Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Onko jossain selkeä ohje tai esimerkki mitä on ne kelan vaatimat todisteet että lapsuudessa alkaneet oireet?

Mikä on se vähimmäinen todiste mikä kuitenkin riittää.

Ei riitä, että oireet ovat ALKANEET lapsuudessa (varsinaiseen ADHD-diagnoosiinhan se kyllä riittää), vaan oireet pitää olla TODETTU jo silloin lapsuudessa (Kelan sanoin "varmennettu"), ja asiasta pitää Kelan vaatimusten mukaan olla jotain konkreettista näyttöä/dokumentteja eikä vain sanallista vakuuttelua lääkärille aikuisiällä jälkikäteen.

Oman psykiatrini sanoin esim. tarkkailuluokalle joutuminen voi olla todiste käytöshäiriöstä, joka taas voi olla yksi lapsuusiän ADHD-oire, mutta pelkkä huono koulutodistus ei kerro vielä suoraan mitään ADHD:sta. Tai jos on käynyt terapiassa käytöshäiriöiden, oppimisongelmien jne. takia lapsena, voi se olla riittävä todiste, sairaskertomuksen jorinoista riippuen. Itselläni oli lähinnä jotain reissuvihkomerkintöjä häiriökäyttäytymisestä eikä se vielä riitä.

Olennaista on ymmärtää, että ne Kelan ohjeet sitoo B-lausuntoa kirjoittavaa lääkäriä eli esim. lääkärille asiasta kiukuttelu ei ehkä ole oikea tapa edistää asiaa (en viittaa kehenkään tässä ketjussa). Harkintavalta (ja -vastuu) on kuitenkin lääkärillä, eikä mikään sinänsä estä lääkäriä kirjoittamasta B-lausuntoa ja heittää Kelaan koepalloja. Varmasti 99 % lääkäreistä kuitenkin toivoo potilaalleen sopivimman mahdollisen avun löytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen on aikuinen ja käyttäytyy aikuisen tavoin, eikö niin?

Niin luulisi. Mutta ehkä olet oikeastikin alaikäinen.

Eli pitää olla lapsuudessa tehty diagnoosi,jota ei vielä ollut olemassakaan siihen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla kävi concertan kans? sinä edellisen kirjoittaja siis

En ole vielä testannut. Täytyy kysäistä lääkäriltä, josko sitten sit seuraavaksi kokeiluun. Oli kyllä vähän lannistava tämä seikkailu Medikinetin kanssa. Pärjään ihan ookoo ilman lääkitystäkin, olen aika vanhana nyt saanut dg:n. Mutta olisihan se kivaa, ellei olisi jatkuvaa hälinää päässä, toistuvia burniksia tai niiden alkuja, sellaista yleistä työläyttä. Mut jos hintana on oman persoonan, iloisuuden ja tunteiden täysi latistuminen ja robottina laahustaminen, niin ei taida olla sen arvoista.

Onko kenelläkään kokemuksia, että Medikinet olisi ollut ihan peestä, mutta joku toinen olisikin sopinut hyvin?

Edellinen

Minulla tuli hyvin samanlaisia tuntemuksia Medikinetin ja muiden metyylifenidaattilääkkeiden kanssa. Varsinkin alkuun tuota robottimaista ja tyhjää oloa. Jäi vähän vaikutelma että aluksi teho oli jo minimiannoksella liian suuri ja löi ylitse kun sitten taas totutteluvaiheen jälkeen osa positiivisista vaikutuksista taas katosi kokonaan

Käytön myötä haitat vähän laantuivat ja voi olla että esim Concerta toimii sinulla paremmin mutta itselläni vaihdettiin parin eri metyylifenidaatti kokeilun jälkeen Elvanseen. Sen kanssa haitat ovat olleet vähäisempiä ja olo muutenkin normaalimpi.

Joo, lääkäri oli sitä mieltä, että ei enää uutta metyylifenidaattia, koska olen selvästi sille hyvin herkkä ja vaikutukset noradrenaliinijärjestelmään suuret. Kokeillaan nyt vielä Attentin ilmeisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just nyt ei tee mieli kokeilla yhtään mitään, varsinkin, kun ilman lääkettäkin pystyn olemaan. Tai siis niin negatiivinen kokemus oli tämä, että huhhuh.

Ihan ymmärrettävää :)

Itselläni myös oli metyylifenidaatin testailun jälkeen vähän semmoinen fiilis että ehkä en tarvitsekaan lääkkeitä ja taisin jo itseasiassa parantua, kiitos vaan. ADHD alkoi tuntua aika lievältä ongelmalta noitten vaikutukseen verrattuna.

