Sivut

Kommentit (1176)

Vierailija

Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta jos jollakin on ADD niin  miten se ilmenee ja tavallaan miten se vaikuttaa elämään? Mietin vaan, että onkohan minulla se.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta jos jollakin on ADD niin  miten se ilmenee ja tavallaan miten se vaikuttaa elämään? Mietin vaan, että onkohan minulla se.

>Se vaikuttaa ihan kaikkeen,koko elämän ajan. Toisilla enemmän toisilla vähemmän.

Mutta menis koko ilta jos naputtelis kattavan vastauksen.  kannattaa ihan googlella alottaa  ,löytyy paljon tietoa. Tai lue tämä ketju läpi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta jos jollakin on ADD niin  miten se ilmenee ja tavallaan miten se vaikuttaa elämään? Mietin vaan, että onkohan minulla se.

MInulta se tuhos opiskelut,seurustelusuhteet,työsuhteet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan laskenu huvikseen että montako käyntiä vaati että tuli tuomio ?

Mulla meni 7. Ja sain diagnoosin julkiselta. Kaverilla vuosi sitten meni yli 20, joten vaihtelee tosi paljon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
MIten elämä sitte rakentuu uusiksi kun saa sen diagnoosin ja lääkkeet?

tai kuka siinä auttaa jos auttaa


Itse en saa mitään terapiaa tai tukea lääkkeiden lisäksi, koska olen työkykyinen. Työtön kaveri saa, ilmeisesti päihdeongelmaiset myös. Itse pitää pärjätä, opetella uusia toimintamalleja ym. Lääkkeiden kanssa se on sentään mahdollista, mutta olisi tukikin kelvannut.

Vierailija

Eli jos töissä niin ei saa apua  muutaku lääkkeet?

Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua  muutaku lääkkeet?

Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla


Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.

Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua  muutaku lääkkeet?

Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla


Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.

Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.

mitä läheiset sanoneet kun sait diagnoosin ?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua  muutaku lääkkeet?

Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla


Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.

Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.

mitä läheiset sanoneet kun sait diagnoosin ?


Ystävät joille olin puhunut tutkimuksista onnittelivat kun sain vihdoin apua. Sukulaisille en ole kertonut, ei koske heitä. Vanhemmat toki tietoisia tutkimuksista koska heiltä tarvittiin kommentit, mutta eivät ole kysyneet asiasta, oletan etteivät halua kuulla.

Vierailija

Minäkään en ole kertonut kenellekkään omista tutkimuksista, ja ilmoitin että  en aio kysyä läheisiltä kommentteja. Minulla välit poikki vanhempiin yms.

Koko nuoruus yhtä tappelua vanhempien kans sun muuta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua  muutaku lääkkeet?

Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla


Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.

Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.

Miksi päädyit tutkimuksiin? Saitko dg:n jo opiskeluaikana vai myöhemmin?

Vierailija

Minö olen melkein 50v , ja ajattelin jos alottas nuo testit jotenkin.

Kaikki oireilu täsmää, koulut, seurustelut,harrastukset,matkustelut,  mikään ei ole ollut pysyvää, ja yleensä kaikki jää kesken edelleen.

Ainoa mutta asiassa että ottaako ne edes tän ikästä testeihin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla