Miten tuon miehen sais ymmärtämään, että palan kohta totaalisen loppuun? (pitkä valitus)

Anna miehen lukea tuo kirjoittamasi, kysy sitten häneltä että onko kysyttävää?

Onko miehesi käytös tullut sinulle yllätyksenä ? Vai mistä syystä olet tehnyt lapsiakin miesvauvan kanssa ?

Miksi rakastat häntä?

Tykkäät selvästi olla vallankahvassa? Pitää tilanteen omissa käsissäsi? Kontroloida kaikkea elinpiirissäsi? Ja nyt ei kaikki menekkään kuten satukirjoissa luvattiin?

Mitäs luulet auttaako uikutus ja valitus? Tee asialle jotain, äläkä vain ruikuta. Keskusteltu on, pitäisikö nyt siirtyä puheista tekoihin? Ilmoitat vaikka, että kuunvaihteesta alkaen meno muuttu tässä torpassa, tai torpan asukkaat vaihtuu. Älä vaadi kuitenkaan aivan kaikkea, mitä pieneen mieleen sattuu uimaan, vaan vain ne kriittisimmät asiat, vaikka tuo rahan säästäminen ja siisteys?

Voi sinua <3 Meillä vähän saman henkinen tilanne, mutta sillä erolla, että mies yrittää kyllä. Siltikään en koe, että hän kantaisi puolet vastuusta. Harmittaa, että hankin lapset mieslapsen kanssa. Ja munkin voimat on loppu, joten tiedän miltä susta tuntuu. En osaa sanoa mitä sun pitäisi tehdä, mutta toivotan tsemppiä! 

En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.

Sovi paremmin ajat, milloin miehen pitää hoitaa lapsia.

Älä siivoa miehen jälkiä.

Miehellä on kyllä leppoisat oltavat. Akka joka siivoaa hänen jäljet, hoitaa lapset ja säästää yhteistä kotia varten omistaan. Et sinä toista saa nalkuttamalla muuttumaan. Ainoa vaihtoehto on ero ja yhteishuoltajuus. Miehen on pakko ottaa vastuuta lapsista ja sinä saat omaa aikaa eikä tarvitse miehen paskoja siivota. Sotkekoon omassa kämpässään. Ja niin kauan kun elatusmaksut on maksettu niin tuhlatkoon loput rahansa mihin lystää. Sinä mahdollistat tällä hetkellä miehen rennon elämäntyylin kantamalla vastuun kaikesta.

Meillä oli ihan samaa paitsi että meillä oli KOLME alle kouluikäistä lasta. Eikä saatu isovanhemmilta mitään apua. Pahimpina aikoina nukahdin istualleni (!) keittiön tuoliin, kun olin niin väsynyt arjesta ja kävin lisäksi arkisin klo 8-16 töissä. 

Sitten mies petti, koska olin kuulemma nalkuttava akka enkä tarjonnut intohimoista seks*ä.

No eikun avioero vetämään. Mies itki ja aneli että peruttaisiin ero ja hän muuttuu ja tsemppaa. Mulla oli pätkätyö ja jäin työttömäksi kun alallani ei ollut töitä. Otin järjen käteen, rakkaudesta enää viis jos muut naiset ajaa mun ohitse.

Miehellä on vakityö, hyvä palkka (yli 4 tonnia/kk) ja mulla täysi käyttöoikeus miehen tiliin. Mies on tsempannut, mutta vain omien sotkujen siivoamisen osalta. Lapset ja muut kodin hommat edelleen mun vastuulla. Mutta meillä on muksujen kanssa nyt kuitenkin vakaa elintaso miehen palkan ansiosta, saadaan asua omistuasunnossamme ja olla yhdessä lasten kanssa. Mies nyt on mulle enää hyödyke, rakkaus kuoli sen naisseikkailuihin enkä itke jos se tosta lähtee. Eli mulle tää on järkipäätös elää toistaiseksi miehen kanssa. Ihan sama mikä on miehen syy elää mun kanssa, ei kiinnosta.

