Lue keskustelun säännöt.
Miksi julkinen keskustelu lapsettomuudesta on sellaista, että halu olla lapseton on jonkinlainen väärinkäsitys, jonka oikaisu johtaisi lastenhankintaan?
25.05.2019 |
Lapsettomuuspuheessa on joku suuri harha, että halu olla lapseton johtuisi jonkinlaisesta väärinymmärryksestä. Onko uskonnottomuus, se että et keräile postimerkkejä tai et puhu Italiaa, sinulle väärinymmärryksiä näiden asioiden ihanuudesta?
Perheelliset peilaa omia tunteitaan muihin, ja luulee että muut on samanlaisia kuin itse. Vähän kuin uskovaiset jopa vähän panikoituu, kun itsellä on tämä viisasten kivi ja autuus ja onni, ja muilla on vain väärinkäsitys ennen kuin hekin sitten sen uskonnon löytävät.
Kunhan nyt tarpeeksi ihmiset tajuaisi, että lapsiperhe-elämä on ihanaa, niin hekin lapsen hankkisivat. Minulla ei ole ainakaan vaikeaa nähdä, että se on ihanaa niille jotka siitä nauttii. Ilo se on itsellekin olla sellaisten perheiden kanssa. Mutta miten se minuun liittyy? En minä koiraakaan halua, vaikka ne on ihania ja koiraharrastajilla on hauskantuntuinen elämä. Elämä Italiassakin näyttää oikein nautinnolliselta, en silti muuta sinne.
Miksi? Koska tunnen itseni ja asiat jotka tekee elämästäni onnellista ja merkityksellistä. Siinä ei ole mitään väärinkäsitystä ja minulla on hyvä olla. Onko se nyt niin kamala ajatus?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Vastailet nyt vähintään kahdelle kirjoittajalle, kuin nämä olisivat yksi ja sama henkilö. Tavallinen ihminen ei kovin usein törmää henkilöön, jota vaivaa jos joku ei muuta marsufarmariksi Peruun. Lapsettomuusvalintaa sen sijaan kummastellaan vielä 2000-luvulla ja pitäisi todistella, että asiaa on todella mietitty. Nuo Sinkkuelämää-kommentit jo osoittavat lapsettomien lokerointia epäkypsien idioottien kastiin, joille jonkun pitäisi takoa järkeä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on jotenkin tosi surullista että monelle vanhemmalle lapsen kakka tai räkä on niin kauheeta. Aina ollaan sanomassa että niihin tottuu ja se menee ohi. Mulla ei oo lapsia mutta en ymmärrä miten toisen ihmisen puhtaanapitäminen voi tulla aikuiselle niin suurena työnä ja ällötyksen aiheena. Kannattaako niitä
lapsia sitten hankkiakaan jos aina pitää olla kertomassa kuinka kakka on melkein okei ja räkä? Kyllä sen pitäs olla ihan normaalia eikä tulla yllätyksenä. T Vela
Yleensä kyllä tällä ”siihen tottuu” lohdutellaan tai selitetään lapsetonta/lapsen saavaa. Harvempi vanhempi kokee kakan erityisen ällöttäväksi, en ainakaan tunne yhtään kakkahysteeristä vanhempaa. Varmasti toki heitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
Kehtaan väittää että lapsenteon vertaaminen Norjaan ja koiraan indikoi ettet sinäkään ole ehkä sisällä vanhemmuuden konseptissa.
Lapsentekoa ei voi verrata mihinkään. Mutta sitä, miten toisen ihmisen päätöksistä ajatellaan toisen ihmisen puolesta, voi. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Irl elämässä minua ei kiinnosta miksi joku on lapseton, kyseessä jokaisen henkilökohtainen asia eikä usein mikään valinta.
Toisaalta jos minulle tullaan kertomaan ihan spontaanisti, ettei halua lapsia, koska haluaa pelastaa maailman tai lapset ovat hirveitä räkänokkia ja miehet riistäjiä... niin toki kerron hänelle eriävän mielipiteeni asiasta.
