Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennus pitäs poissulkea kun tehdään adhd tutkimuksia? eikö se ole jokatoisella jolla adhd..
+muut,unettomuus yms.
Poissulkeminen on olennainen osa diagnosointia.
Varsinkin, kun erään lähteen mukaan jopa 90 %:lla ADHD-diagnoosin saaneista on lisäksi muita mt-oireita. On tärkeää päästä selvyyteen siitä yksilöllisestä oirevyyhdestä, koska pahimmillaan päädyt popsimaan pilleriä, joka laukaisee vaikka manian.
Minä en vieläkään osaa kovin tarkasti sanoa, kuinka paljon tapauksessani on kyse ADHD:sta, varhaislapsuuden traumoista, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, pakkomielteisyydestä tai masennuksesta. Sen tiedän, että ADHD ja ahdistus ovat ne eniten haittaa aiheuttavat. Ja koska Concerta ei ahdistusta minulla lisää, se on auttanut kohtalaisesti (toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennus pitäs poissulkea kun tehdään adhd tutkimuksia? eikö se ole jokatoisella jolla adhd..
+muut,unettomuus yms.
Lukeeko jossain, että pitää poissulkea? Itse olen törmännyt vain siihen, että oireet eivät selity toisella diagnoosilla (mm. masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, paniikki/ahdistuneisuushäiriö, epävakaa persoonallisuus). Näitä esiintyy myös päällekäin (ADHD:n kanssakin) ja komorbiditeetti on ADHD-diagnosoiduilla suurta. Minulle on jäänyt toistaiseksi mysteeriksi se, miten suurella skaalalla tuossa tarkoitetaan? Siis riittääkö ADHD:n kieltämiseen se, että käydään kaikki mahdolliset oireet läpi ja etsitään kuhunkin sopiva jokin muu diagnoosi, josta lopputuloksena on vino pino F-koodeja, vai otetaanko tuo komorbiditeetti huomioon ja tutkitaan se ADHD kunnolla, jos ei löydy 1-2 muuta diagnoosia, jotka tyhjentävästi selittäisivät kaikki oireet. Kyllähän nimittäin kaikelle varmasti löytyy joku muu selitys, jos oikein perusteellisesti kaivellaan ja yhdistellään diagnooseja.
Itselleni tämä on ajankohtaista siinä mielessä, että mulla on tällä hetkellä juurikin tuo kasa muita diagnooseja. En itsekään tällä hetkellä ole varma mitä siellä viimeisimpänä on "voimassa", keskivaikea masennus, piirteitä epävakaasta ja dissosiaatio jossain muodossa, en muista. Kaksisuuntaistakin on kokeiltu, mutta poissuljettu. Viimeisimpään B-lausuntoon lääkäri kirjoitti sekamuotoinen masennus- ja ahdistustila, kun hänellä ei vielä ollut vanhempia potilaskertomuksia käytettävissä mistä nuo olisivat näkyneet. Kuten kerroinkin jossain tuossa aiemmin, ADHD:ta ei ole koskaan ennen epäilty. Vaikka olen muuttanut tiuhaan ja hoitotiimi on vaihtunut, uusi tiimi on aina lähtenyt jatkamaan vanhan tiimin mietteiden pohjalta.
Nyt kun lääkäriakkeli viimeksi sai nuo vanhat potilastiedot käsiinsä, se sekosi ihan täysin, suositteli tosiaan osastohoitoa kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi, eikä oikein osannut perustella tätä mitenkään. Harmittaa vietävästi että en nauhoittanut tuota keskustelua, joka oli kokonaisuudessaan aivan käsittämätön. Hän ei esimerkiksi suostunut korjaamaan selviä virheitä, joita oli tullut kirjoittaneeksi tuohon edelliseen B-lausuntoon. Siellä siis lukee esimerkiksi, että suhtaudun kielteisesti lääkehoitoon paitsi ADHD-lääkkeisiin, että olen diagnosoinut itseni "nettitesteillä" ja että toivon paljon tutkimuksia. Mitään näistä en ole sanonut enkä niin ajattele.
