä itsekin kehun lapselle hänen taitojaan ja olen ylpeä, kun hän oppii uusia asioita. Saatan jopa (hui!) mainita lapsen läheisille tämän taidoista ylpeänä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärtänyt, että missä tilanteissa tuo kehuminen tulee esille.
Kyllä itsekin kehun lapselle hänen taitojaan ja olen ylpeä, kun hän oppii uusia asioita. Saatan jopa (hui!) mainita lapsen läheisille tämän taidoista ylpeänä.
No tässä haettiin sitä kai että kehutaan kuinka 4v puhuu ikäisekseen hyvin kun puhuu kokonaisia lauseita (ei tajuta että moni puhuu jo 2 v todella hyvin).
Tai että: Kehutaan kuinka 3 v käy hienosti potalla ja on ikäisekseen muutenkin näppärä ( ei tajuta että yleensä jo 2 v ovat päiväkuivia vähintään)
Tai että kehutaan kuinka eskari osaa kirjaimet hienosti ja kuinka on muutenkin niin hirveän taitava ( ei tajuta että aika moni lukee sujuvasti jos eskarissa).
Ihanaa kun kehutaan ja ollaan ylpeitä, mutta joku raja.
Jos lapsi todellakin osaa ne kirjaimet, niin siinähän on kehumisen aihetta, vaikka muutkin ne kirjaimet jo osaavat.
Mutta sitten on niitä käsittämättömiä vanhempia, joiden mielestä lapsi puhuu englantia kuin äidinkielinen, vaikkei todellusuudessa osaa muodostaa yhtään kokonaista lausetta. Tai ekaluokkalainen osaa kyllä lukea, vaikka testissä ei saa sanoista selvää. Tai lapsi on mukamas jo päiväkuiva, vaikka todellisuudessa vain vaippa on otettu pois ja lapsi pissaa housunsa puolen tunnin välein.
Ei näitä vanhempia pilvin pimein ole, mutta yllättävästi kuitenkin niitä tulee tasaisin väliajoin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi todellakin osaa ne kirjaimet, niin siinähän on kehumisen aihetta, vaikka muutkin ne kirjaimet jo osaavat.
Mutta sitten on niitä käsittämättömiä vanhempia, joiden mielestä lapsi puhuu englantia kuin äidinkielinen, vaikkei todellusuudessa osaa muodostaa yhtään kokonaista lausetta. Tai ekaluokkalainen osaa kyllä lukea, vaikka testissä ei saa sanoista selvää. Tai lapsi on mukamas jo päiväkuiva, vaikka todellisuudessa vain vaippa on otettu pois ja lapsi pissaa housunsa puolen tunnin välein.
Ei näitä vanhempia pilvin pimein ole, mutta yllättävästi kuitenkin niitä tulee tasaisin väliajoin vastaan.
Tällaisillä äideillä ei ole epärealistinen käsitys. He yksinkertaisesti vain valehtelevat lapsen taidoista ainakin itselleen ja /tai muillekin saadakseen huomiota. Saattavat ehkä kyllä uskoa itsekin sitten valeensa. Olen tavannut näitäkin. Kerrotaan ja hehkutetaan kuinka lapsi kävelemään 7 kk ikäisenä, vaikka hyvin moni äidin tuntenut muistaa että lapsensa käveli silloin käveli tukia pitkin ja ilman tukea 11 kk, esimerkiksi.
Alue: Aihe vapaa
Hmm kyllä vaikeina aikoina on tärkeä nähdä lapsensa positiivisessa valossa aktiivisesti - esim. uhmaikä. Totta kuitenkin on, että osa vanhemmista kompensoi omaa huonoa itsetuntoa lapsellaan ja käyttää lasta tavallaan itsensä jatkeena.