Lue keskustelun säännöt.
Vastasyntynyt vauva ja sukulaisten vierailut
26.05.2019 |
Meille syntyi viikko sitten vauva, esikoisemme. Olemme onnesta soikeina, mutta myös tosi väsyneitä kaiken uuden edessä. Imetys vaatii opettelua, on valvomista jne. Lisäksi olen itse ollut aika heikossa kunnossa fyysisesti synnytyksen jälkeen ja tarvitsen paranemis- ja palautumisaikaa. Ja lisäksi haluaisimme olla mieheni kanssa kaikessa rauhassa "omassa pesämme" ensimmäiset viikot, tutustua vauvaan rauhassa opetellen uutta arkea.
Meidän molempien vanhemmat kävivät synnytyslaitoksella katsomassa vauvaa, mikä oli todella mukavaa. Nyt kuitenkin ahdistaa, kun niin monet sukulaiset ja myös ystävät ovat tuppautumassa heti kylään. Olen ystävällisesti yrittänyt sanoa, että tervetuloa sitten, kun ollaan vähän palauduttu synnytyksestä, mutta ei tunnu menevän perille.. En vaan jaksaisi ottaa vieraita vastaan juuri nyt, vaikka normaalisti se onkin mukavaa, kun käyvät. Lisäksi en haluaisi, kun vauva on vielä niin pieni, kaikkia mahdollisia bakteerikantoja vieraiden mukana meille.
Miten olette itse toimineet vastaavassa tilanteessa? Milloin olette jaksaneet ottaa vieraita vastaan? Miten olette torjuneet vierailut kohteliaasti vai onko pitänyt sanoa tiukastikin, että nyt ette kyllä tule?
Kommentit (186)
Omat vanhempani ja muu suku (sisarukset jne) asuvat kaukana. Eivät siis olleen laitokselle tulossa.
Anoppi asuu lähellä. On ryypännyt aikanaan miehen lapsuudessa sen verran rankasti, että terveys mennyt samoin kuin periaatteessa lähestulkoon kaikki välit poikaansakin. Asuu lähellä, mutta näemme ehkä kahdesti vuodessa. Sama koskee miehen sisaruksia ja muuta sukua; lähellä asuvat, mutta emme juuri tekemisissä ole. Miehen isä asuu 10km päässä, mutta ei ole nähnyt esim. 9v esikoistamme kuin ehkä kaksi kertaa ikinä, joten häntä emme todellakaan ole kotiimme kutsuneet. Olisi vain outoa ja vaivaannuttavaa.
Sairaalassa halusin olla rauhassa. Toipua. En todellakaan nähdä anoppia. Miehellä ei ollut tähän vastaan sanomista.
Kaikkien lasten kohdalta on kirjoitettu viesti "Meille syntyi tyttö/poika + mitat. Suku ja ystävät ovat tervetulleita vierailemaan uuden tulokkaan tykönä myöhemmin, kunhan olemme ensin kotoutuneet ja tutustuneet toisiimme rauhassa oman perheen kesken. Kutsumme teidät kyllä, kun aika on oikea."
Ensimmäiset 2-3vk on oltu ihan rauhassa näiltä ei-niin-miellyttäviltä sukulaisilta. Ystäviä (=ihmisiä joiden kanssa oikeasti olemme aktiivisesti tekemisissä ja joiden kanssa on positiivinen fiilis, eikä lähes tulkoon pakkopullaa) olemme kutsuneet kahville aiemmin. Tämä on tarkoittanut, että mummo/anoppi on herneet nenäänsä vetänyt, koska ei ole vauvaa ensimmäisten joukossa nähnyt, mutta eipä tuo ole minun ongelmani. Mielestäni hänellä ei ole tähän mitään etuoikeutta niiden ihmisten ohi, joiden kanssa oikeasti olemme tekemisissä ja jotka ovat mm. raskausaikana tukena olleet ja senkin jälkeen.
