Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan laskenu huvikseen että montako käyntiä vaati että tuli tuomio ?
Mulla meni 7. Ja sain diagnoosin julkiselta. Kaverilla vuosi sitten meni yli 20, joten vaihtelee tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIten elämä sitte rakentuu uusiksi kun saa sen diagnoosin ja lääkkeet?
tai kuka siinä auttaa jos auttaa
Vierailija kirjoitti:
MIten elämä sitte rakentuu uusiksi kun saa sen diagnoosin ja lääkkeet?
tai kuka siinä auttaa jos auttaa
Itse en saa mitään terapiaa tai tukea lääkkeiden lisäksi, koska olen työkykyinen. Työtön kaveri saa, ilmeisesti päihdeongelmaiset myös. Itse pitää pärjätä, opetella uusia toimintamalleja ym. Lääkkeiden kanssa se on sentään mahdollista, mutta olisi tukikin kelvannut.
Eli jos töissä niin ei saa apua muutaku lääkkeet?
Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua muutaku lääkkeet?
Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla
Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.
Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua muutaku lääkkeet?
Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla
Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.
Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.
mitä läheiset sanoneet kun sait diagnoosin ?
Olen concerta 18mg syönt nyt viikon ajan, ei tasan tarkkalleen mitään vaikutusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua muutaku lääkkeet?
Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla
Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.
Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.
mitä läheiset sanoneet kun sait diagnoosin ?
Ystävät joille olin puhunut tutkimuksista onnittelivat kun sain vihdoin apua. Sukulaisille en ole kertonut, ei koske heitä. Vanhemmat toki tietoisia tutkimuksista koska heiltä tarvittiin kommentit, mutta eivät ole kysyneet asiasta, oletan etteivät halua kuulla.
Minäkään en ole kertonut kenellekkään omista tutkimuksista, ja ilmoitin että en aio kysyä läheisiltä kommentteja. Minulla välit poikki vanhempiin yms.
Koko nuoruus yhtä tappelua vanhempien kans sun muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua muutaku lääkkeet?
Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla
Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.
Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.
Miksi päädyit tutkimuksiin? Saitko dg:n jo opiskeluaikana vai myöhemmin?
noin 1000€ yksityisellä. Kolmannella käynnillä lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minö olen melkein 50v , ja ajattelin jos alottas nuo testit jotenkin.
Kaikki oireilu täsmää, koulut, seurustelut,harrastukset,matkustelut, mikään ei ole ollut pysyvää, ja yleensä kaikki jää kesken edelleen.
Ainoa mutta asiassa että ottaako ne edes tän ikästä testeihin.
Iästä riippumatta kannattaa käydä kokeileen.
Jos omasta mielestä aihetta, kyllä ne äkkiä tietää kannattaako tutkia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen concerta 18mg syönt nyt viikon ajan, ei tasan tarkkalleen mitään vaikutusta
Kuulostaa aika oudolta mutta onhan siinä varaa nostaa annosta reilusti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos töissä niin ei saa apua muutaku lääkkeet?
Miten olet sitte muuttanu elämää itsekseen? oliko opiskelut kesken tai mitään sellaista taustalla
Tämä on oma kokemukseni, on varmaan tapauskohtaista. Ja eri paikkakunnilla on erilaiset käytännöt, monessa muussa kaupungissa on ilmeisesti mahdollista saada jonkinlaista tukea alkuun. Itselläni opinnot suoritettu (tosin viivästyneesti) ja työelämääkin takana jo kymmenisen vuotta.
Ostin lääkärin suosituksesta kirjan "ADHD-aikusen opas 2.0". Lääkkeet helpottaa jo sillä että rauhoittaa mieltä, ajatukset pysyy kasassa, maailman ei kaadu pienistä vastoinkäymisistä (esim aikataulumuutoksista). Näin jää aikaa ja energiaa pyörittää sitä tavallista elämää paremmin. Olen myös rauhoittunut niin ettei koko ajan kaipaa jotain muutosta, en ole enää muuttamassa ulkomaille joka toinen päivä enkä haalimassa liikaa projekteja jotka jää kuitenkin kesken.
Miksi päädyit tutkimuksiin? Saitko dg:n jo opiskeluaikana vai myöhemmin?
Sain diagnoosin vähän aikaa sitten, eli n. 10v valmistumisen jälkeen.
Montako tuntia tai montako kertaa jouduitte asioimaan neuropsykologin kanssa?
ja mitä siellä yleensäkin oikein tehdään ,millaisia testejä ?
Vierailija kirjoitti:
Montako tuntia tai montako kertaa jouduitte asioimaan neuropsykologin kanssa?
ja mitä siellä yleensäkin oikein tehdään ,millaisia testejä ?
En joutunut kertaakaan. Vain psyk. sairaanhoitajan ja lääkärin kanssa.n
oulussa julkisella ilmeisesti kaikki menee lopuksi nepsy-testeihin dg:n varmistukseen.
Vierailija kirjoitti:
oulussa julkisella ilmeisesti kaikki menee lopuksi nepsy-testeihin dg:n varmistukseen.
Ennen meni, ei mene enää.
ADHD= akalle dokaamisesta hirvee darra.