Mtv: lapsettomat naiset ovat onnellisimpia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että lapsettomat naiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin muut jo senkin vuoksi, että olen äiti. En sen vuoksi, että lapset ja mies tekisivät minut suoraan onnettomaksi, mutta lasten saannin myötä elämään astui loputon huoli toisesta ihmisestä. Ajan myötä olen oppinut elämään sen kanssa, mutta lapsettomana minun elämäni olisi todennäköisesti huolettomampaa. Ei se huoli minua ainakaan onnellisemmaksi tee. Olen aina halunnut äidiksi ja jos olisin jäänyt tahattomasti lapsettomaksi olisin varmasti hyvin onneton. Olen onnellinen, mutten välttämättä keskimääräistä lapsetonta onnellisempi.

En tiedä miten tämä tutkimus on toteutettu koska toisaalta olen kokenut elämäni onnellisimmat hetket perheeni kanssa. Onko nuo onnen tunteet otettu mukaan laskuihin? En haluaisi vaihtaa näitä kokemuksia mihinkään muuhun enkä minä henkilökohtaisesti olisi voinut rakastaa mitään muuta yhtä paljon, näin uskon. Rakkaus ei kuitenkaan tee aina onnelliseksi vaikka niin voisi kuvitella. Esimerkkinä, joka voisi koskea myös lapsetonta, rakastin pikkusiskoani todella paljon. Hän kuoli.

Eli varmasti lapset tuovat aina vanhemmilleen myös huolta ja murhetta jos heitä rakastaa. En heistä kuitenkaan luopuisi mistään hinnasta, masokismi pitää tämän lajin hengissä.

Ilmeisesti lasten tuoma onni ei korvaa niistä aiheutuvaa huolta, tutkitusti.

Ilmeisesti lainaamasi ei niin väittänytkään vai väittikö? Mietti, että miten tutkimus on toteutettu, muttei kieltänyt sen tulosta. Saanhan minäkin alapeukun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että tähän on yksinkertainen selitys. Perheellinen ottaa tietenkin onnellisuuteen huomioon monen monta asiaa, perheetön lähinnä vain yhden, eli itsensä ja oman tilanteensa. Eli perheellisellä pitää olla oman elämän lisäksi hyvin myös lasten ja puolison elämä. Ajatelkaa mitä kaikkea perheellisen elämässä voi olla vähentämässä onnellisuuden tunnetta: lapsen tai puolison sairaus, kuolema, työttömyys. Lapsen yksinäisyys, avioero, onnettomuus, tahaton lapsettomuus. En ainakaan itse voi olla onnellinen, jos lapsillani ja puolisollani olisi asiat huonosti. Yksinäinen on onnellinen, kun hänellä itsellään on asiat hyvin. 

Odotukset elämän suhteen voivat myös olla melkoisen erilaisia. Kun ei suuria odota, ei myöskään tunne niin helposti pettymystä ja onnettomuutta. Jotenkin arvelen, että perheettömille riittää se, että perusasiat on ok, he ajattelevat sen olevan onnellisuutta. Perheellisellä odotukset ovat suurempia, liittyen perheeseen ja ehkä perheen ja uran yhdistämiseen, onnelliseen ja rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen yms. Ja tällä en tarkoita, että perheettömän ajatus onnellisuudesta on yhtään huonompi, hän vain tyytyy erilaiseen onneen kuin perheellinen, joka voi odottaa elämältä liiankin suuria.

Minulla on puolentusinaa tuttua perheetöntä ja kyllä heitä kaikkia yhdistää samanlainen elämänasenne: tässä nyt elellään tätä elämää päivä kerrallaan ja on hyvä, kun ei tapahdu mitään suurta. Usein he tuovat esille juuri sen, että elämä on helppoa, kun ei tarvitse huolehtia muista, saa tehdä mitä itse haluaa, syödä kun on nälkä jne. Eli heille elämän helppous ja päivien samanlaisuus on hyvää ja onnellista elämää. He varmaan vastaisivat kyselyyn, että ovat todella onnellisia. Heille onnellisuus on siis vaikeuksien, esteiden ja suurten tunnemyrskyjen puutetta. 

