Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskovaiset ovat onnellisimpia
27.05.2019 |
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.
Tutkimuksen alkuperäinen lähtökohta ei ollut lainkaan uskonnollinen. Tarkoitus oli selvittää, miksi joissakin Euroopan maissa on kattavammat yhteiskunnan tarjoamat palvelut työttömille. Vastaus löytyi tutkijoiden suureksi hämmästykseksi uskonnosta. Niissä maissa, joissa on paljon uskovaisia – katolisia tai protestantteja – työttömät kärsivät henkisesti huomattavasti muita maita vähemmän.
Sama päti myös avioeroihin. Vaikka joissakin uskonnoissa avioeroa ei hyväksytä, pystyivät uskovaiset henkilöt suhtautumaan omaan avioeroonsa ei uskovaisia tyynemmin.
Tutkijoiden mukaan uskonto auttaa elämään nykyisyydessä, nauttimaan tästä päivästä, niistä pienistäkin iloista, joita arjessa kohdataan. Tutkimuksessa painotetaan myös kasvatusta. Uskovaisilla on yleensä erittäin vahva perheyksikkö ja tukea löytyy samalla tavalla ajattelevasta ystäväpiiristä. Lapsille opetetaan perinteisiä arvoja ja ihmisarvo on kiinni muusta kuin ulkoisista seikoista.
Tutkimuksella on myös vastustajansa. Heidän mielestään asioita ei voi yksinkertaistaa Jumalaan. Vastustajien mielestä kaikki ateistit eivät ole onnettomia ja ateisti, joka on onneton, ei pysty kääntämään ajatustaan päin vastaiseksi vain ollakseen onnellinen. Ja vastaavasti myös uskovaisissa henkilöissä on onnettomia ihmisiä.
Kommentit (225)
Niin. Isäni tapasi kauniisti nimittää älyllisesti hieman rajallisia ihmisiä "onnellisiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harhat, silkkaan mielikuvitukseen perustuvat asiat ovat vahva pohja jolle perustaa hyvä elämä.
Ihminen on laji, jolle on kehittynyt riippuvuus mielikuvitukseen perustuviin asioihin, asioihin joille ei ole pohjaa reaalimaailmassa. Nämä harhat saavat mm. oksitosiinin, dopamiinin ja serotoniinin erityksemme nousemaan ja parantavat siten mielialaamme ja tekevät onnellisiksi.
Miksi uskovaiset ei ole kiinnostuneita sielujen pelastuksesta, miksi niin moni uskovainen on suuttunut minulle kun olen halunnut apua ja neuvoa, olen yksinäinen ja masentunut, kiinnostunut tulemaan uskoon.
Miksi niin moni uskova on maallistunut, miksi uskova ei välitä, käyttäytyvät samalla tavalla kuin me maalliset ihmiset, ilkeästi, panettelevasti, häijysti....
Uskovan pitäisi olla suolana ja valona tänä pahana maailman aikakautena kuten näistä kommenteista paistaa ihmiset on häijyjä, ilkeitä, rahan ahneita, panettelijoita, hyvän vihan miehiä, hekumaa enemmän kuin jumalaa rakastavia.
Vainot tulevat olemaan suuria, Suomessa ei haluta eikä osata valmistautua. Pian mikrosirukin tulee pakolliseksi. Kuinka moni uskova on ylöstempauksessa mukana, epäilen että vaan murto osa
Miksi siis uskovat ovat samanlaisia kuin maailman ihmiset, milloin alatte voittaa sieluja jeesukselle (kuten esim minun sieluni) ettekö tajua että jopa teidän sukulaisetkin on matkalla kadotukseen ellette tee kovasti töitä että rukoilette lähes jatkuvasti ja julistatte synnistä ja parannuksen teosta, rististä, kärsimyksestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun teesi on, että mitä materialistisemmaksi maailmankatsomus menee, sen enempi yksinäisyys ja sen myötä onnettomuus lisääntyy. Uskovaisilla on usein tiiviit omat yhteisönsä, raamattupiirinsä ja kirkkokuoronsa ja kesäjuhlansa, ja se kaikki lisää onnellisuuden tunnetta.
