Sydän särkynyt. Luetelkaa hyviä puolia siinä, että suhde on loppunut

Nainen 30, kiitos lämpimästä ja rohkaisevasta viestistäsi.

Olen aivan vakuuttunut, etten koskaan löydä ketään samankaltaista. Kosketus ei voi tuntua yhtä hyvältä, s*ksi niin oikealta.

Tekee mieli varjella itseäni niin, etten enää koskaan ihastu. Ei kohdalleni voi tulla molemminpuolista rakkautta, on ihme, jos sen elämässään edes kerran, kaksi löytää.

Hyviä puolia: saan itse päättää, mitä syödään, ruoka on nyt terveellisempää ja rasvattomampaa. ap

Mainitsemistasi asioista etenkin toka on oikeasti todella hyvä juttu. Ekakin, jos ei ruokahaluttomuus liian kauan kestä. Kolmannen pitäisi kyllä toteutua suhteessa ollessakin, jos näin ei ole ollut niin siinäkin mielessä hyvä, että suhde on nyt ohi...

Mä myös tuppaan ajattelemaan, että jos jonkun kanssa menee poikki, niin oli tarkoituskin tapahtua. Ehkä syistä, joita en heti kykene näkemään, mutta kuitenkin. Että voin löytää ja ansaitsen parempaa/minulle sopivampaa. Suhteen päättyminen voi myös olla mahdollisuus kohdata omia kipukohtia ja kehittyä niiden osalta, jotta tyydyttävämpi suhde tulevaisuudessa on mahdollinen.

Tsemppiä! Kyllä sä selviät :) Ja selvittyäsi myös tiedät, ettei tulevatkaan vaikeudet saa sua selätettyä, koska oot tästäkin raskaasta ajasta onnistunut pääsemään eteenpäin <3

Vierailija kirjoitti:

Nainen 30, kiitos lämpimästä ja rohkaisevasta viestistäsi.

Olen aivan vakuuttunut, etten koskaan löydä ketään samankaltaista. Kosketus ei voi tuntua yhtä hyvältä, s*ksi niin oikealta.

Tekee mieli varjella itseäni niin, etten enää koskaan ihastu. Ei kohdalleni voi tulla molemminpuolista rakkautta, on ihme, jos sen elämässään edes kerran, kaksi löytää.

Hyviä puolia: saan itse päättää, mitä syödään, ruoka on nyt terveellisempää ja rasvattomampaa. ap

Kosketus ja seksi? Taisi vain olla sen verran etevä panomies kyseessä, että sai sinut ihan fyysiseen puoleen koukkuun. Voin sanoa, että hän ei ole ainoa joka sen puolen hallitsee. Todellakin tulet löytämään jotain parempaa.

Hei Ap!

Mun poikaystävä jätti mut juuri kaksi viikkoa sitten pitkän suhteen päätteeksi. Ensimmäinen viikko meni ihan sumussa, nyt pystyn käymään töissä ja syömään jo. Rakastan exää yhä enkä tiedä pystynkö enää samalla tavalla heittäytymään uuteen suhteeseen ja rakastamaan niin ehdoitta kuin exääni. Samassa asunnossakin pitää vielä asua. Tuntuu pahalta, kun toista ei ole enää sopivaa halata tai muutenkaan koskea. Mutta vain aika näyttää. Itse ostin kolme vihkoa:

Yhteen kirjoitan ylös sitä mukaa kun mieleen tulee, syitä miksi suhteemme ei toiminut, eikä olisi voinut toimia vaikka olisimme vielä yrittäneet. Näiden lukeminen auttaa niinä hetkinä kun ikävä on kauheinta.

Toiseen vihkoon listaan sinkkuelämän ja yksin asumisen hyviä puolia. Tämä lista auttaa silloin kun yksinäisyys ahdistaa ja pelottaa.

Kolmanteen vihkoon kirjoitan kehuja itsestäni, asioita joissa olen hyvä ja aikaisempia asioita joista olen selvinnyt (esim. Ihmissuhteita, inhottavia työpaikkoja, sairauksia jne). Muistutan itselleni, kuinka upea ja hyvä tyyppi olen kaikesta huolimatta.