Perheellinen taas yleensä tuntee itsensä syvällisesti onnelliseksi, mutta on harvoin täydellisen onnellinen, koska perheessä sattuu ja tapahtuu. Mitä isompi perhe, sitä suurempi vaara on, että jotain ikävää sattuu. Vanhempi ei ole onnellinen, jos lapsi on onneton. Näin se vain on, toki poikkeuksia mahtuu joukkoon, ehkä he ovat niitä, joiden ei olisi pitänyt hankkia lapsia. 

En tiedä osasinko selittää asiaa oikein, niin ettei kukaan loukkaannu, koska se ei ole tarkoitukseni. 

Miksi oletat, että henkilö, joka ei ole hankkinut lapsia, olisi perheetön? Tai yksinäinen?

Aikuisen ihmisen roikkuminen lapsuuden perheessään on vaan niin surullista.

Nyt alkoi kiinnostamaan. Kerrohan millaisia välejä kaavailet oman lapsesi ja itsesi välille? Milloin muututte toisillenne vieraiksi ja lopetatte yhteydenpidon? Mitä järkeä sitä omaa lasta on vääntää jos tarkoituksena on kuitenkin hylätä se lapsi?

Hylkäämiset tapahtuvat vain sinun omissa fantasijoissasi. Aikuistuttuaan ihmisten välit omiin vanhempiin muuttuvat vanhempi - lapsi suhteesta ennemminkin ystävyyteen. On parhainta antia jutella esim. äitiydestä oman äitinsä kanssa. Kuitenkaan aikuinen ihminen ei enää kulje vanhempiensa jääkaapilla ja koe vanhempiensa perhettä omana perheenä. Se on sellainen asia, joka aikuisen tulee itse muodostaa. Keski-ikäinen ihminen, joka kirjaa sairaalassa lähimmäksi omaisekseen äitinsä, on surullinen tapaus. Tulee mieleen missä meni tuon ihmisen elämässä pieleen.

Mikä sinä olet sanomaan, miten kukin oman perheensä kokee?

Sinulla ilmeisesti ei elämässä ole muuta kuin äitys. Naisen ainoa tehtävä on olla äiti. Jos näin ei ole, joku on mennyt elämässä pieleen.

Entä jos sinun lapsesi ei haluakaan olla äiti?

Onpa ilkeästi sanottu, että nainen on pohjaton ääliö jollei ei ole saanut ennen 4 kymppisiään lasta aikaiseksi. Kaikilla ei aina mene niin suoraviivaisesti elämä kuin olisi toivonut. Opinnot, työura, ero, uusi puoliso...ja helposti ollaan yli 35 jolloin hedelmällisyys on laskenut jo reippaasti alaspäin.

Elämä on kaikenkaikkiaan lyhyt, mutta erityisesti naisen aika saada lapsia.

Oh boy! Sittenhän meitä pojattomia ääliöitä on paljon. Voidaan perustaa jokaiselle paikkakunnalle lapsettomien ääliöiden kerho ja nauraa yhdessä miten ihmeessä olemmekin niin ääliöitä!😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuitenkin velan aloittama '"lapsettomat naiset ovat onnellisempia". Viitaten ilmeisesti tutkimukseen,jonka mukaan lapsettomat naiset ovat perheellisiä onnellisempia ruuhkavuosi-iässä, sitten perheelliset lapsettomia onnellisempia loppu elämänsä KESKIMÄÄRIN.

Ei, vaan ap aloitus viittaa uuteen tutkimukseen, jonka mukaan kaiken ikäiset naiset on onnellisempia kuin lapsia saaneet.

Ja sen lisäksi siis naimattomat naiset.

Eli ihmisistä onnellisimpia ovat naimattomat lapsettomat naisen, kaiken ikäisissä. Lapset ja puoliso laskevat naisten onnellisuutta huimasti kaikissa ikäluokissa ja lisäävät kaiken ikäisten miesten onnellisuutta.

