Mitä sinä tekisit? Sisaruuskateusongelma

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, että teillä on syntynyt tuollainen riita. Veikkaan, että yllättävä vanhempienne kuolema (iästänne päätellen nuorella iällä) on järkyttänyt siskojasi ja he reagoivat sen takia oudosti.

Sinä et voi muuta kuin kertoa oman kantasi ja sitten suojella itseäsi pitämällä siskoihisi etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. Sano suoraan, että pidät heidän syytöksiään epäreiluina ja yllättävänä, ja toivot, että he ajan myötä näkevät, miten asia oikeasti on ollut.

Älä anna periksi perintöasiassa. Siskojesi pitää kyetä näyttämään toteen, että sinulle olisi ainoana annettu isoja rahalahjoituksia. Jos et ole sellaisia saanut, ole rauhassa. Siskosi tuskin ottavat sitä riskiä, että joutuvat maksamaan oikeudenkäyntikulut, jos heillä ei tuollaista näyttöä ole.

Ymmärrän oikein hyvin, että olet pahoillasi ja stressaantunut siitä, että ensin menetit vanhempasi ja sitten lapsuutesi ja perheenne elämä yhtäkkiä maalataan valkoisesta mustaksi siskojen toimesta. Se on järkyttävää ja paljon isompi murhe kuin perinnöstä mahdollisesti menetettävät tonnit.

Kiitos, ihana vastaus!

Tuo on juuri noin, että minua karmii se, miten lapsuutemme ja perhesuhteemme on nyt, heti toisen vanhemmankin kuoltua, käännetty ikäänkuin nurinperin. Siskot ovat lyöneet minua kasvoille omalla tulkinnallaan.

Ja totta kai heillä on oikeus tulkita asioita tunnetasolla, mutta on väärin valehdella ja inttää vastaan selviä asioita, siis rahallisesta tuesta. Kyllä he ovat sen itsekin nähneet, miten "leveää elämää" minä opiskeluaikana solusunnossa ja kirpparirytkyissä elin!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Surun tullen ihmiset menettelevät eri tavoin.

Toiset surevat sen surun ja muistelevat edesmenneitä, toiset taas peittävät suuttumuksella vaikeat tunteet ja perustelevat sen suuttumuksen sitten millä ikinä perustein keksivätkään.

Meillä on ollut vastaavaa kinastelua siskon kanssa, tosin vanhempien ollessa edelleen elossa: sisko on pärjäävä suorittaja, minä en niinkään ja molemmilla vähän semmoinen olo että toinen on saanut enemmän.

Ennustan että saadaan räjähtävät perintöriidatkin pystyyn sitten aikanaan, vaikka oikeasti kysehän on siitä itse kunkin vanhemman suhteesta itse kuhunkin lapseen, ja siitä mille mallille ne jäävät vanhemman kuollessa.

Viisas kommentti. Näin se varmasi on, surureaktioksi itsekin epäilen. Ja sisaruuskateudeksi - enkä siis puhu mistään akateemisen koulutuksen kadehtimisesta, jota joku puuaivo tuossa heti nosti esiin, vaan tunnesiteistä. Onko vanhemmat rakastaneet jotain enemmän kuin muita. Minusta ei, mutta tästä tietysti siskoillani saa olla eri käsitys, se vain ei liity rahalliseen tukemiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka siis kuoli? Perunkirjoituksissa selviää vainajan tahto.

Eikä selviä ;DDDD

Perunkirjoituksessa tehdään selvitys vainajan ja tämän aviopuolison varoista ja veloista ja jaetaan ne kahtia avio-oikeuden perusteella, ellei ole avioehtoa.

Puolet tästä on rintaperillisten osuus, ellei testamentilla ("vainajan tahto") toisin säädetä. 

Perunkirjoitus tehdään kuolleen henkilön tilinpäätökseksi ja veron määräämiseksi. Ilman testamenttia tai muita todisteita verottaja jakaa kaiken tasan perillisille ja määrää perintöveron sen mukaisesti.