Lisäksi hän vaati minua vielä kokeilemaan lääkitystä masennukseen ja uniongelmiin, vaikka niitä on jo aiemmin kokeiltu useita tuloksetta. En haluaisi vaikuttaa "lääkevastaiselta", mutta jompi kumpi tai molemmat (sertralin tai ketipinor pienellä annoksella) aiheutti heti seuraavasta päivästä lähtien voimakkaita ahdistuskohtauksia ja tahdonvastaista liikehdintää, lihasnykimistä, levottomuutta ja suoranaista kouristelua. Kokeilin viisi päivää ja kun nämä oireet tuntuivat vain pahenevan, päätin lopettaa. Oireet jatkuivat vielä seuraavat kaksi päivää. En tiedä, miten saan tälle suoranaiselle puoskarille vakuutettua ettei lääke sopinut minulle ilman, että vaikutan lääkevastaiselta tai siltä, että valehtelen. Todellisuudessa kestän kyllä väsymykset, suun kuivumiset, päänsäryt ja muut ihan mielelläni kokeillakseni auttaako jokin lääke, mutta tuo ahdistus, tahdonvastainen liike sekä fyysinen ja psyykkinen levottomuus olivat sen verran voimakkaita, että kyllä ne säikäyttivät. Pelkään, että lääkäri tulee käyttämään tätä lyhyttä lääkekokeiluna lisäsyynä suositella osastohoitoa, siellähän voitaisiin tarkkailun alla varmistaa, aiheuttavatko lääkkeet tosiaan mainitunlaisia oireita.
Nyt viikon tjsp mietittyäni ja raivokkaasti selviteltyäni olen tullut siihen tulokseen, että hän on yksinkertaisesti huono työssään.
Se ei kuitenkaan minua auta, sillä ADHD:n mahdollisuuden tutkiminen on ollut toiveissa jo useamman vuoden. Kuten sanoin, julkisen sekoilu on johtanut siihen, että olen hakenut apua yli kaksi vuotta sitä saamatta. Yksityisiä ei periaatteessa ole vaikea löytää, mutta ahdistun hirveästi kun ajattelen, että joutuisin laittamaan paljon rahaa asiaan, jonka teoriassa pitäisi luonnistua julkisen terveydenhuollon kautta ilmaiseksi. Minulla ja miehelläni on yhteiset varat, ja koen sen jotenkin epäoikeudenmukaiseksi häntäkin kohtaan. Hän itse on toki sitä mieltä, että myydään vaikka kaikki omaisuus talosta lähtien kunhan se auttaa minua. Toinen mieltä askarruttava asia on valittavan yksityisen pätevyys tunnistaa ADHD:n oireet aikuisessa naisihmisessä, mistä olen kuullut aikamoisia kauhutarinoita. Tiedän, että varmasti osaavia löytyy, mutta pelkään valitsevani sokkona sellaisen, joka ei osaa, ja siten vaikeuttavani tilannetta entisestään.
Hoidollista arviointiani tässä asiassa voisin kuvitella vaikeuttavan myös sen, että olen tosiaan ollut pitkään hoidossa, ja käynyt aikanaan viikottaisten hoitajakäyntien lisäksi sekä yksilöpsykoterapiassa että ryhmäterapiassa. Vaikka diagnoosi on siis ollut minun uskomukseni mukaan väärä, esiintyviä oireita on kuitenkin pyritty hoitamaan ja tehty paljon töitä käyttäytymismallien muokkaamiseksi. Pitkän työn tuloksena pystyn esimerkiksi katsomaan viimein ihmisiä silmiin niille puhuessani, selitän asioita johdonmukaisesti (vaikkakin pitkästi, nopeasti, vaikeasti ja liian laajasti), muistan tärkeitä asioita paremmin ja hallitsen tunteitani kohtuu hyvin normaalitilanteissa. On siis joitakin sellaisia ADHD-ihmisen "tyyppivikoja", joita olen onnistunut karsimaan kokonaan, ja joitakin sellaisia, jotka olen onnistunut piilottamaan ulkopuolisilta.
