Lue keskustelun säännöt.
Miksi julkinen keskustelu lapsettomuudesta on sellaista, että halu olla lapseton on jonkinlainen väärinkäsitys, jonka oikaisu johtaisi lastenhankintaan?
25.05.2019 |
Lapsettomuuspuheessa on joku suuri harha, että halu olla lapseton johtuisi jonkinlaisesta väärinymmärryksestä. Onko uskonnottomuus, se että et keräile postimerkkejä tai et puhu Italiaa, sinulle väärinymmärryksiä näiden asioiden ihanuudesta?
Perheelliset peilaa omia tunteitaan muihin, ja luulee että muut on samanlaisia kuin itse. Vähän kuin uskovaiset jopa vähän panikoituu, kun itsellä on tämä viisasten kivi ja autuus ja onni, ja muilla on vain väärinkäsitys ennen kuin hekin sitten sen uskonnon löytävät.
Kunhan nyt tarpeeksi ihmiset tajuaisi, että lapsiperhe-elämä on ihanaa, niin hekin lapsen hankkisivat. Minulla ei ole ainakaan vaikeaa nähdä, että se on ihanaa niille jotka siitä nauttii. Ilo se on itsellekin olla sellaisten perheiden kanssa. Mutta miten se minuun liittyy? En minä koiraakaan halua, vaikka ne on ihania ja koiraharrastajilla on hauskantuntuinen elämä. Elämä Italiassakin näyttää oikein nautinnolliselta, en silti muuta sinne.
Miksi? Koska tunnen itseni ja asiat jotka tekee elämästäni onnellista ja merkityksellistä. Siinä ei ole mitään väärinkäsitystä ja minulla on hyvä olla. Onko se nyt niin kamala ajatus?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Kun itse tein lapsen en pitänyt pikkulapsista, en ole ollut koskaan äidillinen. Koiria oli paljon. Synnärilläkin lapsi oli vielä vieras. Joskus en halunnut lapsia ollenkaan, koska koin liian vastuun raskaaksi ja pelkäsin synnytystä.
Tunsin kuitenkin itseni. Tein lapsen, enkä ole katunut. Kuolisin lapseni puolesta, en koirieni.
Koska olin vela ymmärrän sen ’ei halua’ tunteen. Kuitenkin tätä asiaa pitäisi mielestäni miettiä myös järjellä. Moni ei halua mennä töihin tai nousta ylös aamulla. Silti sen tunteen yli kun pääsee niin jokin palkitsee sen jälkeen.
Kehoittaisin rehellisesti ja realistisesti miettimään millaista elämää haluaa kun oma biologinen verkosto alkaa harventua. Joulut, syntymäpäivät, juhlat. Jos ei siltikään näe lasta elämässään, niin päätös on ihan hyvä.
Valitsin lapsen ja teen sen vielä uudelleen, vaikka on raskasta ja väsyttää.
Pakko sanoa, että tulee kylmä kuva ihmisistä, jotka puhuvat omasta lapsesta kuin investoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Juuri näin minäkin olen käsitellyt asian. Kun en halua niin en halua. Olen ikäluokkaa, joka kelpasi jo yläasteikäisenä hyvinkin pienten lasten ja vauvojen hoitajaksi. Olen parikymppisenä työskennellyt päiväkodissakin. Lapsista itselläni en ajatellut mitään suuntaan tai toiseen. Kun ensimmäisen kerran olin parisuhteessa, jossa lapsiasiasta tuli oikeasti ajankohtainen, vastasin miehelle, etten halua lapsia koskaan. Siinä se miettiminen oli. Ainoa peruste on, että en halua. Mitåän järkisyitähån ei ole edes olemassa ja kun tunnesyyt puuttuvat, helppoa on.
Mutta pointti oli, että sen ”en halua” tunteen pitää syntyä tosiasioita, ei harhakäsityksistä sen suhteen miksi lapsi tehdään. Muuten on suurempi riski tehdä väärä päätös, ja biologian takia ei voi tietyssä pisteessä enää muuttaa mieltään. Lopputulema siis realisoituu niin myöhään, ettei voi enää muuttaa mitään - ja osa ihan tosi katuu valintaansa. Suurin osa varmasti toki ei kadu.
Mistä tosiasioista? Mikä sinä olet määrittämään, mikä on harhakäsitystä ja mikä ei? Onko sinulla myös vakaa ja tosiasioihin perustuva faktatieto siitä, montako lasta pitää hankkia, ettei joudu katumaan? Minkä ikäisenä lapset kuuluu saada ja millainen ikäero pitää olla, jos lapsia on useampi? Miten pyrit oikaisemaan muiden harhakäsityksiä tällaisissa asioissa?