Tuosta tutkimuksesta ja sen tutkimuksen vetäjästä on ollut ulkomailla paljon juttua.

Keskimääräisyyksiä tuokin tutkimustulos meinaa ja on kaiken lisäksi vain yksi ainoa tutkimus. Kaiken lisäksi todistaako se, että perheelliset naiset olisivat onnellisempia lapsettomina sinkkuina? No ei. Voisko jopa olla, että tässä tutkimuksessa ei ole otettu huomioon, että perheelliset naiset ovat KESKIMÄÄRIN lapsettomia feminiinisempiä ja siis taipuvaisempia masennukseen ja ahdistukseen KESKIMÄÄRIN. (Lapsettomat ovat taas keskimäärin mt-ongelmaisempia, jännä muuten). Feminiinisempi nainen kun saa taakakseen huolen lapsesta ja miehestä niin voi vaikuttaa onnellisuuteen. Toisaalta lapset ja parisuhde on yleensä heille elämän suurimpia iloja. Eli yksinään varsin mitäänsanomaton tutkimus vielä. Velat ovat onnellisempia sitten yhden tutkimuksen mukaan, vau.

Hahahhah, aika kaukaa haettua epätoivoista mutua ja sun surullisuus sun feminiinistä äitiyselämästä haisee noin kilometrin päähän :D

Feminiinit äitylit, naurattaa liikaa...

Naura vaan, mutta se nyt on vähintään useammassa kuin yhdessä tutkimuksessa havaittu, että vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ovat (taas keskimäärin) mielenterveysongelmaisempia ja miehekkäämpiä. :D

Onko jotenkin yllätys tai naurun aihe, että terveysongelmat vaikuttavat lapsentekohaluun? Tottakai henkilö miettii (tai ainakin pitäisi!!!) sitä kuinka lapsen kanssa selviää. Ja jos on pysyviä ongelmia terveyden kanssa, päätyy keskimääräistä useammin päätökseen ettei halua lapsia.

Siitä en ole varma mitä tarkoitat miehekkyydella - jos ulkonäköä, niin taas, kovin poikkeava ulkonäkö varmaan hankaloittaa pariutumista joka voi vaikuttaa lisääntymishaluihin. Jos taas maskuliinista ajatusmaailmaa, joka yleensä liitetään uraan panostamiseen ja enemmän teknis- kuin ihmisläheisyyteen, niin tottakai tämäkin korreloi lisääntymishalun kanssa. Mikä tässä oli se negatiivinen seikka mielestäsi - pitäisikö tällaisten naisten jotenkin mielestäsi tuntea itsensä huonommaksi, en ymmärrä.

Käytännössä siis naureskelet ihmisille joilla on terveysongelmia, jotka eivät ole perinteisen kauniita ja/tai joilla on sukupuoleensa näiden epätyypilliset kiinnostuksen kohteet... Jaa tämäkö se on kypsää aikuisen käytöstä?

Tuossa ei ollut kyse siitä, ettei "miehen näköinen nainen" löydä kumppania tai on muita hullumpi eikä tohdi tehdä lapsia.

Naiset, joilla on alhaiset estrogeenitasot haluavat vähemmän tai useammin eivät ollenkaan lapsia kuin naiset, joilla on korkeammat estrogeenitasot. Heillä ei ole yhtä voimakasta "hoivaviettiä" keskimäärin.

En ole väittänyt, että naisella pitäisi olla enemmän estrogeenia elimistössä ja hänen pitäisi haluta lapsia ollakseen hyvä ihminen ja nainen.

Olen sanonut, että nainen, joka haluaa lapsia ja äidiksi on ehkä keskimäärin onnettomampi kuin vela (tämän ketjun aihe tämä) koska hänellä on keskimäärin enemmän estrogeeniä mikä taas altistaa lasten haluamisen lisäksi masennukselle. (Sanoin myös,että on kummallista, että veloilla on silti enemmön mt-ongelmia). Siksi nainen, joka on taipuvaisempi haluamaan lapsia on myös taipuvaisempi olemaan onnettomampi. Estrogeeni nääs.

