Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei ihminen saisi viihtyä perheensä kanssa?
27.05.2019 |
Olen ollut pitkään sairauspäivärahalla ja nyt olen sellaisessa kunnossa, että ilmoittauduin työnhakijaksi. Minulle aloitellaan varovasti kuntouttavaa työtoimintaa ja katsotaan, pystynkö jo töihin, vai enkö ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa.
Kun olin tuossa keskustelussa, jossa asiasta sovittiin, puhuttiin myös muusta elämästäni ja se tuli puheeksi, että olen aina ollut aika erakkoluontoinen ja viihdyn hyvin itsekseni. Sosiaalityöntekijä ihmetteli kauheasti, sanoi että ei olisi lainkaan uskonut, tunnuin kuulemma niin asiakaspalvelu henkiseltä ihmiseltä jne. Te-toimiston virkailija oli sitä mieltä, että hyvä vaan kun aloitetaan se kuntouttava, niin "saat muutakin elämää kuin vain se perhe".
Minä hämmennyin tuosta kommentista paljon, koska minä todellakin viihdyn perheeni kanssa ja yksin, en ole koskaan kaivannut ystäviä lapsuuden jälkeen. Minulla on myös usein olo, että onneksi ei ole ylläpidettäviä ystävyyssuhteita, en jaksaisi niitä. En koe itseäni myöskään lainkaan masentuneeksi tai syrjäytyneeksi, minä vain en viihdy ihmisten seurassa pitkiä aikoja, enkä koe tarvitsevani "muuta elämää".
Minä olen tyytyväinen elämääni ja siinä oleviin ihmissuhteisiin, koen elämäni mielekkääksi. Minä koen meneväni kuntouttavaan työtoimintaan kokeilemaan, olenko jo tarpeeksi terve takaisin työelämään, en hakemaan ystäviä, koen ystävät kauheana taakkana. Minulle jäi tuosta kommentista kuitenkin sellainen olo, että ihminen ei saisi viihtyä yksin tai perheensä kanssa ja ihmettelen sitä oikeasti.
Olen myös huomannut, että aina kun joudun olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, tarvitsen aikaa palautuakseni ja minun pitää saada olla silloin yksin. Se on minulle aika kuormittavaa, vaikka pystynkin ne tilanteet hoitamaan ihan normaalisti. En vain viihdy ihmisten seurassa, onko se muka huono asia? Tulen kuitenkin toimeen kaikkien kanssa ja hoidan asiani.
Kommentit (48)
Tuskin tulet löytämään ammattia jossa saat olla vain perheesi parissa joten on hyvä että totuttelet olemaan myös "ihmisten ilmoilla" koska työelämä tulee sitä vaatimaan jos haluat töihin palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TotuusSattuu kirjoitti:
Tuskin tulet löytämään ammattia jossa saat olla vain perheesi parissa joten on hyvä että totuttelet olemaan myös "ihmisten ilmoilla" koska työelämä tulee sitä vaatimaan jos haluat töihin palata.
Luitko aloitusta kunnolla? Minä olen ollut työelämässä, joten tiedän että siinä ollaan ihmisten kanssa väkisin tekemisissä. Minä en vain kaipaa niitä ystävyyssuhteita, menen kokeilemaan pystynkö töihin, en hae sieltä kavereita.
Minulle jäi tuosta tunne, että ihminen ei saisi viihtyä yksin tai perheensä kanssa, eivätkä kaikki tahdo kavereita ympärilleen.
Unohdin sen kirjoittaa, että olen aiemmin ollut asiakaspalvelussa töissä, joten siihen varmaan yritän takaisin, jos kaikki menee hyvin. Minulle ei ole ongelma hoitaa töissä ihmissuhteita ja heidän kanssaan kommunikointia.
Ap
Minäkin viihdyn omissa oloissani ja kaikki sitä aina kauheaan äänene ihmettelevät. Sitä se on, kun ei istu massamuottiin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin viihdyn omissa oloissani ja kaikki sitä aina kauheaan äänene ihmettelevät. Sitä se on, kun ei istu massamuottiin.
Onhan se kyllä aina ollut niin, että jos et sulaudu massaan ja tee kuten kaikki muut, olet outo. Minusta tuo ajattelutapa on silti aina ollut äärimmäisen outo, ihmiset kun ovat erilaisia.
Ap
Ma tykkaan kanssa olla eniten perheen (miesystava ja koira) kanssa. Todella harvoin, ehka kerran kuussa, naen kavereita, ja silloinkin mies on mukana.