Jos ei halua lapsia, koska ne vaativat energiaa ensimmäisinä vuosinaan, niin en pidä tätä kovin pitkäjänteisen ajatteluna.
Jännä kyllä miten vela ei voi omata väärää käsitystä vanhemmuudesta, mutta toisinpäin tämä ei toimi.
Tää on kyllä jotenkin tosi avartavaa miten hirveän vähän ihmiset tajuaa sitä, mitä tarkoittaa kun ei halua lasta! Sinä esim. tunnut kuvittelevan, että ihmiset lähtökohtaisesti haluaisi lapsen, mutta kun se on niin rankkaa niin ei tee :D
Voin kertoa että vaikka saisin kirjallisen sopimuksen maailman helpoimmasta lapsesta, toosasta tulisi miljoona euroa ja ilmainen lapsenhoitaja niin arvaa mitä? En haluaisi lasta! Arvaa miksi? Kun en halua lasta!
Tää on todella opettavaista ja avaa aika hyvin tätä väärinymmärryksen merta mihin tulee välillä törmättyä.
Tämä on velojen ikuinen riehumispaikka.
Ei täällä voi mistään sivistyneesti puhua joten antaa olla.
Asiasta puhutaan siksi, että paljon on heitäkin, jotka ovat tahattomasti lapsettomia. Nykyihmisten pitäisi ylipäänsä ymmärtää, että jos haluaa lapsia, ei voi ensin odottaa 40 vuotta.
Monien petaus" Ensin nuoruus, sitten opiskelu, sitten kunnon työ ja ura, sitten puoliso, sitten matkustelua, sitten ehkä lapsi" johtaa siihen, että voi olla jo liian myöhäistä lisääntymisen kannalta kun lapsen aika ehkä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on velojen ikuinen riehumispaikka.
Ei täällä voi mistään sivistyneesti puhua joten antaa olla.
Musta on turhaa sanoa pääsääntöisesti asiallista keskustelua riehumiseksi. Kukaan ei ole haukkunut kenenkään halua olla vanhempi tai sanonut mitään rumaa lapsista.
Jos omien ennakkoluulojen jääminen alakynteen saa sinut reagoimaan noin ja syyttämään muita riehumisesta niin se ei ehkä ole kamalan hyvä itsellesikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiasta puhutaan siksi, että paljon on heitäkin, jotka ovat tahattomasti lapsettomia. Nykyihmisten pitäisi ylipäänsä ymmärtää, että jos haluaa lapsia, ei voi ensin odottaa 40 vuotta.
Monien petaus" Ensin nuoruus, sitten opiskelu, sitten kunnon työ ja ura, sitten puoliso, sitten matkustelua, sitten ehkä lapsi" johtaa siihen, että voi olla jo liian myöhäistä lisääntymisen kannalta kun lapsen aika ehkä olisi.
Puhutaan aina eri perustein kuin sillä perusteella, jonka joku lapseton on todennut valheelliseksi ja turhaksi. onko kukaan koskaan näissä keskusteluissa päätynyt sanomaan ”Aijaa kiva kuulla että olet noin hyvin tämän asian miettinyt ja huoleni olikin turha. Opin jotain uutta ja olen taas eilistä viisaampi. Hyvää jatkoa”
no eipä ole ei. tarkoitus on vaan siirtää maalitolppia ikuisuuteen asti ja viimeinen argumentti näissä keskusteluissa on jotakuinkin aina vihainen nurkkaanajetun argumentoijan hätäaivopieru ”no hyvä vaan ettei tollaset tee lapsia!!!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta puhutaan siksi, että paljon on heitäkin, jotka ovat tahattomasti lapsettomia. Nykyihmisten pitäisi ylipäänsä ymmärtää, että jos haluaa lapsia, ei voi ensin odottaa 40 vuotta.
Monien petaus" Ensin nuoruus, sitten opiskelu, sitten kunnon työ ja ura, sitten puoliso, sitten matkustelua, sitten ehkä lapsi" johtaa siihen, että voi olla jo liian myöhäistä lisääntymisen kannalta kun lapsen aika ehkä olisi.
Puhutaan aina eri perustein kuin sillä perusteella, jonka joku lapseton on todennut valheelliseksi ja turhaksi. onko kukaan koskaan näissä keskusteluissa päätynyt sanomaan ”Aijaa kiva kuulla että olet noin hyvin tämän asian miettinyt ja huoleni olikin turha. Opin jotain uutta ja olen taas eilistä viisaampi. Hyvää jatkoa”
no eipä ole ei. tarkoitus on vaan siirtää maalitolppia ikuisuuteen asti ja viimeinen argumentti näissä keskusteluissa on jotakuinkin aina vihainen nurkkaanajetun argumentoijan hätäaivopieru ”no hyvä vaan ettei tollaset tee lapsia!!!”
