Lue keskustelun säännöt.
Minun on pakko kertoa äidistäni. Mikä ihminen todellisuussa on alkoholismin alla? En osaa käsitellä tätä.
24.05.2019 |
On hieman haikeaa kuinka vähän hänestä tiedän loppuen lopuksi.
Se persoona on niin vaihteleva ihanasta hirviömäiseen, etten ole osannut oikein tietää kuinka häneen suhtautuisin loppuen lopuksi.
Hän on ollut niin kauan kun muistan vaikeasti alkoholisoitunut.
Joka toinen päivä on pakko juoda tai sitten sen sijaan vedettävä muutaman päivän putki. Joka kerta täydet kännit ja synkistyminen omaan pieneen kuplaansa.
Halusin avautua äitini ja minun välisestä suhteesta. En ole tätä ennen niin halunnut pohtia tai ainakaan kirjoittaa mutta juuri nyt se tuntuu oikealta.
Selvinpäin hän on mielestäni ollut hyvinkin äidillinen ja huolehtiva ihminen. On päättäväinen sekä lujatahtoinen. Mielestäni hänellä on fiksuja pointteja asioihin vaikka muuten hän ei ole ollut halukas sivistämään kovin paljoa itseään tai opiskellut.
Se ei tietenkään minun silmissäni muuta hänen ihmisarvoaan vaan surettaa, se itseluottamuksen puute, jonka nyt myöhemmin olen ymmärtänyt ja näen sen selvästi.
Lisäksi hänellä on myös huumorintajua ja empatiaa toisinaan. Osaa myös katsoa asioita toisten näkökulmasta.
Sitten vain kaikki yhtäkkiä muuttuu, koko persoona vain on kuin piru ja jokaisen läsnäolijan päivä voi mennä pilalle hetkessä.
Hänen katseensa muuttuu ilkikuriseksi. Hän avaa suunsa ja moittii ympärillään olevia. Haastaa riitaa, vänkää asioista, on marttyyri ja hyvin ylimielinen. Esittää asioita jotka eivät pidä paikkaansa ja inttää niin kauan, että saa oikeasti vahinkoa aikaan ja satutettua kohdettaan.
Minä olen kuullut paljon siitä, kuinka huono olen. Kuinka lihava olen, varsinkin siitä.
Kuinka isä ei rakasta mutta äiti on uhrannut koko elämänsä ja häntä tulee kunnioittaa.
Hän voi tukistaa ja esittää itsensä suurena, joka puhuu tosiasioita suoraan ja niin, että varmasti tuntuu.
Tämä siis lapsena, teininä ja varhaisaikuisena.
Menin joka kerta tolaltani ja edelleen ahdistaa menneisyys kun se ihminen on hyvin psykoottinen käytökseltään ja seuraavana päivänä kuin ei mitään.
Ei edes anteeksipyyntöä mutta lapsuudessa se korvattiin ruoalla. Joka tietysti oli sitten tie lohtusyömiseen ja sitä kautta myös ristiriitainen kuva siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Olin lihava, epäonnistunut lapsi mutta huomenna minua syötettiin taas hyvillä mielin ja siliteltiin päätä.
Olen oireillut paljonkin eikä tässä ole lähellekään kokonaiskuvaa tästä sairaudesta perheessämme.
Oli myös paljon vaaratilanteita kun äiti tarttui auton rattiin lapset kyydissä, lähti keskellä yötä baariin yksinhuoltajana ja toi miehiä kotiin.
Hoiti asiansa vielä samassa sängyssä miehen kanssa kun itse nukuin vieressä...
Paljon hänen puoleltaan sukuriitoja, huutoa, itkua, draamaa, väkivaltaa, pelkoa.
Ja seuraavana päivänä ei puhettakaan, taas hurmaava äiti paikalla ja kaikki hyvin.
Jatkuu hieman..
Kommentit (39)
Voi sinua. Ulkopuolisen korvin, loppujen lopuksi aika vähän hyviä puolia äidissäsi. Onko sinulla mahdollisuus päästä terapiaan? Varmasti ollut hyvin hämmentävää lapselle tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pitää ymmärtää että alkoholi on myrkky ja humalatila on myrkytystila. Tämä aivojensa myrkyttäminen muuttaa niitä aivoja pysyvästi. Alkoholi aiheuttaa masennusta. Eli äitisi ei ole enää se sama ihminen joka oli lapsena ja nuorena, eikä hän mitenkään kykene sitä asiaa muuttamaan, hän on sairas.
Oma isänikin oli alkoholisti, ja onneksi äiti lähti hänen luotaan kun olin pieni, mutta silti minuunkin jäi pysyvät jäljet siitä ajasta kun äiti ja minä olimme isän uhrina. Äiti pelkäsi isää vielä vuosikymmeniä vaikka ei koskaan nähnytkään ja vaikka minä olin kertonut että ei isä enää ole vaarallinen. Isäni kuoleman jälkeen selvisi papereista että hänellä oli myös mielensairaus alkoholismin lisäksi joka selitti omituista käytöstä, hänellä oli lääkityskin siihen mutta koskaan ei minulle sitä sairauttaa paljastanut, kai häpesi.