Tänne palstalle on pesitynyt velajulistajia... ja ihmettelen sitä, kyseessä kuitenkin Vauvalehden keskustelupalsta, joka oli aikaisemmin kovin erilainen... ei ollut trolleja vääntämässä politiikasta tai veloista...
Sama ilmiö kun menesin TM keskustelupalstalle julistamaan autottomuuden ihanuutta :D
Lapset ei ole räkänokkia eikä miehet riistäjiä. En julista enkä tuputa kenellekään että olen vela.
Tällä palstalla on kaikenlaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on jotenkin tosi surullista että monelle vanhemmalle lapsen kakka tai räkä on niin kauheeta. Aina ollaan sanomassa että niihin tottuu ja se menee ohi. Mulla ei oo lapsia mutta en ymmärrä miten toisen ihmisen puhtaanapitäminen voi tulla aikuiselle niin suurena työnä ja ällötyksen aiheena. Kannattaako niitä
lapsia sitten hankkiakaan jos aina pitää olla kertomassa kuinka kakka on melkein okei ja räkä? Kyllä sen pitäs olla ihan normaalia eikä tulla yllätyksenä. T VelaYleensä kyllä tällä ”siihen tottuu” lohdutellaan tai selitetään lapsetonta/lapsen saavaa. Harvempi vanhempi kokee kakan erityisen ällöttäväksi, en ainakaan tunne yhtään kakkahysteeristä vanhempaa. Varmasti toki heitäkin on.
Moneen asiaan tottuu. Mutta kun vanhemmat oikeasti tuntuvat fantasioivan, että vela on tyhmä joka pelkää kakkaa. Sitten kun oma ajattelu perustuu siihen, että ei ole koskaan haaveillut perheestä, ei halua tehdä itselleen omia läheisiä, kokee syvää onnea ja merkitysellisyyttä lapsettomasta elämästä eikä edes muistaisi että lapsia voisi tehdä kun niin vähän se omaa elämää koskee... ja sit joku kattoo sua ja pohtii että vau, toi ihminen pelkää kakkaa niin paljon että jättää lapsen tekemättä. Niin tulee vähän sellainen olo, että nyt ollaan aika alkeellisilla tasoilla oman ymmärtämisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Vastailet nyt vähintään kahdelle kirjoittajalle, kuin nämä olisivat yksi ja sama henkilö. Tavallinen ihminen ei kovin usein törmää henkilöön, jota vaivaa jos joku ei muuta marsufarmariksi Peruun. Lapsettomuusvalintaa sen sijaan kummastellaan vielä 2000-luvulla ja pitäisi todistella, että asiaa on todella mietitty. Nuo Sinkkuelämää-kommentit jo osoittavat lapsettomien lokerointia epäkypsien idioottien kastiin, joille jonkun pitäisi takoa järkeä päähän.
