Mtv: lapsettomat naiset ovat onnellisimpia

Jokainen on oman onnensa seppä, oli lapsia tai ei, kai tuon maalaisjärkikin selittää.

Vierailija kirjoitti:

Se ei tarkoita, että kaikki lapsettomat ovat kaikkia lapsia saaneita onnellisempia. 

Onnellisuuteen vaikuttavat niin monet muutkin tekijät kuin se, että onko lapsia vai ei.

Ma olen joskus miettinyt, miten erilaista mun elama olisi ollut, jos mulla olisi ollut lapsia. Olen tahan ikaan mennessa ehtinyt asua ja elaa neljassa eri maassa - jos olisin lisaantynyt sen lukioaikaisen poikaystavani kanssa, asuisin vielakin varmaan jossain kalyisessa kaksiossa ja kaytaisiin vittuuntuneina Prismassa kerran viikossa miehen Volvolla, ja vuoden kohokohta olisi Ruotsinristeily. 

Nyt elamaani tuo sisaltoa matkustelu ja minua 10+ vuotta nuorempi miesystava, seka tietysti mun ystavat (seka lapselliset etta lapsettomat). Mun mielesta on ihanaa kun periaatteessa ei ole sidoksissa mihinkaan tiettyyn paikkakuntaan, vaan voi vaihtaa maisemaa jos alkaa tympia. No, oma talo on tietysti hieman impulsiivisia muuttoja hidastava asia, mutta saahan sen myytya jos sille paalle sattuu. Voisin kuvitella etta lasten kanssa toiseen maahan muuttaminen olisi haastavampaa (koulu, harrastukset, kaverit, kieli).

Toisin kuin se aiemmin kommentoinut 47-vuotias, mina jaksan edelleen riekkua pikkutunneille tarvittaessa, kayda radalla pitkan kaavan kautta, rampata festareilla ja konserteissa ym. 

Ihaninta on kun voi vaan perjantaina iltapaivasta paattaa, etta hei lahdetaan nyt ajamaan x kaupunkiin ja vietetaan siella kiva viikonloppu. Lompakko ja kannykka mukaan ja reppuun vaihtovaatteet ja menoksi!

Tietynlainen juurettomuus on aina viehattanyt minua, ja liiallinen vastuu kammostuttanut. En voisi kuvitellakaan etta joku mini-ihminen olisi minusta riippuvainen 24/7 ekat 10+ vuotta. Huh ja hyi. 

Having said that, totta kai ymmarran myos vanhempia. Onhan se kiva nahda kun oma mini-me kasvaa ja kehittyy :) Ja kylla mun ystavien lapset on tietysti ihan mainioita tyyppeja, ma vaan mieluummin olen se "tati" niille kuin aiti omalle lapselle. Pienina annoksina lapset voi olla ihan cool. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään siitä, että elämässäni on vaihtelevia vaiheita tuomassa. Olen nyt 45 ja lapseni täytti juuri 18, joten sitä ns. omaa aikaa minulla on taas loputtomasti. Tuohon 18 vuoteen mahtuu aivan käsittämätön määrä asioita, tapahtumia ja ihmisiä. Joskus oli raskaita juttuja ja työlästä nyt tietysti ajoittain ainakin. Silti olen äärettömän kiitollinen, että sain kokea sen kaiken. Päällimmäisenä mielessä on joka tapauksessa ne positiiviset ja iloiset asiat. Lapseni on myös ihan huipputyyppi, hänen kanssa on hauska olla.

Lapsettomat missaavat tämän kaiken eikä vastaavaa kokemusta voi saada mistään muusta. Enkä usko etttä ikävuosina 27-45 olisin kuitenkaan mitään Nobelia saanut, vaan käynyt töissä ja harrastanut, lomilla käynyt matkoilla. Sitä samaa tein koko ajan ja nyt vasta jatkossa teenkin.

Olen lapseton ihan samasta syystä kuin sinä hankit lapsia; tykkään kun elämässä on eri vaiheita. On vaiheita jolloin olen keskittynyt paahtamaan uraa käytännössä 24/7 kun rauta oli kuumaa, Suomessa kävin silloin pari kertaa kuussa katsomassa että kämppä on paikoillaan ja moikkaamassa miestä, suurimman osan ajasta olin Tukholmassa.