En tiedä, mihin pitäisi kääntyä kysyäkseni asiassa neuvoa. Tästä syystä päätin pari päivää sitten tehdä DIVA:n omatoimisesti, kirjoittaen joka kohtaan esimerkkejä siitä, miten juuri minun kohdallani oire näkyy. Aikuisosuuden teetätin lisäksi miehelläni, ja kysyin häneltä mielipiteet kirjoittamiini esimerkkeihin, joita häneltä tulikin vielä muutama lisää. Lapsuutta käsittelevät kysymykset aion vielä käydä läpi muutaman minut lapsena tunteneen aikuisen kanssa, jotka ovat jo aiemmin suostuneet auttamaan asian selvittämisessä kunhan tutkimuksiin joskus pääsisin. En tiedä mitä hyötyä tästä kaikesta on, mutta ainakin rauhoittaa sitä omaa ikävää tunnetta, että olen keksinyt koko homman päästäni selitelläkseni omaa saamattomuuttani.
En ole taaskaan varma miksi kirjoitin kaiken tämän, mutta johonkin se piti saada ilmoille. Kaippa haluaisin kysyä noista hoitoketjuista. Fyysisten ongelmien kanssa ne ovat selkeitä ja käypä hoidossakin esitetään kuvaajin missä vaiheessa perusterveydenhuollosta siirretään potilas eteenpäin, mutta tässä asiassa en löydä tietoa.
Olin siis aiemmin hoidossa sairaanhoitopiirin aikuispsykiatrian poliklinikalla. Minut ohjattiin sinne lähetteellä, kun paikallisen MT-toimiston rahkeet eivät omien sanojensa mukaan riittäneet tarjoamaan tarvitsemaani apua. Tästä on kuitenkin 10 vuotta aikaa. Olen nyt MT-toimiston asiakas, ja lääkäri on suositellut osastohoitoa suljetulla. Kuuluisiko tuon aikuispsykiatrian polin olla hoitoketjussa normaalisti näiden kahden välissä? Mietin, voisinko pyytää inhokkilääkäriltä lähetettä takaisin sinne. Jos nimittäin kuuluu, kuvittelisin että silloin myös edellytykset tuonne polille lähetykseen täyttyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kenelläkään suositella diagnostiikkaan erikoistunutta ammattilaista Oulusta tai lähiseuduilta, tahi sitten muualta sellaista joka pitäisi myös videovastaanottoa?
Ei tietoa,mutta jos ei ole sinulla kiire,niin mene vaan julkiselle puolen ,tekevät ainakin perusteelliset testit ja jos läytyy muutakin niin hyvä vaan että kaikki tulee esille.
Mutta heillä on valmius etäyhteyksiin myös,en tiedä käyttääkö he niitä paljoa, kannattaa kysyä.
Soitat vaa (TK)ja kysyt aikaa ja videojuttuja, otat ajan vastaan sitte jos haluat tai menet muualle.
Ei ole kiire, mutta julkiselta en ole apua saanut. Siksi kysyin nimenomaan yksityistä ja siihen itse kysymykseen haluaisin vastauksia.
En osaa auttaa. Mutta jos tuntuu että asia pitää tutkia niin tee se, minä mietin vuosikausia .
Kokeile eka vaikka neuropsykologi + adhd , ne tekee ihan hyvät testit joissa se tulee hyvin ilmi (yleensä) ., sellaisen lapun kans ois helppo edetä sitten.
Äkkiseltään katottuna "neuroteam" oulu
Osaan itsekin googlettaa. Kysyin aika selkeästi, onko kenelläkään suositella yksityistä lääkäriä, siis kertoa lääkärin nimeä, jolle kannattaisi varata aikaa.
Edelleen diagnostiikkaan perehtynyt YKSITYINEN lääkäri haussa. Oulun alue (vaikka 200km säteellä), taikka sitten muualta sellainen, joka voi hoitaa koko homman etänä.
