Miksei ihminen saisi viihtyä perheensä kanssa?
Olen ollut pitkään sairauspäivärahalla ja nyt olen sellaisessa kunnossa, että ilmoittauduin työnhakijaksi. Minulle aloitellaan varovasti kuntouttavaa työtoimintaa ja katsotaan, pystynkö jo töihin, vai enkö ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa.
Kun olin tuossa keskustelussa, jossa asiasta sovittiin, puhuttiin myös muusta elämästäni ja se tuli puheeksi, että olen aina ollut aika erakkoluontoinen ja viihdyn hyvin itsekseni. Sosiaalityöntekijä ihmetteli kauheasti, sanoi että ei olisi lainkaan uskonut, tunnuin kuulemma niin asiakaspalvelu henkiseltä ihmiseltä jne. Te-toimiston virkailija oli sitä mieltä, että hyvä vaan kun aloitetaan se kuntouttava, niin "saat muutakin elämää kuin vain se perhe".
Minä hämmennyin tuosta kommentista paljon, koska minä todellakin viihdyn perheeni kanssa ja yksin, en ole koskaan kaivannut ystäviä lapsuuden jälkeen. Minulla on myös usein olo, että onneksi ei ole ylläpidettäviä ystävyyssuhteita, en jaksaisi niitä. En koe itseäni myöskään lainkaan masentuneeksi tai syrjäytyneeksi, minä vain en viihdy ihmisten seurassa pitkiä aikoja, enkä koe tarvitsevani "muuta elämää".
Minä olen tyytyväinen elämääni ja siinä oleviin ihmissuhteisiin, koen elämäni mielekkääksi. Minä koen meneväni kuntouttavaan työtoimintaan kokeilemaan, olenko jo tarpeeksi terve takaisin työelämään, en hakemaan ystäviä, koen ystävät kauheana taakkana. Minulle jäi tuosta kommentista kuitenkin sellainen olo, että ihminen ei saisi viihtyä yksin tai perheensä kanssa ja ihmettelen sitä oikeasti.
Olen myös huomannut, että aina kun joudun olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, tarvitsen aikaa palautuakseni ja minun pitää saada olla silloin yksin. Se on minulle aika kuormittavaa, vaikka pystynkin ne tilanteet hoitamaan ihan normaalisti. En vain viihdy ihmisten seurassa, onko se muka huono asia? Tulen kuitenkin toimeen kaikkien kanssa ja hoidan asiani.
Kommentit (48)
Eiköhän tuossa vaan ollut kyse siitä, että kyseinen henkilö ei voi käsittää, että kaikki ei halua ja tarvi muita sosiaalisia kontakteja vapaa-ajallaan, kuin oman perheensä. Toisilla vaan on vaikeuksia käsittää, ettei kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, kuin hän itse.
Sekä anoppini että oma äitini lapsiinsa takertuvia ”perheelle eläviä”. Ihan hirveän raskasta olla koko elämän sisältö.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuossa vaan ollut kyse siitä, että kyseinen henkilö ei voi käsittää, että kaikki ei halua ja tarvi muita sosiaalisia kontakteja vapaa-ajallaan, kuin oman perheensä. Toisilla vaan on vaikeuksia käsittää, ettei kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, kuin hän itse.
Tuollaisten rajoittuneiden kannattaisi vaan pitää suunsa kiinni. Mutta mitä tyhmempi ihminen on, sitä fiksummaksi ja asiantuntevammaksihan hän itseään luulee.
Olen samanlainen kuin sinä ap.. olen asiakaspalvelutyöhön "pakotettu" työkkärin toimesta, raskasta on kun joutuu vastentahtoisesti esittää iloista ja ystävällistä asiakkaille ja olla todella sosiaalinen. Työkkäri ei aikoinaan ymmärtänyt että en mt ongelmieni takia kykene tähän 100% mut saivatpaha tilastoja nätimmäks. Ystävyyssuhteet on kärsineet tästä pakko sosiaalisuudesta, en yksinkertaisesti jaksa muita ihmisiä töitten päälle.. oma perhe ja oma koti parasta työpäivän jälkee.