Jättämällä lapset tekemättä hänestä ei tulisi onnellisempi. Samoin velat tykkää elää lapsettomina. Pohdinpa vain, että mitähän tässä tutkimuksessa on saatu selville. Äidiksi haluavat naiset ovat keskimäärin onnettomampia kuin vela-naiset. > Johtuuko se lapsista? > Tuskin pelkästään niistä lapsista. Vaan siitä, että sama syy, jonka vuoksi he haluavat vahvemmin äidiksi, tekee heistä taipuvaisempia masennukseen ja ahdistukseen - korkeammat estrogeenitasot.

Vähän kyllä kritisoin tällaista tutkimuksen tulkintaa "velailu tekee onnellisemmaksi" kun ainoa tulos on, että (tämän yhden tutkimuksen mukaan) velat ovat keskimäärin onnellisempia. Velailu tekee onnelliseksi kenet tekee. Ei kaikkia.

Et antanut yhtäkään lähdetietoa pohjustamaan väitettäsi, vaan se perustuu omaan subjektiiviseen näkemykseesi, ihan puhtaasti. Masennus ja ahdistuneisuus luokitellaan mt-ongelmiksi, ensinnäkin. Toisekseen, ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että vela-naisissa tai muuten lapsettomissa naisissa olisi vähemmän estrogeenia kuin lisääntyneissä naisissa. En ole koskaan mistään tuollaisesta kuullutkaan enkä törmännyt aiheeseen liittyviin tieteellisiin tutkimuksiin.

Itse olen supernaisellinen, herkkä, ujo, sisäänpäin kääntynyt, taipuvainen masentumaan. Olen ihan yleisten mittapuiden mukaan feminiininen, mutta en halua lapsia. Liität äitiyden naisellisuuteen sen stereotyyppisen mielikuvan kautta, ja teet sen perusteella ihan absurdeja ja irrationaalisia päätelmiä, joilla ei ole mitään totuus eikä faktapohjaa. Tiedän itse monia hyvin rumia ja maskuliinisia naisia, joilla on useampikin lapsi. Oikeastiko joku luulee voivansa identifioida velan tai muuten lapsettoman ulkoisen olemuksen ja luonteen perusteella, sekä voivansa jakaa ihmiset mustavalkoisesti kahteen eri kategoriaan?

Vierailija kirjoitti:

Oh boy! Sittenhän meitä pojattomia ääliöitä on paljon. Voidaan perustaa jokaiselle paikkakunnalle lapsettomien ääliöiden kerho ja nauraa yhdessä miten ihmeessä olemmekin niin ääliöitä!😂😂😂

Tarkoitit vissiin Pohjattomia Ääliöitä, vaikka sopiihan tuo pojatonkin. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuitenkin velan aloittama '"lapsettomat naiset ovat onnellisempia". Viitaten ilmeisesti tutkimukseen,jonka mukaan lapsettomat naiset ovat perheellisiä onnellisempia ruuhkavuosi-iässä, sitten perheelliset lapsettomia onnellisempia loppu elämänsä KESKIMÄÄRIN.

Ei, vaan ap aloitus viittaa uuteen tutkimukseen, jonka mukaan kaiken ikäiset naiset on onnellisempia kuin lapsia saaneet.

Ja sen lisäksi siis naimattomat naiset.

Eli ihmisistä onnellisimpia ovat naimattomat lapsettomat naisen, kaiken ikäisissä. Lapset ja puoliso laskevat naisten onnellisuutta huimasti kaikissa ikäluokissa ja lisäävät kaiken ikäisten miesten onnellisuutta.

Tuosta tutkimuksesta ja sen tutkimuksen vetäjästä on ollut ulkomailla paljon juttua.