Omat vanhempani ovat lapsenlapsensa nähneet ensimmäisen kerran livenä vaihtelevasti siinä vaiheessa, kun olemme olleet matkustuskunnossa ja olen mennyt kotipaikkakunnallani käymään; yleensä siinä kuukauden tai parin iässä. Puhelimitse ovat olleet aina aktiivisesti tekemisissä ja kiinnostuneita miten meidän perheellä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Herranjumala tässä puhutaan ensimmäisistä VIIKOISTA! Ap ei varmaan ole lukittautumassa kuukausiksi kotiinsa yksin ja eristämässä itseään ulkomaailmasta. Nykyään ei ollenkaan kunnioiteta enää lapsivuodeaikaa. Kaiken pitää tapahtua heti, nyt ja tässä ja vauvaakaan ei varmaan kerkeä sitten muutaman viikon ikäisenä mennä katsomaan. Ei se vauva varmaan minnekään katoa...
Niin? Kyse on ensimmäisistä viikoista, totta, mutta monella alkaa ankea arki, kun isä palaa töihin. Äiti jää vauvan kanssa kahden eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa tunteitaan. Ystäville on tehty selväksi, että älkää soitelko, joten he eivät soita. Päivällä ystävät on töissä, heille soittaminen on suunnilleen sama asia kuin valmiiksi varautuisi siihen, että ei saa vastausta.
Kyse ei ole siitä, että vauvaa pitäisi päästä katsomaan heti, kyse on siitä, että isyysloman aikana sillä äidillä on vielä aikaa muulle maailmalle. Kun vauvaperheen arki alkaa, jää äiti aika yksin, jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita.
Jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita? Oletko tosissasi? Kyse on muutamasta viikosta! Mä varmaan olen sitten muutenkin aika paska ystävä, koska saattaa ihan normaalistikin mennä viikkoja etten ole johonkin ystävään yhteydessä. Musta se on aikuisiällä ihan normaalia, sitten jatketaan juttua siitä mihin se viimeksi jäi. Ei tässä millään yläasteella olla, että pitäisi olla päivittäin yhteydessä.
No sittenhän sinua ei haittaa, vaikka olisit koko vanhempainvapaan kaksin kotona vauvan kanssa. ystäväsi saavat sanoa sinulle, että ei meitä sun vauvajutut kiinnosta, ei haluta nähdä sitä, joten tule meidän kanssa baariin. Ai et halua, no soitellaan joskus toiste. Etkä sinä loukkaannu yhtään siitä, että jäät sivuun.
Provoilua ja trollailuahan tämän on pakko olla, mutta vastataan nyt vielä kerran. Jos joku ystävä ei ymmärrä ettei välttämättä halua pariin tai muutamaan viikkoon vieraita niin en edes jaksaisi noin epäkypsää ystävää. Olet ilmeisesti todella nuori, provoilija tai sitten muuten vaan niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä elämän muuttuvia tilanteita vaan vaativat ystävien tavoitetttavuutta 24/7 ja syyllistävät, jos ei aina voi tai jaksa olla yhteydessä. Sinunkaltaiset ihmiset olen karsinut elämästäni jo vuosia sitten. Tämä keskustelu meni niin naurettavaksi, että I rest my case. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Herranjumala tässä puhutaan ensimmäisistä VIIKOISTA! Ap ei varmaan ole lukittautumassa kuukausiksi kotiinsa yksin ja eristämässä itseään ulkomaailmasta. Nykyään ei ollenkaan kunnioiteta enää lapsivuodeaikaa. Kaiken pitää tapahtua heti, nyt ja tässä ja vauvaakaan ei varmaan kerkeä sitten muutaman viikon ikäisenä mennä katsomaan. Ei se vauva varmaan minnekään katoa...
Niin? Kyse on ensimmäisistä viikoista, totta, mutta monella alkaa ankea arki, kun isä palaa töihin. Äiti jää vauvan kanssa kahden eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa tunteitaan. Ystäville on tehty selväksi, että älkää soitelko, joten he eivät soita. Päivällä ystävät on töissä, heille soittaminen on suunnilleen sama asia kuin valmiiksi varautuisi siihen, että ei saa vastausta.
