Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti vieläkin jossain hoitsuja/lekureita, jotkapitää adhd:ta muotijuttuna tai keksittynä?
En minä ole törmännyt sellaisiin,ainakaan vielä, ja on itsellä diagnoosi jonka sain aikuisena.
Ei pelkästään hoitsut, vaan noiden diagnoosien kriteerien määrittäjät itse pitävät niitä osin vähän muotijuttuna, jos ei nyt suorastaan hatusta temmattuna:
"Ensimmäinen syy Francesin huolestumiseen oli se, että autismikeskustelussa ei huomattu kahta muuta diagnoosia, joiden määrä oli lisääntynyt vielä autismiakin enemmän. Tarkkaavuushäiriö ADHD:n diagnoosit olivat lisääntyneet lapsilla kymmenessä vuodessa 42 prosentilla3. Diagnoosit olivat samoin lisääntyneet räjähdysmäisesti myös lasten kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohdalla4 – jota ei aiemmin ajateltu esiintyvän lapsilla lainkaan.
Toinen syy Francesin huolestumiseen oli se, että hänellä oli paha aavistus siitä, mistä autismilukujen kasvaminen johtui. Vuonna 1994 oli ilmestynyt uusi versio amerikkalaisesta mielenterveyden häiriöiden luokitusjärjestelmästä, ja sitä oli tarkennettu vuonna 2000. Luokitus tunnetaan lyhenteellä DSM, joka tulee sanoista Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Frances uskoi, että uusi versio, nimeltään DSM-IV,oli muuttanut autismidiagnoosin kriteerit liian epämääräisiksi.
”DSM-IV:n kenttäkokeiden perusteella ennakoimme, että Aspergerin oireyhtymän lisäys aiheuttaisi autismidiagnoosien kolminkertaistumisen. Olin järkyttynyt, kun diagnoosit 40-kertaistuivat verrattuna aikaan ennen DSM-IV:n julkaisua. Tämä johtui paitsi löysistä kriteereistä, myös huolimattomista arvioinneista ja siitä, että lapset tarvitsivat diagnoosin saadakseen erityispalveluita kouluissa”, Frances sanoo.
Samanlainen kriteerien muutos johti sairaustapausten nopeaan lisääntymiseen myös ADHD:n ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohdalla."
http://www.too-much-medicine.com/sairas-levoton-vai-surullinen-allen-fr…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No netissä on joka ikiseen asiaan maapallolla eri näkökantoja, mutta pysytään nyt mieluummin ihan omissa kokemuksissa tässä ketjussa.
Minä sain alusta asti hyvää palvelua kun menin tän asian takia lääkärille, ja siitä meni vuosi ja tuli diagnoosi, eli ei se nopeaa ole ,mutta kyllä sai vastailla kysymyksiin monet tunnit.
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä ocd tyyppi! Minulla on ollut pahoja pakko-oireita nuorena, jotka ajoivat minut melkein työkyvyttömyyteen. Väkisin opettelin niistä ulos aikuisuuden myötä. Olen aikuisena lisäksi saanut adhd-diagnoosin. Mielestäni ocd-oireiluni kumpuili siitä, kun yritin tukahduttaa adhd-oireeni. Esimerkiksi liian puhumisen ja möläyttelyn estämiseksi minun piti puhdistaa täysin mieleni likaisista ja ikävistä ajatuksista, jotta en niitä ääneen sanoisi, ja tilalle tulivat pakkoajatukset. En todellakaan henkilökohtaisella kokemuksella sulkisi adhd:ta pois kuvioista.
En ole varma kummalle ocd-tyypille vastasit, mutta 1661 tässä moi.
Oliko sulla ocd-diagnoosi, kun lähdit adhd-tutkimuksiin? Millasta kohtelua sait? Että otettiinko todesta adhd-epäly, kun oli jo mt-diagnoosi jne?