Ihan yhtä paljon kummastellaan kuin kaikkea muutakin. Kyllä minä kummastelen miten joku jaksaa suurperhettä ihan yhtä paljon kuin lapsettomuutta. Kummastelen myös menoa, jossa lapsilla 5 eri isää. En ole huomannut kenenkään lapsettomuutta aiheena kummastelevan aivan muita asioita enemmän, jos syyt vaikuttavat aikuisen syiltä. Jos sensijaan puhutaan Prismaperheestä alentuvasti, niin pakosti tulee mieleen ”aha, tätä tyyppiä”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Juuri näin minäkin olen käsitellyt asian. Kun en halua niin en halua. Olen ikäluokkaa, joka kelpasi jo yläasteikäisenä hyvinkin pienten lasten ja vauvojen hoitajaksi. Olen parikymppisenä työskennellyt päiväkodissakin. Lapsista itselläni en ajatellut mitään suuntaan tai toiseen. Kun ensimmäisen kerran olin parisuhteessa, jossa lapsiasiasta tuli oikeasti ajankohtainen, vastasin miehelle, etten halua lapsia koskaan. Siinä se miettiminen oli. Ainoa peruste on, että en halua. Mitåän järkisyitähån ei ole edes olemassa ja kun tunnesyyt puuttuvat, helppoa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on jotenkin tosi surullista että monelle vanhemmalle lapsen kakka tai räkä on niin kauheeta. Aina ollaan sanomassa että niihin tottuu ja se menee ohi. Mulla ei oo lapsia mutta en ymmärrä miten toisen ihmisen puhtaanapitäminen voi tulla aikuiselle niin suurena työnä ja ällötyksen aiheena. Kannattaako niitä
lapsia sitten hankkiakaan jos aina pitää olla kertomassa kuinka kakka on melkein okei ja räkä? Kyllä sen pitäs olla ihan normaalia eikä tulla yllätyksenä. T VelaYleensä kyllä tällä ”siihen tottuu” lohdutellaan tai selitetään lapsetonta/lapsen saavaa. Harvempi vanhempi kokee kakan erityisen ällöttäväksi, en ainakaan tunne yhtään kakkahysteeristä vanhempaa. Varmasti toki heitäkin on.
Moneen asiaan tottuu. Mutta kun vanhemmat oikeasti tuntuvat fantasioivan, että vela on tyhmä joka pelkää kakkaa. Sitten kun oma ajattelu perustuu siihen, että ei ole koskaan haaveillut perheestä, ei halua tehdä itselleen omia läheisiä, kokee syvää onnea ja merkitysellisyyttä lapsettomasta elämästä eikä edes muistaisi että lapsia voisi tehdä kun niin vähän se omaa elämää koskee... ja sit joku kattoo sua ja pohtii että vau, toi ihminen pelkää kakkaa niin paljon että jättää lapsen tekemättä. Niin tulee vähän sellainen olo, että nyt ollaan aika alkeellisilla tasoilla oman ymmärtämisen kanssa.
No, helppo ajatella, että pelätään arjen muutosta ja kakkavaippoja silloin kun joku sen syykseen kertoo. Jos on vela vaikka, koska haluat tehdä uraa, on vaarallinen harrastus tai et vain halua lapsia - niin tuskin se kakkavaippa siellä ykkösenä pyörii mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Vastailet nyt vähintään kahdelle kirjoittajalle, kuin nämä olisivat yksi ja sama henkilö. Tavallinen ihminen ei kovin usein törmää henkilöön, jota vaivaa jos joku ei muuta marsufarmariksi Peruun. Lapsettomuusvalintaa sen sijaan kummastellaan vielä 2000-luvulla ja pitäisi todistella, että asiaa on todella mietitty. Nuo Sinkkuelämää-kommentit jo osoittavat lapsettomien lokerointia epäkypsien idioottien kastiin, joille jonkun pitäisi takoa järkeä päähän.
Ihan yhtä paljon kummastellaan kuin kaikkea muutakin. Kyllä minä kummastelen miten joku jaksaa suurperhettä ihan yhtä paljon kuin lapsettomuutta. Kummastelen myös menoa, jossa lapsilla 5 eri isää. En ole huomannut kenenkään lapsettomuutta aiheena kummastelevan aivan muita asioita enemmän, jos syyt vaikuttavat aikuisen syiltä. Jos sensijaan puhutaan Prismaperheestä alentuvasti, niin pakosti tulee mieleen ”aha, tätä tyyppiä”
Kummastelu on eri asia kun se, että valtion tutkimuslaitosta myöden kerrotaan kuinka lapsettomuus lisääntyy siksi kun naiset ei ymmärrä
että lapsiperhe-elämä on kivaa. Kenellekään ei ole tullut mieleen että entäs jos tässä ei olekaan kyse erehdyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Vastailet nyt vähintään kahdelle kirjoittajalle, kuin nämä olisivat yksi ja sama henkilö. Tavallinen ihminen ei kovin usein törmää henkilöön, jota vaivaa jos joku ei muuta marsufarmariksi Peruun. Lapsettomuusvalintaa sen sijaan kummastellaan vielä 2000-luvulla ja pitäisi todistella, että asiaa on todella mietitty. Nuo Sinkkuelämää-kommentit jo osoittavat lapsettomien lokerointia epäkypsien idioottien kastiin, joille jonkun pitäisi takoa järkeä päähän.