Joka ikinen psykiatri osaa teettää tutkimukset , ei se adhd ole mikään suurin mysteeri.
Kyllä google senkin kertoi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennus pitäs poissulkea kun tehdään adhd tutkimuksia? eikö se ole jokatoisella jolla adhd..
+muut,unettomuus yms.
Poissulkeminen on olennainen osa diagnosointia.
Varsinkin, kun erään lähteen mukaan jopa 90 %:lla ADHD-diagnoosin saaneista on lisäksi muita mt-oireita. On tärkeää päästä selvyyteen siitä yksilöllisestä oirevyyhdestä, koska pahimmillaan päädyt popsimaan pilleriä, joka laukaisee vaikka manian.
Minä en vieläkään osaa kovin tarkasti sanoa, kuinka paljon tapauksessani on kyse ADHD:sta, varhaislapsuuden traumoista, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, pakkomielteisyydestä tai masennuksesta. Sen tiedän, että ADHD ja ahdistus ovat ne eniten haittaa aiheuttavat. Ja koska Concerta ei ahdistusta minulla lisää, se on auttanut kohtalaisesti (toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän).
Mulla aika samanlainen tilanne ja tausta, ja on siis diagnoosi , ja lääkitys auttaa,joskus hyvin,joskus vähän.
Mutta edelleen jatketaan että jos löytyy jotain lisää.(vaikka onkin jo tehty kattavat jutut) .En tosin tiedä mitä tai miten meinataan tutkia lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennus pitäs poissulkea kun tehdään adhd tutkimuksia? eikö se ole jokatoisella jolla adhd..
+muut,unettomuus yms.
Poissulkeminen on olennainen osa diagnosointia.
Varsinkin, kun erään lähteen mukaan jopa 90 %:lla ADHD-diagnoosin saaneista on lisäksi muita mt-oireita. On tärkeää päästä selvyyteen siitä yksilöllisestä oirevyyhdestä, koska pahimmillaan päädyt popsimaan pilleriä, joka laukaisee vaikka manian.
Minä en vieläkään osaa kovin tarkasti sanoa, kuinka paljon tapauksessani on kyse ADHD:sta, varhaislapsuuden traumoista, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, pakkomielteisyydestä tai masennuksesta. Sen tiedän, että ADHD ja ahdistus ovat ne eniten haittaa aiheuttavat. Ja koska Concerta ei ahdistusta minulla lisää, se on auttanut kohtalaisesti (toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän).
Mulla aika samanlainen tilanne ja tausta, ja on siis diagnoosi , ja lääkitys auttaa,joskus hyvin,joskus vähän.
Mutta edelleen jatketaan että jos löytyy jotain lisää.(vaikka onkin jo tehty kattavat jutut) .En tosin tiedä mitä tai miten meinataan tutkia lisää.
Minua on ADHD:n ja erityisesti ahdistuksen kanssa auttanut neuropsykologiaan perehtyminen. Olen niin kovapäinen, että terapeutin "tsemppaus" ja itsestäänselvyyksiltä tuntuvien asioiden latelu aiheuttaa minussa vastareaktion, kyseenalaistamisen ja tympiintymisen. Kun näen omin silmin tutkimustietoa lähdeviittauksineen siitä, mitä ahdistuneen pääkopassa ja kropassa tapahtuu, ja millä tavoin näitä kehon reaktioita voi säädellä, vakuutun ja motivoidun kokeilemaan keinoja omassa arjessani. OMILLA ehdoillani (pään seinään hakkaaminen on ollut ongelma lapsesta asti, heh).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kenelläkään suositella diagnostiikkaan erikoistunutta ammattilaista Oulusta tai lähiseuduilta, tahi sitten muualta sellaista joka pitäisi myös videovastaanottoa?