Näiden aikojen vastapainoksi on ollut aikoja jolloin olen ollut parhaimmillaan kolmekin vuotta poissa aktiivisesta työelämästä ja tehnyt vain sen verran kuin etänä läppäriltä voin. Vietettiin 2 vuotta merellä purjehtien ja yksi vuosi muuten vaan rinkka selässä reissaten. Samalla ehti opiskella kieliä, lukea paljon, opetella joogaamaan, saada paljon uusia tuttavia jne.

On ollut vaiheita jolloin olen keskittynyt johonkin harrastukseen ja se on saattanut viedä minut toiselle mantereelle. Surffaamisessa minusta ei ikinä tullut kovin hyvä silti, mutta tulipahan yritettyä. Olen saanut kampanjoida ja tehdä työtä asioiden eteen jotka ovat itselle tärkeitä - välillä kokonaan ilman palkkaa, mikä tuskin lapsiperheessä onnistuisi. Olen ollut mukana perustamassa järjestöä jonka toiminnasta olen ylpeä. En varmasti ole kokenut samanlaisia onnen tunteita lapsen kasvusta jne kuin sinä, mutta tässä vaiheessa elämää se on yksi hailee ja päällimmäisenä on kiitollisuus kaikesta mitä on pystynyt kokemaan. Kohta varmaan tähän tulee joku inttämään että "kyllä lapsenkin kanssa voi matkustaa ja vauvan voi laittaa reppuun kun lähtee ratsastamaan Mongoliaan jne"

Tältä se velojen elämä aina paperilla kuulostaa, uskomatonta uraa ja satumaisia reppureissuja. Silti kun seuraan lapsettomia työkavereitani ja muita tuttuja, niin 99% heistä elää ihan samanlaista elämää kuin perheellisetkin, ilman vaan niitä lapsia. Herätys, töihin ihan johonkin peusduuniin, kauppaan, kotiin, lenkille/salille, kotiin, töllöä, nukkumaan. Lomilla joku reissu ja taas takaisin arkeen. Myös joku perheellinen voisi luetella tähän elämänsä kohokohdat ja saada ne kuulostamaan älyttömän hienolta. Vaikkapa nyt Räikköset ja Englannin kuninkaalliset. Silti lähes kaikki muut elää ihan normielämää.

Täh??? Aina kuulostaa??? Jos joku vapaaehtoisesti lapseton on kunnianhimoinen uraohjus, ei se tarkoita, että me kaikki olisimme! En minä ainakaan, minä olen aina ollut syrjäänvetäytyjä enkä koskaan ole halunnut olla minkään asian keskipisteessä. Minä en vain yksinkertaisesti ole halunnut lapsia elämääni, koska en ole koskaan voinut sietää lapsia. En itse lapsena ollessani, en teini-iässä, en nuorena aikuisena, en ns. ruuhkavuosi-ikäisenä enkä nyt yli viisikymppisenä. Onnekseni löysin itselleni aviomiehen, joka on aina ollut samaa mieltä tästä asiasta kanssani kaikki ne 30 vuotta, jotka olemme yhdessä olleet.

Tämä on muuten ihan se sama juttu, kun joku tuttu hurahtaa uskoon. Tuttu hehkuttaa uskoaan ja uskontoaan ja kysyy, miksi sinä et usko, koska se nyt on vaan totta ja niin ihanaa totta onkin. Sinä ei-uskovainen sanot siihen, että minussa ei ole sisäänrakennettuna sitä mekanismia, joka voisi moisiin yliluonnollisiin jumaliin uskoa. Minulla ei ole sisäänrakennettua uskovaismekanismia eikä lapsenhankintamekanismia eikä äidinvaistomekanismia. Sellaiseksi minä olen reilut 50 vuotta sitten syntynyt enkä todellakaan sitä anteeksi pyytele - vaikka en uraohjus olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Et ole järin viisas etkä looginen. Tottakai minulla on kokemusta molemmista. Olin lapseton nainen 29-vuotiaaksi asti. Siitä eteenpäin äiti, ja nyt vielä mummo. Ja voin sanoa, että olen sitä onnellisempi mitä enemmän on lapsia ja lastenlapsia. Ja lemmikkejä vielä päälle. Lapsettomana sain elää itsekästä elämää tuhlaillen ja matkustaen, mutta olisihan se ollut pidemmän päälle tylsää.

No et kyllä sinäkään ole viisas jos luulet, että 29v. Elämä on samanlaista kuin 40v. Sinä et todellakaan tiedä millaista on olla 40v. Lapseton.

Eikä se, että on lapset tarkoita että on itsekäs. Päinvastoin sinä se itsekäs olet. Ja jos sun elämä on tylsää ei se sitä kaikilla muillakin ole.