Yllättäen Elvanse sitten toimikin paljon paremmin ja siitä olikin jo huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Kaikillehan sekään ei tietysti käy eikä sekään mikään ihmelääke ole, mutta kannattaa kokeilla jos voi. Ja kyllähän atomoksetiini tai vaikka Voxrakin voi joillain auttaa.

:D Kyllä, aivan samat ajatukset tuon Medikinetin jälkeen! Joo, en nyt sittenkään taida kärsiä ADHD:sta, olisko sittenkin vain ihan työuupumus, mieluummin muutan metsän keskellä poimimaan marjoja työkseni, jos vaihtoehto on syödä näitä ja yrittää elää samalla normaalia elämää. Hirveä kriisi tästä dg.stä sitten kuitenkin kehkeytyi, vaikka ensin se tuntui suurelta helpotukselta. Sitten kun lääkekokeilu oli noin kamala, tuli ahdistus, että tässähän olen jumissa pääni kanssa lopun elämää, eikä mikään auta.

Kysyn nyt vielä senkin, että onko aikuisille mitään sopeutumisvalmennusta tms.? Siis tiedän kyllä miten minun olisi elämäni hyvä järjestää ja stressiä manageerata, mutta yllättäen huomaan, että tarvisisi vähän ehkä tukea asian prosessointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jossain selkeä ohje tai esimerkki mitä on ne kelan vaatimat todisteet että lapsuudessa alkaneet oireet?

Mikä on se vähimmäinen todiste mikä kuitenkin riittää.

Ei riitä, että oireet ovat ALKANEET lapsuudessa (varsinaiseen ADHD-diagnoosiinhan se kyllä riittää), vaan oireet pitää olla TODETTU jo silloin lapsuudessa (Kelan sanoin "varmennettu"), ja asiasta pitää Kelan vaatimusten mukaan olla jotain konkreettista näyttöä/dokumentteja eikä vain sanallista vakuuttelua lääkärille aikuisiällä jälkikäteen."

Olen ADD diagnoosin aikuisiällä, yli 30 vuotiaana saanut henkilö, jolla ei ole todettua oireilua lapsuudessa ja AMK - tutkinto. Pakka vaan ei pysynyt enää kasassa niin hain työpsykologin kautta apua, joka puolen vuoden seurannan jälkeen ohjasi yksityiselle. Siellä todettiin haastattelujen ja pidempiaikaisen seurannan jälkeen oireilu jo lapsuudesta saakka sekä poissulkivat mahdollisen masennuksen, työuupumuksen tai muut mielialasairaudet. Pitkästi kyse oli vain pitkäaikaisesta selviytymisestä ja opituista toimintamalleista, jotka arjessa helpotti ja mahdollisti elämän. Tämä kesti noin 1,5h, että sain lääkityksen

Lääkitys on auttanut itseäni pysymään skarpimpi, keskeytyksien jälkeinen paluu työtehtehtövään on helpompaa ja nopeampaa sekä työtahtia on helpompi arvioida. Koska energiaa on enemmän työpäivän jälkeen, parisuhde on tullut mahdolliseksi seka liikuntaharrastukset, mitkä ovat tasapainottaneet arkea. Arjella on enemmän merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jossain selkeä ohje tai esimerkki mitä on ne kelan vaatimat todisteet että lapsuudessa alkaneet oireet?

Mikä on se vähimmäinen todiste mikä kuitenkin riittää.

Ei riitä, että oireet ovat ALKANEET lapsuudessa (varsinaiseen ADHD-diagnoosiinhan se kyllä riittää), vaan oireet pitää olla TODETTU jo silloin lapsuudessa (Kelan sanoin "varmennettu"), ja asiasta pitää Kelan vaatimusten mukaan olla jotain konkreettista näyttöä/dokumentteja eikä vain sanallista vakuuttelua lääkärille aikuisiällä jälkikäteen."

Olen ADD diagnoosin aikuisiällä, yli 30 vuotiaana saanut henkilö, jolla ei ole todettua oireilua lapsuudessa ja AMK - tutkinto. Pakka vaan ei pysynyt enää kasassa niin hain työpsykologin kautta apua, joka puolen vuoden seurannan jälkeen ohjasi yksityiselle. Siellä todettiin haastattelujen ja pidempiaikaisen seurannan jälkeen oireilu jo lapsuudesta saakka sekä poissulkivat mahdollisen masennuksen, työuupumuksen tai muut mielialasairaudet. Pitkästi kyse oli vain pitkäaikaisesta selviytymisestä ja opituista toimintamalleista, jotka arjessa helpotti ja mahdollisti elämän. Tämä kesti noin 1,5h, että sain lääkityksen

Lääkitys on auttanut itseäni pysymään skarpimpi, keskeytyksien jälkeinen paluu työtehtehtövään on helpompaa ja nopeampaa sekä työtahtia on helpompi arvioida. Koska energiaa on enemmän työpäivän jälkeen, parisuhde on tullut mahdolliseksi seka liikuntaharrastukset, mitkä ovat tasapainottaneet arkea. Arjella on enemmän merkitystä.