Keskimääräisyyksiä tuokin tutkimustulos meinaa ja on kaiken lisäksi vain yksi ainoa tutkimus. Kaiken lisäksi todistaako se, että perheelliset naiset olisivat onnellisempia lapsettomina sinkkuina? No ei. Voisko jopa olla, että tässä tutkimuksessa ei ole otettu huomioon, että perheelliset naiset ovat KESKIMÄÄRIN lapsettomia feminiinisempiä ja siis taipuvaisempia masennukseen ja ahdistukseen KESKIMÄÄRIN. (Lapsettomat ovat taas keskimäärin mt-ongelmaisempia, jännä muuten). Feminiinisempi nainen kun saa taakakseen huolen lapsesta ja miehestä niin voi vaikuttaa onnellisuuteen. Toisaalta lapset ja parisuhde on yleensä heille elämän suurimpia iloja. Eli yksinään varsin mitäänsanomaton tutkimus vielä. Velat ovat onnellisempia sitten yhden tutkimuksen mukaan, vau.

Hahahhah, aika kaukaa haettua epätoivoista mutua ja sun surullisuus sun feminiinistä äitiyselämästä haisee noin kilometrin päähän :D

Feminiinit äitylit, naurattaa liikaa...

Naura vaan, mutta se nyt on vähintään useammassa kuin yhdessä tutkimuksessa havaittu, että vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ovat (taas keskimäärin) mielenterveysongelmaisempia ja miehekkäämpiä. :D

Onko jotenkin yllätys tai naurun aihe, että terveysongelmat vaikuttavat lapsentekohaluun? Tottakai henkilö miettii (tai ainakin pitäisi!!!) sitä kuinka lapsen kanssa selviää. Ja jos on pysyviä ongelmia terveyden kanssa, päätyy keskimääräistä useammin päätökseen ettei halua lapsia.

Siitä en ole varma mitä tarkoitat miehekkyydella - jos ulkonäköä, niin taas, kovin poikkeava ulkonäkö varmaan hankaloittaa pariutumista joka voi vaikuttaa lisääntymishaluihin. Jos taas maskuliinista ajatusmaailmaa, joka yleensä liitetään uraan panostamiseen ja enemmän teknis- kuin ihmisläheisyyteen, niin tottakai tämäkin korreloi lisääntymishalun kanssa. Mikä tässä oli se negatiivinen seikka mielestäsi - pitäisikö tällaisten naisten jotenkin mielestäsi tuntea itsensä huonommaksi, en ymmärrä.

Käytännössä siis naureskelet ihmisille joilla on terveysongelmia, jotka eivät ole perinteisen kauniita ja/tai joilla on sukupuoleensa näiden epätyypilliset kiinnostuksen kohteet... Jaa tämäkö se on kypsää aikuisen käytöstä?

Tuossa ei ollut kyse siitä, ettei "miehen näköinen nainen" löydä kumppania tai on muita hullumpi eikä tohdi tehdä lapsia.

Naiset, joilla on alhaiset estrogeenitasot haluavat vähemmän tai useammin eivät ollenkaan lapsia kuin naiset, joilla on korkeammat estrogeenitasot. Heillä ei ole yhtä voimakasta "hoivaviettiä" keskimäärin.

En ole väittänyt, että naisella pitäisi olla enemmän estrogeenia elimistössä ja hänen pitäisi haluta lapsia ollakseen hyvä ihminen ja nainen.

Olen sanonut, että nainen, joka haluaa lapsia ja äidiksi on ehkä keskimäärin onnettomampi kuin vela (tämän ketjun aihe tämä) koska hänellä on keskimäärin enemmän estrogeeniä mikä taas altistaa lasten haluamisen lisäksi masennukselle. (Sanoin myös,että on kummallista, että veloilla on silti enemmön mt-ongelmia). Siksi nainen, joka on taipuvaisempi haluamaan lapsia on myös taipuvaisempi olemaan onnettomampi. Estrogeeni nääs.

