Deittailu ilman seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin tapailusuhteeni kesti 9kk emmekä menneet sänkyyn. Nukuimme vierekkäin ja halailimme muttei muuta. Meillä oli hauskaa yhdessä ja tunteitakin kehittyi, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen että elämämme ovat menossa liian eri suuntiin.

Tämä on itselleni ehdottomasti parhain tapa tutustua johonkuhun, mutta tottahan se on että 99% miehistä ei suostu tuollaiseen vaan sänkyyn pitää päästä mahdollisimman nopeasti. Siispä olen 99% elämästäni yksin, mikä on joskus vaikeaa koska on kaipuu jakaa elämää jonkun kanssa. Mutta se vaihtoehto (seksiä heti tai no viimeistään huomenna) on niin hirveä, että tämä on ehdottomasti parempi ratkaisu.

Olisi hienoa löytää tuollainen nainen ❤️

Kuulostaisi hyvältä. Ehtisi tutustua toiseen ihmiseen rauhassa. Miehet ovat vain sellaisia, että haluavat seksiä nopeasti. Yleensä suhteesta tulee liian repivä ja fyysisestä suorittamisesta liian tärkeää.

Jos sängyssä ei onnistu heti, suhde menee poikki. Sen sijaan jos tapailisi toista rauhassa, kestäisi se huonon alkuseksinkin.

Sellaista pitää arvostaa, että tapaillaan vanhan ajan tyyliin romanttisesti. Voi, kun olisin nuorena tavannut sellaisen miehen. Olisin voinut rauhassa olla se herkkä runotyttö. Sen sijaan koitin mukautua johonkin vamppirooleihin. Yleensä siihen liittyi alkoholin runsas käyttö, koska en pystynyt mukautumaan siihen muuten.

Tuollaista herkkyyttä pitää puolustaa tässä yliseksuaalisessa maailmassa, jossa on muotia paljastaa kaikki: niin kropan jokainen senttimetri kuin mielensä. Paljastamalla kaiken ihminen repii itsensä rikki. Mikään ei ole enää omaa ja salaista.

Omaa tytärtäni valistan, että ei mene tähän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista pitää arvostaa, että tapaillaan vanhan ajan tyyliin romanttisesti. Voi, kun olisin nuorena tavannut sellaisen miehen. Olisin voinut rauhassa olla se herkkä runotyttö. Sen sijaan koitin mukautua johonkin vamppirooleihin. Yleensä siihen liittyi alkoholin runsas käyttö, koska en pystynyt mukautumaan siihen muuten.

Ois kannattanut antaa mahdollisuus kiltti miehelle eikä vaan olla jännä miesten pantavana. Tapailin erästä naista ja tämä meni aina ihan paniikkiin kun ehdotin hänelle, että katsottaisiin vaikka leffaa ja laitetaan yhdessä jotain hyvää ruokaa. Ehdotin tuota siis ilman mitään taka-ajatuksia. Hän sitten kyseli aina heti että ''ai olet vain pillun perässä'' etc. Vaikea sellaisen naisen kanssa on tehdä mitään romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista pitää arvostaa, että tapaillaan vanhan ajan tyyliin romanttisesti. Voi, kun olisin nuorena tavannut sellaisen miehen. Olisin voinut rauhassa olla se herkkä runotyttö. Sen sijaan koitin mukautua johonkin vamppirooleihin. Yleensä siihen liittyi alkoholin runsas käyttö, koska en pystynyt mukautumaan siihen muuten.

Löysin ratkaisun tähän toisesta kulttuurista, jossa arvostetaan päinvastaisia arvoja, mihin olin tottunut. Tuntui tosi hyvältä omistaa itsensä ja seksuaalisuutensa pitkästä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisessa tilanteessa kuuluu lopettaa vedätys.

Pidän hänestä henkilönä ja olen miettinyt, että saattaisin ehkä ihastuakin håneen. Hän vain ei oikein anna itsestään paljonkaan "irti", ts. hän ei kovin aktiivisesti keskustele mistään "vaikeammasta" (politiikka, uskonto, tiede), vaan juttelemme niitä näitä nähdessämme.

Toisaalta en jaksaisi etsiä ketään muutakaan ja uskoisin, että tosiaan voisin ajan myötä kiinnostua hänestä tositarkoituksella. Tosin jos hänellä on kiire ns. sänkyyn, niin soisin hänelle jonkun muun naisen, jotta hänen ei tarvitsisi tuhlata aikaansa kanssani.

