Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Suhteellista tuo 100e per kk.

Ehkä se ei tunnu missään suurimmalla osalla, mutta jos toimeentulotuelle menee niin se on  erittäin iso summa siitä maksella.

Mutta  minulla concerta onneksi toimii,eikä ole elämä ihan sekaisin , mutta minulla tuo auttaa vain sen verran ettei ihan niin lujaa mene ajatukset ristiinrastiin.  Ja tuo on kuulemma jo ihan hyvä vaste.

Toimeentulotuella olevallehan taitaisi sossu maksaa koko homman?

Pienituloiselle tai tälleen peruspäivärahaiselle sitten paskempi nakki. Parin kuukauden karenssiin hakeutumalla itseasiassa säästäisi mikäli samalla voisi hakea toimeentulotuella loppuvuoden lääkkeet...

Kuinkahan moni ehkä vähän syrjäytyneempi myy osan annoksestaan ihan vain taloudellisista syistä?

Ei taida olla muutamalla pillerillä paljoa viihdekäytön arvoa ,  siinä varmaan joutusivat myymään vuoden annokset kerralla .

Toimeentulotuki kattaa  reseptilääkkeet,mutta joku tietävä vois kertoa miten menee esim elvansen kohdalla jos ei saa  kela-korvausta siihen, eli katsooko ne sitten että se ei ole tarpeellinen lääke ?

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla muutamalla pillerillä paljoa viihdekäytön arvoa ,  siinä varmaan joutusivat myymään vuoden annokset kerralla .

Omaan etiikkaani (tai muutenkaan) ei todellisen vaivan hoitoon minulle luotettujen lääkkeiden myyminen sovi mutta joka tapauksessa apteekista kadulle astuessa purkin arvo suunnilleen tuplaantuu.

Siinä mielessä ymmärrän sen että näitten reseptit ovat tiukemmassa kontrollissa, vaikka väärinkäyttö ja myyminen onkin käsittääkseni todella vähäistä.

Kevennys tähän väliin.

"ADHD-liitto järjestää mielenilmauksen terveydenhuollon leikkauksia vastaan. Poliisi kehottaa varautumaan levottomuuksiin.*

T.itsekin neurokirjolla

Onko tuosta elvansen korvauksesta kellään siis tietoa? jäi nyt vaivaan kun en itse löyttänyt vastausta .

Eli jos ei B-lausuntoa eikä kela-korvausta,niin  korvaako toimeentulotuki kuitenkin?

Vierailija kirjoitti:

Onko tuosta elvansen korvauksesta kellään siis tietoa? jäi nyt vaivaan kun en itse löyttänyt vastausta .

Eli jos ei B-lausuntoa eikä kela-korvausta,niin  korvaako toimeentulotuki kuitenkin?

Pieni googlettelu paljasti ainakin seuraavaa:

"Jos lääkkeenkäyttöön ei ole saanut päätöstä erityiskorvausoikeudesta ja kyseessä on erityiskorvattava lääke, tarvitaan Kelasta rajattu maksusitoumus. Mikäli lääkettä tarvitsee pidemmän aikaa, on toimeentulotuen hakemukseen hyvä mainita kyseisen lääkkeen käytöstä ja tarpeesta saada rajattu maksusitoumus."

https://kysykelasta.kela.fi/viewtopic.php?f=94&t=47904

Eli säätöä voi olla luvassa mutta teoriassa pitäisi onnistua.

Onko jolllain omakohtaista kokemusta korvauksen hakemisessa? Onko taistelua vai ei,ja kait lääkärikin joutuu jotain kirjottaan kelalle.

siis häh, onko adhd lääkkeiltä viety korvaus pois vai koskeeko vain tuota elvansenseä?

Kyllä korvataan  mf ainakin, kyseessä siis ne muut joihin tarttee jotai lappua olla tms.

Eli siis, miten lääkkeet kokeillaan, eka vissii concerta (mf)  ja sen jälkeen?

Aikuiselle siis.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis, miten lääkkeet kokeillaan, eka vissii concerta (mf)  ja sen jälkeen?

Aikuiselle siis.

