Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

MInua tuo mietityttää kans. Kun kaikilla ei yksinkertaisesti ole ketään keneltä kysyä lapsuuden jutuista, eikä se välttämättä näy sen aikaisissa terveystiedoissa tai todistuksissa.

Jos olet käynyt koulut jossai 80-luvulla niin ei sillon kukaan edes tienny mitään asiasta, ja sillonki se ois vaan hankala oppilas.

Eli miten se sitte voidaan todeta  että on todettu alkaneen jo lapsuudessa?

Jos vanhemmat tai sisarukset eivät pysty todistamaan että olit lapsena hajamielinen, aina myöhässä, sottapytty tms. eikä todistuksissa huolellisuusnumero ole huono (tai todistuksia ei ole), niin myös omat kokemukset/kertomukset voi toimia todisteena.

Koska tarkkavuushäiriöiset helposti unohtavat varsinkin jännittäessään mitä piti sanoa, kannattaa ottaa mukaan muistilappu, johon on kirjannut muistoja ja kokemuksia lapsuudesta.

Eli esimerkiksi jos muistaa miten äiti aina valitti siitä että huone oli kaaoksessa, opettaja valitti ettei kuunnellut tai itse havahtui siihen ettei kuunnellut tai joutui aina pois luokasta kun oli levoton, jos teki läksyt aina viime tingassa tai ei ollenkaan, jos lintsasi koska ei jaksanut olla tunnilla. Tai miten ei ollut kavereita kun keskeytteli ja puhui päälle tai oli hyperaktiivinen tai muuten ärsyttävä. 

Myös valokuvat sotkuisesta huoneesta voivat toimia todisteena.

Jos numerot ovat olleet suhteellisen hyvät, voi selittää miksi ne oli niinkin hyvät tai pointata että niiden olisi pitänyt olla paremmat (eli esim. sai kokeista kymppejä koska pystyi viime tingassa opiskelemaan aineistot superhyvin, mutta lopullinen numero oli alempi koska lintsasi niin paljon, ei tehnyt läksyjä tai oli tunneilla omissa maailmoissaan tai ylikierroksilla ja lensi ulos luokasta). 

Lisäksi on hyvä huomata, että tytöillä ongelmat voivat alkaa vasta teiniässä, kun hormonitoiminta lähtee tosissaan käyntiin.

Uskooko ne lekurit sitte omat kertomukset lapsuudesta ?

Vierailija kirjoitti:

Uskooko ne lekurit sitte omat kertomukset lapsuudesta ?

No se on vähän pakko. Diagnoosi kuitenkin muodostetaan kokonaisuudesta

ei välttämättä sitte kirjaa että on todettu lapsuudesta lähtien,jos ei todisteita,tai muiden kertomuksia

Potilas on tärkein tiedonlähde,myös lapsuuden osalta ,käypähoito

miten ahdh-lääkitys ja urheilu sopii yhteen?

Ei minulla vaikuta treenaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Uskooko ne lekurit sitte omat kertomukset lapsuudesta ?

Minulle sanottiin ihan suoraan, että lähtökohta on että potilaan sanaan luotetaan. Kyllä ammattilaiset väärinkäyttäjät bongaa aika helpolla, ja tuskin kukaan huvikseen kävisi noin rakasta prosessia läpi. 

MInulla allullaan  vasta tutkimukset,mutta on jo monta kertaa kysytty että voiko kysyä joltain,ja eikö ois mahdollista kysyä ,ja eikö vois vaikka lähettää laput jonkun täytettäviksi....

niin hoitsu kun lekurinkin sanoneet nuita juttuja.

En ole missään väleissä vanhempiin,sen kerroin samantien,vaan eivät tunnu tajuavan.

Oishan se vähä kummallista jos evätään korvaus jos ei ole todisteita/todistajaa lapsuuden osalta.Sittehän huonossa tapauksessa jäis hoitamatta tuo adhd.

Mutta en ole lekuri,en tiiä miten ne toimii.

onko kaikilta teiltä jotka saaneet diagnoosin,vaadittu siis nuita todisteita tai todistajia ? 

Vanhemmat täytti muutaman lapun, en muista mitä niissä oli.

Vierailija kirjoitti:

onko kaikilta teiltä jotka saaneet diagnoosin,vaadittu siis nuita todisteita tai todistajia ? 

En ole koskaan kuullut että missään tarvittaisiin "todistajia". Ei tässä missään tuomiolla olla. Vanhempien tai sukulaisten kommentteja kylläkin yleensä halutaan diagnoosin tueksi lapsuuden oireiden kartoittamiseksi, harvalla on niin selkeitä muistikuvia omasta lapsuudesta.

ADHD ja seksi? Millaisia kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko kaikilta teiltä jotka saaneet diagnoosin,vaadittu siis nuita todisteita tai todistajia ? 

En ole koskaan kuullut että missään tarvittaisiin "todistajia". Ei tässä missään tuomiolla olla. Vanhempien tai sukulaisten kommentteja kylläkin yleensä halutaan diagnoosin tueksi lapsuuden oireiden kartoittamiseksi, harvalla on niin selkeitä muistikuvia omasta lapsuudesta.

Varmaan haetaan sitä että saa sen lääkekorvauksen,ja uskaltaakko lekuri sitä kirjottaa ellei  ole diagnoosia tukevia juttuja muualtakin kuin pelkästään potilaalta.

Vierailija kirjoitti:

ADHD ja seksi? Millaisia kokemuksia?