Seksi saattaisi auttaa saamaan suhteeseen syvyyttä

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista herkkyyttä pitää puolustaa tässä yliseksuaalisessa maailmassa, jossa on muotia paljastaa kaikki: niin kropan jokainen senttimetri kuin mielensä. Paljastamalla kaiken ihminen repii itsensä rikki. Mikään ei ole enää omaa ja salaista.

Omaa tytärtäni valistan, että ei mene tähän mukaan.

Ei siinä paljoa valistukset auta kun joku joka tytön kuolaama pahapoju juo sun tyttären kanssa pari hiivaa ja polttaa lasipiipusta kukkapaukut. Hävii estot ja alkukantainen himo ottaa vallan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin tapailusuhteeni kesti 9kk emmekä menneet sänkyyn. Nukuimme vierekkäin ja halailimme muttei muuta. Meillä oli hauskaa yhdessä ja tunteitakin kehittyi, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen että elämämme ovat menossa liian eri suuntiin.

Tämä on itselleni ehdottomasti parhain tapa tutustua johonkuhun, mutta tottahan se on että 99% miehistä ei suostu tuollaiseen vaan sänkyyn pitää päästä mahdollisimman nopeasti. Siispä olen 99% elämästäni yksin, mikä on joskus vaikeaa koska on kaipuu jakaa elämää jonkun kanssa. Mutta se vaihtoehto (seksiä heti tai no viimeistään huomenna) on niin hirveä, että tämä on ehdottomasti parempi ratkaisu.

Olisi hienoa löytää tuollainen nainen ❤️

Olisin lähtenyt kuukauden jälkeen viimeistään M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista pitää arvostaa, että tapaillaan vanhan ajan tyyliin romanttisesti. Voi, kun olisin nuorena tavannut sellaisen miehen. Olisin voinut rauhassa olla se herkkä runotyttö. Sen sijaan koitin mukautua johonkin vamppirooleihin. Yleensä siihen liittyi alkoholin runsas käyttö, koska en pystynyt mukautumaan siihen muuten.

Ois kannattanut antaa mahdollisuus kiltti miehelle eikä vaan olla jännä miesten pantavana. Tapailin erästä naista ja tämä meni aina ihan paniikkiin kun ehdotin hänelle, että katsottaisiin vaikka leffaa ja laitetaan yhdessä jotain hyvää ruokaa. Ehdotin tuota siis ilman mitään taka-ajatuksia. Hän sitten kyseli aina heti että ''ai olet vain pillun perässä'' etc. Vaikea sellaisen naisen kanssa on tehdä mitään romanttista.

En tavannut koskaan sellaista miestä. Harmi sinänsä. Olisin oikeasti tarvinnut sitä, että olisin saanut tutustua toiseen ihmiseen rauhassa. Silloin miehen ulkonäkö ja muut fyysiset tekijät olisvat olleet toisarvoinen seikka.

Kasvoin kulttuurissa, jossa koin, että naisen ”kuuluu” antaa seksiä. Naisen kuuluu pukeutua seksikkäästi yms. Naisen pitää tehdä tiettyä juttuja sängyssä, mitä rohkeampaa, sen parempi. Sitten varmaan tosiaan tuli vastareaktio ja etsin jotain muuta. Mutta en harmittele, oma juna meni siinä asiassa jo. Toivon, että oma tyttäreni saa kasvaa kulttuurissa, jossa on ok olla juuri sellainen kuin on. Vaikka sitten se herkkä runotyttö, joka odottaa unelmien prinssiä avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista pitää arvostaa, että tapaillaan vanhan ajan tyyliin romanttisesti. Voi, kun olisin nuorena tavannut sellaisen miehen. Olisin voinut rauhassa olla se herkkä runotyttö. Sen sijaan koitin mukautua johonkin vamppirooleihin. Yleensä siihen liittyi alkoholin runsas käyttö, koska en pystynyt mukautumaan siihen muuten.