Ei tietoa,mutta jos ei ole sinulla kiire,niin mene vaan julkiselle puolen ,tekevät ainakin perusteelliset testit ja jos läytyy muutakin niin hyvä vaan että kaikki tulee esille.
Mutta heillä on valmius etäyhteyksiin myös,en tiedä käyttääkö he niitä paljoa, kannattaa kysyä.
Soitat vaa (TK)ja kysyt aikaa ja videojuttuja, otat ajan vastaan sitte jos haluat tai menet muualle.
Ei ole kiire, mutta julkiselta en ole apua saanut. Siksi kysyin nimenomaan yksityistä ja siihen itse kysymykseen haluaisin vastauksia.
En osaa auttaa. Mutta jos tuntuu että asia pitää tutkia niin tee se, minä mietin vuosikausia .
Kokeile eka vaikka neuropsykologi + adhd , ne tekee ihan hyvät testit joissa se tulee hyvin ilmi (yleensä) ., sellaisen lapun kans ois helppo edetä sitten.
Äkkiseltään katottuna "neuroteam" oulu
Osaan itsekin googlettaa. Kysyin aika selkeästi, onko kenelläkään suositella yksityistä lääkäriä, siis kertoa lääkärin nimeä, jolle kannattaisi varata aikaa.
Edelleen diagnostiikkaan perehtynyt YKSITYINEN lääkäri haussa. Oulun alue (vaikka 200km säteellä), taikka sitten muualta sellainen, joka voi hoitaa koko homman etänä.
Joka ikinen psykiatri osaa teettää tutkimukset , ei se adhd ole mikään suurin mysteeri.
Kyllä google senkin kertoi sinulle.
Eipä nuo näköjään osaa. Edelleen jopa hälyyttävä määrä ammattilaisiksi itseään tituleeraavia, jotka toteavat ettei kyseessä voi olla ADHD, jollei siihen liity ylivilkkautta, ja testit jää tekemättä. Näitä potilastarinoita on netti täynnä, myös Suomessa. Ehkäpä siis kannattaa vaieta suosiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kenelläkään suositella diagnostiikkaan erikoistunutta ammattilaista Oulusta tai lähiseuduilta, tahi sitten muualta sellaista joka pitäisi myös videovastaanottoa?
Ei tietoa,mutta jos ei ole sinulla kiire,niin mene vaan julkiselle puolen ,tekevät ainakin perusteelliset testit ja jos läytyy muutakin niin hyvä vaan että kaikki tulee esille.
Mutta heillä on valmius etäyhteyksiin myös,en tiedä käyttääkö he niitä paljoa, kannattaa kysyä.
Soitat vaa (TK)ja kysyt aikaa ja videojuttuja, otat ajan vastaan sitte jos haluat tai menet muualle.
Ei ole kiire, mutta julkiselta en ole apua saanut. Siksi kysyin nimenomaan yksityistä ja siihen itse kysymykseen haluaisin vastauksia.
En osaa auttaa. Mutta jos tuntuu että asia pitää tutkia niin tee se, minä mietin vuosikausia .
Kokeile eka vaikka neuropsykologi + adhd , ne tekee ihan hyvät testit joissa se tulee hyvin ilmi (yleensä) ., sellaisen lapun kans ois helppo edetä sitten.
Äkkiseltään katottuna "neuroteam" oulu
Osaan itsekin googlettaa. Kysyin aika selkeästi, onko kenelläkään suositella yksityistä lääkäriä, siis kertoa lääkärin nimeä, jolle kannattaisi varata aikaa.
Edelleen diagnostiikkaan perehtynyt YKSITYINEN lääkäri haussa. Oulun alue (vaikka 200km säteellä), taikka sitten muualta sellainen, joka voi hoitaa koko homman etänä.
Joka ikinen psykiatri osaa teettää tutkimukset , ei se adhd ole mikään suurin mysteeri.
Kyllä google senkin kertoi sinulle.