Olen myös ostanut kasan eroa käsitteleviä kirjoja. Tuntuu jotenkin hyvältä lukea, että joku ymmärtää miltä se tuska ja ikävä ja rakkaus tuntuu. Suosittelen: Bruce Fisher - Jälleenrakennus ja Marika Rosenborg - Sinä selviät kyllä.

Mitä tulee laastareihin, niin itse olen päättänyt olla yksin ja oppia nauttimaan yksinolosta, vaikka todella yksinäinen olenkin. Exä voi ottaa heti uuden jos haluaa, omaa toipumistaan ei pidä verrata exään.

Sinäkin selviät kyllä, Ap <3

Vierailija kirjoitti:

En kaivannut jännitystä.  :(  Kaipasin rakastavaa, uskollista parisuhdetta. Turvallisuutta. Yhteistä tulevaisuutta. En ole yhtään sen tyyppinen, että saan kiksejä jännityksestä tai tuollaisesta vuoristoradasta.

Se on totta, että tunsin paljon huolta, pelkoa ja ahdistusta.

Suositteletteko laastaria heti? Kysymys kuulostaa kylmältä. Seison vaikka päälläni jos selviän tästä nopeasti. Olen aivan itkuherkkä väärissä paikoissa, julkisilla paikoillakin. Päässä pyörii samat jutut, yritän tulkita eri tavoin, paremmin päin, että muka olisi toivoa. Ei ole, asia on täysin selkeä, näin siitä vieläpä mustaa valkoisella.

Satunnaista seuraa olisi tarjolla vaikka tänään. Satutanko itseäni vain lisää, koska kenenkään muun kanssa ei voi olla samanlaista? Alanko itkeä kun siinä ei ole rakkaani?

Ei enää koskaan rakkautta. Ei ikinä. En halua.  Ap

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Kosketuksesta. Tarkoitan ihan ei-seksuaalistakin kosketusta. Hän silitti selkääni ja tuntui niin turvalliselta ja hyvältä, olin onnellinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

En kaivannut jännitystä.  :(  Kaipasin rakastavaa, uskollista parisuhdetta. Turvallisuutta. Yhteistä tulevaisuutta. En ole yhtään sen tyyppinen, että saan kiksejä jännityksestä tai tuollaisesta vuoristoradasta.

Se on totta, että tunsin paljon huolta, pelkoa ja ahdistusta.

Suositteletteko laastaria heti? Kysymys kuulostaa kylmältä. Seison vaikka päälläni jos selviän tästä nopeasti. Olen aivan itkuherkkä väärissä paikoissa, julkisilla paikoillakin. Päässä pyörii samat jutut, yritän tulkita eri tavoin, paremmin päin, että muka olisi toivoa. Ei ole, asia on täysin selkeä, näin siitä vieläpä mustaa valkoisella.

Satunnaista seuraa olisi tarjolla vaikka tänään. Satutanko itseäni vain lisää, koska kenenkään muun kanssa ei voi olla samanlaista? Alanko itkeä kun siinä ei ole rakkaani?

Ei enää koskaan rakkautta. Ei ikinä. En halua.  Ap

Kun sydänsuru viikkojen kuluessa helpottaa, pääset pitkästä aikaa nauttimaan elämästä ilman jatkuvaa stressiä.

Ehdottomasti ei mitään laastareita ja satunnaisia suhteita, niistä tulee vain lisää surua. Kannattaa keskittyä vahvistamaan itseään hyvien kokemusten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Olet vain tottunut dobamiiniruiskuun sen miehen kanssa. Siitä sait huomiota, jännitystä, turvaa, mutta samalla pelkoa. Kehosi kaipaa niitä, koska olit tottunut. Paras lääke on, kun lähdet baanalle, alat harrastamaan jotakin uutta. Niistä saat dobamiinia, johon kehosi on tottunut. Hyvä, että pääsit et eroon ja voit seistä omilla jaloilla

Dopamiini, pöljä, peellä, ja on kyllä muiyakin mielihyvähormoneja, mm. Oksitosiini.

Se on totta. Suhteessa oli paljon hyvää, mutta minua sattui monesti. Oli tosiaan stressi, huoli ja pelko. Jopa ahdistusta. Elämä tulee olemaan rauhallista ja tasaista. Pahin on nyt ohi.

Helpottaisikohan, jos pystyisin vihaamaan ja olemaan katkera? Nyt vain rakastan, kaipaan ja suren. Kärsin. Toisaalta viha tuottaa vihaavalle kärsimystä. Ap

Voit taas piereskellä vapautuneesti.