Ei nyt pahalla mutta tämä on ollut ihan oma valintasi. Et voi syyttää sitä ettet tavannut sellaista miestä jos et pysty olemaan sellainen nainen joka pitää kiinni omista standardeista vaan suostut ja mukailet kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista pitää arvostaa, että tapaillaan vanhan ajan tyyliin romanttisesti. Voi, kun olisin nuorena tavannut sellaisen miehen. Olisin voinut rauhassa olla se herkkä runotyttö. Sen sijaan koitin mukautua johonkin vamppirooleihin. Yleensä siihen liittyi alkoholin runsas käyttö, koska en pystynyt mukautumaan siihen muuten.

Ei nyt pahalla mutta tämä on ollut ihan oma valintasi. Et voi syyttää sitä ettet tavannut sellaista miestä jos et pysty olemaan sellainen nainen joka pitää kiinni omista standardeista vaan suostut ja mukailet kaikkea.

Oma valinta, joo. Jos ei halua jäädä kaikesta paitsi, pitää koittaa mukautua vallitseviin arvoihin. Jotenkin koin jo nuorempana, että minun on helpompi olla ja seurustella poikien kanssa, jotka tulevat vieraasta kulttuurista. Käytöksen ja seksuaalisuuden rajat ovat selkeämmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nyt vain olisi aika kertoa, ettet ole ihastunut ja jatkaa tapailua ihan vaan kavereina? Miksi turhaan deittailla miestä jota kohtaan ei tunne ihastusta?

Kuinka pian pitäisi tuntea ihastumista? En ole tosiaan aiemmin deittaillut ilman voimakasta ihastumista jo valmiiksi.

T. Ap

Minun elämänkokemukseni mukaan naisen pitää tuntea ihastumista (he nimittävät sitä "kemiaksi") noin viiden sekunnin kuluttua ensitapaamisesta.   Muuten peli on miehen kannalta menetetty.   Naiselle tuo "kemian" tunne on yleensä vähän pakollinen, jotta voivat perustella itselleen ja kaverilleen treffejä ja tapahtumia.

Noin halveksivalla asenteella varustettu ihminen ei kuulu parisuhteeseen yhdenkään naisen kanssa. Elämä kanssasi olisi hirveää kenelle tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista pitää arvostaa, että tapaillaan vanhan ajan tyyliin romanttisesti. Voi, kun olisin nuorena tavannut sellaisen miehen. Olisin voinut rauhassa olla se herkkä runotyttö. Sen sijaan koitin mukautua johonkin vamppirooleihin. Yleensä siihen liittyi alkoholin runsas käyttö, koska en pystynyt mukautumaan siihen muuten.

Ei nyt pahalla mutta tämä on ollut ihan oma valintasi. Et voi syyttää sitä ettet tavannut sellaista miestä jos et pysty olemaan sellainen nainen joka pitää kiinni omista standardeista vaan suostut ja mukailet kaikkea.

Oma valinta, joo. Jos ei halua jäädä kaikesta paitsi, pitää koittaa mukautua vallitseviin arvoihin. Jotenkin koin jo nuorempana, että minun on helpompi olla ja seurustella poikien kanssa, jotka tulevat vieraasta kulttuurista. Käytöksen ja seksuaalisuuden rajat ovat selkeämmät.

Minustakin on kivempi seurustella vieraasta kulttuurista tulevien kanssa, koska heillä on samanlaisemmat arvot. Käytökseni ja standardini eivät kuitenkaan muutu kun olen omassa kulttuurissani olevien kanssa.

Yllättävän moni kunnioittaa niitä arvoja, jotkut sitten kiinnostuu pidemmälle ja jotkut eivät.

Että ei se pelkkä kulttuurikaan aina kerro miten yksittäiset ihmiset suhtautuvat. Siksi minusta pitäisi aina uskaltaa pitää ne omat henkilökohtaiset arvot että saa sitä mitä itse haluaa, sanoi kulttuuri mitä hyvänsä koska loppujen lopuksi ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä eivätkä kaikki elä sen vallitsevan mallin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaksi seksiä jos se tuntuu hyvältä niin kyllä se ihastuminen tulee siinä sivussa pakostikin mukaan. Hyvä seksi on avain hyvään parisuhteeseen, joten miksi ei aloittaisi siitä. Ei siitä suhteesta mitään tuu jos puolen vuoden päästä huomataan että muuten toimii, mutta seksistä ei tule mitään. Siinä sitä aikaa meni hukkaan.

