Aikuisiän ADHD

Kyllä ne karsii muotidiagnoosin hakijat aina, voi moni pettyä kun tuleekin pelkkä lievä masennus/ahdistuneisuus dg.

Samat oireet.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on kyllä aikamme todellinen muotidiagnoosi. Melko iso osa noista ongelmista on oikeasti elämän myötä kehittyneitä, eikä kyseessä ole synnynnäinen aivotoiminnan häiriötila.

Yks sun toinen sairaus on ollut jonkin ajan "muotidiagnoosi", mutta ei se mitenkään vähennä siitä kärsivien ongelmia tai poista diagnoosin myötä saadun avun vaikutusta.

Voisin oikeastaan väittää, että kaikki sairaudet, joita ei pystytä yksiselitteisesti yhdellä verikokeella tai kuvantamisella toteamaan, tulkitaan luulosairaudeksi tai masennukseksi. Tiedon lisääntyessä aletaan puhua muotisairaudesta, koska kaikki hoitamattomat tapaukset (ja ehkä muutama oikeasti luulosairas) marssivat lääkäriin kertarysäyksellä. Siitä se tahti vähitellen tasaantuu ja tulevaisuuden tapaukset löytyvät toivottavasti nopeammin, jolloin sairaus ei ehdi suuresti vaikuttaa henkilön elämään.

On hienoa, että tietämys ADHD:sta lisääntyy ja sen tunnistaminen sekä hoito helpottuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on kyllä aikamme todellinen muotidiagnoosi. Melko iso osa noista ongelmista on oikeasti elämän myötä kehittyneitä, eikä kyseessä ole synnynnäinen aivotoiminnan häiriötila.

Yks sun toinen sairaus on ollut jonkin ajan "muotidiagnoosi", mutta ei se mitenkään vähennä siitä kärsivien ongelmia tai poista diagnoosin myötä saadun avun vaikutusta.

Voisin oikeastaan väittää, että kaikki sairaudet, joita ei pystytä yksiselitteisesti yhdellä verikokeella tai kuvantamisella toteamaan, tulkitaan luulosairaudeksi tai masennukseksi. Tiedon lisääntyessä aletaan puhua muotisairaudesta, koska kaikki hoitamattomat tapaukset (ja ehkä muutama oikeasti luulosairas) marssivat lääkäriin kertarysäyksellä. Siitä se tahti vähitellen tasaantuu ja tulevaisuuden tapaukset löytyvät toivottavasti nopeammin, jolloin sairaus ei ehdi suuresti vaikuttaa henkilön elämään.

On hienoa, että tietämys ADHD:sta lisääntyy ja sen tunnistaminen sekä hoito helpottuu. 

ADHD:takin on kahdentyyppistä. Toinen on oikeasti sitä synnynnäistä. Toinen on kurjan elämän, mielenterveysongelmien ja traumojen aikaansaamaa. Millään testillä ei pystytä nykyisin osoittamaan täysin varmasti, että kyse on ns. oikeasta ADHD-oireyhtymästä. Diagnoosit perustuvat aina todennäköisyyksiin, ja ADHD-tapausten kasvu kertoo ylidiagnostiikasta, koska nykyisessä yhteiskunnassa ihmisillä esiintyy paljon sentyyppisiä oireita ilman, että kyse on ADHD:sta. Sitten napsitaan Concertaa keskittymiseen. bentsoja sen aiheuttamaan ahdistukseen, vähän unilääkettä, masennuslääkettä jne. Useimpien kohdalla tuo ADHD-diagnoosi kertoo lähinnä yleisestä moniongelmaisuudesta. Se ei tarkoita, etteikö ADHD:ta olisi olemassa, mutta jos koulussa joka kymmenes lapsi napsii joissain paikoissa ADHD-lääkkeistä, on ongelma jossain muualla.

Minä tiedän vain sen että diagnoosia ei saa ihan helpolla. Julkisella puolen siis, ja kyllä käydään aika hyvin kaikki läpi .

Pitäs jokainen pistää neuropsykologin testeihin suoraan, ne kuulemma antaa aika selvän tuloksen aina.

Kyselyt on aina vaan kyselyitä.

Nojoo, minä olen vain adhd:n omaava insinööri .

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän vain sen että diagnoosia ei saa ihan helpolla. Julkisella puolen siis, ja kyllä käydään aika hyvin kaikki läpi .

Pitäs jokainen pistää neuropsykologin testeihin suoraan, ne kuulemma antaa aika selvän tuloksen aina.

Kyselyt on aina vaan kyselyitä.

Nojoo, minä olen vain adhd:n omaava insinööri .

Neuropsykologinen testi ei ole diagnoosia varten, tämä on yleinen harhaluulo. Se ei pysty erottamaan sitä, mistä ongelmat johtuvat: eli ovatko ne synnynnäisiä vain ehkä stressin ja mt-ongelmien aiheutamia.