Jättämällä lapset tekemättä hänestä ei tulisi onnellisempi. Samoin velat tykkää elää lapsettomina. Pohdinpa vain, että mitähän tässä tutkimuksessa on saatu selville. Äidiksi haluavat naiset ovat keskimäärin onnettomampia kuin vela-naiset. > Johtuuko se lapsista? > Tuskin pelkästään niistä lapsista. Vaan siitä, että sama syy, jonka vuoksi he haluavat vahvemmin äidiksi, tekee heistä taipuvaisempia masennukseen ja ahdistukseen - korkeammat estrogeenitasot.

Vähän kyllä kritisoin tällaista tutkimuksen tulkintaa "velailu tekee onnellisemmaksi" kun ainoa tulos on, että (tämän yhden tutkimuksen mukaan) velat ovat keskimäärin onnellisempia. Velailu tekee onnelliseksi kenet tekee. Ei kaikkia.

Et antanut yhtäkään lähdetietoa pohjustamaan väitettäsi, vaan se perustuu omaan subjektiiviseen näkemykseesi, ihan puhtaasti. Masennus ja ahdistuneisuus luokitellaan mt-ongelmiksi, ensinnäkin. Toisekseen, ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että vela-naisissa tai muuten lapsettomissa naisissa olisi vähemmän estrogeenia kuin lisääntyneissä naisissa. En ole koskaan mistään tuollaisesta kuullutkaan enkä törmännyt aiheeseen liittyviin tieteellisiin tutkimuksiin.

Itse olen supernaisellinen, herkkä, ujo, sisäänpäin kääntynyt, taipuvainen masentumaan. Olen ihan yleisten mittapuiden mukaan feminiininen, mutta en halua lapsia. Liität äitiyden naisellisuuteen sen stereotyyppisen mielikuvan kautta, ja teet sen perusteella ihan absurdeja ja irrationaalisia päätelmiä, joilla ei ole mitään totuus eikä faktapohjaa. Tiedän itse monia hyvin rumia ja maskuliinisia naisia, joilla on useampikin lapsi. Oikeastiko joku luulee voivansa identifioida velan tai muuten lapsettoman ulkoisen olemuksen ja luonteen perusteella, sekä voivansa jakaa ihmiset mustavalkoisesti kahteen eri kategoriaan?

Tiedötkö mitä sana _keskimäärin_ tarkoittaa? Se, että sinä olet miss universum ja vela ei tarkoita, etteikö moni lapseton näyttäisi rekkalebolta. Missä ei myöskään ole mitään vikaa.

- eri

Minä en ainakaan ole saanut äitiydestä mitään iloa irti. Vartalo tuli pilattua, krooninen väsymys, masennuslääkkeet pystyi lopettamaan vasta kun lapset aikuistui, lapsenlapsen näen kuvista. Ainoa mistä olen nauttinut on se että se on nyt ohi. Ja todellakin ohi. En vieläkään tunne olevani äiti. Tyhjä parin kymmenen vuoden pätkä elämästä joka tuli tehtyä. Soitan pari kolme kertaa vuodessa, kysyn välillä kuulumisia koska niin pitää tehdä, mutta muuten en juuri ajattele mitenkään lapsiani. Asuvat puolentunnin matkan päässä, mutta ei tule nähtyä. Eivät käy enkä minäkään tiedä heidän osoitteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ole saanut äitiydestä mitään iloa irti. Vartalo tuli pilattua, krooninen väsymys, masennuslääkkeet pystyi lopettamaan vasta kun lapset aikuistui, lapsenlapsen näen kuvista. Ainoa mistä olen nauttinut on se että se on nyt ohi. Ja todellakin ohi. En vieläkään tunne olevani äiti. Tyhjä parin kymmenen vuoden pätkä elämästä joka tuli tehtyä. Soitan pari kolme kertaa vuodessa, kysyn välillä kuulumisia koska niin pitää tehdä, mutta muuten en juuri ajattele mitenkään lapsiani. Asuvat puolentunnin matkan päässä, mutta ei tule nähtyä. Eivät käy enkä minäkään tiedä heidän osoitteitaan.

Totta vai tarua.....

No jopas jottain.