Eipä nuo näköjään osaa. Edelleen jopa hälyyttävä määrä ammattilaisiksi itseään tituleeraavia, jotka toteavat ettei kyseessä voi olla ADHD, jollei siihen liity ylivilkkautta, ja testit jää tekemättä. Näitä potilastarinoita on netti täynnä, myös Suomessa. Ehkäpä siis kannattaa vaieta suosiolla.
Tämän takia suosittelen vahvasti aikuisten ADHD-diagnooseihin erikoistunutta psykiatria yksityisellä puolella. Se muutaman satasen sijoitus on oikeasti sen arvoinen verrattuna julkisen puolen lottokoneessa pyörimiseen. Totta kai julkisellakin on asiansa osaavia lääkäreitä, mutta minä en halunnut lähteä leikkimään toimintakykyni palautumisen kustannuksella. Varsinkin koska olin työtön (varmastikin siis masentunut!) ja lähipiirissä oli juuri raapaistu enempiä kyselemättä mielialalääkeresepti heppoisella masennus"diagnoosilla".
Yllä olevaan lisäyksenä, että tosiaankaan ei kannata olettaa saavansa lääkäriltä juuri sen diagnoosin, mitä on "hakemassa", vaikka kuinka hyvin olisi harjoitellut vuorosanansa ja olisi uskottava ja johdonmukainen oirekuvaus. Sen takia, jos vain mahdollista, pitäisi päästä se lekuri itse valitsemaan eikä vain joutua "jonkun" juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllä olevaan lisäyksenä, että tosiaankaan ei kannata olettaa saavansa lääkäriltä juuri sen diagnoosin, mitä on "hakemassa", vaikka kuinka hyvin olisi harjoitellut vuorosanansa ja olisi uskottava ja johdonmukainen oirekuvaus. Sen takia, jos vain mahdollista, pitäisi päästä se lekuri itse valitsemaan eikä vain joutua "jonkun" juttusille.
Niin, sehän tuon koko viestiketjun tarkoitus on. Pystyn valitsemaan itse lääkärin ja matkustamaan pitkänkin matkan luonaan käydäkseen. Yksityisiä psykiatreja on kuitenkin tässä maassa sen verran monta, ettei olisi yhtään pahitteeksi saada niitä esimerkkinimiä, joista jollain hyvät kokemukset ja joiden väliltä valkata.
Ja niin, mulle on tosiaan ihan sama jos osaava lekuri kuitenkin päättää, että diagnoosi on kuitenkin joku muu. Sitten se on niin, ja sen on selvittänyt henkilö, joka tietää mistä puhuu. Näitä kuitenkin on jotka eivät tunnista naispuolisten oireilua, pitävät ylivilkkautta tärkeimpänä kriteerinä tai ovat sitä mieltä, ettei aikuinen edes voi oireilla. Näitä on tarkoitus välttää, sillä en näe järkeä syytää rahaa sellaisen henkilön hutkimukselle, jonka sanoilla ei silmissäni mielestäni ihan perustellusti ole painoarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllä olevaan lisäyksenä, että tosiaankaan ei kannata olettaa saavansa lääkäriltä juuri sen diagnoosin, mitä on "hakemassa", vaikka kuinka hyvin olisi harjoitellut vuorosanansa ja olisi uskottava ja johdonmukainen oirekuvaus. Sen takia, jos vain mahdollista, pitäisi päästä se lekuri itse valitsemaan eikä vain joutua "jonkun" juttusille.
Niin, sehän tuon koko viestiketjun tarkoitus on. Pystyn valitsemaan itse lääkärin ja matkustamaan pitkänkin matkan luonaan käydäkseen. Yksityisiä psykiatreja on kuitenkin tässä maassa sen verran monta, ettei olisi yhtään pahitteeksi saada niitä esimerkkinimiä, joista jollain hyvät kokemukset ja joiden väliltä valkata.