Että mitä voisin neuvoa. Halusin vaan sanoa, että meitä muitakin kärsiviä on, tiedän just mitä koet ja toivon että elämäsi on joskus parempaa. 

Mitä jos ehdotat miehelle kompromissina, että joko eroatte tai otatte yhteiset rahat käyttöön ja sulle täydet käyttöoikeudet miehen tiliin. Miehen rahoilla sitten ostat siivouspalveluita ja lastenhoitopalveluita arjen helpottamiseksi. Esim. kahdenden viikon välien siivousfirmasta asunnon täysi siivous. Ja esim. MLL hoitaja kahden viikon välein hoitamaan lapsia ja lähdet yksin ravintolaan ja leffaan. Lisäksi saat pidettyä edes oman ja lasten elintason kunnossa. 

Mun mies uskoi vasta, kun sanoin, että mä lähden, jos meno ei muutu ja oikeasti lähdin. Siinä kohtaa mies havahtui, että oho vaimon sietokyvyllä olikin raja. Onneksi lapset oli sen verran isoja, että heitä ei hirveästi haitannut, että mä lähdin viikoksi vanhemmilleni miettimään mitä teen ja kasaamaan hermojani. Heille ei kerrottu, että harkitsen eroa vaan ihan, että mun nyt pitää mennä sinne ja ette nyt pääse mukaan.

Viikossa mies oli ottanut itseään niskasta kiinni. Kun tulin takaisin siellä huusholli kiilsi, nurmikko oli leikattu ja oli vielä maalannut talon. Sen jälkeen ei oo kertaakaan tarvinnut pyytää apua, kun mies osallistuu ihan pyytämättä, koska tietää, että se on ero, jos jättäytyy taas passattavaksi. Tästä on nyt 5 vuotta.

Koska sinä et osaa rentoutua ei mieskään saisi? Koska sinä pidät siisteydestä on sen oltava se taso mitä teillä kotona on, ja koska sinä haluat isomman kodin on se se asia mitä teidän pitää tavoitella? Ymmärrän vitutuksen, mutta voisiko olla niin, että tuo oman pääsi hajoilu on nyt se oikea syy. Näet asiat vaikeampina kuin mitä ne on ja keskityt epäolennaisuuksiin. Onko tilanne parempi, jos saisit miehenkin pään sekaisin ensin myrkyttämällä kodin ilmapiirin tuolla jatkuvalla valituksella ja sitten vielä kielloilla rentoutua ja nukkua? Teillä on kaksi lasta ja sinä olet äitiyslomalla. Ei viittä, et ole töissä... Jotenkin suhteettoman suuri tuo, että et vaan ehdi kaikkea. Vanhempasikin auttavat. Jos miehen arvostaa kodin rentoa ilmapiiriä enemmän kuin siisteyttä niin hänelläkin on oikeus siihen ajatusmaailmaan, tai jos arvostaa enemmän harrastuksia kuin joka pennin laskemista ja että kaikki rahat menee asumiseen niin siihenkin on oikeus. Mielestäni voisit näistä oppia jopa jotain. Ei arki ja elämä voi olla pelkkää suorittamista. Ei nyt paskan keskellä tarvitse asua, mutta lapsillekin varmaan olisi parempi lapsuus lämpimässä rakastavassa kodissa kuin siistissä, mutta kireässä? Älä vieritä omaa onneasi, saati terveyttäsi, toisen vastuulle. Ota sitä omaa aikaa, opettele rentoutumaan, katso mitä sulla on siinä hyvää ja positiivista ja opettele nauttimaan siitä. Olet saanut kaksi ihanaa lasta, miehessäkin jotain hyvää varmasti on, omat vanhempasi, ystäviä..? Älä pilaa sitä kaikkea jonkun siisteyden takia. Pyykit jäi koneeseen, kun menit nukkumaan. Hyvä, sait nukuttua? Mitä väärää siinä oli, että oma leposi meni pyykkien edelle, ei mitään! Ja kyllä, tämä oli myös aika pahaa tekstiä, mutta halusinkin antaa ajattelemisen aihetta.

