Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä tekisit? Sisaruuskateusongelma
27.05.2019 |
Meitä on kolme siskosta, ikä 20-30.
Minä olen vanhin ja tehnyt kotona aina valtavasti hommia. Vahdin pienempiä, autoin kotitöissä ja kesäisin tein tilan hommia (vanhemmilla on pieni maatila, minkä lisäksi he olivat päivätöissä, eli töitä riitti).
Omasta näkökulmastani muut siskot ovat päässeet tosi helpolla, varsinkin nuorin. Mutta nyt kun vanhemmat ovat kuolleet, yhtäkkiä nuoremmat siskot ovat jotenkin liittoutuneet minua vastaan ja väittävät vanhempien suosineen minua ja antaneen ennakkoperintöä.
Taustaa vielä sen verran, että olen meistä ainoa akateemisesti koulutettu ja kieltämättä sain elämiseen rahaa opiskeluaikana jonkin verran, satasen silloin ja toisen tällöin, vaikka pääosin tietysti elin opintotuilla ja kesäduuniliksoilla. Sisarukset opiskelivat kotoa käsin, mikä minusta oli aivan heidän oma valintansa, ja tukea sekin oli.
Olen yrittänyt asiaa kauniisti selittää, mutta välit ovat tulehtuneet. Mitä te tekisitte? Antaisitteko olla? Suostuisitte perintöosuuden pienentämiseen? Minusta se olisi kohtuutonta, koska rahallinen tuki ei ollut viiden opiskeluvuoden aikana iso edes yhteenlaskettuna, ei likikään se mitä siskot nyt väittävät. Koko kiista on minusta absurdi, koska mielestäni lapsuutemme oli ihan hyvä, ja jos jotakuta vanhemmat kohtelivat epäreilusti, niin minua, ei heitä (enkä pidä vanhimmalle tulevia töitä edes erityisen epäreiluna).
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on vanhempiesi suusta ja edunvalvoja tietää enemmän vanhempiesi tahdosta kuin sinä?
Mikä oli vanhempieni suusta ja mikä ihmeen edunvalvoja?
Toinen vanhempani kuoli nopeasti edenneeseen syöpään, toinen pian perään onnettomuudessa. Edunvalvojia tai testamenttia ei ole, aivan olisi menossa tasajakona omaisuus.
JPaitsi että nyt yllättäen siskot alkoivat puhua minun saaneen ennakkoperintöä, mistä vanhempani eivät ole missään vaiheesa puhuneet, eivätkä olis voineetkaan, useamman vuoden takaisista käyttörahaksi annetuista seteleistä, joita viiden vuoden aikana kerti yhteensä ehkä kolmisen tonnia. Siis todella vähän. Mutta siskojen mielestä summa olikin moninkertainen ja muutenkin minä kuulemma lellikkiasemassa.
Ap
No, se selviää sitten perunkirjoituksissa löytyykö väitteille perusteluja. Edunvalvoja valvoo, että kaikki menee pykälien mukaisesti.
Keskity sinä omaan erinomaiseen elämääsi ja jätä sisaruksesi omaan arvoonsa.
Jeesus. Onko sinulla joku ongelma?
Edunvalvojaa ei ole kenelläkään meistä, ihan ollaan täysivaltaisia aikuisia kaikki. Jos tarkottat pesänjakajaa, niin toki, hän sitten harkitsee vaateita, jos sisarukset siihen asti menevät.
Mutta pointti oli, että kukaan tuskin haluaa meistä asiasta oikeusjuttua. Kyse on ennen kaikkea sisaruussuhteiden tulehtumisesta, jonka toivoisin ratkaisua. Kaiketi riidatta tästä ei nyt selvitä, koska järkipuhe ei ole tehonnut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että ainoastaan kolmen viimeisen vuoden saamiset voi olla ennakkoperintöä
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi se lapsuutesi ja kasva aikuiseksi.
Niin siis minä en ole se katkera tässä, mutta yllättynyt ja hiukan vihainenkin siskojeni katkeruudesta, jonka koen perusteettomaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Otat normaalisti sinulle kuuluneet rahat ja laita välit poikki sisaruksiin jotka yhteistuumin sinua mollaa.
Älkää vanhemmat tehkö kuin yksi lapsi. Ei tule ongelmia. Sisaruskateus on ihan kamalaa. Oikeastaan kyse ei ole aina sisaruskateudesta vaan vanhenpien käsittämättönän epäreilusta käytöksestä.