Eikä hän tiedä, millaista on, kun ikätoverit saavat lapsia. Minulle on tullut ulkopuolisuuden tunne, joka kuitenkin on tavallaan vapauttava ja onnellinen. Kaveripiirini on osittain vaihtunut nuorempaan kuin ennen. 

Vapaaehtoisesti lapseton tietää, millaista on suunnitella elämää ajatellen, ettei lapsia tule. Hän tietää myös nämä ärsyttävät "Milloin saat lapsia?" -kyselyt ja joutuu ehkä vakuuttelemaan itselle ja muille, ettei sellaisia saa. Ei 29-vuotiaaksi äidiksi tulleella tällaisia kokemuksia ole. 

Vierailija kirjoitti:

Surullista, että on edelleen olemassa ihmisiä, joiden mukaan ihmisen pitäisi tehdä ainoalla elämällään jotain mitä ei oikeasti halua. :( Esim. hankkia lapsia. Minulla on kaksi lasta. En kadu lastentekoa, mutta ymmärrän ihmisiä jotka kokevat ettei lapsiperhe-elämä ole heitä varten. Miksei siis saisi nähdä maailmaa ja juhliakin, jos se on se joka onnelliseksi tekee? Tai olla kotona ja hankkia kissa ja hoitaa puutarhaa. Tai hankkia mies ja lapsia ja koira ja omakotitalo, elää perhe-elämää. Tai hankkia mies ja ryhtyä yhdessä maratoonareiksi tai vuorikiipeilijöiksi tai perustaa bändi. Herranjestas. Minusta ei olisi vuorikiipeilemään, en ole koskaan halunnut edes yrittää. En silti viitsi tuomita niitä joille se on elämän suurin unelma. Ehkä kuulostaa lapselliselta jonkun kyynikon korvaan, mutta olkoon. Meillä on vain tämä yksi elämä. Tehdään jokainen omastamme sellainen, että sitä on mielekästä elää.

Jep, lapsettomat saavat olla lapsettomia jo suuren enemmistön puolesta, ketään ei kiinnosta puuttua asiaan (paitsi ehkä Rinteen Anttia?) Korkeintaan sellaisia ihmisiä rohkaistaan, jotka lapsista haaveilevat, sitten hankkimaan niitä lapsia.

Tämä ketju on kuitenkin velan aloittama '"lapsettomat naiset ovat onnellisempia". Viitaten ilmeisesti tutkimukseen,jonka mukaan lapsettomat naiset ovat perheellisiä onnellisempia ruuhkavuosi-iässä, sitten perheelliset lapsettomia onnellisempia loppu elämänsä KESKIMÄÄRIN. Ilmeisesti hän sitten koki tarpeelliseksi perustella lapsettomuuspäätöstään vaikka kukaan ei kysynyt. Eiköhän ole itsestään selvää, että vela haluaa elää lapsettomana ja lapsia saava nyky-Suomessa on yleensä halunnut lapsensa? Ja kaikki velat eivät ole lapsettomia onnellisempia, kaikki perheelliset eivät ole vielä mummoinakaan onnellisia.

Vähän sama kuin sinkkunaiset elävät KESKIMÄÄRIN pidempään ja onnellisempina kuin mieheen sitoutuneet. Kaikki kuitenkin tunnustavat ilman hetkenkään vääntöä, että osa aviopareista on todella onnellisia, osa todella onnettomia eivätkä aviossa elävät naiset muodosta mitään yhteistä onnettomien naisten massaa. Kukaan ei ala erikseen suosittelemaan jokaiselle parisuhteesta haaveilevalle selibaattia tms. Korkeintaan neuvotaan välttämääm narsistisia vaimonhakkaajia. Eikä sinkkunaisia sitä vastoin olla vastoin tahtoaan parittamassa. Jokainen tehköön niin kuin tahtoo ja toivottavasti saa elää onnellisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnes ovat yli 40 v,  kunnes ystävät tulevat mummoiksi tai itseä vanhemmat sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, eivät lapsettomat ole enää onnellisimpia.

Ei tämä ongelma koske enää nykypolvea koska lapsettomia on yhä enemmän. Olen noin 30v nainen ja ystävistäni iso osa on vapaaehtoisesti (ja pieni osa tahtomattaan) lapsettomia. Kaksi on jo teettänyt sterilisaationkin. En näe siis kovin isoa todennäköisyyttä sille että jäisin yksin ystävien "mummoutuessa". Ja vaikka niin kävisikin niin onhan minulla mies, sisarukset, koira ja koko maailma nähtävänä.

