Miehen antama lahja suretti

Vierailija kirjoitti:

Monelta mielipahalta säästyy, kun vihjaa miehelle ajoissa ennakkoon haluavansa esim. synttärilahjaksi tuotteen x kaupasta y. Selväsanaisesti, ehkä jopa lapulle kirjoittaen. Ei ehkä suurta yllätystä luvassa, mutta ainakin mieluisaa ja mahdollisesti jopa "hienoa".

Näin tein 10 v hääpäivää ennen. Mies sanoi, että osta se haluamasi koru itsellesi. Kävin sitten ostamassa. Tosi romanttista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Mikä tässä nyt oli se ongelma kun miehesi ilmeisesti osti sulle jotain kivaa?

Ongelma siis on se että tajusin, että mies ei ikinä osta minulle jotain hienoa. Kallista voi ostaa (kuten kompostori ja talvirenkaat), mutta ei hienoa. Haluaisin hienoa.

Tai on itse asiassa ennen ostanut. Viimeisin kaunis lahja oli huomenlahja.

Ap

Siis mies ostaa talvirenkaat? Varmaan vaihtaakin ne.

Olet kiittämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nyt saikin ilmaiseksi töistään kyseisen lahjan, kuitenkin ajatteli että sinä pitäisit siitä ja pisti pakettiin sinua varten. Ja sinä vaan valitat kun lahjaa ei ostettu rahalla.

Ei paketoinut, kun oli valmiiksi paketoitu. Mies oli siis itse saanut sen lahjaksi asiakkaalta, mutta koska ei tehnyt sillä mitään, antoi sen minulle.

En itke siitä, että lahja ei maksanut rahaa. Itken siitä, että miehelle ei tule mieleen antaa jotain vastaavaa vaikka synttäreillä, hääpäivänä, äitienpäivänä tai jouluna. Voisi vaikka säästää nuo asiakkailta tulleet lahjat ja antaa ne merkkipäivänä minua ajatellen.

Ap

No, tuo vasta pihiä olisikin... Siis korvata joku lahja tuollaisella ilmaislahjalla...

Vierailija kirjoitti:

No ajatus kiva, mutta kyllä mäkin työpaikan ilmaislahjasta loukkaantuisin.

Miksi? Jos joku saa ilmaiseksi jotain mille ei itsellään ole käyttöä, eikö se kannata antaa eteenpäin? Minuakin loukkasi se ettei ikinä muisteta merkkipäivinä, mutta ei se, että joku ajattelee että minä voisin pitää jostain mistä heille ei ole käyttöä. Roskiinko ne tavarat pitäisi heittää?

Kunnon aamiainen parantaa mielialaa. Minä syön joka aamu kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Koskaan ei ole tullut paha mieli miehen antamista merkkipäivälahjoista. Ei ikinä.

Eikä meillä mitään ihmeellisiä lahjoja osteta. Viimeksi mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi juustohöylän. Minä ostin hänelle joululahjaksi kaalin.

Ei kaikesta tarvitse tehdä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ajatus kiva, mutta kyllä mäkin työpaikan ilmaislahjasta loukkaantuisin.

Samat sanat! 

Minä olen saanut mieheltä lahjoiksi hänen työpaikkansa asiakkailta saatuja lahjoja, yleensä niissä on firman nimikin. En tykkää yhtään. 

Minä taas tykkäsin, kun eksä antoi mulle.asiakkailtaan saamat lahjat. Hyvää tavaraa. Osti kyllä lahjoja muutenkin, muttei koskaan merkkipäivää, kun ei niitä muistanut.

Onnellinen pieni untuvakerä kirjoitti:

Kunnon aamiainen parantaa mielialaa. Minä syön joka aamu kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Koskaan ei ole tullut paha mieli miehen antamista merkkipäivälahjoista. Ei ikinä.

Eikä meillä mitään ihmeellisiä lahjoja osteta. Viimeksi mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi juustohöylän. Minä ostin hänelle joululahjaksi kaalin.

Voi kun olisi enemmän sinun kaltaisiasi ihmisiä, Untuvakerä. Olet sydämellinen, herttainen ja vaatimaton.

Kehotan sua kasvattamaan lapsesi paremmin ja samalla kasvamaan itsekin aikuiseksi.

Tässä on nyt taustalla joku vakava tyydyttämätön tarve, joka purkautuu nyt tähän lahjajuttuun. En voi muuten uskoa todeksi tätä sekoilua. Tulee mieleen oma ex, joka suuttui kukista. Olin saanut ne ilmaiseksi, enkä halunnut heittää roskiin, kun tiesin toisen tykkäävän.

Käytännöllistä, ekologista, viisasta, ajattelevaista.. tätä kaikkea on ilmaislahjan kierrättäminen eteenpäin. 