Miksi sitten käytännön kokemukset osoittaa täysin päinvastaista? Kaikki maat missä viimeisen sadan vuoden aikana uskonnollisuus on merkittävästi vähentynyt on myös kaikkein onnellisimpia.
Kuten vaikka suomi, islanti, hollanti, kanada, uusi-seelanti.
Näillä asioilla ei ole yhteyttä. Yhteiskunnan kehitys on mennyt näissä maissa niin nopeasti eteen päin, että onnellisuus on lisääntynyt. Se että ateismi on samalla lisääntynyt johtuu postmodernista narratiivista, ei siitä että ihmisistä on tullut jotenkin älykkäämpiä ja valveutuneempia.
En kyllä usko siihen, että suomalaiset ovat onnellisia keskimäärin, en huomaa sellaista trendiä ympärilläni. Suomi on onneton kansa. Ne käytetyt mittarit olivat huonoja.
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun teesi on, että mitä materialistisemmaksi maailmankatsomus menee, sen enempi yksinäisyys ja sen myötä onnettomuus lisääntyy. Uskovaisilla on usein tiiviit omat yhteisönsä, raamattupiirinsä ja kirkkokuoronsa ja kesäjuhlansa, ja se kaikki lisää onnellisuuden tunnetta.
Miksi sitten käytännön kokemukset osoittaa täysin päinvastaista? Kaikki maat missä viimeisen sadan vuoden aikana uskonnollisuus on merkittävästi vähentynyt on myös kaikkein onnellisimpia.
Kuten vaikka suomi, islanti, hollanti, kanada, uusi-seelanti.
Pitää ensinnäkin erottaa uskonnollisuus ja uskovaisuus toisistaan. Ekasta voi usein olla enemmäkin haittaa kuin hyötyä.
Puhuin viime vuosikymmenistä. Sanoisin et Suomen kulta-aika oli 80-luvulla, nousukausi, työtä riitti, tuloerot oli kohtuupieniä, yhteiskunnassa arvostettiin vielä kristillisiä arvoja kuten lähimmäisenrakkaus, vanhojen ihmisen kunnioitus ym. Nyt on ihan meininki, eriarvoisuus kasvaa, mielenterveysongelmat on lisääntyneet räjähdysmäisesti, kylmä tuuli puhuroi.
Rakkaudettomuus ja itsekkyys kun lisääntyy, niin onnellisuus vähenee, usko pois.
Saa sitä uskonnon lisäksi päänsä sekaisin vaikka narkkaamallakin, kumpikin yhtä huonoja vaihtoehtoja ja samanlaista itsepetoksessa elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun teesi on, että mitä materialistisemmaksi maailmankatsomus menee, sen enempi yksinäisyys ja sen myötä onnettomuus lisääntyy. Uskovaisilla on usein tiiviit omat yhteisönsä, raamattupiirinsä ja kirkkokuoronsa ja kesäjuhlansa, ja se kaikki lisää onnellisuuden tunnetta.
Miksi sitten käytännön kokemukset osoittaa täysin päinvastaista? Kaikki maat missä viimeisen sadan vuoden aikana uskonnollisuus on merkittävästi vähentynyt on myös kaikkein onnellisimpia.
Kuten vaikka suomi, islanti, hollanti, kanada, uusi-seelanti.
Näillä asioilla ei ole yhteyttä. Yhteiskunnan kehitys on mennyt näissä maissa niin nopeasti eteen päin, että onnellisuus on lisääntynyt. Se että ateismi on samalla lisääntynyt johtuu postmodernista narratiivista, ei siitä että ihmisistä on tullut jotenkin älykkäämpiä ja valveutuneempia.