Kyse ei ole siitä, että vauvaa pitäisi päästä katsomaan heti, kyse on siitä, että isyysloman aikana sillä äidillä on vielä aikaa muulle maailmalle. Kun vauvaperheen arki alkaa, jää äiti aika yksin, jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita.
Jos niillä kavereilla ei ole aikaa kyläillä silloin muutaman viikon päästä, niin miten heillä olisi automaattisesti aikaa kyläillä heti vauvan syntymän jälkeen? Eihän sitä kavereilla mitään äitiyslomaa ole, ihan omien työkuvioidensa tms kanssa sovittelevat oli sitten se kaverin vauva 2 päivää tai 2 kuukautta vanha. En todellakaan usko, että kaverit kadottaa kokonaan, jos pyhittää pari ensimmäistä viikkoa pelkästään vauvalle.
Minä en kovin paljon perustanut vieraista pariin viikkoon synnytyksen jälkeen. Jälkivuoto oli ihan järkyttävää, välillä veri valui sääriä pitkin siteestä huolimatta, rinnat oli niin kipeät, että kävelin kotona yläkroppa paljaana ja hormonit sai minut itkemään vähän väliä. En nyt keksi ketään, joka olisi halunnut nähdä minut tuollaisena vaikka vauvaa olisi tullut katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä päinvastainen ongelma - ketään tunnu hirveästi kiinnostavan... Mieli ollut aika maassa, kun edes omia vanhempia ei näköjään kiinnosta lapsenlapsen syntymä. Poika nyt 5 kk ja isovanhemmat käyneet kerran katsomassa, vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Ei tullut yllätyksenä, mutta paha mieli silti.
Sama. Meillä on neljö lasta ja ainoatakaan lasta ei kummatkaan ksivanjemmat tulleet katsomaan synnärille eikä yksikään isovanhempi tullut ristiäisiin kenekään kojdalla. Kahdesta viimeisestä anoppilan väki ei edes onnitellut. Nyt lapsia ollut 8 vuoden ajan ja tänä aikana isovanhemmat nähneet lapsia 4-5 kertaa eli ei edes kerta vuoteen.
Kertaakaan eivät ole tulleet synttäreille, jouluna, eivät soittele ja ilmoittivat jo raskauden aikaan että eivät aio hoitaa tai auttaa mitenkään koskaan, ei edes hätätilantessa.
Tässäpä sitä suurten ikäluokkien isovanhemmuutta. Itse he kyllä hoidattivat omat lapsensa eritäin suurelta osin omilla vanhemmillaan. Mutta vastavuoroisuus ei heitä koske!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuu niin mieleen aika, kun itse sain esikoisemme. Synnytyslaitoksella vielä ollessani, hoitaja tuli huoneeseen ja sanoi, että joku nainen (anoppi) soitteli ihan jatkuvasti sinne hoitajien huoneeseen ja vaati saada tietää huoneeni numeron, kun mieheni oli sanonut hänelle, ettei tarvitse tulla laitokselle, emme halua sinne ketään. Hoitaja ei tietenkään ollut antanut huoneen numeroa, eikä tuolla laitoksella edes saanut vierailla muut kuin isä ja vauvan sisarukset. En tiedä lopettiko sinne soittelun vai mitä, häneltä kun kysyimme kielsi edes soittaneensa sinne koskaan.
Päästimme ensimmäisenä vai olikohan se toisena viikkona, kun olimme kotona, katsomaan vauvaa anopin ja pari muuta sukulaista. He odottivat, että saavat sylitellä vauvaa kun minä täydellisenä sänkypotilaana tekisin heille nuorempanani ruoan ja tarjoilut ym. Onneksi mies laittoi sukulaisensa ruotuun. Sitten kun tuli aika lähteä, kauhea vetistely eivätkä meinanneet lainkaan lähteä, vaikka käskettiinkin jo. Venyttivät lähtöä alkuperäisestä ajasta yli 2h, lähtivät vasta kun mukana ollut sukulaismies pakotti heidät lähtemään.