Ihan yhtä paljon kummastellaan kuin kaikkea muutakin. Kyllä minä kummastelen miten joku jaksaa suurperhettä ihan yhtä paljon kuin lapsettomuutta. Kummastelen myös menoa, jossa lapsilla 5 eri isää. En ole huomannut kenenkään lapsettomuutta aiheena kummastelevan aivan muita asioita enemmän, jos syyt vaikuttavat aikuisen syiltä. Jos sensijaan puhutaan Prismaperheestä alentuvasti, niin pakosti tulee mieleen ”aha, tätä tyyppiä”
Ihanan alentuvaa, aikuisten syyt. Pata kattilaa soimaa, näemmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Juuri näin minäkin olen käsitellyt asian. Kun en halua niin en halua. Olen ikäluokkaa, joka kelpasi jo yläasteikäisenä hyvinkin pienten lasten ja vauvojen hoitajaksi. Olen parikymppisenä työskennellyt päiväkodissakin. Lapsista itselläni en ajatellut mitään suuntaan tai toiseen. Kun ensimmäisen kerran olin parisuhteessa, jossa lapsiasiasta tuli oikeasti ajankohtainen, vastasin miehelle, etten halua lapsia koskaan. Siinä se miettiminen oli. Ainoa peruste on, että en halua. Mitåän järkisyitähån ei ole edes olemassa ja kun tunnesyyt puuttuvat, helppoa on.
Mutta pointti oli, että sen ”en halua” tunteen pitää syntyä tosiasioita, ei harhakäsityksistä sen suhteen miksi lapsi tehdään. Muuten on suurempi riski tehdä väärä päätös, ja biologian takia ei voi tietyssä pisteessä enää muuttaa mieltään. Lopputulema siis realisoituu niin myöhään, ettei voi enää muuttaa mitään - ja osa ihan tosi katuu valintaansa. Suurin osa varmasti toki ei kadu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Juuri näin minäkin olen käsitellyt asian. Kun en halua niin en halua. Olen ikäluokkaa, joka kelpasi jo yläasteikäisenä hyvinkin pienten lasten ja vauvojen hoitajaksi. Olen parikymppisenä työskennellyt päiväkodissakin. Lapsista itselläni en ajatellut mitään suuntaan tai toiseen. Kun ensimmäisen kerran olin parisuhteessa, jossa lapsiasiasta tuli oikeasti ajankohtainen, vastasin miehelle, etten halua lapsia koskaan. Siinä se miettiminen oli. Ainoa peruste on, että en halua. Mitåän järkisyitähån ei ole edes olemassa ja kun tunnesyyt puuttuvat, helppoa on.
Mutta pointti oli, että sen ”en halua” tunteen pitää syntyä tosiasioita, ei harhakäsityksistä sen suhteen miksi lapsi tehdään. Muuten on suurempi riski tehdä väärä päätös, ja biologian takia ei voi tietyssä pisteessä enää muuttaa mieltään. Lopputulema siis realisoituu niin myöhään, ettei voi enää muuttaa mitään - ja osa ihan tosi katuu valintaansa. Suurin osa varmasti toki ei kadu.