Tosi sottasta. Kumit unohtuu välillä taskuun ja välillä sisään. Ei huomaa kenen kanssa on sängyssä, saattaa olla naapurin Ykä tai sit joku teini. Orgasmit on tosi intensiivisiä koska oon myös erityisherkkä ja autistisena pystyn keskittyy tosi hyvin siihen orgasmiin.

urheilla voi  ,ja seksiäkin harrastaa vaikka ois ahdh. ei se nyt ole mikään sairaus

Jotenkin pelottaa ottaa ensimmäistä askelta ja varata aika omalääkärille terveyskeskukseen. Pelottaa että heti puhelimessa hoitaja jo torppaa koko asian.

Olen aikoinaan käynyt kelan korvaamassa terapiassa 3 vuotta, ja sen jälkeen 2 kertaa määrätty ssri lääke. Toista söin puoli vuotta (minusta tuli lopulta vihainen ja etäinen muita ihmisiä kohtaan enkä nauranut enää), toista en edes aloittanut. Koska en koe itseäni erityisen masentuneeksi, vaan tuntuu että muualla on vika.

Olen 33 vuotias enkä koskaan ole ollut vakituisessa työpaikassa, pisin työpaikkani on tämän hetkinen, kohta 2 vuotta. Mutta sekin vuokrafirman kautta josta voin ottaa vapaapäiviä tarpeen tullen. Ahdistaa sitoutuminen työpaikkaan. Enkä ole tasainen työntekijä. Unohtelen jatkuvasti jotain ja upppoudun ajatuksiini jonka jälkeen virheitä satelee. Olen ripeä mutta sählään, vaikka kuinka yritän keskittyä ei mene päivää ilman jotain ylimääräistä sähläystä ja se on todella noloa. Huumorilla koittanut selvitä vaikka usein itkettää enkä psyty edes aina pidättää sitä mikä on hirveää sekin. Olen niin turhautunut itseeni.

Ammattikoulun kävin vasta parikymppisenä, koulu, opettajat ja luokkakaverit oli todella mukavia ja kannustavia, siis kaikkia kohtaan. Joskus lähdin luokasta kesken tunnin kun en vaan pystynyt keskittymään enkä siten tajunnut mitään, esim matikan tunnilla. Mutta kaikista matikan kokeista tuli silti täydet pisteet, koska luokkalaiset opetti aina ennen koetta ne asiat. Ihan eri asia keskittyä kun joku opettaa hiljaisuudessa ja itsellä ei ole paineita, silloin olen nopea oppija. Ja ammattikouluhan on helppo.

Sen jälkeen olen päättänyt vaikka kuinka monta kertaa eri korkeakoulun mihin haen, mutta vain kahteen ehtinyt hakemaan ennen kuin taas mieli muuttunut, toiseen en mennyt edes pääsykokeeseen ja toinen jäi 3 pisteestä kiinni että oisin päässyt jatkoon kokeissa, eihän niistä pääsykokeisiin lukemisista mitään tullut.

Mutta mielenkiintosen aiheen pariin voin uppoutua vaikka ihan koko päiväksi, tietysti syöden välillä. Ja hyvät kirjat ja sarjat ahmin niin nopeasti kuin vain aikaa on.

Asioiden hoitamiset jää usein viime tinkaan ja unohtelen tapaamisia ja sovin niitä päällekkäin. Se vaikeuttaa elämistä ja aiheuttaa kamalaa stressiä.

Senkin takia kaikki ylimääräinen on nykyään käynyt todella haastavaksi, pelkään jopa asioiden hoitoa kun niissä menee niin kauan, olen todella hidas lähtemään kun pyörin ja sählään ja hukkaan tavaroita kotona, ja joutuu uusia tapaamisia snm koska unohdan niitä tai joudun itse perumaan kun on toinen päällekkäin. Minusta on tullut passiivinen, teen lähinnä asioita mitä ei tarvi sopia etukäteen. Käyn yksin salilla ja lenkillä. Siinä lähes kaikki vapaa aikani toiminta. Jos pitäisi soittaa esim. johonkin virastoon saattaa siinä mennä toista viikkoa ennen kuin muistan soittaa soittoaikana sinne.

Ainiin töissä on ihan mahdotonta muistaa ikinä mitään muita asioita, esim jos pitäisi lapselle soittaa jostain. Muistan aina 3h myöhässä tällaiset. Uniongelmiakin on ollut ihan lapsuudesta saakka, samoin nuo kouluvaikeudet, vaikka hyvät numerot ollutkin todistuksissa (paitsi yläasteella).

Olen vain niin turhautunut itseeni, tätäkö tämä tulee olemaan lopun elämää, että pinnistelen ja ponnistelen lähes jokaisessa asiassa hajamielisyyteni takia. Tunnen itseni niin luuseriksi ja aikaansaamattomaksi hätähousuksi.

soita vaan terveyskeskukseen ja kerro asia, helpottaa jos kirjotat paperille niin  et unohda.

Ja voi mennä helposti kuukais pari ennenku ees pääset sinne,koska nuo jutut kauimpana kiireellisestä.

toki yksityiselle pääset varmaan jo tänään jos haluaa

Soitin aamulla terveyskeskukseen ja sanoivat että soita syksyllä uudestaan, kun nyt ei ole resursseja tällaiseen siellä ja ymmärrän sen kyllä. Tai työterveyteen sitten kun työt jatkuu varsinaisessa työpaikassa vaikka vuokratyössä olenkin niin onneksi kuuluu suht kattava työterveys siihen, mutta sekin ehkä syksyyn menee. Liiton päätöstä tässä ootellessa ei oikein ole varaa yksityiseen juuri nyt. Ei auta kuin koittaa olla kärsivällinen ja pitää toivoa yllä.