Kun toinen syntyy, saavat nähdä vauvan vasta nimenantojuhlassa, en todellakaan jaksa enää tuota, kun ihan sama mitä sanoo, kaikuu se kuuroille korville, eikä lainkaan kunnioiteta toisten kotia.
Meillä oli esikoisen kotiuduttua myös näitä kylään tunkeutujia. Kaiken huipuksi eivät kylään tultuaan millään lähteneet pois. Ei auttanut, vaikka menin vauvan kanssa välillä päiväunille - herättyämme olivat samat matamit edelleen meillä kylässä ja odottivat palvelua.
Ei liene ihme, ettei näistä sukulaisista koskaan tullut läheisiä yhdellekään lapsistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta toinen juttu on sitten nämä, jotka loukkaantuvat, kun ei kutsuta ristiäisiin. Me haluamme pitää ristiäiset pienenä perhejuhlana (pelkästään minun ja mieheni ihan lähisuvusta tulee yhteensä yli 30 vierasta, sisältäen siis minun vanhemmat ja sisarukset lapsineen ja sama miehen puolelta, lisäksi kutsutaan kummit, jotka ovat yhdet ystävät minun ja toiset miehen puolelta). Jotkut ystävät ovat ihmetelleet vähän loukkaantuneina, että ettekö te nyt ristiäisiin kutsu.... Nykyaika on ilmeisesti aika yleistä pitää suuret ristiäis- ja nimiäisjuhla, mutta me emme koe sellaisia omaksi jutuksi. Ristiäiset on mielestäni herkkä ja intiimi perhetilaisuus. Ystäviä toki kutsun sitten mielelläni muuten käymään.
Minä taas halusin heti näyttää vauvan kaikille. Niinpä sovimme läheisten ja ystävien kanssa että tapaamme aamiaisella Ekbergillä. Varattiin se kabinettiosa ja vauva oli viiden päivän ikäinen, kun menimme sinne aamiaiselle. Oli ihana, ikimuistoinen aamu. Vauva kulki sylistä syliin ja minä sain syödä rauhassa. Lahjaksi saimme kauppakassipalvelun kuukaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin onnellinen jos jotakuta kiinnostaisi tulla katsomaan vauvaa! Meilläkään kun kumpiakaan isovanhempia ei tippaakaan kiinnosta. Ovat jo ilmottaneet että eivät aio osallistua tai hoitaa ja toiset (omat vanhemmat) ilmoittivat etteivät aio alkaa isovanhemmiksi ollenkaan ja eivät halua itseään kutsuttavan mummoksi/ukiksi.
Myös tämä välinpitämättömyys ja piittaamattomuus on ERITTÄIN LOUKKAAVAA. Toisaalta, mun vanhemmat suunnilleen hylkäsi mut ja lopettivat yhteydenpidon jo kauan sitten kun muutin opiskelemaan (ja olivat piittaamattomia jo lapsuudessanikin) joten varmaan olin naiivi ja typerä kun toivoin että lapsenlapsi kiinnostaisi.
Kertonee ihmisen itsekkyydestä ja mulavuudenhalusta kun ilmoittaa tylysti että en sitten aio alkaa isovanhemmaksi.
En edes ymmärrä miksi muut kuin mies ja mahdolliset sisarukset tulevat sairaalaan 🙄🙄 siellä ollaan kun ollaan huonossa kunnossa saamassa hoitoa, eikä ottamassa vastaan vieraita. Varsinkin kun suomessa on yhteishuoneet, häiritsee porukan ravaaminen muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas halusin heti näyttää vauvan kaikille. Niinpä sovimme läheisten ja ystävien kanssa että tapaamme aamiaisella Ekbergillä. Varattiin se kabinettiosa ja vauva oli viiden päivän ikäinen, kun menimme sinne aamiaiselle. Oli ihana, ikimuistoinen aamu. Vauva kulki sylistä syliin ja minä sain syödä rauhassa. Lahjaksi saimme kauppakassipalvelun kuukaudeksi.