Mistä tosiasioista? Mikä sinä olet määrittämään, mikä on harhakäsitystä ja mikä ei? Onko sinulla myös vakaa ja tosiasioihin perustuva faktatieto siitä, montako lasta pitää hankkia, ettei joudu katumaan? Minkä ikäisenä lapset kuuluu saada ja millainen ikäero pitää olla, jos lapsia on useampi? Miten pyrit oikaisemaan muiden harhakäsityksiä tällaisissa asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Juuri näin minäkin olen käsitellyt asian. Kun en halua niin en halua. Olen ikäluokkaa, joka kelpasi jo yläasteikäisenä hyvinkin pienten lasten ja vauvojen hoitajaksi. Olen parikymppisenä työskennellyt päiväkodissakin. Lapsista itselläni en ajatellut mitään suuntaan tai toiseen. Kun ensimmäisen kerran olin parisuhteessa, jossa lapsiasiasta tuli oikeasti ajankohtainen, vastasin miehelle, etten halua lapsia koskaan. Siinä se miettiminen oli. Ainoa peruste on, että en halua. Mitåän järkisyitähån ei ole edes olemassa ja kun tunnesyyt puuttuvat, helppoa on.
Mutta pointti oli, että sen ”en halua” tunteen pitää syntyä tosiasioita, ei harhakäsityksistä sen suhteen miksi lapsi tehdään. Muuten on suurempi riski tehdä väärä päätös, ja biologian takia ei voi tietyssä pisteessä enää muuttaa mieltään. Lopputulema siis realisoituu niin myöhään, ettei voi enää muuttaa mitään - ja osa ihan tosi katuu valintaansa. Suurin osa varmasti toki ei kadu.
Jos muuttaa mielensä, niin ne syyt olla tekemättä lapsia silloin kuin ei niitä tehnyt, eivät muutu yhtään mihinkään. En ole nyt yhtään vähempää oikeassa vaikka olisin 10 vuoden päästä eri mieltä.
Ja moniko lapseton on sitten jälkikäteen sanonut että en tajunnut hankkia lapsia nuorena kun luulin että en tykkää kakasta. Nyt tajusin et hei, ei se ookkaan ongelma. Eiköhän ne lapset jätetä aina tekemättä oikeista syistä. Vaikka sinäkin eroaisit miehestäsi niin rakkaudesta on menty naimisiin. Molemmissa ajanhetkissä ollaan ihan yhtä oikeassa vaikka vedetään aivan eri suuntiin samaa elämäntapahtumaa, parisuhdetta.
Kun itse tein lapsen en pitänyt pikkulapsista, en ole ollut koskaan äidillinen. Koiria oli paljon. Synnärilläkin lapsi oli vielä vieras. Joskus en halunnut lapsia ollenkaan, koska koin liian vastuun raskaaksi ja pelkäsin synnytystä.
Tunsin kuitenkin itseni. Tein lapsen, enkä ole katunut. Kuolisin lapseni puolesta, en koirieni.
Koska olin vela ymmärrän sen ’ei halua’ tunteen. Kuitenkin tätä asiaa pitäisi mielestäni miettiä myös järjellä. Moni ei halua mennä töihin tai nousta ylös aamulla. Silti sen tunteen yli kun pääsee niin jokin palkitsee sen jälkeen.
Kehoittaisin rehellisesti ja realistisesti miettimään millaista elämää haluaa kun oma biologinen verkosto alkaa harventua. Joulut, syntymäpäivät, juhlat. Jos ei siltikään näe lasta elämässään, niin päätös on ihan hyvä.
Valitsin lapsen ja teen sen vielä uudelleen, vaikka on raskasta ja väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Juuri näin minäkin olen käsitellyt asian. Kun en halua niin en halua. Olen ikäluokkaa, joka kelpasi jo yläasteikäisenä hyvinkin pienten lasten ja vauvojen hoitajaksi. Olen parikymppisenä työskennellyt päiväkodissakin. Lapsista itselläni en ajatellut mitään suuntaan tai toiseen. Kun ensimmäisen kerran olin parisuhteessa, jossa lapsiasiasta tuli oikeasti ajankohtainen, vastasin miehelle, etten halua lapsia koskaan. Siinä se miettiminen oli. Ainoa peruste on, että en halua. Mitåän järkisyitähån ei ole edes olemassa ja kun tunnesyyt puuttuvat, helppoa on.