Minä kyllä ymmärrän ap:tä. Se ehkä johtuukin siitä että kirjoitus on kuin olisin itse kirjoittanut. Minä en saa mieheltäni ikinä mitään lahjoja. Kerran liittomme alkuaikana neuvoin kädestä pitäen miten naiselle lahja hankitaan, valitsin sormuksen haluamastani Kalevala -sarjasta (hinta joitain kymppejä, ei tunnu meidän taloudessa missään), kerroin missä liikkessä sormus on varattuna, senkus ostat ja haet. Mutta ei. Se olis siellä varmaan vieläkin, jos en olisi itse sitä käynyt hakemassa. Asiasta käytiin todellakin keskustelua, miehen vastaus oli ettei hän ehtinyt ko. liikkeeseen. Hah.

Mieheni ei muista nykyisin enää edes syntymäpäivääni ja minä hankin aina kaikki lahjat talouteemme, myös hänen sukulaisilleen. En ole mielestäni marttyyri ja pahalta tämä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä ymmärrän ap:tä. Se ehkä johtuukin siitä että kirjoitus on kuin olisin itse kirjoittanut. Minä en saa mieheltäni ikinä mitään lahjoja. Kerran liittomme alkuaikana neuvoin kädestä pitäen miten naiselle lahja hankitaan, valitsin sormuksen haluamastani Kalevala -sarjasta (hinta joitain kymppejä, ei tunnu meidän taloudessa missään), kerroin missä liikkessä sormus on varattuna, senkus ostat ja haet. Mutta ei. Se olis siellä varmaan vieläkin, jos en olisi itse sitä käynyt hakemassa. Asiasta käytiin todellakin keskustelua, miehen vastaus oli ettei hän ehtinyt ko. liikkeeseen. Hah.

Mieheni ei muista nykyisin enää edes syntymäpäivääni ja minä hankin aina kaikki lahjat talouteemme, myös hänen sukulaisilleen. En ole mielestäni marttyyri ja pahalta tämä tuntuu.

Mitä iloa on väkisin ostetusta lahjasta on?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mies ei ollut ostanut lahjaa, vaan sai sen ilmaiseksi töistä.

Ap

Mulla oli kerran vähän sama juttu. Mies tuli kotiin kauniin kukkasen kanssa. Mä tietysti olin iloinen että mites mies nyt tämmösen meni ostamaan, ihana, kunnes mies sanoi että näitä jaeltiin ilmaiseksi kaupassa.

Joopa joo, vähän mieliala siitä latistui. Mies ei nimittäin koskaan osta mulle kukkia. Silloin olin oikeasti ensin ilahtunut että mies oli oikeasti ajatellu mua, mutta ei.

Ymmärrän sua, ap.

Toiset vain ovat niin sairaalloisen itaria ja/tai laiskoja, että esimerkiksi lahjan hankkiminen rakkaimmalle(?) läheiselleen on täysin poissuljettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mies ei ollut ostanut lahjaa, vaan sai sen ilmaiseksi töistä.

Ap

Mulla oli kerran vähän sama juttu. Mies tuli kotiin kauniin kukkasen kanssa. Mä tietysti olin iloinen että mites mies nyt tämmösen meni ostamaan, ihana, kunnes mies sanoi että näitä jaeltiin ilmaiseksi kaupassa.

Joopa joo, vähän mieliala siitä latistui. Mies ei nimittäin koskaan osta mulle kukkia. Silloin olin oikeasti ensin ilahtunut että mies oli oikeasti ajatellu mua, mutta ei.

Ymmärrän sua, ap.

Surkeita nyhveröitä. Tiedän, että vaimoni ilahtuu suuresti esim. kukista, niin miksi ihmeessä en niitä hänelle silloin tällöin ostaisi? Parikymppiä liian kallista? Liian vaikeaa? No, ei.

Vierailija kirjoitti:

Toiset vain ovat niin sairaalloisen itaria ja/tai laiskoja, että esimerkiksi lahjan hankkiminen rakkaimmalle(?) läheiselleen on täysin poissuljettua.

Olen kuvaamasi saita henkilö. Minulle olisi erittäin vaikeaa esittää ilahtunutta ko.tilanteessa, mielessä pyörisi vain mitähän hittoa tämäkin on maksanut.

Minulle on ihan sama saako ap mieheltään hienoja lahjoja vai ei, ongelma on hienohipiäisten ihmisten ongelma eikä mikään sympatiaa vaativa oikea ongelma, ap:lla on näennäisesti ongelma.

Nyt voi varmaan hyvällä syyllä sanoa, että ap:lla ei ole kaikki inkkarit kanootissa, ei kaikki muumit laaksossa eikä kaikki kynät penaalissa.

Ei ihme, että avioeroja on niin paljon. En nyt sanoisi, että aloittajan pitäisi erota, en todellakaan. Mutta näissä jutuissa käy monesti niin, että jokin pikkuasia tuo esiin isomman oivalluksen, että niin tosiaankin, eihän tuo toinen itse asiassa ole koskaan huomioinut, tai antanut jotain mistä tietää minun pitävän. Ja tässä tapauksessa lapsetkin ovat sen huomanneet. Ihmettelen suuresti, miksi suurin osa kommentoijista pilkkaa aloittajaa. Puolison huomiointi ei ole mitään rakettitiedettä, sen pystyy niin halutessaan tekemään jopa ihan ilmaiseksi :D