Mihin tahalleen lapseton tarvitsee miestä?

Elämänkumppaniksi

Eikö sellaiseksi riittäisi vaikka kilpikonna?

Mies on vain lastentekoa varten? Ette tee esimerkiksi miehesi kanssa muuta, kuin lisäännytte koko ajan? Asia selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Tokihan lapsellisilla on kokemusta elämästä myös ajalta ennen lapsia, joten heillä on vertailupohjaa.

Toisin kuin lapsettomilla, he eivät ole yleensä eläneet kuin lapsetonta elämää.  Osalla tietysti voi olla kokemusta myös uusperheen myötä tulleista lapsipuolista, mutta sehän ei ole sama asia kuin omat lapset, koska uusperheissä on usein paljon ristiriitoja ja erilaisia jännitteitä eri perheenjäsenten kesken, siis eri tavalla kuin ydinperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuitenkin velan aloittama '"lapsettomat naiset ovat onnellisempia". Viitaten ilmeisesti tutkimukseen,jonka mukaan lapsettomat naiset ovat perheellisiä onnellisempia ruuhkavuosi-iässä, sitten perheelliset lapsettomia onnellisempia loppu elämänsä KESKIMÄÄRIN.

Ei, vaan ap aloitus viittaa uuteen tutkimukseen, jonka mukaan kaiken ikäiset naiset on onnellisempia kuin lapsia saaneet.

Ja sen lisäksi siis naimattomat naiset.

Eli ihmisistä onnellisimpia ovat naimattomat lapsettomat naisen, kaiken ikäisissä. Lapset ja puoliso laskevat naisten onnellisuutta huimasti kaikissa ikäluokissa ja lisäävät kaiken ikäisten miesten onnellisuutta.

Tuosta tutkimuksesta ja sen tutkimuksen vetäjästä on ollut ulkomailla paljon juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Tokihan lapsellisilla on kokemusta elämästä myös ajalta ennen lapsia, joten heillä on vertailupohjaa.

Toisin kuin lapsettomilla, he eivät ole yleensä eläneet kuin lapsetonta elämää.  Osalla tietysti voi olla kokemusta myös uusperheen myötä tulleista lapsipuolista, mutta sehän ei ole sama asia kuin omat lapset, koska uusperheissä on usein paljon ristiriitoja ja erilaisia jännitteitä eri perheenjäsenten kesken, siis eri tavalla kuin ydinperheissä.

Tämä väite on yhtä typerä kuin jos naimisissa oleva hetero väittäisi kuinka tietää millaista on sinkkuhom oseksuaalin elämä, koska hänkin eli ennen naimisiinmenoa ilman vastakkaista sukupuolta olevaa partneria. Joo, molemmat elivät ilman vastakkaista sukupuolta olevaa partneria, mutta tavoitteet ja tulevaisuudentoiveet olivat ihan erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Et ole järin viisas etkä looginen. Tottakai minulla on kokemusta molemmista. Olin lapseton nainen 29-vuotiaaksi asti. Siitä eteenpäin äiti, ja nyt vielä mummo. Ja voin sanoa, että olen sitä onnellisempi mitä enemmän on lapsia ja lastenlapsia. Ja lemmikkejä vielä päälle. Lapsettomana sain elää itsekästä elämää tuhlaillen ja matkustaen, mutta olisihan se ollut pidemmän päälle tylsää.

No täällähän se viisaus vasta näkyykin kommentissa. Tällaisten kommenttien valossa tutkimustulokseen on varsinkin hyvin helppoa uskoa, sen verran onnettomille moni vaikuttaa kun täytyy noin ala-arvoisesti kirjoitella, mutta oman älykkyyden puutteenhan tuollaisella vain paljastaa..

Ilmeisesti tutkimus aiheuttaa joissain pahaa mieltä. Kertonee jotain? Jos olisi tutkittu esim. että kerrostaloasujat ovat onnellisimpia, ei se minulta olisi pois eri asumismuodon valinneena?

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuosi-iässä (koska välttyvär ruuhkavuosilta). Ruuhkavuosien jälkeen perheelliset naiset ohittavat lapsettomat onnellisuudessa. Kunhan elää vanhaksi niin lasten teko kannattaa.