Mutta pointti oli, että sen ”en halua” tunteen pitää syntyä tosiasioita, ei harhakäsityksistä sen suhteen miksi lapsi tehdään. Muuten on suurempi riski tehdä väärä päätös, ja biologian takia ei voi tietyssä pisteessä enää muuttaa mieltään. Lopputulema siis realisoituu niin myöhään, ettei voi enää muuttaa mitään - ja osa ihan tosi katuu valintaansa. Suurin osa varmasti toki ei kadu.
Mistä tosiasioista? Mikä sinä olet määrittämään, mikä on harhakäsitystä ja mikä ei? Onko sinulla myös vakaa ja tosiasioihin perustuva faktatieto siitä, montako lasta pitää hankkia, ettei joudu katumaan? Minkä ikäisenä lapset kuuluu saada ja millainen ikäero pitää olla, jos lapsia on useampi? Miten pyrit oikaisemaan muiden harhakäsityksiä tällaisissa asioissa?
Jos ei halua lapsia, koska ne vaativat energiaa ensimmäisinä vuosinaan, niin en pidä tätä kovin pitkäjänteisen ajatteluna.
Jännä kyllä miten vela ei voi omata väärää käsitystä vanhemmuudesta, mutta toisinpäin tämä ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse tein lapsen en pitänyt pikkulapsista, en ole ollut koskaan äidillinen. Koiria oli paljon. Synnärilläkin lapsi oli vielä vieras. Joskus en halunnut lapsia ollenkaan, koska koin liian vastuun raskaaksi ja pelkäsin synnytystä.
Tunsin kuitenkin itseni. Tein lapsen, enkä ole katunut. Kuolisin lapseni puolesta, en koirieni.
Koska olin vela ymmärrän sen ’ei halua’ tunteen. Kuitenkin tätä asiaa pitäisi mielestäni miettiä myös järjellä. Moni ei halua mennä töihin tai nousta ylös aamulla. Silti sen tunteen yli kun pääsee niin jokin palkitsee sen jälkeen.
Kehoittaisin rehellisesti ja realistisesti miettimään millaista elämää haluaa kun oma biologinen verkosto alkaa harventua. Joulut, syntymäpäivät, juhlat. Jos ei siltikään näe lasta elämässään, niin päätös on ihan hyvä.
Valitsin lapsen ja teen sen vielä uudelleen, vaikka on raskasta ja väsyttää.
Nyt on mustaa huumoria, mutta jos koko sukuni lakkaisi olemasta, positiivista olisi ainakin se, että voisi lopettaa joulunvieton kokonaan. Ihmisille on yleensä erilaiset asiat tärkeitä, joku itselle iso juttu voi toiselle olla ihan mitätön.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse tein lapsen en pitänyt pikkulapsista, en ole ollut koskaan äidillinen. Koiria oli paljon. Synnärilläkin lapsi oli vielä vieras. Joskus en halunnut lapsia ollenkaan, koska koin liian vastuun raskaaksi ja pelkäsin synnytystä.
Tunsin kuitenkin itseni. Tein lapsen, enkä ole katunut. Kuolisin lapseni puolesta, en koirieni.
Koska olin vela ymmärrän sen ’ei halua’ tunteen. Kuitenkin tätä asiaa pitäisi mielestäni miettiä myös järjellä. Moni ei halua mennä töihin tai nousta ylös aamulla. Silti sen tunteen yli kun pääsee niin jokin palkitsee sen jälkeen.
Kehoittaisin rehellisesti ja realistisesti miettimään millaista elämää haluaa kun oma biologinen verkosto alkaa harventua. Joulut, syntymäpäivät, juhlat. Jos ei siltikään näe lasta elämässään, niin päätös on ihan hyvä.