Meillä kolmen sisaruksen perheessä vanhempani säästivät nuorimmaiselle (suosikilleen) monta tuhatta euroa enemmän rahaa, ostivat hänelle auton ja maksoivat koko opiskeluiden ajan vuokrat. Ikäeroa seuraavaan 9v. Kuulemma ajat niin muuttuneet että tarvii enemmän tukea. Meni välit tähän nuorimpaan koska hän nautti tilanteesta ja nälvi sillä minua ja keskimmäistä sisarustamme.
Mulla on viisi lasta, ja koska olen ITSE epäreilusta perheestä, olen tosella oikeudenmukainen kaknessa, kaikille säästetään saman verran, kaikki saavat samat asiat mutta kukaan ei muita enemmän jne.
Mun lapsuudenkodissa epäreiluus on jo oikeasti törkyper-seilyn tasolla. Minä esikoinen olon vahinko josta ei oikein kitetty. Sisarus olikin sit 8 vuotta yritetty lemmikki ja kohteli omlut sen mukaista.
Mun sisarukselle on ostettu TALO (siis kallis omakotitalo) ja kaksi autoa joosta toinen upouusi. Nyt puhutaan sadoista tuhansista. Tää tehtiin lahjana joten ei ole ennakkoperintöä enkä voi vedota ennakkoperintöön. On tehty lahjakirjat ja lahjaverot maksettu.
Minä en saanut mitään. Näin se meni lapsenakin, mulle ei mitään (tai piti maksaa itse) ja lellisisarus sai kaiken.
Todella tien miten epäreiluus veetuttaa ja siksi huolehdin tarkkaan että olen erilainen.
No, jotain hyvääkin tästä seurasi: minista tuli laösuuteni takia ahkera ja olen menestynyt työuralla hyvin. Kaiken saaneestaa lellikis ei sitten oikein tullut mitään eikä työelämä onnistu, koska pienestä tottui siihen että vanhemmat ostaa/maksaa.
Koitat ensin itse selittää, että kukin teistä on aikanaan saanut elatusta opintojen aikana ja tältä osin puntit on tasan. Sitten kerrot, että jos tulee riitaa eikä pesää saada sovussa jaettua, on otettava ulkopuolinen pesän jakaja ja siitä tulee kustannuksia. Eli sopujaossa jokainen saa enemmän, riitelemällä rahat kuluvat juristien palkkioihin. Jos sisarukset tästä huolimatta haluaa riidellä, niin minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempienne perintö kolmeen osaan eli tasan sisarusten kesken - tämä silläkin hinnalla, että välit menevät. Ne menisivät joka tapauksessa ennen pitkää, jos sisaruksillasi on kerran taipumus kehitellä kaunoja lapsuusaikojenne pohjalta.
Sinulta on vaadittu enemmän kuin muilta mutta on kaiketi kiitettykin enemmän kuin muita. Sisarukset ilmeisesti tulkitsevat, että olet ollut vanhemmillesi rakkaampi. Vaikka tulkinnalle ei olisi mitään perustetta ja sisaruksesi ovat saaneet saman välittämisen vanhemmiltanne kuin sinäkin, et voi heidän käsitystään muuksi muuttaa - nämä ovat enemmän tunne- kuin järkipuolen juttuja. Siksi ehdotan, että jaatte perinnön (toivottavasti myös vanhempienne maatilan saatte muutettua rahaksi, ettei jää kenellekään "sukutilaa" riesaksi ja tulevien riitojen aiheeksi), ja sitten kaikki kolme lähtevät omiin suuntiinsa, olitte väleissä tai ei.
No pienet rahasummat jotka jäävät alle lahjaverorajan ja joita ei ole erikseen ennakkoperinnöksi ilmoitettu, menevät ihan normaalien lasten avustamisten kategoriaan eli eivät vaikuta mitenkään perintöön. Tuskin sisaruksesikaan rupeavat muutaman tonnin takia mitään kallista ja epävarmaa oikeusjuttua nostamaan joten ole vain tiukkana ja ota se osasi joka sinulle kuuluu. Jos välit menevät siitä että asiat hoidetaan lain mukaan niin sitten saavat mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka siis kuoli? Perunkirjoituksissa selviää vainajan tahto.
Eikä selviä ;DDDD
Perunkirjoituksessa tehdään selvitys vainajan ja tämän aviopuolison varoista ja veloista ja jaetaan ne kahtia avio-oikeuden perusteella, ellei ole avioehtoa.
Puolet tästä on rintaperillisten osuus, ellei testamentilla ("vainajan tahto") toisin säädetä.