Ite pelkään ottaa asiaa puheeksi just siks, et pelkään, että vähätellään. Ja ehkä mä vähän pelkään, et perusteellisten psykiatrin tutkimusten jälkeen mulla todettaiskin joku muu vakava mielenterveydellinen ongelma, hah. Joku minkä stigma on vielä pahempi, ku ocd:llä tai masennuksella. Ei niistä viitteitä ole ilmennyt, mutta tämmönen hassu pelko silti. Sitä kun on puolet elämästä ollu ocd-minä niin olis varmaan identiteettikriisi, jos saiski jonkun muun diagnoosin. Adhd on kuitenki neurologinen ja vaikka siitä varmaan saa kuulla myös todella paljon keljuilua ja roskaa, niin kokemuksen mukaan se on edelleen hyväksyttävämpi, kuin mt-ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä ocd tyyppi! Minulla on ollut pahoja pakko-oireita nuorena, jotka ajoivat minut melkein työkyvyttömyyteen. Väkisin opettelin niistä ulos aikuisuuden myötä. Olen aikuisena lisäksi saanut adhd-diagnoosin. Mielestäni ocd-oireiluni kumpuili siitä, kun yritin tukahduttaa adhd-oireeni. Esimerkiksi liian puhumisen ja möläyttelyn estämiseksi minun piti puhdistaa täysin mieleni likaisista ja ikävistä ajatuksista, jotta en niitä ääneen sanoisi, ja tilalle tulivat pakkoajatukset. En todellakaan henkilökohtaisella kokemuksella sulkisi adhd:ta pois kuvioista.
En ole varma kummalle ocd-tyypille vastasit, mutta 1661 tässä moi.
Oliko sulla ocd-diagnoosi, kun lähdit adhd-tutkimuksiin? Millasta kohtelua sait? Että otettiinko todesta adhd-epäly, kun oli jo mt-diagnoosi jne?
Ite pelkään ottaa asiaa puheeksi just siks, et pelkään, että vähätellään. Ja ehkä mä vähän pelkään, et perusteellisten psykiatrin tutkimusten jälkeen mulla todettaiskin joku muu vakava mielenterveydellinen ongelma, hah. Joku minkä stigma on vielä pahempi, ku ocd:llä tai masennuksella. Ei niistä viitteitä ole ilmennyt, mutta tämmönen hassu pelko silti. Sitä kun on puolet elämästä ollu ocd-minä niin olis varmaan identiteettikriisi, jos saiski jonkun muun diagnoosin. Adhd on kuitenki neurologinen ja vaikka siitä varmaan saa kuulla myös todella paljon keljuilua ja roskaa, niin kokemuksen mukaan se on edelleen hyväksyttävämpi, kuin mt-ongelmat.
En ottanut ocd:tä esiin erillisenä, vaan kerroin kärsineeni ympäripyöreämmin masennus- ja ahdistushäiriöstä. Lisäksi mainitsin perfektionismistani, joka tavallaan on eräs OCD-muoto, JA joka on myös eräs ADHD-oire ihan virallisissakin kyselyissä, taisi jopa DIVA-kyselyssä perfektionistisuus esiintyä.
Ehkä tuo pakko-oireiden vähättely oli hieman laskelmoitua ja itsekin aikoinani diagnoosia hakiessani pelkäsin niistä kertoa. Vanhat MTT-tietoni eivät näkyneet uudelle paikkakunnalle, joten niistä ei ollut lääkärillä tietoa. Toisaalta jos olet muuten ilmiselvä ADHD-tapaus, joka selviää mielestäni parhaiten aihekirjallisuutta lukemalla, en jaksa uskoa, että OCD mitenkään kumoaisi diagnoosia. Etsi itse vaikka kirjoja tai tutkimuksia jotka puoltavat näiden kahden tilan mahdollisuutta ja kerro tai näytä niitä lääkärille. Tällaistakin tutkimusta varmasti on! Google scholar vaikka ensiksi käyttöön.