Valitsin lapsen ja teen sen vielä uudelleen, vaikka on raskasta ja väsyttää.
olet ymmärtänyt nyt jotain vähän väärin. olet kyllä edelleenkin halunnut lapsen, vaikka et mikään äitikuumeinen ole. Se, miten vähän haluan lasta voinee havainnollistaa sillä, että minulle vastaava tilanne olisi katkaista käteni - ihan varmuuden vuoksi etten sitten vanhana sitä katuisi. Ymmärrätkö että mun on aika helppo sanoa, että en mä sitä tule katumaan. Siksi en sitä tee tai probematisoi, mun ei tarvitse satuttaa itseäni ja pilata elämääni vain siksi että joku jossain on sitä mieltä että saatan katua.
Sä itse pelkäsit katuvasi.
Sä halusit ja teit päätöksen sitten.
Kuinka kauan miettisit ja olisit valmis varmistamaan, ettet kadu sitä ettet vaihda sukupuoltasi? Moni on todella, todella onnellinen kun niin tekee. Tai homoseksuaaliksi ryhtyminen? Jälleen kerran, monella on kokemusta että kannattaa, on oltu molempaa joten tietää kyllä mistä puhuu. Vaikeeta mutta palkitsee!
Mulle se että hankkisin lapsen jotenkin varmuudeksi olisi yhtä älytöntä kuin sukupuolenvaihto. Ehkä olen vaan niin onnekas että oikeasti tiedän mitä haluan ja kuka olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut lapsettomuutta perustettavan, että lapset ei kiinnosta, ei ole äidinvaistoa, kaverit riittää. Haluaisin silloin keskustella, varmistaa että ihminen on ymmärtänyt mistä on kyse vanhemmuudesta. Nuorilla usein kosketus lapsiin kadonnut, ajatellaan, että niitä tehdään hormonien ja äidinvaiston takia, ja on modernin naisen velvollisuus elää kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Harvemmin kyse on äidinvaistoista ja siitä, mitä lapset ovat ne muutamat ensimmäiset vuodet. Toiset jopa eivät kaipaa myöhemmin tätä aikaa, mutta valitsevat investoida lapseen saadakseen perheen, joka kantaa läpi elämän. Lapsesta kasvaa yksi omista, ystävä ja tulevaisuus (toki ei mitään takeita, kuten ei elämässä ikinä, ei niistä ystävistäkään)
Joten minusta on surullista, kun joku tekee lapsettomuuspäätöksen ajatellen koko konseptin keskittyvän vaipanvaihtoon ja niistämisen kamaluuteen. Toki ei kuulu ruveta vanhemmaksi ellei usko selviävänsä, mutta monipuolinen ja avoin pohdinta ei ole haitaksi sen suhteen millaisen loppuelämän haluaa.
Tää on jotenkin ihan uskomattoman alentuvaa momsplainausta. Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, etteikö lapseton ole noita asioita ajatellut? Mua ei kiinnosta vaikka olen ollut yltä päältä aikuisen ihmisen ulosteessa. Eritteillä tai vaivalla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuspäätöksen kanssa.
Väännän rautalangasta; kun et halua jotain, siihen liittyvät asiat ällöttää. En halua koiraa ja sen pskan kerääminen ällöttäisi. Ensin tulee kuitenkin: En halua koiraa.
En halua niistää lasta tai teiniä. Koska en halua kumpaakaan. En haaveile perheestä. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa?
Vähän sama kun epäilisin, että se ettet ole muuttanut Norjaan perustuu sinun huonoon käsitykseen siitä mitä se olisi. No rankkaa eka, mutta siitähän se sitten lähtee. Surullista kun olet niin huonosti tämän miettinyt, eikö olekin?
Sinä et tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, mitä itse haluat ja miksi. Tässä me olemme samanlaisia. Sinä sen sijaan hääräät muiden päätösten äärellä luullen, että ne on erehdyksiä. On paljon, paljon enemmän ajatustyötä ja vaivaa vaativaa olla lapseton. Lapsi voi vaan tulla. Joten mieti hetki, kenen tietämättömyyksistä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla huolissaan.
Tuollainen vanhemmuuskortilla alentuva päteminen poistaisi ihmisen minun lähipiiristä välittömästi.