Klassikko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irl elämässä minua ei kiinnosta miksi joku on lapseton, kyseessä jokaisen henkilökohtainen asia eikä usein mikään valinta.
Toisaalta jos minulle tullaan kertomaan ihan spontaanisti, ettei halua lapsia, koska haluaa pelastaa maailman tai lapset ovat hirveitä räkänokkia ja miehet riistäjiä... niin toki kerron hänelle eriävän mielipiteeni asiasta.
Tänne palstalle on pesitynyt velajulistajia... ja ihmettelen sitä, kyseessä kuitenkin Vauvalehden keskustelupalsta, joka oli aikaisemmin kovin erilainen... ei ollut trolleja vääntämässä politiikasta tai veloista...
Sama ilmiö kun menesin TM keskustelupalstalle julistamaan autottomuuden ihanuutta :D
Onko montakin kertaa julistettu spontaanisti?
Tällä palstalla joku julistaa jatkuvasti 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irl elämässä minua ei kiinnosta miksi joku on lapseton, kyseessä jokaisen henkilökohtainen asia eikä usein mikään valinta.
Toisaalta jos minulle tullaan kertomaan ihan spontaanisti, ettei halua lapsia, koska haluaa pelastaa maailman tai lapset ovat hirveitä räkänokkia ja miehet riistäjiä... niin toki kerron hänelle eriävän mielipiteeni asiasta.
Tänne palstalle on pesitynyt velajulistajia... ja ihmettelen sitä, kyseessä kuitenkin Vauvalehden keskustelupalsta, joka oli aikaisemmin kovin erilainen... ei ollut trolleja vääntämässä politiikasta tai veloista...
Sama ilmiö kun menesin TM keskustelupalstalle julistamaan autottomuuden ihanuutta :D
Onko montakin kertaa julistettu spontaanisti?
Tällä palstalla joku julistaa jatkuvasti 🙄
No ehkä tää palsta ei ole paras lähde mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse tein lapsen en pitänyt pikkulapsista, en ole ollut koskaan äidillinen. Koiria oli paljon. Synnärilläkin lapsi oli vielä vieras. Joskus en halunnut lapsia ollenkaan, koska koin liian vastuun raskaaksi ja pelkäsin synnytystä.
Tunsin kuitenkin itseni. Tein lapsen, enkä ole katunut. Kuolisin lapseni puolesta, en koirieni.
Koska olin vela ymmärrän sen ’ei halua’ tunteen. Kuitenkin tätä asiaa pitäisi mielestäni miettiä myös järjellä. Moni ei halua mennä töihin tai nousta ylös aamulla. Silti sen tunteen yli kun pääsee niin jokin palkitsee sen jälkeen.
Kehoittaisin rehellisesti ja realistisesti miettimään millaista elämää haluaa kun oma biologinen verkosto alkaa harventua. Joulut, syntymäpäivät, juhlat. Jos ei siltikään näe lasta elämässään, niin päätös on ihan hyvä.
Valitsin lapsen ja teen sen vielä uudelleen, vaikka on raskasta ja väsyttää.
Nyt on mustaa huumoria, mutta jos koko sukuni lakkaisi olemasta, positiivista olisi ainakin se, että voisi lopettaa joulunvieton kokonaan. Ihmisille on yleensä erilaiset asiat tärkeitä, joku itselle iso juttu voi toiselle olla ihan mitätön.
Suku on monelle vieras. Näen sukua vain hautajaisissa, mitään yhteyttä ei pidetä. Olisi todella outoa aloittaa. Toinen vanhempi on elossa, omaan siskoon olen yhteydessä. Näemme pari kolme kertaa vuodessa, koska asun ulkomailla. Ei se biologinen ympäristö ole mikään itsestäänselvyys.
Minulla on yksi lapsi ja lisää ei tule. En pidä kenenkään toisen lapsesta paitsi omastani. Olen halunnut kuitenkin muodostaa jonkinlaisen biologisen verkoston ja oman perheen, koska en tiiviisti ikinä ollut heidän kanssaan tekemisissä vaikean lapsuden vuoksi. Olin pitkään vela ja tein lapsen, koska tapasin miehen, joka halusi ehdottomasti lapsen ja oli myös valmis jäämään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tämä kommentti sekä kiteytti että todisti aloituksen todenperäisyyden. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun itse tein lapsen en pitänyt pikkulapsista, en ole ollut koskaan äidillinen. Koiria oli paljon. Synnärilläkin lapsi oli vielä vieras. Joskus en halunnut lapsia ollenkaan, koska koin liian vastuun raskaaksi ja pelkäsin synnytystä.