Minä en koe olevani vääränlainen, vaikka tuo lause herättikin minussa hämmennystä, nuoremapana asia kyllä olisi ollut eri. En kokenut saavani epäasiallista kohtelua, mutta voisin kyllä ehkä huomauttaa, että noin ei saisi sanoa, jos ihminen onkin todella herkkä. Itseäni ei kyllä niinkään haitannut tuo, mutta hämmennyin kyllä, että mikä siinä muka olisi niin väärin, että virkaihmisen pitää auttaa "saamaan muutakin elämää".
Minulla on harrastuksia, mutta ne ovat kaikki yksin tehtäviä, jota myöskin hiukan tuossa keskustelussa ihmeteltiin. Kaipa tulevassa parin tunnin tilanteen kartoittamiskeskustelussa sosiaalityöntekijän kanssa saa vääntää siitä, etten ole masentunut tai syrjäytynyt. Onko muuten muille kuntouttavaan työtoimintaan meneville tehty tuollainen? Sosiaalityöntekijä sanoi, että se tehdään jos menee kuntouttavaan työtoimintaan, siinä menee helposti pari tuntia ja siinä kartoitetaan taloudellinen tilanne, perhetilanne, elämäntilanne aika lailla joka saralta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen kuin sinä ap.. olen asiakaspalvelutyöhön "pakotettu" työkkärin toimesta, raskasta on kun joutuu vastentahtoisesti esittää iloista ja ystävällistä asiakkaille ja olla todella sosiaalinen. Työkkäri ei aikoinaan ymmärtänyt että en mt ongelmieni takia kykene tähän 100% mut saivatpaha tilastoja nätimmäks. Ystävyyssuhteet on kärsineet tästä pakko sosiaalisuudesta, en yksinkertaisesti jaksa muita ihmisiä töitten päälle.. oma perhe ja oma koti parasta työpäivän jälkee.
Todella harmi, että sinulle on käynyt noin! Itsehän olen paljonkin ollut asiakaspalvelussa töissä ja se on minulle ihan ok enkä koe sitä kauheana hommana. Päivän jälkeen kuitenkin olen aika naatti siitä ihmiskontaktien määrästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin viihdyn omissa oloissani ja kaikki sitä aina kauheaan äänene ihmettelevät. Sitä se on, kun ei istu massamuottiin.
Onhan se kyllä aina ollut niin, että jos et sulaudu massaan ja tee kuten kaikki muut, olet outo. Minusta tuo ajattelutapa on silti aina ollut äärimmäisen outo, ihmiset kun ovat erilaisia.
Ap
Valitettavasti immeiset kaikesta "me ollaan kaikki erilaisia ja silti samanarvoisia"-hypetyksestä / propasta huolimatta ajattelevat, jotta jollet ole / tee kuten miä, olet outo, ja kun suurin osa immeisistä on / teeskentelee olevansa laumahenkisiä, niin pyrkivät sitten tekemään muillekin samanlaiset olosuhteet ja odottavat samaa. Jaksamisia siulle ja hali.
Tässäkin ketjussa huomaa että osa olettaa ihan höpöjä jos sanoo että viihtyy perheensä kanssa ja/tai yksin.
HUH ei jaksa edes selittää kun ei vaan mene jakeluun. T: en istu kotona 24/7/365 enkä elä lasteni kautta.
Tarkoitatko ap perheellä itse perustamaasi perhettä (puolisoa ja lapsia) vai lapsuuden perhettäsi eli vanhempiasi ja sisaruksiasi?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko ap perheellä itse perustamaasi perhettä (puolisoa ja lapsia) vai lapsuuden perhettäsi eli vanhempiasi ja sisaruksiasi?
Tarkoitan itse perustamaani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin viihdyn omissa oloissani ja kaikki sitä aina kauheaan äänene ihmettelevät. Sitä se on, kun ei istu massamuottiin.
Minulle yksi entinen kaveri sanoi suoraan, että olen säälittävä "no life" 🙄 Viihdyn oman perheeni kanssa ja viihdyn olla yksin. Se, että välillä käyn teatterissa, konserteissa, matkoilla, luen paljon, rakastan elokuvia ja soitan pianoa, ei ole ollut joillekin oikeaa elämää. Mutta pahiten on satuttaneet kommentit, että se, että olen perhekeskeinen, on huono juttu.
Olen yli 30-vuorias ja niin ovat olleet myös kommentoijat. Nainen, joka tykkää olla äiti ja joka ei ole kunnianhimoinen, ärsyttää muita.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin viihdyn omissa oloissani ja kaikki sitä aina kauheaan äänene ihmettelevät. Sitä se on, kun ei istu massamuottiin.