On tämäkin hyvä, että antaa heti nähdä vauvan, jos se vain vanhemmista tuntuu hyvältä. Suurin osa silti varmaankin tahtoo hiukan hengähtää, ennenkuin tahtoo ottaa vieraita. Kaikki tavat ovat ihan yhtä hyviä, kunhan se tuntuu vanhemmista hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksanut ketään vieraita moneen viikkoon! Oma äiti kävi auttamassa ja lähellä asuva sisko oli suuri tuki, mutta ketään kaukaisempia tai miehen puolen sukua en suoraan sanottuna olisi kestänyt siinä tilanteessa. Alapää riekaleina ja kipeä, rinnat verillä, hormonit sai itkemään jne. Ei siinä halua vieraita kylään.. Sanotte vaan ihan suoraan, että nyt keskitymme perhe-elämän alkuun emmekä ota vieraita vastaan, lämpimästi tervetuloa muutaman viikon päästä.
Reilu peli!
Sinun äitisi pääsi katsomaan vauvaa, mutta ei miehesi äiti!
En ikinä olisi voinut tehdä tuommoista anopilleni.
Törkeää käytöstä sinulta@!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia riippuu sukulaisistakin. Meillä miehen puolen suku ja eritoten anoppi odottavat viiden tähden palvelua, aina pitää olla lämmin ruoka tai jooa kaksi (ilmoittavat ihan röyhkeästi siis itse että tullaan sunnuntaina, muistakaa sitten laittaa ruoka valmiksi). Lisäksi kahvit ja ITSEleivottua kakkua tms. Jos ei ole itsetehtyä, anoppi nalkuttaa. Ruoastakin valitetaan välillä. Jälkiruokaa jos ei näy niin katkeraan ääneen kysytään että missäs jälkiruoka, ajettiin sentäön tunnin matka ja kaukaa kun tulee niin pitää olla tarkoilua.
Koskaan eivät ole lapsia hoitaneet eivätkä auta missään ikinä, kylässä ollessa eivät leiki lasten kanssa vaan istuvat ja odottavat tarjoilua.
Kyllä oli kivaa palvella tärä sakkia kun vastasyntynyt rinnalla, kaksi taaperoa roikkuu jaloissa, nämä ei vahingossakaan auta tai leikitä lapsia ja mun pitää häärätä koko päivä keittiössä passaten ja palvellen.
Joten tällaisia ei kukaan halua ottaa kylään synnytyksen jälkeen!! Hirveä stressi ja uupumus ka valmistelutaakka vierailulle josta emme saa kuin pahan mielen (istuvat vaan sohvalla ja arvostelevat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sitten muistaa, että kun tarpeeksi hyvin kieltäytyy, niin voi jäädä vauvan kanssa aika yksin. Kun on aikansa ollut vauvan kanssa kolmestaan ja puoliso palaa töihin, niin moni äiti on aika yksinäinen. Siinä vaiheessa seura kelpaisi, mutta ystävillä on jo muuta tekemistä, koska elämähän on sen kotipesän ympärillä jatkunut kuin ennenkin. Se vauvaperhe ei enää kiinnostakaan ja anoppi puolestaan on loukkaantunut, kun ei ole saanut vauvaa edes vilaukselta nähdä.
Moni tuore äiti tekee itselleen huomaamattaan kodista vankilan. Vanhat ystävät ei ole tervetulleita vauvaa katsomaan eikä uusia äitituttuja vielä ole. Mies palaa töihin, kaikki on hankalaa eikä ketään kiinnosta.
Ap voi tehdä niin kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Ja niin pitääkin tehdä. Jos samalla menettää pari ystävää, on se pieni hinta siitä, että saa olla rauhassa.
Herranjumala tässä puhutaan ensimmäisistä VIIKOISTA! Ap ei varmaan ole lukittautumassa kuukausiksi kotiinsa yksin ja eristämässä itseään ulkomaailmasta. Nykyään ei ollenkaan kunnioiteta enää lapsivuodeaikaa. Kaiken pitää tapahtua heti, nyt ja tässä ja vauvaakaan ei varmaan kerkeä sitten muutaman viikon ikäisenä mennä katsomaan. Ei se vauva varmaan minnekään katoa...