Mulla on vain yksi kysymys - miksi ihmeessä valitset olla tuollaisen tyypin kanssa? Nautitko jotenkin siitä kuinka saat koko ajan tuntea olevasi "se parempi ihminen"? Mikään muu ei tuota selitä.

1. Taapero hoitoon, subjektiivista hoitoa saa 20 h/vko

2. Lopeta haaveilu isommasta asunnosta, sitä ei tule. Hyväksy asia.

3. Lopeta miehen sotkujen siivoaminen. Tai ota jätesäkki, kerää sinne miehen jättämät tavarat tms. oli ne sitten sukat lattialla tai banaaninkuori keittiön pöydällä. Jätesäkkiä voit säilyttää eteisessä, mies voi tonkia sieltä tarvitsemansa.

4. Lopeta muutenkin miehen passaaminen. Kyllä aikuinen mies saa itse ruokaa eteensä ja puhtaat vaatteet päällensä.

5. Kutsu mies ihan kirjeellä keskustelemaan kanssasi jonain iltana ja kerro hänelle, että eropaperit on laadittu, nyt on viimeinen hetki puhua asiat selviksi ennen kuin prosessi alkaa. Älä uhkaile, älä vaadi, totea asiat ja ilmoita, että koska mies vaikuttaa onnellisemmalta saadessaan mennä ja tulla oman mielensä mukaan, niin sinä haluat kokeilla samaa viikko-viikko -systeemissä. Ensialkuun toteutatte sitä niin, että sinä olet miehen kesälomasta 2 vko omissa oloissasi mummolassa tms. ja mies saa olla lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Koska sinä et osaa rentoutua ei mieskään saisi? Koska sinä pidät siisteydestä on sen oltava se taso mitä teillä kotona on, ja koska sinä haluat isomman kodin on se se asia mitä teidän pitää tavoitella? Ymmärrän vitutuksen, mutta voisiko olla niin, että tuo oman pääsi hajoilu on nyt se oikea syy. Näet asiat vaikeampina kuin mitä ne on ja keskityt epäolennaisuuksiin. Onko tilanne parempi, jos saisit miehenkin pään sekaisin ensin myrkyttämällä kodin ilmapiirin tuolla jatkuvalla valituksella ja sitten vielä kielloilla rentoutua ja nukkua? Teillä on kaksi lasta ja sinä olet äitiyslomalla. Ei viittä, et ole töissä... Jotenkin suhteettoman suuri tuo, että et vaan ehdi kaikkea. Vanhempasikin auttavat. Jos miehen arvostaa kodin rentoa ilmapiiriä enemmän kuin siisteyttä niin hänelläkin on oikeus siihen ajatusmaailmaan, tai jos arvostaa enemmän harrastuksia kuin joka pennin laskemista ja että kaikki rahat menee asumiseen niin siihenkin on oikeus. Mielestäni voisit näistä oppia jopa jotain. Ei arki ja elämä voi olla pelkkää suorittamista. Ei nyt paskan keskellä tarvitse asua, mutta lapsillekin varmaan olisi parempi lapsuus lämpimässä rakastavassa kodissa kuin siistissä, mutta kireässä? Älä vieritä omaa onneasi, saati terveyttäsi, toisen vastuulle. Ota sitä omaa aikaa, opettele rentoutumaan, katso mitä sulla on siinä hyvää ja positiivista ja opettele nauttimaan siitä. Olet saanut kaksi ihanaa lasta, miehessäkin jotain hyvää varmasti on, omat vanhempasi, ystäviä..? Älä pilaa sitä kaikkea jonkun siisteyden takia. Pyykit jäi koneeseen, kun menit nukkumaan. Hyvä, sait nukuttua? Mitä väärää siinä oli, että oma leposi meni pyykkien edelle, ei mitään! Ja kyllä, tämä oli myös aika pahaa tekstiä, mutta halusinkin antaa ajattelemisen aihetta.