Olen vaan mieluummin hanen kanssaan, han on paitsi elamankumppanini, myoskin paras kaverini, jonka seurassa viihdyn paremmin kuin ystavieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin viihdyn parhaiten yksiksesi tai oman perheen kanssa. Minulla on myös pari hyvää ystävää.
Muut ihmiset vievät minulta energiaa eivätkä anna sitä. Minulla on kuitenkin ihan normaalit sos.taidot ja tulen helposti toimeen tuntemattomienkin ihmisten kanssa.
Viidyn mainiosti yksin enkä tunne koskaan oloani yksinäiseksi. Tiedän että moni ei tätä ymmärrä mutta ei sillä ole mitään väliä koska riittää että minä itse olen sinut itseni kanssa. Pyrin elämään oman näköistäni elämää enkä edes yritä mahtua muiden määrittelemiin "raameihin...elä näin niin olet normaali ja onneliinen".
Mitä tuo perhe tarkoittaa? Jos lapsia niin lasten kannalta on hyvä että äidillä on muutakin elämää kuin he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, ettei introverttejä / introvertteyttä ymmärretä. Kuvitellaan introverttien olevan jotain epäsosiaalisia jurottavia erakoita tai vaihtoehtoisesti ujoja.
(Meillä on perheessä pari ei-ujoa introverttiä ja yksi ujo enemmän ekstrovertti)
Samanlainen olettama on se, että parisuhde on hampaiden kiristelyä. Mun pomoni veikkasi jäädessäni vuorottelemaan, että tapetaan toisemme miehen kanssa (eläkkeellä). Päinvastoin, oli niin kivaa, että palatessa duuniin puolitin työaikani ja loput jäävät heti kun rahat riittävät. Mekin ollaan paitsi puolisot, rakastavaiset ja elämänkumppanit, myös parhaat ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, että on useampi läheinen ihmiskontakti sekä sosiaalisia harrastuksia, pidetään normaalina ja terveenä. Keskimäärin ihmiset kai haluavat useampia ihmiskontakteja viikoittain, niin sitä pidetään sitten normaalina. Oikeasti on yksilöitä, joille riittää vähäisempi määrä ja jotka voivat hyvin juuri siksi, että saavat olla paljon yksin.
Perheen kanssa eläminen ei edes ole yksin elämistä, vaan itse asiassa jatkuvaa ihmiskontaktia! Ei mikään ihme, että yksin olemista oikein kaipaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minä kyllä vähän häpeän sitä että mulla on vaan perhe. Mulla oli kamala väkivaltalapsuus, vanhempani edelleen aggressiivisia ja isä räjähtelevä väkivaltainen hullu joten välit on sinne poikki. Anoppilan sakki rapajuoppoja. Pieni suku. Ei ystäviä, ei ole oikein koskaan ollutkaan lapsuuteni takia kun silloin ustävät kiellettiin. Oma perhe on ihana mutta kyllä muitakin kaipaisin. 365pv vuodessa perheen kanssa.
Töissä olen ja olen hyvin koulutettu jne mutta silti en vaan osaa ystäviä löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkei kommentilla tarkoitettu ystävyyssuhteita vaan sitä, että työn myötä joudut väkisinkin lähtemään ulos talosta tuulettumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, ettei introverttejä / introvertteyttä ymmärretä. Kuvitellaan introverttien olevan jotain epäsosiaalisia jurottavia erakoita tai vaihtoehtoisesti ujoja.
(Meillä on perheessä pari ei-ujoa introverttiä ja yksi ujo enemmän ekstrovertti)
Mä olen epäsosiaalinen intro, meitäkin on. Perhe on, mies on sosiaalinen intro ja nuori aikuinen lapsi (edellisestä liitostani) sosiaalinen ekstrovertti. Oli joo raskas taival, mutta selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen aina ollut samanlainen. Lapsena oli hirveän vaikeaa, kun ei vanhemmat sitä ymmärtäneet ja puoliväkisin veivät harrastuksiin ja painostivat olemana ystävien kanssa. Ei minulla edes ollut kuin pari ystävää, ja riitä että näen niitä koulussa.
Aikuisena onneksi löysin samanlaisen ihmisen puolisoksi, ja nykyään introverttejäkin ymmärretään jo melko hyvin. Eivät kaikki tietenkään vielä.
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Tuskin tulet löytämään ammattia jossa saat olla vain perheesi parissa joten on hyvä että totuttelet olemaan myös "ihmisten ilmoilla" koska työelämä tulee sitä vaatimaan jos haluat töihin palata.