Niin? Kyse on ensimmäisistä viikoista, totta, mutta monella alkaa ankea arki, kun isä palaa töihin. Äiti jää vauvan kanssa kahden eikä ole ketään, jonka kanssa jakaa tunteitaan. Ystäville on tehty selväksi, että älkää soitelko, joten he eivät soita. Päivällä ystävät on töissä, heille soittaminen on suunnilleen sama asia kuin valmiiksi varautuisi siihen, että ei saa vastausta.
Kyse ei ole siitä, että vauvaa pitäisi päästä katsomaan heti, kyse on siitä, että isyysloman aikana sillä äidillä on vielä aikaa muulle maailmalle. Kun vauvaperheen arki alkaa, jää äiti aika yksin, jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita.
Jos ei tietoisesti ylläpidä ystävyyssuhteita? Oletko tosissasi? Kyse on muutamasta viikosta! Mä varmaan olen sitten muutenkin aika paska ystävä, koska saattaa ihan normaalistikin mennä viikkoja etten ole johonkin ystävään yhteydessä. Musta se on aikuisiällä ihan normaalia, sitten jatketaan juttua siitä mihin se viimeksi jäi. Ei tässä millään yläasteella olla, että pitäisi olla päivittäin yhteydessä.
No sittenhän sinua ei haittaa, vaikka olisit koko vanhempainvapaan kaksin kotona vauvan kanssa. ystäväsi saavat sanoa sinulle, että ei meitä sun vauvajutut kiinnosta, ei haluta nähdä sitä, joten tule meidän kanssa baariin. Ai et halua, no soitellaan joskus toiste. Etkä sinä loukkaannu yhtään siitä, että jäät sivuun.
Provoilua ja trollailuahan tämän on pakko olla, mutta vastataan nyt vielä kerran. Jos joku ystävä ei ymmärrä ettei välttämättä halua pariin tai muutamaan viikkoon vieraita niin en edes jaksaisi noin epäkypsää ystävää. Olet ilmeisesti todella nuori, provoilija tai sitten muuten vaan niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä elämän muuttuvia tilanteita vaan vaativat ystävien tavoitetttavuutta 24/7 ja syyllistävät, jos ei aina voi tai jaksa olla yhteydessä. Sinunkaltaiset ihmiset olen karsinut elämästäni jo vuosia sitten. Tämä keskustelu meni niin naurettavaksi, että I rest my case. 😂
Tämä on niin totta. Jos ystävät ei ymmärrä, kun sanoo suoraan, että me halutaan olla joku viikko perheenä, eikä ketään vieraita, niin kannattaa etsiä uudet ystävät. Ei tuollaisilla ystävillä tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksanut ketään vieraita moneen viikkoon! Oma äiti kävi auttamassa ja lähellä asuva sisko oli suuri tuki, mutta ketään kaukaisempia tai miehen puolen sukua en suoraan sanottuna olisi kestänyt siinä tilanteessa. Alapää riekaleina ja kipeä, rinnat verillä, hormonit sai itkemään jne. Ei siinä halua vieraita kylään.. Sanotte vaan ihan suoraan, että nyt keskitymme perhe-elämän alkuun emmekä ota vieraita vastaan, lämpimästi tervetuloa muutaman viikon päästä.
Reilu peli!
Sinun äitisi pääsi katsomaan vauvaa, mutta ei miehesi äiti!
En ikinä olisi voinut tehdä tuommoista anopilleni.
Törkeää käytöstä sinulta@!
Anoppi asuu kaukana ja on omaishoitajana miehelleen eli mieheni isälle. Olisi kyllä anoppi ollut tervetullut käymään, mutta tämä vaihtoehto oli poissuljettu näistä syistä. Mutta esim. miehen sisaruksia perheineen en olisi jaksanut ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päinvastainen ongelma - ketään tunnu hirveästi kiinnostavan... Mieli ollut aika maassa, kun edes omia vanhempia ei näköjään kiinnosta lapsenlapsen syntymä. Poika nyt 5 kk ja isovanhemmat käyneet kerran katsomassa, vaikka asutaan samalla paikkakunnalla. Ei tullut yllätyksenä, mutta paha mieli silti.