Edellinen jatkaa: Muistaakseni olen lukenut, että ODC:llä on heikko mutta tilastollisesti pätevä korrelaatio ADHD:n kanssa, mutta tilastollinen heikkous voi johtua siitä, että OCD helposti voidaan diagnostisesti luokitella masennukseksi tai ahdistuneisuushäiriöksi tai vaativaksi persoonallisuushäiriöksi ym. Monesti OCD-oireet aiheuttavat suurta häpeää ja niistä ei uskalleta avautua terapeutillekaan, ja potilas mieluummin hyväksyy jonkin normaalimman kuten masennusdiagnoosin (kuten allekirjoittanutkin aikoinaan teki :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras neuvo, jonka voin antaa, on todellakin kirjallisuuteen tutustuminen. Suomenkielisiäkin erittäin hyviä oppaita löytyy. Netissä esitetyt tiedot yleensä toistavat sitä ADHD-kuvaa ylivilkkaasta pälättäjästä. Ainakin minulle vasta kirjat antoivat todellisia ahaaelämyksiä ja sain kattavamman ja monipuolisemman kuvan sairaudesta. Monesti tai oikeastaan aina, koska ADHD altistaa muille mielenterveysongelmille, kirjoista löytyy esiintyvyystilastoja muiden mielenterveydellisten häiriöiden kanssa, ja kyllä OCD taisi olla aina mainittuna myös!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä ocd tyyppi! Minulla on ollut pahoja pakko-oireita nuorena, jotka ajoivat minut melkein työkyvyttömyyteen. Väkisin opettelin niistä ulos aikuisuuden myötä. Olen aikuisena lisäksi saanut adhd-diagnoosin. Mielestäni ocd-oireiluni kumpuili siitä, kun yritin tukahduttaa adhd-oireeni. Esimerkiksi liian puhumisen ja möläyttelyn estämiseksi minun piti puhdistaa täysin mieleni likaisista ja ikävistä ajatuksista, jotta en niitä ääneen sanoisi, ja tilalle tulivat pakkoajatukset. En todellakaan henkilökohtaisella kokemuksella sulkisi adhd:ta pois kuvioista.
En ole varma kummalle ocd-tyypille vastasit, mutta 1661 tässä moi.
Oliko sulla ocd-diagnoosi, kun lähdit adhd-tutkimuksiin? Millasta kohtelua sait? Että otettiinko todesta adhd-epäly, kun oli jo mt-diagnoosi jne?
Ite pelkään ottaa asiaa puheeksi just siks, et pelkään, että vähätellään. Ja ehkä mä vähän pelkään, et perusteellisten psykiatrin tutkimusten jälkeen mulla todettaiskin joku muu vakava mielenterveydellinen ongelma, hah. Joku minkä stigma on vielä pahempi, ku ocd:llä tai masennuksella. Ei niistä viitteitä ole ilmennyt, mutta tämmönen hassu pelko silti. Sitä kun on puolet elämästä ollu ocd-minä niin olis varmaan identiteettikriisi, jos saiski jonkun muun diagnoosin. Adhd on kuitenki neurologinen ja vaikka siitä varmaan saa kuulla myös todella paljon keljuilua ja roskaa, niin kokemuksen mukaan se on edelleen hyväksyttävämpi, kuin mt-ongelmat.
En ottanut ocd:tä esiin erillisenä, vaan kerroin kärsineeni ympäripyöreämmin masennus- ja ahdistushäiriöstä. Lisäksi mainitsin perfektionismistani, joka tavallaan on eräs OCD-muoto, JA joka on myös eräs ADHD-oire ihan virallisissakin kyselyissä, taisi jopa DIVA-kyselyssä perfektionistisuus esiintyä.
Ehkä tuo pakko-oireiden vähättely oli hieman laskelmoitua ja itsekin aikoinani diagnoosia hakiessani pelkäsin niistä kertoa. Vanhat MTT-tietoni eivät näkyneet uudelle paikkakunnalle, joten niistä ei ollut lääkärillä tietoa. Toisaalta jos olet muuten ilmiselvä ADHD-tapaus, joka selviää mielestäni parhaiten aihekirjallisuutta lukemalla, en jaksa uskoa, että OCD mitenkään kumoaisi diagnoosia. Etsi itse vaikka kirjoja tai tutkimuksia jotka puoltavat näiden kahden tilan mahdollisuutta ja kerro tai näytä niitä lääkärille. Tällaistakin tutkimusta varmasti on! Google scholar vaikka ensiksi käyttöön.
Ilmeisesti vedin vähän liian nopeita johtopäätelmiä, sori!
Oot oikeessa, diagnooseissa on aina virhemarginaali. Täytyy tutustua kirjallisuuteen. Välillä ärsyttää, että pitää ensin ite opiskella aihe läpikotaisin, jotta osaa pyytää lääkäristä apua. Mutta varmasti aiheeseen perehtyminen tukee adhd:n ymmärtämistä ja ehkä antaa keinoja elää sen kanssa. Pitäisihän siihen tutustua sittenkin, jos diagnoosin saisi.