Concerta tai joku muu metyylifenidaatti ensin. Jos ei sovi niin sitten mahdollisuuksien mukaan Strattera tai Elvanse taitaa olla yleinen käytäntö.

Käsittääkseni Concertan suosimiseen ei ole mitään varsinaista lääketieteellistä syytä. Muualla maailmassahan tuo enempi lastenlääke ja aikuisilla vaikuttaisivat amfetamiinipohjaiset toimivat hieman paremmin.

"Taking into account both efficacy and safety, evidence from this meta-analysis supports methylphenidate in children and adolescents, and amphetamines in adults, as preferred first-choice medications for the short-term treatment of ADHD."

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2215036618302694

Itse epäilen että metyylifenidaatin parempaan vasteeseen lapsilla vaikuttavat myös erot arviointikriteereissä. Eli kouluarvosanat ja opettajien ynnä vanhempien arviot käytöksestä lapsilla, aikuisella taas enemmän potilaan oma subjektiivinen arvio lääkkeen tehokkuudesta ja sopivuudesta.

Onhan se toki halvempaa, että sikäli helpompi testata ja parempi vaihtoehto toimiessaan.

Osaatteko sanoa, minkälaisia sivuvaikutuksia adhd-lääkityksillä on? Vaikuttaako uneen? Entä seksuaalisuuteen?

T. Huonoja kokemuksia ssri-lääkityksestä molempiin

Ne sivuvaikutukset hyvin yksilöllisiä ,ja jotkut menee ohi ja joskus jotkut tulee vasta myöhemmin.

Mutta unettomuus on yksi, mutta monilla on se jo ennestään.

Minulla oli pääkipuä ja niskat jumissa ekalla viikolla, pientä pahoinvointia,kuin veneesä ois ollu, ja nuo meni ohi aina muutamassa päiväsäs,ja tuli joka kerta kun annosta nostettiin.

Concertaa minulla.

Täytyy kyllä sanoa vierestä seuranneena, että miten surullista on, miten ADHD-ihmisiä alidiagnosoidaan ja kohdellaan ylipäätään (no, koko elämässä). Tapausesimerkki eräs tuntemani ihminen. Hän kävi psykiatrilla joskus avautumassa asioista ja tämä oli käytännössä haukkunut tyypin laiskaksi ja saamattomaksi lapseksi, joka ei just osaa "Ottaa itseään niskasta kiinni". Tämä ihminen on kompensoinut monella muulla kyvyllä elämässään ADHD:ta, mutta on se aiheuttanut suurta kärsimystä, stressiä ja itsetunnon alenemista mielestäni tälle.

En voi muuta kuin empatisoida asiaa. Tuntuu pahalta, että lääkityskin on niin kiven alla.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on kyllä aikamme todellinen muotidiagnoosi. Melko iso osa noista ongelmista on oikeasti elämän myötä kehittyneitä, eikä kyseessä ole synnynnäinen aivotoiminnan häiriötila.

Itselläni on nyt tutkimukset käyty läpi ja odottelen viimeistä tapaamista, jossa saan diagnoosin (tai en saa) ja mietitään jatkotoimia. Tyttäreni sai diagnoosin ja lääkityksen. Mutta omalla kohdallani hieman pelkään, kun en oikein muista lapsuusajoilta samanlaista hajamielisyyttä, mitä itselläni on nyt. 

Ja olen todella alkanut miettiä, mitä tämä voi olla, jos ei ole ADHD. Omat ongelmani painottuvat tarkkaamattomuuteen ja muistin pätkimiseen. Ajatukset karkaavat päästä todella nopeasti ja keskittyminen on vaikeaa. Liikenteessä koen olevani jopa hieman vaarallinen, vaikka periaatteessa pyrin olemaan tarkka ja huolellinen. Mutta kun keskittyminen karkaa, niin jää huomaamatta joku auto tai jalankulkija. Tai unohdan minne olen menossa ja ajelen ajatuksissani kohti työpaikkaa, vaikka olisin menossa ihan muualle. Saatan jäädä liikennevaloissa odottamaan vihreää, vaikka valot eivät ole päällä. Olen jopa liittymässä ajanut ramppia väärään suuntaan - onneksi hiljaisena aamuna ja kukaan ei tullut vastaan. 

Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi kehän iltapäiväruuhkassa tai moottoritiellä kovissa nopeuksissa huomaan keskittymisen jotenkin syventyvän. En tiedä onko se jotain adrenaliinin vaikutusta vai mikä sen tekee, mutta tulee jotenkin sellainen syväkeskittyminen ja aistit tuntuvat kuin terävöityvän. Mutta normaaleissa ajotilanteissa vaivun aivan ajatuksiini, saatan unohtaa kiihdyttää kun olen moottoritien kiihdytyskaistalla tai ajaa tutusta liittymästä edessä olevan auton perässä ja päätyä moottoritielle tai kehälle väärään suuntaan. Tämä on ihan äärettömän raivostuttavaa silloin kun sitä sattuu!

Vierailija kirjoitti:

Huh, kuulostaa niin tutulta. Luupeissa pyörivä yliajattelu, joka ei ole oikeastaan lainkaan ratkaisukeskeistä, vaan jatkuvaa puntarointia ja asioiden tiirailua kaikista kuviteltavissa olevista näkökulmista.  

Tämä! Asioiden loputon kelaaminen. Minulla se kyllä tähtää ihan ratkaisuun tai ainakin lopputulokseen ja usein siihen pääsenkin. Mietin siis jotain asiaa päässäni ja puntaroin sitä monelta eri kantilta, ja sitten tulen johonkin lopputulokseen. Yes? No ei. Jossain kohtaa myöhemmin sama idea tulee päähäni ja sitten käynnistyy uudestaan tämä pitkä ajatusprosessi, jossa kelailen eri vaihtoehtoja. Saatan muistaa miettineeni asiaa aiemmin, tai voi olla etten edes muista miettineeni. Jos muistan miettineeni, niin en muista mihin lopputulokseen tulin. Ja sitten veivaan sitä kuviota päässäni niin pitkään, että tulen siihen lopputulokseen johon olin tullut aiemminkin. Ja siinä samalla muistan mitkä asiat johtivat tähän lopputulokseen. Ajattelussani ei siis ole epäloogisuutta, koska lopputulos on aina sama. Mutta piru kun en muista että olen kelaillut tätä asiaa - tai en ainakaan muista lopputulosta ja se homma alkaa aina alusta uudestaan ja uudestaan o_O

Yliajattelu tuttua puuhaa,ja kaiken varmistelu (mutta johtuu varmaan huonosta työmuistista)

Pahinta on että niitä ratkaisuja toki keksii vaikka millä mitalla  ,mutta toteutus sitte nollan tasolla.

No ehkä kaikki ratkaisut ei hyviä ees,mutta ajatuksen tasolle aina jää kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Minulla concerta ei vaikuta mitenkään ,omasta mielestä.Tuota kokeiltu 18-96mg annokset, jokaista viikko pari.

Testit  ja kaikki puoltavat selkeää diagnoosia kuulemma.

Mutta  koska ei ole mustaa valkosella(lapsuudesta siis) ,niin ei voi kirjottaa b lausuntoa muita lääkkeitä varten.

Eikö niitä lääkkeitä voi ostaa ilman B-lausuntoakin? Eikö tuo tarkoita vain sitä, että jää Kela-korvaus saamatta? Aiemmin ketjusta muistelen että tässä puhutaan jostain 100-200€/kk hinnoista, eiväthän nämä sentään mitään tuhansien eurojen syöpälääkkeitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on kyllä aikamme todellinen muotidiagnoosi. Melko iso osa noista ongelmista on oikeasti elämän myötä kehittyneitä, eikä kyseessä ole synnynnäinen aivotoiminnan häiriötila.

Itselläni on nyt tutkimukset käyty läpi ja odottelen viimeistä tapaamista, jossa saan diagnoosin (tai en saa) ja mietitään jatkotoimia. Tyttäreni sai diagnoosin ja lääkityksen. Mutta omalla kohdallani hieman pelkään, kun en oikein muista lapsuusajoilta samanlaista hajamielisyyttä, mitä itselläni on nyt. 