Perunkirjoitus tehdään kuolleen henkilön tilinpäätökseksi ja veron määräämiseksi. Ilman testamenttia tai muita todisteita verottaja jakaa kaiken tasan perillisille ja määrää perintöveron sen mukaisesti.
Nuo suosimispuheet ovat kunnianloukkaus, ellei niiden esittäjillä ole todisteita höpinöidensä tueksi. Kyse todellakin taitaa olla sisarkateudesta, jonka jättäisin huomiotta, ottaisin osuuteni ja katkaisisin suhteet kitisijöihin.
Ihmissuhteet ovat haastavia, eivätkä nuoremmat sisarukset tosiaankaan näe asioita vanhimman sisaruksen näkökulmasta. He kuvittelevat esikoisen olleen jossain erityisasemassa (mikä pitääkin tavallaan paikkansa, koska vanhemmat kiinnittävät eniten huomiota esikoiseensa kuopusten päästessä paljon vähemmällä niin hyvässä kuin pahassa).
Vanhemmilla ei ole mitään juridista tai taloudellista tasapuolisuusvelvoitetta, eli vähäarvoisia lahjoja saa antaa kelle tahansa niin paljon kuin sielu sietää, ellei verotettavan lahjan raja ylity. Näitä lahjoja ei lasketa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo on vanhempiesi suusta ja edunvalvoja tietää enemmän vanhempiesi tahdosta kuin sinä?
Mikä oli vanhempieni suusta ja mikä ihmeen edunvalvoja?
Toinen vanhempani kuoli nopeasti edenneeseen syöpään, toinen pian perään onnettomuudessa. Edunvalvojia tai testamenttia ei ole, aivan olisi menossa tasajakona omaisuus.
JPaitsi että nyt yllättäen siskot alkoivat puhua minun saaneen ennakkoperintöä, mistä vanhempani eivät ole missään vaiheesa puhuneet, eivätkä olis voineetkaan, useamman vuoden takaisista käyttörahaksi annetuista seteleistä, joita viiden vuoden aikana kerti yhteensä ehkä kolmisen tonnia. Siis todella vähän. Mutta siskojen mielestä summa olikin moninkertainen ja muutenkin minä kuulemma lellikkiasemassa.
Ap
No, se selviää sitten perunkirjoituksissa löytyykö väitteille perusteluja. Edunvalvoja valvoo, että kaikki menee pykälien mukaisesti.
Keskity sinä omaan erinomaiseen elämääsi ja jätä sisaruksesi omaan arvoonsa.
Sivullinenkin jo ihmettelee mitä edunvalvojaa sä nyt olet tähän soppaan tunkemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäkö tekisin? Miettisin, haluanko oikeasti katkoa välit sisariini. Todennäköisesti ole saanut enemmän kuin muut, omat muistosi ovat vain sinun omia muistojasi.
Me istuimme 2 siskoni ja 1 veljeni kanssa kerran miettimässä lapsuuttamme ja muistimme sen ihan toisin. Minä muistan tilanteen, jossa siskolle tehtiin vääryyttä, mutta hän muistaa sen siten, että sai ansaitsemansa rangaistuksen ja oppi siitä. Veli piti itseään lellikkinä, mutta isosisko muistutti, että veljeltä vaadittiin aina kaikken eniten. Isosisko piti itseään tienraivaajana, kuopus nauroi, että ette edes voi tietää, mitä kaikkea hän joutui vanhemmille "opettamaan" teinin kanssa elämisestä.
Ensinnäkään et todellakaan pienennä perintöosuuttasi! Se on sinun oikeutesi saada saman verran kuin muutkin, vaikka olisikin kahden kuukauden välein saanut vanhemmiltasi silloin tällöin satasen.
Pikkusisarukset ovat asuneet kotona opiskelujen ajan, heillä ei ole ollut juoksevia menoja. Heille kaikki on ollut ilmaista. Eli ovat "saaneet enemmän" kuin sinä.
Lisäksi sinulle on napsahtanut esikoisen nakki, olet tehnyt töitä vanhemmillesi ilman palkkaa (oletan ainakin.)
Taitaa sisarukset haluta vain isomman osan perinnöstä, näin se ahneus ottaa vallan.
Heillä ei ole mitään oikeutta vaatia, että pienennät omaa perintöosaasi. Anna heidän suuttua, hommaa tarvittaessa oma lakimies ja pidät pääsi pystyssä. Sinä et ole heille mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa, että teillä on syntynyt tuollainen riita. Veikkaan, että yllättävä vanhempienne kuolema (iästänne päätellen nuorella iällä) on järkyttänyt siskojasi ja he reagoivat sen takia oudosti.