Tunsin kuitenkin itseni. Tein lapsen, enkä ole katunut. Kuolisin lapseni puolesta, en koirieni.
Koska olin vela ymmärrän sen ’ei halua’ tunteen. Kuitenkin tätä asiaa pitäisi mielestäni miettiä myös järjellä. Moni ei halua mennä töihin tai nousta ylös aamulla. Silti sen tunteen yli kun pääsee niin jokin palkitsee sen jälkeen.
Kehoittaisin rehellisesti ja realistisesti miettimään millaista elämää haluaa kun oma biologinen verkosto alkaa harventua. Joulut, syntymäpäivät, juhlat. Jos ei siltikään näe lasta elämässään, niin päätös on ihan hyvä.
Valitsin lapsen ja teen sen vielä uudelleen, vaikka on raskasta ja väsyttää.
Minä kehottaisin sinua miettimään, miksi lapsesi haluaisi olla "biologinen verkostosi" tulevaisuudessa. Et ole äidillinen ja pidät lasta työnä, joka tekee elämästäsi raskasta ja väsyttävää. Hankit lapsen vanhuuden varalle kuin eläkevakuutuksen ja luulet, että lapsi ei ikinä ymmärrä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiin ja lapsiperheisiin vihamielisesti suhtautuvia on jostain syystä
mielestäni enemmän perheellisissä. Muitten lapset ärsyttää, on huonosti kasvatettuja niitä ei jakseta kun on omatkin jne.
Mut tästähän ei saa puhua.
Minä en vihaa koiria, mutta naapurissa tauotta räksyttävät koirat raivostuttavat. Samoin kuin naapurin huutavat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Juuri näin minäkin olen käsitellyt asian. Kun en halua niin en halua. Olen ikäluokkaa, joka kelpasi jo yläasteikäisenä hyvinkin pienten lasten ja vauvojen hoitajaksi. Olen parikymppisenä työskennellyt päiväkodissakin. Lapsista itselläni en ajatellut mitään suuntaan tai toiseen. Kun ensimmäisen kerran olin parisuhteessa, jossa lapsiasiasta tuli oikeasti ajankohtainen, vastasin miehelle, etten halua lapsia koskaan. Siinä se miettiminen oli. Ainoa peruste on, että en halua. Mitåän järkisyitähån ei ole edes olemassa ja kun tunnesyyt puuttuvat, helppoa on.
Mutta pointti oli, että sen ”en halua” tunteen pitää syntyä tosiasioita, ei harhakäsityksistä sen suhteen miksi lapsi tehdään. Muuten on suurempi riski tehdä väärä päätös, ja biologian takia ei voi tietyssä pisteessä enää muuttaa mieltään. Lopputulema siis realisoituu niin myöhään, ettei voi enää muuttaa mitään - ja osa ihan tosi katuu valintaansa. Suurin osa varmasti toki ei kadu.
Tietävätkö kaikki lasta haluavat ihan tarkalleen mitä vanhemmuus tulee olemaan. Osaavatko arvioida etukäteen kaiken mitä siihen kuuluu? Eivät. Se päätös tehdään tunteella. Joillakin se tunne vain on erilainen kuin sinulla ja se on yhtä oikea ja arvokas kuin sinunkin tunteesi, sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse tein lapsen en pitänyt pikkulapsista, en ole ollut koskaan äidillinen. Koiria oli paljon. Synnärilläkin lapsi oli vielä vieras. Joskus en halunnut lapsia ollenkaan, koska koin liian vastuun raskaaksi ja pelkäsin synnytystä.
Tunsin kuitenkin itseni. Tein lapsen, enkä ole katunut. Kuolisin lapseni puolesta, en koirieni.
Koska olin vela ymmärrän sen ’ei halua’ tunteen. Kuitenkin tätä asiaa pitäisi mielestäni miettiä myös järjellä. Moni ei halua mennä töihin tai nousta ylös aamulla. Silti sen tunteen yli kun pääsee niin jokin palkitsee sen jälkeen.
Kehoittaisin rehellisesti ja realistisesti miettimään millaista elämää haluaa kun oma biologinen verkosto alkaa harventua. Joulut, syntymäpäivät, juhlat. Jos ei siltikään näe lasta elämässään, niin päätös on ihan hyvä.