En kyllä usko siihen, että suomalaiset ovat onnellisia keskimäärin, en huomaa sellaista trendiä ympärilläni. Suomi on onneton kansa. Ne käytetyt mittarit olivat huonoja.
T: eri
https://yle.fi/uutiset/3-10115710
"YK:n raportti: Suomi on maailman onnellisin maa"
Ei meillä nyt niin kauhean huonosti mene.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Isäni tapasi kauniisti nimittää älyllisesti hieman rajallisia ihmisiä "onnellisiksi".
Sana rististä on hullutus maailmalle, näin se on. Mutta mieluummin olen onnellinen Jumalan hullu kuin onneton huippuälykkö.
ÄO 134
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Saa sitä uskonnon lisäksi päänsä sekaisin vaikka narkkaamallakin, kumpikin yhtä huonoja vaihtoehtoja ja samanlaista itsepetoksessa elämistä.
Se, että narkit ja juopot usein pääsevät eroon päihdeongelmastaan uskoon tulemisella, todistaa, että heidän alkuperäinen ongelmansa on liian vähäinen tyyneyttä ja onnellisuutta antavien aivojen välittäjäaineiden taso.
Uskovaisuus ja narkkaaminen molemmat lisäävät näiden välittäjäaineiden tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Mutta hyvin näyttää kelpaavan päinvastaiset väitteet. Ainakin peukut ovat ylöspäin.
Tyypillisesti palstalaiset ovat kaunaisia onnellisia uskovaisia kohtaan. Harmittaa niin vietävästi!
Miksi uskovat maallisia kirjoitti:
Miksi uskovaiset ei ole kiinnostuneita sielujen pelastuksesta, miksi niin moni uskovainen on suuttunut minulle kun olen halunnut apua ja neuvoa, olen yksinäinen ja masentunut, kiinnostunut tulemaan uskoon.
Miksi niin moni uskova on maallistunut, miksi uskova ei välitä, käyttäytyvät samalla tavalla kuin me maalliset ihmiset, ilkeästi, panettelevasti, häijysti....
Uskovan pitäisi olla suolana ja valona tänä pahana maailman aikakautena kuten näistä kommenteista paistaa ihmiset on häijyjä, ilkeitä, rahan ahneita, panettelijoita, hyvän vihan miehiä, hekumaa enemmän kuin jumalaa rakastavia.
Vainot tulevat olemaan suuria, Suomessa ei haluta eikä osata valmistautua. Pian mikrosirukin tulee pakolliseksi. Kuinka moni uskova on ylöstempauksessa mukana, epäilen että vaan murto osa
Miksi siis uskovat ovat samanlaisia kuin maailman ihmiset, milloin alatte voittaa sieluja jeesukselle (kuten esim minun sieluni) ettekö tajua että jopa teidän sukulaisetkin on matkalla kadotukseen ellette tee kovasti töitä että rukoilette lähes jatkuvasti ja julistatte synnistä ja parannuksen teosta, rististä, kärsimyksestä
Olet oikeassa, tässä on parannuksen paikka! Mistäs muusta maailman pitäisi meistä tuntea kuin rakkaudesta kaikkia kohtaan, iha hirvittäväähän se on että näin ei ole!
Kyllä monet yrittääkin puhua uskonasioista, mutta suomalaisille nämä on niin yksityisyyteen kuuluvia ja tabuja asioita, että keskustelut tyrehtyy vihaisiin kommentteihin.
Rukousta ei onneksi voi estää, sitä monet tekeekin ahkeraan. Uskoontulo on kyllä Jumalan työtä, ei onneksi ole meidän vajavaisten uskovaisten harteilla. Muistan sinuakin, vaikka kuulosti kyllä siltä, että olet jo matkalla taivaaseen =) Lue Raamattua ja etsi hyvä luotettava srk-yhteys, esim. lhpk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Mutta hyvin näyttää kelpaavan päinvastaiset väitteet. Ainakin peukut ovat ylöspäin.