Vierailija kirjoitti:

ADHD:takin on kahdentyyppistä. Toinen on oikeasti sitä synnynnäistä. Toinen on kurjan elämän, mielenterveysongelmien ja traumojen aikaansaamaa. Millään testillä ei pystytä nykyisin osoittamaan täysin varmasti, että kyse on ns. oikeasta ADHD-oireyhtymästä. Diagnoosit perustuvat aina todennäköisyyksiin, ja ADHD-tapausten kasvu kertoo ylidiagnostiikasta, koska nykyisessä yhteiskunnassa ihmisillä esiintyy paljon sentyyppisiä oireita ilman, että kyse on ADHD:sta. Sitten napsitaan Concertaa keskittymiseen. bentsoja sen aiheuttamaan ahdistukseen, vähän unilääkettä, masennuslääkettä jne. Useimpien kohdalla tuo ADHD-diagnoosi kertoo lähinnä yleisestä moniongelmaisuudesta. Se ei tarkoita, etteikö ADHD:ta olisi olemassa, mutta jos koulussa joka kymmenes lapsi napsii joissain paikoissa ADHD-lääkkeistä, on ongelma jossain muualla.

ADHD:ta on muutamaa tyyppiä, mutta ei ne liity siihen synnynnäisyyteen mitenkään. Oireiden olemassaolo lapsuusiässä on diagnoosin asettamisen ehto.

"Millään testillä ei pystytä nykyisin osoittamaan täysin varmasti, että kyse on ns. oikeasta ADHD-oireyhtymästä."

Tämä johtuu ihan siitä, että tutkimus on aika lapsenkengissä verrattuna moneen muuhun. Viime aikoina on tutkittu ja saatu ihan lupaaviakin tuloksia erilaisten aivokuvantamistapojen hyödyntämisestä diagnosoinnissa. Tiedetään, että neuropsykiatrisesti poikkeavan aivot ovat erilaiset, mutta ei olla vielä selvillä siitä kokonaiskuvasta, millä tavalla ne ovat erilaiset. Aiheesta on kuitenkin kirjoitettu jo vaikka kuinka monta paperia, siis tarpeeksi kertomaan, että niitä eroja on.

Miksi sitten niin moni lääkäri on edelleen epävarma siitä, onko kyseessä psyykkinen vai neurologinen sairaus? Koska ihmisen psyyken ominaisuudet ovat kaikki jollain skaalalla. On teoriassa mahdollista, että henkilöltä löytyy persoonallisuuden piirteiden kokonaisuus, joka mätsää täysin ADHD-kriteeristöön, mutta kyseessä on sattumalta vain todella tyyppiin sopiva persoona, joka ei hidasta henkilön elämää mitenkään oleellisesti. On ihan yhtä mahdollista samassa teoriassa, että aivot kuvattaessa näyttävät ainakin osittain tyyppiin sopivilta, mutta mitään oireita ei ole. Aivoissakin on eroja.

Lääkärin työ kytkeytyy vahvasti tieteelliseen tutkimukseen, ja todistetun tiedon hyödyntäminen on siitä työstä erittäin keskeinen osa. Ei siis ole mikään ihme, että epäröintiä on. Jos ei jostain asiasta ole varmuutta, tai itsellä tarpeeksi tietoa taustalla arvioidakseen väitteiden oikeellisuus, olisi epäeettistäkin esittää niitä väittämiä potilaille.

Taas se syy miksi moni hyväksyy neuropsykiatrisen poikkeavuuden statuksen - ovat tarpeeksi nähneet dataa tai tutkineet itse osatakseen vetää johtopäätöksiä tieteellistä lähestymistapaa kunnioittaen. ADHD:n kriteeristö on selkeä, siihen liittyvät somaattiset oireet osataan osoittaa ja niitä löytyy huomattavalta määrältä (esim. täälläkin mainittu viivästynyt unijakso, joka on elimellinen uni-valverytmin häiriö), perinnöllisyydestä saadaan jatkuvasti enemmän tietoa. Kiteytetysti siis katsotaan, että kaikki seikat huomioiden on todennäköisempää, että taustalla olisi jotain fyysisesti osoitettavaa poikkeavuutta kuin se, ettei olisi.