Luitko aloitusta kunnolla? Minä olen ollut työelämässä, joten tiedän että siinä ollaan ihmisten kanssa väkisin tekemisissä. Minä en vain kaipaa niitä ystävyyssuhteita, menen kokeilemaan pystynkö töihin, en hae sieltä kavereita.
Minulle jäi tuosta tunne, että ihminen ei saisi viihtyä yksin tai perheensä kanssa, eivätkä kaikki tahdo kavereita ympärilleen.
Unohdin sen kirjoittaa, että olen aiemmin ollut asiakaspalvelussa töissä, joten siihen varmaan yritän takaisin, jos kaikki menee hyvin. Minulle ei ole ongelma hoitaa töissä ihmissuhteita ja heidän kanssaan kommunikointia.
Ap
Ehkä sinulle tuli se tunne juuri siksi että tulkitset muiden sanomisia siitä omasta näkökulmastai? Tuskin kukaan on tarkoittanut että et saisi viihtyä perheesi parissa. Lähes kaikille ihmisille tekee kuitenkin hyvää että on myös muita kontakteja. Vaikka sinä et sellaisia kaipaisikaan, ei se tarkoita että et saisi viihtyä perheesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, ettei introverttejä / introvertteyttä ymmärretä. Kuvitellaan introverttien olevan jotain epäsosiaalisia jurottavia erakoita tai vaihtoehtoisesti ujoja.
(Meillä on perheessä pari ei-ujoa introverttiä ja yksi ujo enemmän ekstrovertti)
Mä olen epäsosiaalinen intro, meitäkin on. Perhe on, mies on sosiaalinen intro ja nuori aikuinen lapsi (edellisestä liitostani) sosiaalinen ekstrovertti. Oli joo raskas taival, mutta selvittiin.
On varmasti, mutta jokainen introvertti ei ole epäsosiaalinen. Meidän introverttiteini (tai ainakin enemmän introvertti kuin ekstrovertti) pelaa joukkuelajia ja valittiin jopa kapteeniksi. Vastavuoroisesti viihtyy sitten kotona yksinään tai perheen kanssa ja lataa akkujaan.
Minullakin on ihan normaalit sosiaaliset taidot, vaikka lapsena olikin haasteita siinä ja nuorena pelkäsin sosiaalisia tilanteita. Aikuistuttuani kuitenkin tämä katosi ja olen tehnyt paljon töitä juurikin aspana. Hoidan nuo ihan normaalisti, kuten kaikki muutkin tilanteet, joissa olen ihmisten kanssa tekemisissä, mutta niiden jälkeen on kyllä ihan naatti olo.
Jotenkin tuosta kommentista jäi olo, että elän "väärin". Ja hän nimenomaan tarkoitti ystäviä, ainakin ymmärtääkseni kun hän niistä puhui tuossa lauseessaan. Ja kun tuli puhetta elämästäni, puhe oli myös siitä, että teen paljon itsekseni ja kuljen myös ulkona, en ole linnoittautunut kotiin.
Ap
Ikävää ap, että jouduit ääliöiden kanssa tekemisiin. Noinko huonosti ihmisillä on tietoa erilaisista ihmisistä ja persoonallisuustyypeistä? Itse varmaan laittaisin jonnekin palautetta epäasiallisesta kohtelusta. Joku tosi herkkä ja huonoitsetuntoinen voi nimittäin ottaa nuo puheet ihan tosissaan, ja kuvitella itsessään olevan jotain vikaa ja pahimmassa tapauksessa yrittää muuttaa itseään työkkärin tätien mielipiteen mukaiseksi.
Minulla on vain kaksi oikeasti hyvää ystävää, joihin pidän yhteyttä, mutta emme ehdi nähdä usein. Lisäksi on mies ja lapsi, sekä siskoni ja vanhempani. He ovat minulle ihan riittävästi enkä kaipaa enempää sosiaalisia piirejä elämääni. Toki töiden kautta joutuu pakostakin olemaan tekemisissä muiden kanssa. Minäkin saan usein osakseni ihmettelyä siitä, ettei minulla ole perheen ulkopuolista elämää ja harrastukseni ovat yksin tehtäviä. Ihmettelen vain, että mihin tarvitsee isoa määrää ihmissuhteita, jos laatu on kunnossa.
Alue: Aihe vapaa
Ai niin, Te-toimisto virkailija mainitsi tuon lauseen yhteydessä nimenomaan sen, että siellä on muitakin ikäisiäni naisia, joten saan sitten kavereita ja muutakin elämää kuin perheeni. Eli ei tarkoittanut esim. takaisin töihin pääsyä.
Ap