Tyypillisesti palstalaiset ovat kaunaisia onnellisia uskovaisia kohtaan. Harmittaa niin vietävästi!
Oma "kaunani" johtunee siitä, että tapaamani uskovaiset ovat olleet kaikkien innokkaimpia tuomitsemaan, väheksymään ja olemaan vähän parempia ihmisiä. Onnellisuus ei ole se eka sana, joka tulee mieleen kun uskovaisia ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Miksi ap uskoo magneettimedian tasolla (oikeastaan alempana) olevaa julkaisua? Ei anna kovin fiksua kuvaa itsestään tai uskovaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Vierailija kirjoitti:
Kokaiinia käyttämällä ihminen on vielä onnellisempi.
Ei se tee siitä järkevää elämäntapavalintaa siitä huolimatta.
Millä perusteella ei? Jos se tekee onnelliseksi ja kenties uskon nimissä auttaa muita ja tekee hyvää. Mitä pahaa tuossa mielestäsi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö noin olisi. Itse kyllä elän mieluummin reaalimaailmassa enkä illuusiossa, vaikka välillä ankeaa olisikin.
Toisaalta uskonnollisuuteen liittyy monesti vastavoimana pelko ja ahdistus siitä, että millään ei olisi merkitystä ilman jumalaa ja kuolemakin pelottaisi jos ei "tietäisi" että paratiisi odottaa. Jotkut saattavat uskostaan huolimatta käydä läpi helvetinpelkoa. Minulla ei ateismista huolimatta ole mitään noista peloista, joten eläminen onnellisena on mahdollista ilman uskontoakin.
Osaatko määritellä "reaalimaailman"? Osaatko määritellä "illuusion"? Kysyn ihan vilpittömästi, koska kokemukseni mukaan ateismi kompastuu omiin käsitteisiinsä.
Mihin käsitteisiin ateismi kokemuksesi mukaan kompastuu?
Eli et siis osaa? Ateismi on käsittääkseni mihinkään yliluonnolliseen uskomattomuutta. Ongelmana vain on se, ettei ateisti osaa määritellä mikä on yliluonnollista ja mikä ei.
Käsitys yliluonnollisesta on subjektiivinen, eli vaihtelee ihmisestä toiseen. Ateistisesta näkökulmastahan mistään yliluonnollisesta ei voi objektiivisia kokemuksia ollakaan.
Mitä hyötyä on siis suuntauksesta joka julistaa yliluonnollisen olemattomuutta, jos käsitys luonnollisesta/yliluonnollisesta on täysin subjektiivinen ja vaihtelee ihmisestä toiseen?
Itse en usko mihinkään tieteellisesti selittämättömään (eli yliluonnolliseen) ilmiöön. Jotkut tosin pitävät "jumalan ihmeitä" yliluonnollisina ja uskovat niihin, vaikka omasta mielestäni mitään ihmeitä ei ole olemassakaan. Tästä seuraa kuitenkin se, että minun ja uskovaisen ihmisen käsitys yliluonnollisesta on erilainen. Omalta kohdaltani annan kuitenkin tieteen määrittää, mikä on yliluonnollista, joten en näe tässä ongelmaa.
Tieteen (totuuden) arvostaminen on muuten perin kristillinen arvo itsessään. Tieteellisen tiedon kertyminen ei välttämättä ole moraalisesti itseisarvoista. Mutta ei siinä, sinulla näyttää asiat pelaavan joten mitä tästä enää vääntämään?
Miten moraali ja tieteellinen tieto liittyvät toisiinsa? Tiede on moraalikysymysten ulkopuolella.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sitten käytännön kokemukset osoittaa täysin päinvastaista? Kaikki maat missä viimeisen sadan vuoden aikana uskonnollisuus on merkittävästi vähentynyt on myös kaikkein onnellisimpia.
Kuten vaikka suomi, islanti, hollanti, kanada, uusi-seelanti.