jatkuu

ADHD:ta ei myöskään ylidiagnosoida, vaan alidiagnosoidaan. Viime aikojen "muotidiagnoosin" räjähdysmäinen lisääntyminen johtuu nimenomaan tästä, että aiemmin tiedon puutteessa alidiagnosoitiin niin paljon ja nyt tiedon lisääntyessä on alettu saamaan haaviin myös niitä, jotka olisi tavallaan pitänyt diagnosoida jo ajat sitten. Heitä on tässäkin ketjussa useita. Ei ole mennyt muutamaa vuosikymmentä, kun vielä luultiin, että ADHD on vain lasten sairaus. Lapsena ADHD-diagnoosin saaneilla alettiin murrosiässä diagnosoida ahdistusta ja masennusta, joihin syötettiin juurikin bentsoja avuksi. Tilanteet pahenivat, näitäkin anekdootteja voi lukea lisää tästä ketjusta, netistä ja kirjastosta jos haluaa.  (Pieni ilouutinen tähän väliin, bentsoja ei nykyään suositella oikein mihinkään, varsinkaan ensilinjaan saati pitkäaikaiseksi. Oiva esimerkki sekä hatarasta tietotasostasi että tieteen itsensäkorjaavuudesta, jota sivuttiin aiemmin.)

Sekin kannattaa huomoida, että vaikka monella on saattanut peruskoulu mennä enemmän tai vähemmän alisuoriutumiseksi oireilun vuoksi, on tyypillistä, ettei ongelmaan herätä tai oman tilanteen kuormittavuutta huomata ennen aikuisikää. Lapsuusiän oireilu on ollut liian helppoa pistää persoonan piikkiin tai kuitata jollain tyhjällä lauseella, "pojat on poikia hehheh" - onhan yksi yleisimmistä näkyvistä oireista kyvyttömyys keskittyä tylsään opiskeluun ja kohdistaa se ennemmin johonkin itseä jopa fiksaation lailla kiinnostavaan, kuten (kärjistetty esimerkki) mopot ja videopelit. Täälläkin on paljon puhuttu siitä, että aikuisena elämän vaatimukset, velvollisuudet ja vastuu lisääntyvät. Juuri tämä muutos aiheuttaa sen ilmiön, että yllättävän moni kokee ADHD-oireilun jopa pahenevan aikuisikään tullessa (tästä lisää myös sivuilla ADHD:n Käypä Hoito/Terveyskirjasto). Murrosiässä tai nuorena aikuisena ahdistus- tai masennusdiagnoosin saaneet saattavatkin osa olla ADHD-ihmisiä.

Ja ei ole mennyt vuosikymmentäkään, kun ADHD:n vielä ajateltiin vaivaavan lähinnä miehiä. Vasta ihan viime vuosina on tutkittu ADHD:n ilmentymistä naisilla ja tytöillä, osin sosiopsykologisista syistä johtuvia eroavaisuuksia oireissa, ja erityisesti sitä alidiagnosointia. Näiltä osin naisten ja tyttöjen osa on ollut hyvin samankaltainen kuin autismikirjon häiriöiden diagnosoinnissa. Siihen liittyen mielenkiintoista katsottavaa on myös ADHD:iin perehtyneen Anita Puustjärven luento "Anita Puustjärvi: Autismikirjon häiriö –uutta tutkimustietoa ja kliinikon kokemuksia", löytyy Youtubesta.

"mutta jos koulussa joka kymmenes lapsi napsii joissain paikoissa ADHD-lääkkeistä"

THL:n mukaan esiintyvyys 6-18-vuotiailla on noin 5 prosentin luokkaa, eivätkä kaikki edes tarvitse lääkitystä. En tiedä mistä joka kymmenennen lapsen repäisit, mutta katso vähemmän telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on kyllä aikamme todellinen muotidiagnoosi. Melko iso osa noista ongelmista on oikeasti elämän myötä kehittyneitä, eikä kyseessä ole synnynnäinen aivotoiminnan häiriötila.

Totta! On ollut muodissa jo ainakin 1800-luvulta!

Vtu että mua ottaa päähän nämä kaikkitietävät nentit, joiden mielestä mikään, mikä ei oo itsellä ei oo totta.

Onko ADHD lle tyypillistä että ei pysty keskittymään? Vaikea keskittyä tai saada ajatuksesta kiinni keskittymis vaikeuden takia. Tai että asioide edellä nii paljon että menee puolet ohi

Yhteiskunta muuttunut nopeasti sellaiseksi jossa ei adhd-tyypit pärjää millään,ennen varmasti  helpompaa ainakin töiden osalta.

Oireitahan on paljon,ja kun niitä riittävästi niin kannattaa tutkia aina.   En usko että täysin vääriä diagnooseja tulee usein, tai vaikka tuliskin,niin sitten saa ainakin jotain muuta apua .

En tiedä miten lääkitys auttaa sitä jolla ei ole oikeaa diagnoosia.

Käypähoidosta voi jokainen tarkistaa tarkemmat jutut oireista ja diagnoosin kriteereistä.

Miten adhd vaikuttaa aivojen nopeuteen ? prosessointi siis, onko nopeempia vai hitaampia ? Vai  onko vaikutusta edes, tuohan ainaki helppo testata monellakin tavalla.