En puhunut kaikista lapsettomista, vaan niistä jotka tekevät päätöksen käsittelemättä asiaa. Ilmiselvästi silloin en juuri puhu niistä, jotka ovat asian käsitelleet. Vai ovatko lapsettomat ainoita, jotka eivät voi tehdä itselleen väärin?
En myös ymmärrä logiikkaa, jossa tuntemukseni halutaan osoittaa vääräksi luettelemalla tilanteet, jossa on tuntenut samoin jostain muusta asiasta.
Jos joku sanoisi haluavansa naimisiin, vain koska haluaa olla päivän prinsessana, niin suurin osa ajattelisi että nyt on mennyt avioliiton merkitys ohitse. Joku sanoo ettei halua parisuhdetta, koska ei usko rakkauteen, ja moni ajattelisi ihmisen saaneen liikaa huonoja kokemuksia. Kyllä, monesti ei voi jakaa ajatusmaailmaa, ihan kaikissa asioissa ja ihmisten pitää antaa tietysti tehdä mitä tekevät. Mutta en silti ymmärrä miksi osa vela ihmisistä hyökkää lapsiperheitä vastaan perustellessaan valintaansa ja yllättyy saadessaan vastareaktion mielipiteisiinsä.
Miten voi tehdä päätöksen käsittelemättä asiaa? Monelle asia on juurikin niin helppo, että en halua lapsia, koska en halua lapsia. Boom! Käsitelty.
Juuri näin minäkin olen käsitellyt asian. Kun en halua niin en halua. Olen ikäluokkaa, joka kelpasi jo yläasteikäisenä hyvinkin pienten lasten ja vauvojen hoitajaksi. Olen parikymppisenä työskennellyt päiväkodissakin. Lapsista itselläni en ajatellut mitään suuntaan tai toiseen. Kun ensimmäisen kerran olin parisuhteessa, jossa lapsiasiasta tuli oikeasti ajankohtainen, vastasin miehelle, etten halua lapsia koskaan. Siinä se miettiminen oli. Ainoa peruste on, että en halua. Mitåän järkisyitähån ei ole edes olemassa ja kun tunnesyyt puuttuvat, helppoa on.
Mutta pointti oli, että sen ”en halua” tunteen pitää syntyä tosiasioita, ei harhakäsityksistä sen suhteen miksi lapsi tehdään. Muuten on suurempi riski tehdä väärä päätös, ja biologian takia ei voi tietyssä pisteessä enää muuttaa mieltään. Lopputulema siis realisoituu niin myöhään, ettei voi enää muuttaa mitään - ja osa ihan tosi katuu valintaansa. Suurin osa varmasti toki ei kadu.
Mistä tosiasioista? Mikä sinä olet määrittämään, mikä on harhakäsitystä ja mikä ei? Onko sinulla myös vakaa ja tosiasioihin perustuva faktatieto siitä, montako lasta pitää hankkia, ettei joudu katumaan? Minkä ikäisenä lapset kuuluu saada ja millainen ikäero pitää olla, jos lapsia on useampi? Miten pyrit oikaisemaan muiden harhakäsityksiä tällaisissa asioissa?
Jos ei halua lapsia, koska ne vaativat energiaa ensimmäisinä vuosinaan, niin en pidä tätä kovin pitkäjänteisen ajatteluna.
Jännä kyllä miten vela ei voi omata väärää käsitystä vanhemmuudesta, mutta toisinpäin tämä ei toimi.
yrittäkää nyt päättää johtuuko minun lapsettomuuteni siitä että en näe ihania vauvoja tarpeeksi vai siitä että näen niitä liikaa. Milloin en ymmärrä vauvan ihanuutta, milloin en sen väliaikisuutta. Joku voisi toki suoraan kysyä missä mättää ja voisin sen kertoa, mutta kun se ei tue tarinaa Tyhmästä Erheellisestä Luulosta, niin ei kelpaa. Ei hyvää päivää.
Kiitos näistä sanoista, ap. Osuit naulankantaan.