Valitsin lapsen ja teen sen vielä uudelleen, vaikka on raskasta ja väsyttää.
Miksi oletat, ettei lapseton miettisi oletusasetuksena elämänsä valintoja järjellä? Se, että sinä pelkäsit joskus vastuuta ja se oli asia josta sinun täytyi päästä yli, ei tarkoita että näin olisi kaikilla. On ihmisiä, jotka haluavat lapsia nuorina. Ihmisiä, joiden pitää kypsyä jotta pystyvät vanhemmuuteen. Ja sitten niitä, joista asia ei tunnu oikealta koskaan henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. He tekevät päinvastaisen päätöksen, koska tuntevat itsensä.
Tämän ketjun perusteella lapselliset tuntuvat uskomattoman yksinkertaisilta perusteluineen. Mikä ei tiedä hyvää tulevien sukupolvien kannalta. Toivotaan parasta.
tässä ketjussa on kyllä pari lapsellista todistaneet hyvin asiallisesti kirjoitetun aloituksen pointin ja tarpeellisuuden.
en jaksa etsiä kommenttia, mutta joku sanoi että "kun lapseton kertoo ettei halua... minä haluan varmasti että hän on varmasti miettinyt..." jep. kukaan ei ole kymmeneen kertaan varmistelemassa lapsia hankkivalta tai raskautta suunnittelevalta että "tiedätkö nyt varmasti mihin ryhdyt, ja oletko nyt miettinyt miten rahat riittää jne?? tai ehkä joku joskus tekeekin noin ihan syystä :D mutta lapsettomuus tosiaan tuntuu huolestuttavan ulkopuolisia aina. sitten jos ei ole sellainen tuttu että haluaisi alkaa siinä tilittämään kaikkea ja vastaa "miksi?" kysymykseen jotain että "no en vaan halua" niin kysyjä on ainakin sisimmässään ehkä vähän tyytymätön ja päättelee että "no toi ei oo kyl yhtää miettiny...". ja jotkut sanoo sit äänenkin kuten tuo aiemmin viittaamani varmistelija. joskus ei vaan kiinnosta alkaa selvittämään omia pohdintoja ja todistella kuinka on ajatellut eri kanteilta. vaikak tosiaan, harvemmin lapsia hankkivatkaan on "kaikilta eri kanteilta" asiaa pohtineet, pelkkä tunne siitä että niitä haluaa, riittää. lapseton joutuu ulkopuolisten (kyselijät, yhteiskunta, tv:n ja muun viihteen antamat roolimallit jossa kaikki onnelliset parisuhteet päätty lapsensaantiin, jne) takia usein väkisinkin pohtimaan, vaikka pelkkä tunne pitäisi riittää.
lisäksi, pidän niitä keskusteluita tosi turhana koska ne on vähän samanlaisia kuin uskonto tai poliitiikka, kumpikaan ei muuta mieltään mutta usein vähintäänkin toinen osapuoli yrittää saada toista muuttamaan mielesnä. joten jos sanon uteluihin syistä että "mua kiinnostaa antaa aika itselleni ja harrastuksille ja parisuhteelle" niin sieltä alkaa tulla heti selvitystä kuinka tämä kyllä voi onnistua lapsen kanssakin, viimeistään sitten kun ne muuttaa pois kotoa. tai jos sanon että "en halua sellasia aamuherätyksiä eikä muutenkaan energia riittäisi" niin sitten tulee ehkä vaan jotain muuta propagandaa just siitä et "kuka sitten vanhana hoitaa sua?!" jne. (toi pistää aina miettimään et ai minäkö olen se itsekäs kun en hanki lapsia?? joillekin ne on ilmeisesti joku hoitotakuu.) mutta summa summarum ei kannata kysyä kysymyksiä jos ei ole valmis hyväksymään vastauksia vaan on tarve todistaa itse olevansa oikeassa. kun molemmat on ihan yhtä oikeassa - lapsia haluava ja se joka ei halua. eletään ja annetaan elää??
Nämä entiset velat ovat hupaisia kommentoijia. Kun minulla alkoi ei-toivottu raskaus, tein tietysti abortin. Jos se ei olisi jostain syystä ollut mahdollista, olisin tehnyt kaiken voitavani raskauden keskeytymiseksi muin keinoin ja äärimmäisessä tapauksessa kuolisin. Syyt lapsettomuuteen tietysti ovat tyttömåistä haihattelua, joka johtuu kakan ällöämisestä ja Sinkkuelämään katsomisesta, mutta tunne siitä, etten halua lasta on siis hyvin vahva.