Minä olen äiti ja isoäiti jota pidän elämäni suurimpana saavutuksena ja ilona. Vartalon pieniä rupsahduksia en ole murehtinut, ja näkyy se rupsahtavan lapsettomankin roppa. Sairauksista puhumattakaan, joita lapsettomille valitettavasti tulee synnyttäneitä enemmän.

Hyvät välit on kaikkien lasten kanssa.

Emme kuitenkaan papan kanssa roiku jälkikasvussamme vaan vietämme eläkepäiviä Espanjan auringon alla.

Tuskin onnellisuutta voi mitata sillä onko lapsia vai ei. Jokainen tyylillään.

Hyvää kesää kaikille!🌞

Onnellisuus riippuu varmasti myös siitä, millainen ihminen on kysymyksessä Osa ihmisistä on itseriittoisia ja he voivat olla onnellisimmillaan yksin. Toisten ihmisten onnen lähteet ovat heidän itsensä ulkopuolella j he tarvitsevat lähelleen muita ihmisiä tunteakseen olonsa hyväksi ja onnelliseksi.

Tiedän ihmisiä, jotka elävät perheensä kautta, ja ajautuvat kriisiin lasten aikuistuttua, kun elmän tarkoitus jää pois.

Tiedän myös ihmisiä, jotka vanhana katkeroituvat vanhainkodeissa, koska eivät ole tottuneet sellaiseen hyysäykseen ja niihin riittämättömyyden kokemuksiin, joita oma kasvava avuntarve tuottaa, koska ovat tottuneet elämään itsenäisesti.

Voihan itku ja potku kun ihmisiä taas kiukuttaa. Se että lapseton nainen on keskimäärin onnellisempi kuin ikäisensä lapsellinen nainen tai se että perheellinen nainen on vanhempana keskimäärin onnellisempi kuin ikäisensä lapseton nainen ei tarkoita että kenenkään elämä olisi parempaa, arvokkaampaa tai enemmän oikein kuin toisen elämä. Kaikilla meillä on elämässä rankempia ja helpompia vaiheita, eikä se että jokin toinen ryhmä on tutkimuksissa keskimäärin onnellisempi mitenkään verota muiden onnellisuutta. Täysin outo aihe piikitellä ja kinastella, onni on subjektiivinen asia, eikä kukaan voi mittailla kuin omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Typerys.

Tietääkseni jokainen perheellinen on ollut lapseton ennen kuin saa lapsen.

Lapsettomilla sen sijaan ei ole kokemusta lapsiperhe-elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oh boy! Sittenhän meitä pojattomia ääliöitä on paljon. Voidaan perustaa jokaiselle paikkakunnalle lapsettomien ääliöiden kerho ja nauraa yhdessä miten ihmeessä olemmekin niin ääliöitä!😂😂😂

Tarkoitit vissiin Pohjattomia Ääliöitä, vaikka sopiihan tuo pojatonkin. 🤣

Pohjattoman onnellisten ääliöiden kerho. 😂

Näin äitinä koen onnettomuuteni kumpuavan ennemminkin ympäröivästä maailmasta, eikä lapsestani. Esimerkiksi siitä että yhteiskunnan rakenteista johtuen olen tuomittu köyhyysloukkuun vain siksi että sain lapsen. Loputtomia ulkopuolelta tulevia kohtuuttomia vaatimuksia, julkisilla paikoilla mulkoilua vain siksi että kehtaan tuoda lapsen sinne, ja muuta päin näköä sylkemistä. Tarpeeksi usein kun tällaista kohtaa niin kyllähän se laskee elämän mielekkyyttä, se on ihan päivänselvää. Miesystävä sanoi ettei aseenteellisista tuntemattomista tarvitse välittää - mutta mitäs sitten kun se on lääkäri, sosiaalityöntekijä tai muu taho, joka voi vaikuttaa sinun ja lapsesi asioihin? Minulla riittää energia juuri ja juuri siihen että pidän parasta huolta autistisesta lapsestani, enkä jaksaisi aina sitä että joudun vielä lisäksi suorittamaan, selittelemään ja pyytämään anteeksi muilta äitiyttäni. Lapseni olemassa oloa en kuitenkaan suostu pyytämään keneltäkään anteeksi. Äitiysrauha olisi kiva juttu.

