Lapsi koko ajan isovanhemmilla

Lähisukulaisellani on lapsi, joka on koko tähänastisen lapsuutensa asunut oikeastaan puoliksi isovanhemmillaan. On siis useana päivänä viikosta heillä hoidossa päiväkodin jälkeen ja viikonloppuisin. Eli tosin sanoen aika, jonka vanhemmat viettävät lapsensa kanssa on todella vähäistä, kun isovanhemmat saattavat hakea päiväkodista ja vanhemmat noutavat lapsen vasta juuri ennen nukkumaanmenoa kotiin tai sitten tämä jää isovanhemmille yöksi. Vanhemmat olisivat tunkemassa lapsen hoitoon aina kuin mahdollista. Suvussani kukaan ei käsittele tätä "ongelmaa", vaan isovanhemmat vaan hoitavat lasta, vaikka eihän tuo nyt normaalilta vaikuta. Olen tähän asti pysynyt asiasta hiljaa, mutta monta vuotta tuota kuviota katselleena on pikku hiljaa tullut sellainen olo, että jotain pitäisi tehdä/sanoa. Tuntuu pahalta katsoa sivusta kuinka lapsi tuntuu olevan omille vanhemmille rasite, jonka kanssa ei eletä jokapäiväistä arkea vaan hänet työnnetään aina mummolaan tai muualle hoitoon, jotta vanhemmat saavat omaa aikaa. Ymmärrän kyllä, että ihan jokainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa säännöllisesti, mutta tässä ei mielestäni ole enää siitä kyse.
Pelkään, että jos puutun asiaan jollakin tavalla menetän välit näihin sukulaisiin, mutta toisaalta tilanne näyttää niin surulliselta ja ahdistavalta etten enää tiedä voinko olla vain hiljaa.