Mikä ihmeen massamuotti? Kait suomalaisista noin puolet viihtyy parhaiten omassa seurassaan. Et siis ole lymihiytäle.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi varsinkin nämä supersosiaaliset ovat ihan väkisin tyrkyttämässä sitä omaa elämäntapaa/tyyliä muille täysin erilaisille ihmisille.
En minäkään vaadi että ihmisen joka ei viihdy yksin tulee olla viikossa x määrä tunteja yksin tai on outo tai epänormaali. Jos joku tykkää liihottaa energisenä paikasta toiseen ihmisten ympäröimänä aina niin se ei ole minulta pois.
Massamuotti on todellakin olemassa. Kaikista yritetään väkisin tehdä pienestä pitäen "amerikkalaistyylisiä" small talk:ia höpöttäviä pepsodenthymyrobotteja.
Mulla on aina ollut vastuullinen työ jossa olen paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa oman lähitiimini lisäksi. Yleensä en tunne näitä ihmisiä ennestään vaan aina on edessä uusi tilanne. Se vie tosi paljon energiaa ja vaatii taitoa luovia ennalta arvaamattomissa tilanteissa, aina pitää olla plän B
Vapaa ajalla nautin perheen kanssa olemisesta. Perheeseen kuuluu kyllä paljon porukkaa, aikuisia lapsia, näiden puolisoita, puolisoiden perheitä, lapsenlapsia, appiksia ja oma anoppi. Aika "italialaista" menoa, harvoin on pöydässä vain me kaksi ja kotona asuva kuopus. Meteliä ja melskettä mutta ihanaa yhdessäoloa! Ystäviäkin tapaamme vähintään kerran kuukaudessa.
Toisaalta nautin älyttömästi niistä päivistä kun mies on työmatkoilla ja kuopus koulussa ja omissa menoissaan. Mulla on ihan hiljaista kotona - tv äänettömällä, ei musiikkia, ei mitään ääniä. Korkeintaan linnunlaulua pihan puissa. Äänikirjat ainoa poikkeus, niillä taas saan rauhoitettua itseni ja suljettua kaiken ulkopuolisen pois. Sitäkin tarvitsen välillä.
Koskaan ei ole töissä kyseenalaistettu tätä perhekeskeisyyttä, päinvastoin monet on kateellisia siitä että meillä on niin läheiset välit
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, ettei introverttejä / introvertteyttä ymmärretä. Kuvitellaan introverttien olevan jotain epäsosiaalisia jurottavia erakoita tai vaihtoehtoisesti ujoja.
(Meillä on perheessä pari ei-ujoa introverttiä ja yksi ujo enemmän ekstrovertti)
Näin. Ja olen itse syyllinen ekstrovertti. Menin rakastumaan tällaiseen introverttiin ja mietin piiiiitkään että mikä siinä oikein on vikana, masennus, nepsy, traumat, edellinen parisuhde eristänyt, vai mikä mättää kun ihmisellä ei ole kavereita? Ei mätä mikään, hän ei vain kaipaa sellaisia ihmissuhteita työpäivän ja parisuhteen lisäksi, eikä ole näissäkään konteksteissa mitenkään ripustautuva tai seurankipeä. Onneksi tytärtäni olen ymmärtänyt alusta pitäen paremmin kuin miestäni alkutaipaleella.
Introvertti ei ole sama kuin epäsosiaalinen tai yksinäinen.
Se ettei ole ketään tai mitään muuta kuin lapset ei ole terve kuvio.
Sano itse sille, että ehkä hän tarvitsisi sinun apuasi, että hänellä ei voi olla mielekästä elämää, koska elää eri tavalla kuin sinä.
Just tuo nro 13 asenne " talosta ulos tuulettumaan" ARGH! Meinaa varmaan että me yksin viihtyvät ihmiset nyhjätään vaan sohvalla perse homeessa.
Ja toinen harha on jos viihtyy perheesä kanssa niin äidillä ei ole muuta elämää kuin lapset.
Minä ainakin suorastaan nautin kun lapset muuttaa omilleen koska sehän tietää vain ihanaa yksinoloaikaa minulle lisää. Mies nauttii kun on ihmisiä ja elämää ympärillä ja hänelle lasten poismuutto on paljon kovempi juttu.