Nuo suosimispuheet ovat kunnianloukkaus, ellei niiden esittäjillä ole todisteita höpinöidensä tueksi. Kyse todellakin taitaa olla sisarkateudesta, jonka jättäisin huomiotta, ottaisin osuuteni ja katkaisisin suhteet kitisijöihin.

Ihmissuhteet ovat haastavia, eivätkä nuoremmat sisarukset tosiaankaan näe asioita vanhimman sisaruksen näkökulmasta. He kuvittelevat esikoisen olleen jossain erityisasemassa (mikä pitääkin tavallaan paikkansa, koska vanhemmat kiinnittävät eniten huomiota esikoiseensa kuopusten päästessä paljon vähemmällä niin hyvässä kuin pahassa). 

Vanhemmilla ei ole mitään juridista tai taloudellista tasapuolisuusvelvoitetta, eli vähäarvoisia lahjoja saa antaa kelle tahansa niin paljon kuin sielu sietää, ellei verotettavan lahjan raja ylity. Näitä lahjoja ei lasketa mihinkään.

Ihan samalla lailla saa antaa kalliitakin lahjoja suosikkilapselle kunhan veroasiat hoidetaan. Yhdelle voi ostaa vaikka talon, mökin, auton ja osakkeita. Muille ei mitään.

EN luopuisi mistään osuudesta tilanteessasi ap. Et ole virallista ennakkoperintöä saanut ja sillä hyvä. Sisaruksillasi ei ole asiaan mitään sanomista.

Ymmärrän tilanteen, sillä myös omassa lapsuudenperheessäni on ollut aika räikeää suosimista muutaman sisaruksen kohdalla. Se ei todellakaan tunnu kivalta ja vielä näin aikuisellakin iällä herättää voimakkaita tunteita suuntaan jos toiseenkin. Omat vanhempani ovat olleet täysin sokeita tälle suosimiselleen vaikka siihen ovat kiinnittäneet ihan perheen ulkopuolisetkin huomiota (ovat minulle puhuneet asiasta, esim. vanhempieni ikätoverit jotka olleet perheen lähipiirissä). Sinulla ei nyt ole sen suurempaa syytä tähän asiaan sotkeentua, otat sen mikä sinulle kuuluu ja toivot parasta. Todennäköisesti välit sisaruksiisi ovat mennyttä, mutta niin ne ovat monella muullakin... Valitettavasti tätä tämä perhe-elämä usein on. 

Perintö oli se pieni tai iso tuo aina esiin ihmisten raadollisimman puolen. Mummun puukauhasta mennään käräjille ja puhkutaan katkeruutta todellisesta tai kuvitellusta suosimisesta. Entä jos on suosittu, piruako sille enää voi. Tekijät ovat poistuneet. Kuka pitää kirjaa kuinka monta nallekarkkia Jenna sai enemmän kuin Jenni.

Et luovu mistään mikä sinulle lain ja oikeuden mukaan kuuluu.

Koveta itsesi ap! Jos annat periksi myönnät jotain mitä et ole tehnyt ja sisarruksesi eivät anna sinun unohtaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, että teillä on syntynyt tuollainen riita. Veikkaan, että yllättävä vanhempienne kuolema (iästänne päätellen nuorella iällä) on järkyttänyt siskojasi ja he reagoivat sen takia oudosti.

Sinä et voi muuta kuin kertoa oman kantasi ja sitten suojella itseäsi pitämällä siskoihisi etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. Sano suoraan, että pidät heidän syytöksiään epäreiluina ja yllättävänä, ja toivot, että he ajan myötä näkevät, miten asia oikeasti on ollut.

Älä anna periksi perintöasiassa. Siskojesi pitää kyetä näyttämään toteen, että sinulle olisi ainoana annettu isoja rahalahjoituksia. Jos et ole sellaisia saanut, ole rauhassa. Siskosi tuskin ottavat sitä riskiä, että joutuvat maksamaan oikeudenkäyntikulut, jos heillä ei tuollaista näyttöä ole.