Musta kuulostaa tosi järkeen käyvältä adhd:n ja ocd:n yhteys. Semmonen tietynlainen impulssien jatkuva syöte päässä, mitä oon aiemmin pitänyt vain ocd:nä. Ja sit se et masennutaan, kun hommat ei toimi ja ei saa ittestään irti sitä mitä haluais/yrittää. Itellä on jatkuvasti pettynyt olo itseeni, syöhän se pitkään jatkuessa ihan taatusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti vieläkin jossain hoitsuja/lekureita, jotkapitää adhd:ta muotijuttuna tai keksittynä?
En minä ole törmännyt sellaisiin,ainakaan vielä, ja on itsellä diagnoosi jonka sain aikuisena.
https://yle.fi/uutiset/18-101019
Ikinä ei voi tietää, mihin kuuluu?
Ennen lääkitystä minulla oli pakkoajatuksia siten että ajattelin ikäviä asioita ja worst case scenario-tyyppisiä juttuja silloin kun mulla oli pakko jaksaa tehdä jotakin, esim. mennä aamulla ennen töihin lähtöä suihkuun. Jostain luinkin että että se on tapa pitää aivojen aktivaatiotasoa yllä. Vähän samaan tapaan kuin pienellä lapsella pitää olla koko ajan liikkeessä. Lääkkeen aloituksen jälkeen tuo on jäänyt pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIstä tietää milloin oikea lääkitys?
Pysyy virkeänä ja keskittyy ,ja yöllä saa nukuttua ?
Vierailija kirjoitti:
Ennen lääkitystä minpulla oli pakkoajatuksia siten että ajattelin ikäviä asioita ja worst case scenario-tyyppisiä juttuja silloin kun mulla oli pakko jaksaa tehdä jotakin, esim. mennä aamulla ennen töihin lähtöä suihkuun. Jostain luinkin että että se on tapa pitää aivojen aktivaatiotasoa yllä. Vähän samaan tapaan kuin pienellä lapsella pitää olla koko ajan liikkeessä. Lääkkeen aloituksen jälkeen tuo on jäänyt pois.
Tuliko sulle noi wcs-ajatukset siis tietoisesti miettimällä vai pulpahteliko ne hallitsemattomasti mieleen?
Kyllähän se niin on, että jos päätän pitää lepopäivän/hetken niin ei se toteudu. Taatusti sinä hiljaisena hetkenä aivot tuuttaa erityisen paljon koko ajan impulsseja (tee, siivoo, tarkista, wcs jne) ja lepäämisestä ole tietoakaan, kun vaan "sammuttaa tulipaloja" päässä. Oon pitäny sitä vaan ocd:nä, mutta voisiko se impulssien määrä/hetki jolloin ne tulee ollakin adhd:tä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normi adhdeeta se on,ainakin minulla.
Jos tulee lääkitys,niin kuinka usein sitä otetaan? Jokapäivä jos haluaa?
Koska jos se auttaa,niin miksi ei käyttäisi aina?Vai tuleeko haittavaikutuksia , ei ainakaan googlella läydy mitään suoraa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa vaikka jokapäivä jos haluaa, jos se auttaa eikä tule sivuvaikutuksia.
Ei minun lääkäri osannut antaa suoraa vastausta,muutakuin että pidä ainakin joskus taukoa.
Miten saatte nukuttua jos on lääkitys (concerta tms).
En meinaa nukahtaa millään ja tulee heräiltyä , mietin että pitäsköhän luovuttaa ja kysyä joku pilleri siihenkin vaivaan.
Jos adhd lääkkeen otettua pystyy ottaan päiväunet, ei voi olla kovin väärässä diagnoosi ?
Ensi viikolla vihdoin psykiatrin tapaaminen MTT:ssä, tai hoitajan , en tiiä ,mutta joku aika nyt 5kk odotuksen jälkeen sentään.
Onko kukaan käynyt missään kuntoutuksessa tai terapiassa Adhd:n tai siihen liittyvien juttujen takia ?
Miten itse osaisi päätellä onko vain ahdistusta ollut pitkään ,vai adhd.
Koulut olen saanut käytyä taistellen ja töissäkin olen,mutta jok aikinen päivä yhtä piinaa.
En muista juttuja aina kun ajattelen muuta yms.
Vai pitäskö vain mennä suoraan lääkärin juttusille.
https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/synaptinen/2/
Kaikki diagnoosit ovat jonku keksimiä, mutta voi olla myös oireyhtymiä. Usein se nimikin tulee just siitä tyypistä, jok yhdisti oireet johonkin asiaan, mut nyt se SYY halutaan peittää.