Ja tässä yksi mies yrittää painostaa seksiin. Ole rehellinen miehelle, mutta älä toimi itseäsi vastaan

No voiko joku nyt sitten rehellisesti kertoa kuinka hyvin parisuhde toimii jos seksi ei toimi? Kyllä itse ainakin pistin "lahna" tyttöystävän vaihtoon. Nyt on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Ekaksi seksiä jos se tuntuu hyvältä niin kyllä se ihastuminen tulee siinä sivussa pakostikin mukaan. Hyvä seksi on avain hyvään parisuhteeseen, joten miksi ei aloittaisi siitä. Ei siitä suhteesta mitään tuu jos puolen vuoden päästä huomataan että muuten toimii, mutta seksistä ei tule mitään. Siinä sitä aikaa meni hukkaan.

Kuinka vanhoja te oikein olette, kun muka aikaa menee hukkaan.

Deittailimme mieheni kanssa melkein vuoden ilman lopullista seksisuhdetta ja olemme olleet aviossa jo kymmeniä vuosia. En koe että olisimme hukanneet aikaa johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö nyt vain olisi aika kertoa, ettet ole ihastunut ja jatkaa tapailua ihan vaan kavereina? Miksi turhaan deittailla miestä jota kohtaan ei tunne ihastusta?

Kuinka pian pitäisi tuntea ihastumista? En ole tosiaan aiemmin deittaillut ilman voimakasta ihastumista jo valmiiksi.

T. Ap

Minun elämänkokemukseni mukaan naisen pitää tuntea ihastumista (he nimittävät sitä "kemiaksi") noin viiden sekunnin kuluttua ensitapaamisesta.   Muuten peli on miehen kannalta menetetty.   Naiselle tuo "kemian" tunne on yleensä vähän pakollinen, jotta voivat perustella itselleen ja kaverilleen treffejä ja tapahtumia.

Miksi kavereille pitää mitään perustella? En ole ikinä tuntenut sellaista tarvetta enkä oleta kaverienkaan perustelevan minulle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaksi seksiä jos se tuntuu hyvältä niin kyllä se ihastuminen tulee siinä sivussa pakostikin mukaan. Hyvä seksi on avain hyvään parisuhteeseen, joten miksi ei aloittaisi siitä. Ei siitä suhteesta mitään tuu jos puolen vuoden päästä huomataan että muuten toimii, mutta seksistä ei tule mitään. Siinä sitä aikaa meni hukkaan.

Kuinka vanhoja te oikein olette, kun muka aikaa menee hukkaan.

Deittailimme mieheni kanssa melkein vuoden ilman lopullista seksisuhdetta ja olemme olleet aviossa jo kymmeniä vuosia. En koe että olisimme hukanneet aikaa johonkin.

Sama, pitkään jo seurusteltu ilman seksiä, mitään kiirettä ei ole kumpaisellakaan.

Rakastellaan rakkausta toiseen ja halusta tehdä toiselle hyvä olo ja nautinto, sitten kun sen aika tulee.

Meillä on jo muutenkin hyvä olla toistemme seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisessa tilanteessa kuuluu lopettaa vedätys.

Pidän hänestä henkilönä ja olen miettinyt, että saattaisin ehkä ihastuakin håneen. Hän vain ei oikein anna itsestään paljonkaan "irti", ts. hän ei kovin aktiivisesti keskustele mistään "vaikeammasta" (politiikka, uskonto, tiede), vaan juttelemme niitä näitä nähdessämme.

Toisaalta en jaksaisi etsiä ketään muutakaan ja uskoisin, että tosiaan voisin ajan myötä kiinnostua hänestä tositarkoituksella. Tosin jos hänellä on kiire ns. sänkyyn, niin soisin hänelle jonkun muun naisen, jotta hänen ei tarvitsisi tuhlata aikaansa kanssani.

Mies ei ole myöskään ihastunut sinuun, jos ei anna mitään itsestään. Älä suostu seksiin painostuksen takia. Mikään ei kaduta niin paljon kuin se. Jatkakaa tapailua ilman seksiä ja jos mies ei halua, niin eiköhän se kerro, mitä hän haluaa.

Ei deittaluun kuulu mielestäni seksi. Deittailun kautta pyritään löytämään sopiva kumppani.

Kumppanin kanssa seksi tulee kuvioihin sitten kun kumpikin haluaa sitä.