Ja olen todella alkanut miettiä, mitä tämä voi olla, jos ei ole ADHD. Omat ongelmani painottuvat tarkkaamattomuuteen ja muistin pätkimiseen. Ajatukset karkaavat päästä todella nopeasti ja keskittyminen on vaikeaa. Liikenteessä koen olevani jopa hieman vaarallinen, vaikka periaatteessa pyrin olemaan tarkka ja huolellinen. Mutta kun keskittyminen karkaa, niin jää huomaamatta joku auto tai jalankulkija. Tai unohdan minne olen menossa ja ajelen ajatuksissani kohti työpaikkaa, vaikka olisin menossa ihan muualle. Saatan jäädä liikennevaloissa odottamaan vihreää, vaikka valot eivät ole päällä. Olen jopa liittymässä ajanut ramppia väärään suuntaan - onneksi hiljaisena aamuna ja kukaan ei tullut vastaan. 

Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi kehän iltapäiväruuhkassa tai moottoritiellä kovissa nopeuksissa huomaan keskittymisen jotenkin syventyvän. En tiedä onko se jotain adrenaliinin vaikutusta vai mikä sen tekee, mutta tulee jotenkin sellainen syväkeskittyminen ja aistit tuntuvat kuin terävöityvän. Mutta normaaleissa ajotilanteissa vaivun aivan ajatuksiini, saatan unohtaa kiihdyttää kun olen moottoritien kiihdytyskaistalla tai ajaa tutusta liittymästä edessä olevan auton perässä ja päätyä moottoritielle tai kehälle väärään suuntaan. Tämä on ihan äärettömän raivostuttavaa silloin kun sitä sattuu!

Ei kannata olla noin ankara itselle.

Jos vähän googlailee niin huomaa että jo onnettomuustilastojen perusteella ADHD-ihmisten kannattaisi välttää ajamista.

Mulle on itselleni käynyt sellainen vahinko että olen jo kymmenettä vuotta ammattikuljettaja, nyt tuoreella ADHD-diagnoosilla varustettuna. Ekana vuotena sattuikin kolareita ja paljon, mutta mulla on sitten kai se hyperfokus tähän ajamiseen, kun opin noista kolareista tyypilliset vaaranpaikat, ja nykyään alkaa ajaminen olla niin tylsää että pitää kuunnella äänikirjoja tai vastaavaa että jaksaisi samalla keskittyä ajamiseen.

Kannattaa siis muistaa että vaikka niitä vahinkoja meille sattuu, niin harjaantuminen niin että vahinkoja sattuu vähemmän on mahdollista.

Erityisen hyödyllistä on miettiä niitä läheltäpiti-tilanteita, ja sitä, mitä todella tapahtui, ja mitä voisi seuraavalla kerralla tehdä paremmin.

Onko kokemuksia vanhemmuudesta ADHD-aikuisena? Puolisollani on luultavasti tulossa diagnoosi lähiaikoina (testit meneillään, vahva epäilys), mikä on hienoa, sillä siten hän saisi lääkityksen ja tukea sekä ymmärrystä elämässään. Itselleni monet kysymykset ovat saaneet vastauksen ja pystyn olemaan paljon enemmän tukena, kun ymmärrän hänen aivojensa toimintaa paremmin. Sitähän monesti olettaa, että muut toimivat samalla tavalla kuin itse, eikä voi ymmärtää, miksi joku stressaantuu niin kovin asioista, mitkä ei itseä stressaa (esim. keskeytykset, ajaminen tms). Olen oppinut paljon tässä viimeaikoina ADHD:sta :)

Olemme pohtimassa perheenlisäystä, ja toivon tietysti, että kaikki menee mahdollisimman hyvin ja kuitenkin niin, ettei ihan kaikki vastuu arjesta ja lapsenhoidosta kaadu minun päälle hänestä johtumattomista syistä. Onko mitään vinkkejä, miten lapsiarki on muilla sujunut, joilla on diagnoosi? Sehän lisää elämään aika huomattavasti enemmän kuormaa ja stressiä. Nykyään arki sujuu, kun kaikkeen on varattu aikaa ja puoliso saa hoitaa osansa tavallaan ja omassa ajassaan. Ja meillä on tietyt rutiinit.