Paras puoli (varmaan jo sanottu) on että voit nyt keskittyä vain itseesi ja oman elämäsi järjestämiseen sellaiseksi kuin sen haluat. Voit tapailla ystäviä tai aloittaa harrastuksen ja etsiä ystäviä jos niitä ei vielä ole. Kun olet ehjempi olet myös viisaampi ja tunnistat sen oikeamman kun osuu kohdalle.

Miten teidän kesästä olisi yhtäkkiä tullut mukava, kun suhde oli kerta tuollaista pelkäämistä ja korttitalon varjelua? Piinaava se kesäkin olisi ollut. Nyt ostamaan uusi hieno kesämekko ja terdelle ;) ps. poista sen numero.

Kesä, aurinko, hiekka, makoilu nurmikolla, yhteinen reissu (oli jo ostettu) josta haaveilin tulevan romanttinen... joo olisi samat murheet kulkeneet mukana, myönnän.

Hyvä puoli: ei tarvitse pelätä enää mitään, kun kaikki pahin on jo tapahtunut. Eikä mitään pahempaa voi enää tulla. Ap

Eilen tuli yllättäen mieleen pari niin kaunista muistoa, että meinasin ruveta itkemään ääneen. Erittäin vaikeaa oli.

Mutta jälleen yksi hyvä puoli:

Ei tarvitse kytätä puhelinta koko ajan olisiko tullut tekstari tai sähköposti. Etenkin töissä tämä on selkeä plussa.

Oikeasti, kertokaa lisää hyviä puolia.

Itse yritän olla ajattelematta miestä ja tietoisesti muistella huonoja puolia suhteessa. Niin kuin yksi täällä neuvoi, miettimään asioita, miksi se ei olisi koskaan voinut toimia, vaikka yrittäisin kuinka. Ap

Kohta kaksi viikkoa kulunut. En enää ajattele häntä koko ajan mutta usein. Hävitin kaikki viestit.

Hyvä puoli: pystyn nyt keskittymään muihin asioihin. Jätin väliin tärkeitäkin juttuja ja kiiruhdin töistä, harrastuksista ym hänen luokseen.

Ehdin keskittyä itseeni ja pitää itsestäni parempaa huolta. Olen pitänytkin, ja tulokset näkyvät ja tuntuvat.

Huomaan, että kaikki tapahtui hänen ehdoillaan. Hän puhui loputtomasti itsestään eikä ollut kiinnostunut siitä, kuka todella olen, unelmistani, peloistani. Kauempaa näkee selkeämmin.

Huonoa: tulen vertaamaan joka ikistä miestä häneen, parhaisiin hetkiin, mitä hän sai minut tuntemaan.

Huonoa: olen varma että emme pääse toisistamme eroon vaikka pyristelemme. Hän tulee joskus ottamaan yhteyttä ja ainakin vielä olen niin heikko, että menen, vaikka tiedän, että hän tulee satuttamaan minua uudestaan ja uudestaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap!

Mun poikaystävä jätti mut juuri kaksi viikkoa sitten pitkän suhteen päätteeksi. Ensimmäinen viikko meni ihan sumussa, nyt pystyn käymään töissä ja syömään jo. Rakastan exää yhä enkä tiedä pystynkö enää samalla tavalla heittäytymään uuteen suhteeseen ja rakastamaan niin ehdoitta kuin exääni. Samassa asunnossakin pitää vielä asua. Tuntuu pahalta, kun toista ei ole enää sopivaa halata tai muutenkaan koskea. Mutta vain aika näyttää. Itse ostin kolme vihkoa:

Yhteen kirjoitan ylös sitä mukaa kun mieleen tulee, syitä miksi suhteemme ei toiminut, eikä olisi voinut toimia vaikka olisimme vielä yrittäneet. Näiden lukeminen auttaa niinä hetkinä kun ikävä on kauheinta.

Toiseen vihkoon listaan sinkkuelämän ja yksin asumisen hyviä puolia. Tämä lista auttaa silloin kun yksinäisyys ahdistaa ja pelottaa.