Ohis, mutta tää on kyllä jännä ilmiö. Miten ihmeessä se, että kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä toinen hoitaa 100% kodista ja lapsista saadaankin käännettyä sen vapaamatkustajan hyväksi? Millä ihmeen logiikalla?

Näistä kommenteista usein paistaa se, että kirjoittaja asuu itse jossain tuetun asumisen yksikössä tai muuten vain yksin jossain pienessä luukussa eikä hoida kotia mitenkään. Se, että koti pidetään perussiistinä, lapsille hoidetaan ruoka eteen, laskut maksetaan ja pyykkihuolto pelittää ei ole mitään neuroottista siisteyspakkomielteisyyttä. Se on ihan perusarjen pyörittämistä. Tässä ap:n tapauksessa jos nainen ei tee, ei tee kukaan muukaan ja lapset varmaan otetaan nälkäisinä huostaan jostain paskaläävästä sitten aikanaan. Ihan uskomattoman absurdia mistä kaikesta naisia voidaankaan syyttää. Tai miehiä, mutta useammin kuvio taitaa olla näin päin kuin aloituksessa.

"Pyykit jäivät koneeseen illalla, hyvä, sait nukkua"? Noin voi ajatella vain ihminen, jonka ei koskaan tarvitse niitä pyykkejä laittaa kuivumaan, kaappiin tai koneeseen. Kai ymmärsit, että ap:n oli ne pyykit laitettava joka tapauksessa aamulla herätessään, koska hänen miehensä ei viitsi? Mutta tärkeintä oli se, että ap sai kuukahtaa rättiväsyneenä nukkumaan tämän yhden illan, kun ei vaan kertakaikkiaan jaksanut enää kantaa itse kaikkea vastuuta kodinhoidosta? Hyvä luoja sentään.

Hyvä on ylläpitää jotain "kodin rentoa ilmapiiriä", jos se tarkoittaa sitä, että kumpikaan vanhemmista ei koskaan tee mitään kodin tai lasten eteen. Kuten ap:n tapauksessa; jos ap jättää tekemättä, asiat vaan jäävät tekemättä.

Ap, en osaa sanoa muuta kuin että jätä se sika ja nopeasti, ihan oikeasti.

Ai tekö te olittekin jotka huutaa ja tappelee jatkuvasti :D 

Mies kuitenkin auttaa aina pyydettäessä? Se on sentään hyvä alku. Rupeat pyytämään enemmän apua, etkä vain oleta ja odota, että toinen on oma-aloitteinen pyytämättä. Otat oman tilasi, ja rupeat käymään yksin kaupan lisäksi muuallakin, ja viivyt niin kauan kuin on tarpeen, ja annat miehen selvitä kotona yksin. Ja ne sotkut sitten, ei maailma kaadu siihenkään, jos on välillä sotkuista. Viimeisen päälle siisteysvaatimus tulee lapsuudenkodista, ja voisit kyllä hiukan opetella luistamaan siitä. Laske rimaa ihan kaikessa, koska pilaat tuolla suorittamisella lastesikin tulevaisuuden. Tuskin haluat heidän muistelevan myöhemmin, että äiti oli aina kireä ja ilkeä huutaja.

Raha-asia on hankalampi. Teidän pitää keskustella asia keskenänne selväksi, oletteko kumpikin halukkaita asunnon ostoon. Jos olette, sitten pitää miehelle tehdä selväksi, että rahaa on löydyttävä häneltäkin säästöön. Niin kauan on turha sinunkaan säästellä ropoja.

Oletko koskaan ajatellut, että miehesi saattaa olla paljon pois, koska ei jaksa kuunnella jatkuvaa kiukuttelua?

Aivan uskomattomia kommentteja nuo, joissa naista syyllistetään. Onhan mieslapsilla oikeus vapaamatkustaa!

AP, eroa ja heti. Oikeasti. Et todellakaan menetä yhtään mitään.