Jaahas. Mulla oli aika rankat ruuhkavuodet, töissä ja omaishoitajana, vaikkei ole lapsia eikä tule! En tosiaankaan ole välttynyt ruuhkavuosilta! Usein miehen kanssa naureskeltiin, että on nämä aikamoiset ruuhkavuodet ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kunnes ovat yli 40 v,  kunnes ystävät tulevat mummoiksi tai itseä vanhemmat sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, eivät lapsettomat ole enää onnellisimpia.

Mitä se ystävien mummoutuminen tähän kuuluu? Että mummona on niin ihanaa? Mulla lapsettomiakin ystäviä. Itseä vanhemmat sukulaiset on kyllä kuolleet jo ajat sitten! Nyt vasta nimenomaan olen onnellinen, kun ei tartte koko ajan ajatella muita! 

Kauhean stereotyyppisiä luuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ei tarvitse tehdä "minulle" lapsenlapsia, enkä kaada loppuelämäni onnellisuutta hänen harteilleen.

Kai se oma lapsesi voi tehdä sinut onnelliseksi muutenkin kuin tekemällä itse lapsia, äitiys on palkitsevaa ja varsinkin kun suorituspaineet laskevat ruuhkavuosien jälkeen (perhe, pienet lapset, parisuhde, ura, ystävät, harrastukset, kiire) niin elämästä äitinä vasta nauttiikin. Paitsi jos ei ole äiti, silloin nauttii lapsettomasta elämästä samaan malliin, muttei yhtä paljon kuin perheellinen.

Miten voit tietää että nauttii vähemmän kuin perheellinen?! Et voi tietää toisen puolesta. Sitä paitsi perheitä on erilaisia, kaikissa ei ole lapsia, ja silti ne ovat perheitä. Millaista on lapseton elämä? Sinun luulosi mukaan varmaan vapaata oleskelua ja matkustelua? No ei kyllä tosiaankaan kaikille. Mitäs ne jotka katuvat lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Rakkaudesta ja tuskasta ainakin tiedän hyvin paljon. "Vain kipu ja rakkaus tekevät elämästä toden".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuosi-iässä (koska välttyvär ruuhkavuosilta). Ruuhkavuosien jälkeen perheelliset naiset ohittavat lapsettomat onnellisuudessa. Kunhan elää vanhaksi niin lasten teko kannattaa.

Jaahas. Mulla oli aika rankat ruuhkavuodet, töissä ja omaishoitajana, vaikkei ole lapsia eikä tule! En tosiaankaan ole välttynyt ruuhkavuosilta! Usein miehen kanssa naureskeltiin, että on nämä aikamoiset ruuhkavuodet ilman lapsia.

Ruuhkavuodet käsitteenä tarkoittavat sitä kun ihmisellä on hoidettavat lapset, apua tarvitsevat vanhemmat, sekä oma työ hoidettavana. Ilman jotakin näistä kolmesta komponentista ei ole kyse "ruuhkavuosista", vaikka miten kiirettä pitäisi.

T. Itsekin lapsivapaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuitenkin velan aloittama '"lapsettomat naiset ovat onnellisempia". Viitaten ilmeisesti tutkimukseen,jonka mukaan lapsettomat naiset ovat perheellisiä onnellisempia ruuhkavuosi-iässä, sitten perheelliset lapsettomia onnellisempia loppu elämänsä KESKIMÄÄRIN.

Ei, vaan ap aloitus viittaa uuteen tutkimukseen, jonka mukaan kaiken ikäiset naiset on onnellisempia kuin lapsia saaneet.

Ja sen lisäksi siis naimattomat naiset.

Eli ihmisistä onnellisimpia ovat naimattomat lapsettomat naisen, kaiken ikäisissä. Lapset ja puoliso laskevat naisten onnellisuutta huimasti kaikissa ikäluokissa ja lisäävät kaiken ikäisten miesten onnellisuutta.

Tuosta tutkimuksesta ja sen tutkimuksen vetäjästä on ollut ulkomailla paljon juttua.

Keskimääräisyyksiä tuokin tutkimustulos meinaa ja on kaiken lisäksi vain yksi ainoa tutkimus. Kaiken lisäksi todistaako se, että perheelliset naiset olisivat onnellisempia lapsettomina sinkkuina? No ei. Voisko jopa olla, että tässä tutkimuksessa ei ole otettu huomioon, että perheelliset naiset ovat KESKIMÄÄRIN lapsettomia feminiinisempiä ja siis taipuvaisempia masennukseen ja ahdistukseen KESKIMÄÄRIN. (Lapsettomat ovat taas keskimäärin mt-ongelmaisempia, jännä muuten). Feminiinisempi nainen kun saa taakakseen huolen lapsesta ja miehestä niin voi vaikuttaa onnellisuuteen. Toisaalta lapset ja parisuhde on yleensä heille elämän suurimpia iloja. Eli yksinään varsin mitäänsanomaton tutkimus vielä. Velat ovat onnellisempia sitten yhden tutkimuksen mukaan, vau.