Kolmanteen vihkoon kirjoitan kehuja itsestäni, asioita joissa olen hyvä ja aikaisempia asioita joista olen selvinnyt (esim. Ihmissuhteita, inhottavia työpaikkoja, sairauksia jne). Muistutan itselleni, kuinka upea ja hyvä tyyppi olen kaikesta huolimatta.

Olen myös ostanut kasan eroa käsitteleviä kirjoja. Tuntuu jotenkin hyvältä lukea, että joku ymmärtää miltä se tuska ja ikävä ja rakkaus tuntuu. Suosittelen: Bruce Fisher - Jälleenrakennus ja Marika Rosenborg - Sinä selviät kyllä.

Mitä tulee laastareihin, niin itse olen päättänyt olla yksin ja oppia nauttimaan yksinolosta, vaikka todella yksinäinen olenkin. Exä voi ottaa heti uuden jos haluaa, omaa toipumistaan ei pidä verrata exään.

Sinäkin selviät kyllä, Ap <3

Minäkin suosittelen tätä! Auttoi itseäni todella paljon eron jälkeen. Ajatuksena on, että varsinkin jos ero on tullut suhteesta, jossa oli epätasapainoa ja ikäviä piirteitä (kuten hyvin monella on), niin kirjan avulla voi kehittää itseään kokonaisemmaksi ihmiseksi. Sen jälkeen on valmis rakentamaan oikeasti hyvän ja tasapainoisen suhteen, joka myös kestää.

Tsemppiä ap!

Täällä on aivan ihania vinkkejä ja vertaistukea, lohduttava ketju. Itselläkin todennäköisesti kesän aikana ero edessä, joten näiden viestien lukeminen on oikeasti auttanut ajatustyössä vaikken ap olekaan. Kiitos! <3

Vierailija kirjoitti:

Kohta kaksi viikkoa kulunut. En enää ajattele häntä koko ajan mutta usein. Hävitin kaikki viestit.

Hyvä puoli: pystyn nyt keskittymään muihin asioihin. Jätin väliin tärkeitäkin juttuja ja kiiruhdin töistä, harrastuksista ym hänen luokseen.

Ehdin keskittyä itseeni ja pitää itsestäni parempaa huolta. Olen pitänytkin, ja tulokset näkyvät ja tuntuvat.

Huomaan, että kaikki tapahtui hänen ehdoillaan. Hän puhui loputtomasti itsestään eikä ollut kiinnostunut siitä, kuka todella olen, unelmistani, peloistani. Kauempaa näkee selkeämmin.

Huonoa: tulen vertaamaan joka ikistä miestä häneen, parhaisiin hetkiin, mitä hän sai minut tuntemaan.

Huonoa: olen varma että emme pääse toisistamme eroon vaikka pyristelemme. Hän tulee joskus ottamaan yhteyttä ja ainakin vielä olen niin heikko, että menen, vaikka tiedän, että hän tulee satuttamaan minua uudestaan ja uudestaan. Ap

Hei ap! Nyt vasta luin tätä ketjua ensimmäistä kertaa. Se toi jollain lailla lohtua omaan elämään, etenkin tämä viimeisin viestisi. Itse olen tässä miettinyt eroa jo muutaman viikon. Pettämistä ei ole ollut, mutta koen miehen pettäneen minut. Hän on osoittautunut aivan eri ihmiseksi kuin mitä aluksi antoi ymmärtää. Meillä oli yhteisiä suunnitelmia, haaveita, molemminpuolista intoa ja rakkautta... Nyt niistä ei ole oikein jäljellä enää mitään. Mies on kuin eri ihminen. Olen surrut, ollut epätoivoinen, kytännyt puhelinta, ollut todella ahdistunut... Tätä on jatkunut jo niin kauan, että tavallaan ero tuntuisi helpotukselta, mutta samalla en kuitenkaan haluaisi luopua siitä kaikesta mitä meillä oli. Rakastan miestä edelleen hirveästi, mutta hän on etäinen ja viileä, enkä voi häntä pakottaa olemaan mitään muuta. Haluaisin tosiaan sen on/off nappulan, tai jonkun pillerin, joka turruttaisi kaiken tämän ahdistuksen.