Itse asun ulkomailla kolmatta kertaa - lapset tietty mukana. En ymmärrä tätä näkökulmaa, että lapset muuttaisi ihmisen perusluonnetta. Olen aina ollut seikkailunhaluinen ja avoin uudelle, ja tämän vuoksi matkustellut ja kokeillut mitä mieleen juolahtaa. Olen aina harrastanut mitä haluan. Olen opiskellut - vaihtanut alaa ja maisemaa ja elämä on täynnä rientoja ja menoa. Lasten ollessa pieniä elin heidän kanssaan tiiviissä symbioosissa avartaen heillekin maailmaa ikä- ja temperamenttitaso huomioonottaen. Minusta se on ihanaa! Saada kokea kaikki uutena ja ennen kokemattomana lasten kautta. 

Lähisukulaiseni on sen sijaan lapseton. Hänellä on takana ammattiopinnot ja sama kaupanalan työpaikka 19-vuotiaasta lähtien. Lemmikit ja poikaystävä tulivat kuvaan yli 3-kymppisenä. Nyt yli 45-v. matkustanut pari kertaa. Muuten elämä aivan samaa yli 25 vuotta! En ole koskaan kuullut hänellä olevan mitään harrastuksia tms. Aina vaan samaa työtä ja kotia. Itse en vaan jaksaisi. Maailmassa on niin paljon ihmeteltävää ja opittavaa ja koettavaa. Jakamalla kokemukset ovat vielä merkittävämpiä ja kenenkä muun kanssa ne mieluummin jakaisinkaan kuin mieheni ja lasteni?

On maailma mennyt ihmeelliseksi kun vauva-nimisellä foorumilla liputetaan kovaan ääneen yksin olemisen ja oman sukupuun lopettamisen puolesta. Jotain on mennyt länsimaissa pieleen viimeisen 50-60 vuoden aikana kun lapsia syntyy merkittävästi vähemmän ja kukaan ei enää seurustele. 

Noh, onneksi meillä on hyviäkin asioita. Nimittäin voimaantunut vapautuneisuus tehdä keskipalkkaista työtä ja maksaa korkeita vuokria pienistä asunnoista. 

Vierailija kirjoitti:

On maailma mennyt ihmeelliseksi kun vauva-nimisellä foorumilla liputetaan kovaan ääneen yksin olemisen ja oman sukupuun lopettamisen puolesta. Jotain on mennyt länsimaissa pieleen viimeisen 50-60 vuoden aikana kun lapsia syntyy merkittävästi vähemmän ja kukaan ei enää seurustele. 

Noh, onneksi meillä on hyviäkin asioita. Nimittäin voimaantunut vapautuneisuus tehdä keskipalkkaista työtä ja maksaa korkeita vuokria pienistä asunnoista. 

Niin, ihmiset ovat ymmärtäneet että elämänsä valintoja voi tehdä omista lähtökohdistaan eikä tehdä niin kuin on aina tehty. Ehkäisyä osataan käyttää ja se on hyvin tarjolla. Ei ole pakko ottaa elämäänsä sitä vähiten huonoa kumppania, jos ei sellaista tarvitse ja se ei parantaisi elämänlaatua. Kaikkien elämän mielekkyys ei tule kovasta työstä ja kärsimyksestä, kun pusketaan useita lapsia ja yritetään kasvattaa ja elättää ne, oli siihen kutsumusta tai ei. Minulle helppo elämä on onnellisuutta, ei jokapäiväinen pyristely, joten elän sellaisessa parisuhteessa missä minulla on hyvä olla, en siksi että joku oli pakko valita kun haluaa lapsia tietyn ikäisenä ja tietyn verran.

Tottahan se on.

Edellinen kwtjunkatosi ja vauvis meni rikki. Lol. On näköjöän sama aihe ollut jo puheissa.

Ja ilman miehen tuomaa painolastia. Tai ainakaan suomalaisen miehen.