Minulla ei ainkaan ole mitään pahaa sanottavaa Tampereen Mehiläisen Roihasta. Tiedän tuttavani kautta Treen seudulta myös toisen tosi pätevän psykiatrin, voin kysyä nimen kun/jos näen ja muistan. Pirkanmaan ulkopuolisista en osaa sanoa mitään. Itse aikoinani googlettelin sillä agendalla, että lääkärin pitää olla nimenomaan aikuisten ADHD:n erityisasiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Ja niin, mulle on tosiaan ihan sama jos osaava lekuri kuitenkin päättää, että diagnoosi on kuitenkin joku muu. Sitten se on niin, ja sen on selvittänyt henkilö, joka tietää mistä puhuu.
Ideaalitilanteessa toki näin, mutta edes "psykiatrian erikoislääkäri" ei automaattisesti tarkoita, että olisi hyvin perillä aikuisiän ADHD:sta. Ja lääkärin ammattitaitoon kuuluu osata viestiä juuri sillä tavalla, että hän vaikuttaa tietävänsä, mistä puhuu - oli diagnoosi lopulta oikeaan osunut tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niin, mulle on tosiaan ihan sama jos osaava lekuri kuitenkin päättää, että diagnoosi on kuitenkin joku muu. Sitten se on niin, ja sen on selvittänyt henkilö, joka tietää mistä puhuu.
Ideaalitilanteessa toki näin, mutta edes "psykiatrian erikoislääkäri" ei automaattisesti tarkoita, että olisi hyvin perillä aikuisiän ADHD:sta. Ja lääkärin ammattitaitoon kuuluu osata viestiä juuri sillä tavalla, että hän vaikuttaa tietävänsä, mistä puhuu - oli diagnoosi lopulta oikeaan osunut tai ei.
Uuuvuttavaa toistaa koko ajan että sitähän minä juuri tuossa yritin sanoa, mutta nojoo.
Anycase, tuota Roihaa mietinkin jo aiemmin, oli kehuttu paljon. Oulustakin löytyi joku suositeltu, mutta ei ilmeisesti enää pidä itse vastaanottoa.
Vierailija kirjoitti:
Uuuvuttavaa toistaa koko ajan että sitähän minä juuri tuossa yritin sanoa, mutta nojoo.
Uupuminen on ADHD:n oire! ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennus pitäs poissulkea kun tehdään adhd tutkimuksia? eikö se ole jokatoisella jolla adhd..
+muut,unettomuus yms.
Poissulkeminen on olennainen osa diagnosointia.
Varsinkin, kun erään lähteen mukaan jopa 90 %:lla ADHD-diagnoosin saaneista on lisäksi muita mt-oireita. On tärkeää päästä selvyyteen siitä yksilöllisestä oirevyyhdestä, koska pahimmillaan päädyt popsimaan pilleriä, joka laukaisee vaikka manian.
Minä en vieläkään osaa kovin tarkasti sanoa, kuinka paljon tapauksessani on kyse ADHD:sta, varhaislapsuuden traumoista, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, pakkomielteisyydestä tai masennuksesta. Sen tiedän, että ADHD ja ahdistus ovat ne eniten haittaa aiheuttavat. Ja koska Concerta ei ahdistusta minulla lisää, se on auttanut kohtalaisesti (toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän).
Mulla aika samanlainen tilanne ja tausta, ja on siis diagnoosi , ja lääkitys auttaa,joskus hyvin,joskus vähän.
Mutta edelleen jatketaan että jos löytyy jotain lisää.(vaikka onkin jo tehty kattavat jutut) .En tosin tiedä mitä tai miten meinataan tutkia lisää.
Minua on ADHD:n ja erityisesti ahdistuksen kanssa auttanut neuropsykologiaan perehtyminen. Olen niin kovapäinen, että terapeutin "tsemppaus" ja itsestäänselvyyksiltä tuntuvien asioiden latelu aiheuttaa minussa vastareaktion, kyseenalaistamisen ja tympiintymisen. Kun näen omin silmin tutkimustietoa lähdeviittauksineen siitä, mitä ahdistuneen pääkopassa ja kropassa tapahtuu, ja millä tavoin näitä kehon reaktioita voi säädellä, vakuutun ja motivoidun kokeilemaan keinoja omassa arjessani. OMILLA ehdoillani (pään seinään hakkaaminen on ollut ongelma lapsesta asti, heh).