Ymmärrän oikein hyvin, että olet pahoillasi ja stressaantunut siitä, että ensin menetit vanhempasi ja sitten lapsuutesi ja perheenne elämä yhtäkkiä maalataan valkoisesta mustaksi siskojen toimesta. Se on järkyttävää ja paljon isompi murhe kuin perinnöstä mahdollisesti menetettävät tonnit.

Olen samaa mieltä kuin tässä, mutta epäilen, että ajan kuluminen ei välttämättä auta. Olen nähnyt, miten ulkopuolisesta todella vähäiseltä kuulostava asia voi pyöriä "vääryyttä kärsineen" mielessä vuosikymmenestä toiseen, eikä hän kykene katkeruudeltaan lainkaan näkemään asiaa toisesta näkökulmasta.

Olen pahoillani, että sisaruksesi ovat kääntyneet sinua vastaan kohtuuttomasti, mutta heillä on oikeus tehdä huonojakin päätöksiä. Pidä puolesi, tasatkaa perintö, ja sen jälkeen jää nähtäväksi miten elämä jatkuu, kun ette ole enää vanhempienne lapsia ja perillisiä, vaan kolme aikuista itsenäistä ihmistä.

Kiitos kommentista, siivosin tässä välissä ja kävin kaupassa, joten en vähään aikaan vastannut. Olen kyllä myös samaa mieltä siitä, että en ala "ostaa" sisaruksiltani hyväksyntää myöntämällä jotakin, joka ei yksinkertaisesti vaan OLE totta.

Jos he eivät asiaa ymmärrä, niin se on heidän asiansa. Sitten menee välit muutaman tonnin takia, mikä on tietysti tosi kurja juttu, muttei oikeastaan minun vikani - tuskin se perinnön leikkaaminen osaltani asiaa oikeasti edes muuttaisi parempaan päin, koska he kokisivat narauttaneensa minut aiheesta ja saisin tosiaan kuulla tuosta lopun ikäni, kuinka "yritin heitä vedättää". Huokaus.

Ap

Kysy ap heiltä, mistä he ovat saaneet päähänsä, että vanhempanne elättivät sinua opiskeluaikana. Kysy.

Nimittäin voihan olla, että vanhempasi ovat retostelleet sitä vähäistä apuaan muille sisarustesi kuullen, miten he elättävät muka sinua. Näin kävi ystävälleni, jolle vuosia myöhemmin joku täti meni tokaisemaan, että sinuakin sitten vanhemmat elättivät yliopisto-opintojen ajan... olivat vanhempansa omaa erinomaisuuttaan alleviivatakseen sanoneet sellaista kylillä, että voi voi kun pitää sitä meidän Pirkkoakin elättää vielä, kun opintotuet on niiiiiiin pienet ja se siellä yliopistossa tekee gradua...

Vierailija kirjoitti:

Kysy ap heiltä, mistä he ovat saaneet päähänsä, että vanhempanne elättivät sinua opiskeluaikana. Kysy.

Nimittäin voihan olla, että vanhempasi ovat retostelleet sitä vähäistä apuaan muille sisarustesi kuullen, miten he elättävät muka sinua. Näin kävi ystävälleni, jolle vuosia myöhemmin joku täti meni tokaisemaan, että sinuakin sitten vanhemmat elättivät yliopisto-opintojen ajan... olivat vanhempansa omaa erinomaisuuttaan alleviivatakseen sanoneet sellaista kylillä, että voi voi kun pitää sitä meidän Pirkkoakin elättää vielä, kun opintotuet on niiiiiiin pienet ja se siellä yliopistossa tekee gradua...

Hmmm. Hyvä pointti, tosin olen kyllä kysynytkin jo ja siskoilla oli vastaus tyyppiä "no kaikkihan sen tietää ja nähtiinhän me että ne sulle antoi rahaa". Niin antoivat juu, satasen silloin tällöin, muttei nyt likikään sellaisia summia, että niillä joku eläisi omillaan.

Ap