Vierailija kirjoitti:

Minä vihaan äitiyttä. Siitä ei pääse koskaan eroon. Minulla on 50 vuotias poika, joka asuu perheineen levottomassa maassa. Eli huoli heistä on koko ajan mielessä. Miniälläni oli 2 lasta mennessään naimisiin poikani kanssa. Heillä yksi yhteinen lapsi. Olen kaikille kolmelle famo. Rukoilen kaikkien puolesta joka ilta.

Lapseton sisareni on huoleton. Kadehdin häntä.

Tai siis luulet että hän on huoleton. Oikeasti et voi tietää. Luulet vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ei tarvitse tehdä "minulle" lapsenlapsia, enkä kaada loppuelämäni onnellisuutta hänen harteilleen.

Kai se oma lapsesi voi tehdä sinut onnelliseksi muutenkin kuin tekemällä itse lapsia, äitiys on palkitsevaa ja varsinkin kun suorituspaineet laskevat ruuhkavuosien jälkeen (perhe, pienet lapset, parisuhde, ura, ystävät, harrastukset, kiire) niin elämästä äitinä vasta nauttiikin. Paitsi jos ei ole äiti, silloin nauttii lapsettomasta elämästä samaan malliin, muttei yhtä paljon kuin perheellinen.

Miten voit tietää että nauttii vähemmän kuin perheellinen?! Et voi tietää toisen puolesta. Sitä paitsi perheitä on erilaisia, kaikissa ei ole lapsia, ja silti ne ovat perheitä. Millaista on lapseton elämä? Sinun luulosi mukaan varmaan vapaata oleskelua ja matkustelua? No ei kyllä tosiaankaan kaikille. Mitäs ne jotka katuvat lapsia?

Mitäs ne jotka katuvat lapsia? Pidän sellaisia ihmisiä pääsääntöisesti aika kylminä. Ehkä H.i.tlerin äitiä ymmärtäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuitenkin velan aloittama '"lapsettomat naiset ovat onnellisempia". Viitaten ilmeisesti tutkimukseen,jonka mukaan lapsettomat naiset ovat perheellisiä onnellisempia ruuhkavuosi-iässä, sitten perheelliset lapsettomia onnellisempia loppu elämänsä KESKIMÄÄRIN.

Ei, vaan ap aloitus viittaa uuteen tutkimukseen, jonka mukaan kaiken ikäiset naiset on onnellisempia kuin lapsia saaneet.

Ja sen lisäksi siis naimattomat naiset.

Eli ihmisistä onnellisimpia ovat naimattomat lapsettomat naisen, kaiken ikäisissä. Lapset ja puoliso laskevat naisten onnellisuutta huimasti kaikissa ikäluokissa ja lisäävät kaiken ikäisten miesten onnellisuutta.

Tuosta tutkimuksesta ja sen tutkimuksen vetäjästä on ollut ulkomailla paljon juttua.

Keskimääräisyyksiä tuokin tutkimustulos meinaa ja on kaiken lisäksi vain yksi ainoa tutkimus. Kaiken lisäksi todistaako se, että perheelliset naiset olisivat onnellisempia lapsettomina sinkkuina? No ei. Voisko jopa olla, että tässä tutkimuksessa ei ole otettu huomioon, että perheelliset naiset ovat KESKIMÄÄRIN lapsettomia feminiinisempiä ja siis taipuvaisempia masennukseen ja ahdistukseen KESKIMÄÄRIN. (Lapsettomat ovat taas keskimäärin mt-ongelmaisempia, jännä muuten). Feminiinisempi nainen kun saa taakakseen huolen lapsesta ja miehestä niin voi vaikuttaa onnellisuuteen. Toisaalta lapset ja parisuhde on yleensä heille elämän suurimpia iloja. Eli yksinään varsin mitäänsanomaton tutkimus vielä. Velat ovat onnellisempia sitten yhden tutkimuksen mukaan, vau.

Hahahhah, aika kaukaa haettua epätoivoista mutua ja sun surullisuus sun feminiinistä äitiyselämästä haisee noin kilometrin päähän :D

Feminiinit äitylit, naurattaa liikaa...