Mitä terapiaa käyt tms? edelleen samoilla linjoilla mun asiat. Ei pää kestä kuunnella itsestäänelvyyksiä yhtään,ja pengon kaikkea mikä vois ehkä auttaa,.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuuvuttavaa toistaa koko ajan että sitähän minä juuri tuossa yritin sanoa, mutta nojoo.
Uupuminen on ADHD:n oire! ;)
Kuin myös väärinymmärtäminen \o/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennus pitäs poissulkea kun tehdään adhd tutkimuksia? eikö se ole jokatoisella jolla adhd..
+muut,unettomuus yms.
Poissulkeminen on olennainen osa diagnosointia.
Varsinkin, kun erään lähteen mukaan jopa 90 %:lla ADHD-diagnoosin saaneista on lisäksi muita mt-oireita. On tärkeää päästä selvyyteen siitä yksilöllisestä oirevyyhdestä, koska pahimmillaan päädyt popsimaan pilleriä, joka laukaisee vaikka manian.
Minä en vieläkään osaa kovin tarkasti sanoa, kuinka paljon tapauksessani on kyse ADHD:sta, varhaislapsuuden traumoista, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, pakkomielteisyydestä tai masennuksesta. Sen tiedän, että ADHD ja ahdistus ovat ne eniten haittaa aiheuttavat. Ja koska Concerta ei ahdistusta minulla lisää, se on auttanut kohtalaisesti (toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän).
Mulla aika samanlainen tilanne ja tausta, ja on siis diagnoosi , ja lääkitys auttaa,joskus hyvin,joskus vähän.
Mutta edelleen jatketaan että jos löytyy jotain lisää.(vaikka onkin jo tehty kattavat jutut) .En tosin tiedä mitä tai miten meinataan tutkia lisää.
Minua on ADHD:n ja erityisesti ahdistuksen kanssa auttanut neuropsykologiaan perehtyminen. Olen niin kovapäinen, että terapeutin "tsemppaus" ja itsestäänselvyyksiltä tuntuvien asioiden latelu aiheuttaa minussa vastareaktion, kyseenalaistamisen ja tympiintymisen. Kun näen omin silmin tutkimustietoa lähdeviittauksineen siitä, mitä ahdistuneen pääkopassa ja kropassa tapahtuu, ja millä tavoin näitä kehon reaktioita voi säädellä, vakuutun ja motivoidun kokeilemaan keinoja omassa arjessani. OMILLA ehdoillani (pään seinään hakkaaminen on ollut ongelma lapsesta asti, heh).
Mitä terapiaa käyt tms? edelleen samoilla linjoilla mun asiat. Ei pää kestä kuunnella itsestäänelvyyksiä yhtään,ja pengon kaikkea mikä vois ehkä auttaa,.
En käy missään terapiassa - enkä mene. Joskus muinoin kävin masennusdiagnoosin (ehkä oli silloin oikea, ehkä ei) saatuani pyskologin kanssa juttelemassa "mukavia". Tai siis ei kovin mukavia, koska turhauduin siihen. Etsin itse tietoa koko ajan laidasta laitaan ja oikeastaan kaikki mitä psykologin suusta kuulin, oli turhauttavaa vanhan kertausta.
ADHD ja ahdistus kulkevat yhdessä. Olen syönyt Medikinet 50mg ja ahdistuu kasvaa kun lääkkeen vaikutus lakkaa.
Osaan itsekin googlettaa. Kysyin aika selkeästi, onko kenelläkään suositella yksityistä lääkäriä, siis kertoa lääkärin nimeä, jolle kannattaisi varata aikaa.
Edelleen diagnostiikkaan perehtynyt YKSITYINEN lääkäri haussa. Oulun alue (vaikka 200km säteellä), taikka sitten muualta sellainen, joka voi hoitaa koko homman etänä.