Sama. Meillä on neljö lasta ja ainoatakaan lasta ei kummatkaan ksivanjemmat tulleet katsomaan synnärille eikä yksikään isovanhempi tullut ristiäisiin kenekään kojdalla. Kahdesta viimeisestä anoppilan väki ei edes onnitellut. Nyt lapsia ollut 8 vuoden ajan ja tänä aikana isovanhemmat nähneet lapsia 4-5 kertaa eli ei edes kerta vuoteen.
Kertaakaan eivät ole tulleet synttäreille, jouluna, eivät soittele ja ilmoittivat jo raskauden aikaan että eivät aio hoitaa tai auttaa mitenkään koskaan, ei edes hätätilantessa.Tässäpä sitä suurten ikäluokkien isovanhemmuutta. Itse he kyllä hoidattivat omat lapsensa eritäin suurelta osin omilla vanhemmillaan. Mutta vastavuoroisuus ei heitä koske!
Järkyttävää ja surullista miten isovanhempia ei kiinnosta omat lapsenlapset. Miten ihmiset voivat olla noin tunteettomia hirviöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksanut ketään vieraita moneen viikkoon! Oma äiti kävi auttamassa ja lähellä asuva sisko oli suuri tuki, mutta ketään kaukaisempia tai miehen puolen sukua en suoraan sanottuna olisi kestänyt siinä tilanteessa. Alapää riekaleina ja kipeä, rinnat verillä, hormonit sai itkemään jne. Ei siinä halua vieraita kylään.. Sanotte vaan ihan suoraan, että nyt keskitymme perhe-elämän alkuun emmekä ota vieraita vastaan, lämpimästi tervetuloa muutaman viikon päästä.
Reilu peli!
Sinun äitisi pääsi katsomaan vauvaa, mutta ei miehesi äiti!
En ikinä olisi voinut tehdä tuommoista anopilleni.
Törkeää käytöstä sinulta@!
No jos näin anonyymina rehellisiä ollaan, niin kenelle muka miehen äiti on se oikea mummi lapsille. Kun se on outo nainen kaikesta huolimatta ja oma äiti nyt on aina oma äiti. Voidaanhan sitä leikkiä, että anoppi on myös tasavertainen mummi, mutta kyllä se on aina outo nainen, joka tulee käymään poikansa vaimon kodissa ja ei voi koskaan korvata omaa äitiä.
Tätä en tietenkään kehtaisi omalla nimellä sanoa, mutta näin sanoo kaikki muutkin tuntemani äidit, että ärsyttää, kun anoppi luulee olevansa oikea mummi lapsille, vaikka se on ihan vieras nainen. Oma äiti kun tulee käymään kotona, se on oma äiti. Mutta anoppi on aina kylässä ja vieras ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksanut ketään vieraita moneen viikkoon! Oma äiti kävi auttamassa ja lähellä asuva sisko oli suuri tuki, mutta ketään kaukaisempia tai miehen puolen sukua en suoraan sanottuna olisi kestänyt siinä tilanteessa. Alapää riekaleina ja kipeä, rinnat verillä, hormonit sai itkemään jne. Ei siinä halua vieraita kylään.. Sanotte vaan ihan suoraan, että nyt keskitymme perhe-elämän alkuun emmekä ota vieraita vastaan, lämpimästi tervetuloa muutaman viikon päästä.
Reilu peli!
Sinun äitisi pääsi katsomaan vauvaa, mutta ei miehesi äiti!
En ikinä olisi voinut tehdä tuommoista anopilleni.
Törkeää käytöstä sinulta@!
Riippuu tuossa tilanteessa kyllä ihan siitä, minkälaiset välit anoppiin on. Jos huonot tai etäiset, niin ei varmasti ihan riemumielin halua vierailulle, kun itse on vasta toipilas.
No sitä just pohdinnan, että eikö vanhempien sisarukset tavallisesti kutsuta näihin juhliin. Toki kaikki eivät sellaisia järjestä, mutta valtaosa kuitenkin.