Sinä et voi muuta kuin kertoa oman kantasi ja sitten suojella itseäsi pitämällä siskoihisi etäisyyttä mahdollisuuksien mukaan. Sano suoraan, että pidät heidän syytöksiään epäreiluina ja yllättävänä, ja toivot, että he ajan myötä näkevät, miten asia oikeasti on ollut.
Älä anna periksi perintöasiassa. Siskojesi pitää kyetä näyttämään toteen, että sinulle olisi ainoana annettu isoja rahalahjoituksia. Jos et ole sellaisia saanut, ole rauhassa. Siskosi tuskin ottavat sitä riskiä, että joutuvat maksamaan oikeudenkäyntikulut, jos heillä ei tuollaista näyttöä ole.
Ymmärrän oikein hyvin, että olet pahoillasi ja stressaantunut siitä, että ensin menetit vanhempasi ja sitten lapsuutesi ja perheenne elämä yhtäkkiä maalataan valkoisesta mustaksi siskojen toimesta. Se on järkyttävää ja paljon isompi murhe kuin perinnöstä mahdollisesti menetettävät tonnit.
Mun sisarukset on kaikki saaneet kotoa toisen asteen koulutuksen ja kaksi siskoani saivat lisäksi merkittävää tukea yrittämiseensä.
Minä jouduin maksamaan jo lukion itse ja aloitin firman ihan ilman mitään apua mistään.
Nyt siskoni kadehtii sitä firmaani ja akateemista koulutustani ja omistusasuntoani ja jankuttaa kaikille, miten en olisi menestynyt ilman että minua on AINA suosittu ja autettu.
En tajua miten nää tarinat voi vääristyä tällä lailla jonkun päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, että harvoin vanhempien suosikki itse tajuaa olleensa suosikki.
Onpa heikkotasoista kommentointia. Moni tietää tuon kyseessä olevan perheen asiat ihan tarkasti ja siltä pohjalta heittelee sarkastisia kommentteja...
Vierailija kirjoitti:
Vanhempienne perintö kolmeen osaan eli tasan sisarusten kesken - tämä silläkin hinnalla, että välit menevät. Ne menisivät joka tapauksessa ennen pitkää, jos sisaruksillasi on kerran taipumus kehitellä kaunoja lapsuusaikojenne pohjalta.
Sinulta on vaadittu enemmän kuin muilta mutta on kaiketi kiitettykin enemmän kuin muita. Sisarukset ilmeisesti tulkitsevat, että olet ollut vanhemmillesi rakkaampi. Vaikka tulkinnalle ei olisi mitään perustetta ja sisaruksesi ovat saaneet saman välittämisen vanhemmiltanne kuin sinäkin, et voi heidän käsitystään muuksi muuttaa - nämä ovat enemmän tunne- kuin järkipuolen juttuja. Siksi ehdotan, että jaatte perinnön (toivottavasti myös vanhempienne maatilan saatte muutettua rahaksi, ettei jää kenellekään "sukutilaa" riesaksi ja tulevien riitojen aiheeksi), ja sitten kaikki kolme lähtevät omiin suuntiinsa, olitte väleissä tai ei.
Näinhän se on. Varmasti siskoillani on oma tulkinta siitä, miten vanhemmat ovat minuun suhtautuneet, enkä alakaan siitä kinata yhtään. Ymmärrän, että minua on kiitelty ja pidetty heille ikäänkuin esimerkkinä, ja se varmaan on ollut kuten sanoinkin aiemmin ärsyttävää. Toisaalta esikoisena minulta on myös vaadittu enemmän.
Mutta nyt siis puhuttiin rahallisesta suosimisesta, mikä ei ole totta, ja se on ihan objektiivinen tosiasia. On vain kurjaa, että sen sijaan että siskot puhuisivat tunteista, he puhuvat rahasta ja hyökkäävät minun kimppuuni sellaisesta, joka ei ole totta.
Välien meneminen taitaa olla väistämätöntä, mikä surettaa minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun sisarukset on kaikki saaneet kotoa toisen asteen koulutuksen ja kaksi siskoani saivat lisäksi merkittävää tukea yrittämiseensä.
Minä jouduin maksamaan jo lukion itse ja aloitin firman ihan ilman mitään apua mistään.