Tsemppiä sulle ap! Toivottavasti pääset tuosta erosta yli etkä ota miestä takaisin! Tiedän, että itse tarttuisin varmaan jokaiseen oljenkorteen, vaikka kenelle tahansa muulle neuvoisin ihan muuta. Rakkaus on ajoittain aika kamalaa. :(

Äiti aikoinaan lohdutti että jokainen väärä mies on yhtä lähempänä oikeaa. Lohdutti silloin, aikanaan sit tapasinkin sen kenestä tuli elämänkumppani ja hyvät vibat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta kaksi viikkoa kulunut. En enää ajattele häntä koko ajan mutta usein. Hävitin kaikki viestit.

Hyvä puoli: pystyn nyt keskittymään muihin asioihin. Jätin väliin tärkeitäkin juttuja ja kiiruhdin töistä, harrastuksista ym hänen luokseen.

Ehdin keskittyä itseeni ja pitää itsestäni parempaa huolta. Olen pitänytkin, ja tulokset näkyvät ja tuntuvat.

Huomaan, että kaikki tapahtui hänen ehdoillaan. Hän puhui loputtomasti itsestään eikä ollut kiinnostunut siitä, kuka todella olen, unelmistani, peloistani. Kauempaa näkee selkeämmin.

Huonoa: tulen vertaamaan joka ikistä miestä häneen, parhaisiin hetkiin, mitä hän sai minut tuntemaan.

Huonoa: olen varma että emme pääse toisistamme eroon vaikka pyristelemme. Hän tulee joskus ottamaan yhteyttä ja ainakin vielä olen niin heikko, että menen, vaikka tiedän, että hän tulee satuttamaan minua uudestaan ja uudestaan. Ap

Hei ap! Nyt vasta luin tätä ketjua ensimmäistä kertaa. Se toi jollain lailla lohtua omaan elämään, etenkin tämä viimeisin viestisi. Itse olen tässä miettinyt eroa jo muutaman viikon. Pettämistä ei ole ollut, mutta koen miehen pettäneen minut. Hän on osoittautunut aivan eri ihmiseksi kuin mitä aluksi antoi ymmärtää. Meillä oli yhteisiä suunnitelmia, haaveita, molemminpuolista intoa ja rakkautta... Nyt niistä ei ole oikein jäljellä enää mitään. Mies on kuin eri ihminen. Olen surrut, ollut epätoivoinen, kytännyt puhelinta, ollut todella ahdistunut... Tätä on jatkunut jo niin kauan, että tavallaan ero tuntuisi helpotukselta, mutta samalla en kuitenkaan haluaisi luopua siitä kaikesta mitä meillä oli. Rakastan miestä edelleen hirveästi, mutta hän on etäinen ja viileä, enkä voi häntä pakottaa olemaan mitään muuta. Haluaisin tosiaan sen on/off nappulan, tai jonkun pillerin, joka turruttaisi kaiken tämän ahdistuksen.

Tsemppiä sulle ap! Toivottavasti pääset tuosta erosta yli etkä ota miestä takaisin! Tiedän, että itse tarttuisin varmaan jokaiseen oljenkorteen, vaikka kenelle tahansa muulle neuvoisin ihan muuta. Rakkaus on ajoittain aika kamalaa. :(

Hei, täällä kohtalotoverisi! Olen tosi samanlaisessa tilanteessa, koko tuo kuvauksesi on kuin omasta suhteestani. Olen ilmoittanut haluavani erota. Siitä seurasi vaiheilua puolin ja toisin. Ensin mies oli samaa mieltä, sitten tulin itse toisiin ajatuksiin ja pyysin aikalisää, mies ei suostunut ja hyväksyin tilanteen. Sitten mies otti kuitenkin yhteyttä ja ehdotti että miettisimme vielä päätöstä ja itse kerroin tarvitsevani aikaa sen miettimiseen, haluanko jatkaa miettimistä... :D Kuulostaapa huvittavalta näin kirjoitettuna.

Aloitin terapian, jotta en tekisi kamalaa virhettä suuntaan tai toiseen. En ole varma, voiko olla niin että jos selvittäisimme vaikeudet välillämme, meistä voisi tulla onnellinen pari. Vai kuvittelenko vain ihan liikoja. Se ainakin on varmaa, että mies ei ole sellainen kuin alussa antoi ymmärtää. Olen pettynyt ja vihainenkin, mutta osa minussa miettii voisinko sittenkin elää onnellisena miehen kanssa sellaisena kuin hän on. Aika näyttää.