1,5 vuotta nyt kuitenkin :D

Tuskin kovin herkästi antavat aikuiselle diagnoosia,niin vaike auskoa että ihan vääriä tulis paljoa.

Varsinki jos käy vielä neuropsykologin testit tekeen , niissä kuulemma se näkyy selvästi aina.

Aikuisille on jotain ryhmiä  ja nepsy-valmennusta.   Ja monilla paikkakunnilla on adhd-yhdistyksen toimintaa mistä voi kysellä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Eli pitää olla lapsuudessa tehty diagnoosi,jota ei vielä ollut olemassakaan siihen aikaan.

Ei pidä. Diagnoosi on eri asia kuin lapsuudessa varmennetuiksi alkaneet oireet.

*varmennetusti

Sehän on tosiaan lopulta lääkäristä kiinni, hoitaako hän ammattiaan Kelan edellyttämällä tavalla vai alkaako naputella B-lausuntoa ilman, että potilaalla on esittää ensimmäistäkään Kelan kaipaamaa "todistetta".

Mutta tiedän ainakin pari aikuisten ADHD-diagnooseihin erikoistunutta (siis diagnooseja "koko ajan" tekevää) psykiatria, jotka eivät voi lähteä kokeilemaan onneaan eikä rukoilu auta. Heidän pitäisi seuraavaksi olla kirjoittamassa tasapuolisuuden nimissä kaikille B-lausuntoja, koska kuka tahansa ADHD-diagnoosin saanut "ansaitsisi" sen Elvansensa jo diagnoosinsa puolesta (koska nykykäsityksen mukaanhan ADHD:ta ei yksinkertaisesti voi edes olla, ellei oireita ole ollut jo lapsena). Kelan kriteerit ovat toisin sanoen täysin keinotekoisen pikkutarkkoja, mutta ymmärrettäviä siitä näkökulmasta, että Kela halua luistella korvausvastuusta, ts. säästää rahaa.

Eli mitä lääkkeitä jää jäljelle aikuisena jos ei ole tuota  b-lausuntoa?

Siis jos tarttee korvauksen.

Lääkkestä toiseen asiaan!!

Kärsittekö te muut sellaisesta sietämättömästä ja hyvin voimakkaasta tylsyydestä? Että sattuu oikein? Seinät kaatuu päälle ja mikään ei kiinnosta mikä liittyy arkeen?

Joo rahan säästö on ainut mitenkään ymmärrettävä peruste.

Eikö kannata ottaa viimeistään siinä vaiheessa sairaus ja tapaturmavakuutus kun harkitsee tutkittavaksi lähtöä? Ei tarvi olla kelan varassa.

Miksi masennus pitäs poissulkea kun tehdään  adhd tutkimuksia? eikö se ole  jokatoisella jolla adhd..

+muut,unettomuus yms.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkestä toiseen asiaan!!

Kärsittekö te muut sellaisesta sietämättömästä ja hyvin voimakkaasta tylsyydestä? Että sattuu oikein? Seinät kaatuu päälle ja mikään ei kiinnosta mikä liittyy arkeen?

Tuotahan pysty poistaan nuorempana kaljalla,  astetta rankemmilla harrastuksilla joissa välillä sattu kunnolla ja luitakin meni rikki usein, ja ihan silkalla fyysisellä rääkillä että treenas  joka ikinen päivä niin täysiä kuin pysty.

Vanhempana ei riitä ees lääkitys,vaan on silti tylsää . Kokoajan mieli haluaa jotain uutta ja jännää.

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä lääkkeitä jää jäljelle aikuisena jos ei ole tuota  b-lausuntoa?

Siis jos tarttee korvauksen.

Katu amfetamiini. Valitettavasti moni adhd/add ihminen joutuu lääkitsemään itseään amfetamiinilla kun ei saa lääkkeitään.

Olen ehkä väärässä,mutta tuo metyylifenidaatti n aikuisille ja saa korvaukset ilman sitä jotaki b-lähetettä.

Mutta muita kuin se, siitä en tiiä , ei taida olla  kuin samaa mutta lyhytvaikutteisena.

Kertokaa te jotka ootte perehtyneet.

Minulla riittää tuo concerta nin ei ole tarvinnut etsiä muuta,vielä ainakaan.

Kyllä, Concerta on se, jota metyylifenidaateista aikuisille tavallisesti suositellaan, koska se on pitkävaikutteisempi (kapselissa on useita eri "kerroksia", jotka luovuttavat vaikuttavaa ainetta tasaisemmin kapselin asteittain sulaessa ).