Luulen että välillä kumpaakin. Veikkaan että nopeaa kun tilanne päällä ja muuten hitaampaa. Ainakin ADDilla.

Vierailija kirjoitti:

Se ei tarkoita, etteikö ADHD:ta olisi olemassa, mutta jos koulussa joka kymmenes lapsi napsii joissain paikoissa ADHD-lääkkeistä, on ongelma jossain muualla.

Tuotahan siis tapahtuu lähinnä joissain päin Yhdysvaltoja.

Olisi kiva jos ihmiset eivät toisi rapakon takaa näitä ideoita siitä miten pikkulapsille lätkitään helpolla diagnooseja syötetään rutiinilla stimulantteja kun meikäläisissä oloissa ne eivät mitenkään päde.

Suomessa kun varsinkin aikuisten ADHD on reippaasti alidagnosoitu ja kuten tästäkin ketjusta näkee diagnoosin saaminen on jossain hyvin vaikean ja mahdottoman välimaastossa.

Vierailija kirjoitti:

Mihin Te-toimisto nakkaa ton diagnoosin omaavat? jos on työttömänä siis eikä edes kunnon koulutusta. Eikä edes tietoa mitä tehdä .

Kuntoutukseen? mutta ei tosta mitenkään voi kuntoutua kun ei ole sairaus ees.

Te-toimisto ei nakkaa sinua yhtään mihinkään. Samalla viivalla olet muiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

ADHD on kyllä aikamme todellinen muotidiagnoosi. Melko iso osa noista ongelmista on oikeasti elämän myötä kehittyneitä, eikä kyseessä ole synnynnäinen aivotoiminnan häiriötila.

Minulle on oikeastaan se ja sama, mikä on diagnoosi tai vaivan syntymekanismi. Tärkeintä on, että ADHD-lääke auttaa minua toimimaan arjessa paremmin. Ilman sitä jeesiä vaakalaudalla on oikeastaan kaikki, mitä pidän elämässäni tärkeänä.

luin jostain ADHD-kirjasta, että ADHD-ihmisillä nukahtamisaikasyksli on pienempi. Eli Normaalit väsymystunteen alkamisen jälkeen voi valvoa vielä pari tuntia ja silti saa unen päästä kiinni heti sängyssä. ADHD-häiriöisellä aika on 15 minuuttia, eli heti kun koet väsymyksen aallon kehossa, sänkyyn vaan nopeasti. Tässä tosin tulee vastaan sosiaalinen paine, jos muut perheen jäsenet tai ystävät vierailulla vaativat hengailua television ääressä. 

Vierailija kirjoitti:

luin jostain ADHD-kirjasta, että ADHD-ihmisillä nukahtamisaikasyksli on pienempi. Eli Normaalit väsymystunteen alkamisen jälkeen voi valvoa vielä pari tuntia ja silti saa unen päästä kiinni heti sängyssä. ADHD-häiriöisellä aika on 15 minuuttia, eli heti kun koet väsymyksen aallon kehossa, sänkyyn vaan nopeasti. Tässä tosin tulee vastaan sosiaalinen paine, jos muut perheen jäsenet tai ystävät vierailulla vaativat hengailua television ääressä. 

Pystyn nukahtamaan nopeasti oikeastaan vain päivisin.

Mirtatsapiini auttaa joskus, ei  aina.

Joskus sitä on vaan levoton olo että menee valvomiseksi .

Huhujen mukaan Suomessa kytee  "ADHD"-pommi, joka on räjähtämässä käsiin. Mielenterveysongelmaiset ja kuormittuneet ihmiset ovat lähteneet sankoin joukoin hankkimaan ADHD-diagnooseja. ADHD:N hoidossa käytettävien neurostimulanttien käyttö on lisääntynyt rajusti. Niin rajusti, ettei ole mahdollista, että ADHD:ta esiintyisi paikallisesti niin paljon. Lääkealan turvallisuusvirasto Fimea on pistänyt näppinsä peliin ja vaikeuttaa ADHD-lääkkeiden saatavuutta ja rajaa pois sitä lääkäreiden ryhmää, jotka lääkkeitä voivat määrätä. Hoidon painopistettä halutaan myös siirtää lääkkeistä muihin hoitoihin (joita ei ole Suomessa saatavilla).

Kehitys on todella huolestuttava, ja ADHD-ongemaiset täyttävät psykiatrian poliklinikat kautta maan. Ilmiö muistuttaa ilmeisesti Yhdysvaltojen opiaattikriisiä, joka päätyi katastrofiin. Ainakin viranomaiset sitä todennäköisesti pelkäävät.

Jos piristeet rauhottaa ADHD-tyyppiä,niin mitä jos ne ottaa vaikka unilääkettä, tai bentsodiatsepiinia?  Onko sama vaikutus kuin muillakin vai muu?