Nyt siskoni kadehtii sitä firmaani ja akateemista koulutustani ja omistusasuntoani ja jankuttaa kaikille, miten en olisi menestynyt ilman että minua on AINA suosittu ja autettu.
En tajua miten nää tarinat voi vääristyä tällä lailla jonkun päässä.
Meillä hieman sama.
Minä olen hoitanut kotia sekä meillä väliaikaisesti asuneita sukulaislapsia yläkoulun ohella. Tein ruuat, siivosin, kylvetin, ulkoilutin, laitoin nukkumaan sekä heräsin aamulla lasten kanssa. Kaiken olen itse maksanut. Opiskelut sekä omat menoni.
Silti sisarukseni(jotka todella on saanut vanhemmiltani paljon) väittävät kiven kovaa minun olleen suosikki, joka on saanut vanhemmilta kaiken valmiina. Muutin kotoa pois 17 vuotiaana, kun en enää kestänyt minulle langetettua vastuuta. Tein töitä koulun jälkeen jo 14 vuotiaana, sisaruksistani joka ainoa on aloittanut työelämän hyvinkin yli 20 vuotiaana. En ymmärrä mistä tämmöinen vääristyminen johtuu..
Eräällekin sisarelleni äiti antoi rahaa useamman tonnin, oli kuulema menossa laskut ulosottoon. Kävikin ilmi, että tämä siskoni halusikin ulkomaille. Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisarukset on kaikki saaneet kotoa toisen asteen koulutuksen ja kaksi siskoani saivat lisäksi merkittävää tukea yrittämiseensä.
Minä jouduin maksamaan jo lukion itse ja aloitin firman ihan ilman mitään apua mistään.
Nyt siskoni kadehtii sitä firmaani ja akateemista koulutustani ja omistusasuntoani ja jankuttaa kaikille, miten en olisi menestynyt ilman että minua on AINA suosittu ja autettu.
En tajua miten nää tarinat voi vääristyä tällä lailla jonkun päässä.
Huono itsetunto, kateus...
Meillä vanhin lapsi eli veli väittää myös sukulaisille meidän vanhempien maksaneen siskon ja mun koulutuksen, mikä on iso vale. Ihan on opintolainalla, opintotuella ja kesäliksoilla opiskeltu molemmat. Rekkakuski-veli sen sijaan asui nelikymppisenä muutaman vuoden kotona, kun oli työtön laman aikana. Mutta kas sitä hän ei muista.... nyt kun meidän vanhemmat on dementoituneita, minä siskon kanssa käyn vuorokuukausin katsomassa heitä ja hoitamassa heidän asioitaan 400 km päässä, veli käy kerran vuodessa korkeintaan.
Mutta senkin veli varmaan jossain vaiheessa vääntää niin, että ollaan saatu tuosta rahaa, vaikka latin latia ei olla edes matkakuluista otettu.
Surun tullen ihmiset menettelevät eri tavoin.
Toiset surevat sen surun ja muistelevat edesmenneitä, toiset taas peittävät suuttumuksella vaikeat tunteet ja perustelevat sen suuttumuksen sitten millä ikinä perustein keksivätkään.
Meillä on ollut vastaavaa kinastelua siskon kanssa, tosin vanhempien ollessa edelleen elossa: sisko on pärjäävä suorittaja, minä en niinkään ja molemmilla vähän semmoinen olo että toinen on saanut enemmän.
Ennustan että saadaan räjähtävät perintöriidatkin pystyyn sitten aikanaan, vaikka oikeasti kysehän on siitä itse kunkin vanhemman suhteesta itse kuhunkin lapseen, ja siitä mille mallille ne jäävät vanhemman kuollessa.
Otat normaalisti sinulle kuuluneet rahat ja laita välit poikki sisaruksiin jotka yhteistuumin sinua mollaa.
Älkää vanhemmat tehkö kuin yksi lapsi. Ei tule ongelmia. Sisaruskateus on ihan kamalaa. Oikeastaan kyse ei ole aina sisaruskateudesta vaan vanhenpien käsittämättönän epäreilusta käytöksestä.
Meillä kolmen sisaruksen perheessä vanhempani säästivät nuorimmaiselle (suosikilleen) monta tuhatta euroa enemmän rahaa, ostivat hänelle auton ja maksoivat koko opiskeluiden ajan vuokrat. Ikäeroa seuraavaan 9v. Kuulemma ajat niin muuttuneet että tarvii enemmän tukea. Meni välit tähän nuorimpaan koska hän nautti tilanteesta ja nälvi sillä minua ja keskimmäistä sisarustamme.