Ap, sun äiti on varmasti ollut alunperin mukava ja kovin herkkä ihminen, sellaiset usein jäävät alkoholin koukkuun joille elämä tuntuu olevan liian kovaa. Tiedän alkoholisteja jotka eivät edes humalassa ole kenellekään ilkeitä, ja toisia jotka ovat, mutta yhteinen nimittäjä yleensä on menneisyydessä, liian tiukka kotikasvatus lapsena tai vastaava, joka on tavallaan rikkonut sen herkän puolen ihmisestä ja alkoholilla on sitten yritetty korjata sitä.
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua. Ulkopuolisen korvin, loppujen lopuksi aika vähän hyviä puolia äidissäsi. Onko sinulla mahdollisuus päästä terapiaan? Varmasti ollut hyvin hämmentävää lapselle tuo.
Olen miettinyt usein terapiaa.
Olen kuitenkin ihmeen hyvin loppuen lopuksi pärjännyt vaikka on minullakin suuria ongelmia ollut mutta toisin kuin vanhempani, niin olen opetellut kohtaamaan ongelmani silmästä silmään.
Minä aloin itse varhaisteininä juomaan ja siitä kehittyi alkoholiongelma, oli myös väkivaltainen miesystävä, rahahuolia, opiskelupaikasta meinasin saada kenkää poissaoloillani, olin itsetuhoinen ja masentunut. Näin lyhkäisyydessään aikuistuminen tuotti paljon ongelmia.
Oli myös hyvin huono itsetunto enkä tiennyt juuri paremmasta enkä tiennyt kuinka minua tulisi kohdella.
Otin todella usein vastuun omille harteilleni myös muiden huolista ja itse vaikenin asioistani ja pahasta olosta.
Olen ollut aina itse se terapeutti oikeastaan myöskin kaverisuhteissa sekä vanhemmilleni aina silloin kun välit ovat olleet hyvät ja olen itse ollut tarpeeksi vahva kuuntelemaan.
Oikeastaan elämäni muuttui sitten kun ymmärsin, ettei näin voi enää jatkua.
Olin todella huonossa kunnossa henkisesti, äidilläni oli väkivaltainen miesystävä joka joutui myös vankilaan. Muuton myös alaikäisenä pois kotoa heidän suhteen vuoksi.
Minulla oli myös sairas suhde ja paljon ikäviä asioita tapahtui ympärillä. Oikeastaan se oli ihan arkea.
Aikuistuin ja lähdin työelämään, jättäen sellaiset ihmiset jotka olivat itsekin eksyksissä(alkoholisti, narkit, vankilassa olleet, kodittomat jne).
Siirryin toisenlaiseen maailmaan ja olen kohdannut nyt joitakin vuosia kipujani sekä saanut turvallisia ystäviä ympärilleni. Olen saanut paljon hyvää ja kiitän siitä kohtalosta suuresti elämää.
Asiat ovat järjestyneet vaikka vieläkin täytyy työstää mutta monin puolin elämäni on ehdottomasti paremmin raiteillaan kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Olen oikeastaan aikalailla eri ihminen ja näen vanhempani eri valossa.
Ennen tunsin suurta vihaa usein, nykyään rakkautta ja haikeutta heidänkin puolestaan.
Luultavasti terapia olisi minulla hyödyksi edelleen. Olen vielä sen ikäinenkin, että Kelakin siitä osan korvaisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se pitää ymmärtää että alkoholi on myrkky ja humalatila on myrkytystila. Tämä aivojensa myrkyttäminen muuttaa niitä aivoja pysyvästi. Alkoholi aiheuttaa masennusta. Eli äitisi ei ole enää se sama ihminen joka oli lapsena ja nuorena, eikä hän mitenkään kykene sitä asiaa muuttamaan, hän on sairas.
Oma isänikin oli alkoholisti, ja onneksi äiti lähti hänen luotaan kun olin pieni, mutta silti minuunkin jäi pysyvät jäljet siitä ajasta kun äiti ja minä olimme isän uhrina. Äiti pelkäsi isää vielä vuosikymmeniä vaikka ei koskaan nähnytkään ja vaikka minä olin kertonut että ei isä enää ole vaarallinen. Isäni kuoleman jälkeen selvisi papereista että hänellä oli myös mielensairaus alkoholismin lisäksi joka selitti omituista käytöstä, hänellä oli lääkityskin siihen mutta koskaan ei minulle sitä sairauttaa paljastanut, kai häpesi.
Ap, sun äiti on varmasti ollut alunperin mukava ja kovin herkkä ihminen, sellaiset usein jäävät alkoholin koukkuun joille elämä tuntuu olevan liian kovaa. Tiedän alkoholisteja jotka eivät edes humalassa ole kenellekään ilkeitä, ja toisia jotka ovat, mutta yhteinen nimittäjä yleensä on menneisyydessä, liian tiukka kotikasvatus lapsena tai vastaava, joka on tavallaan rikkonut sen herkän puolen ihmisestä ja alkoholilla on sitten yritetty korjata sitä.
Ymmärrän täysin tekstisi enkä mitään kyllä tyrmää.
Ihan hirveän surulliseksi tuo vanhempien kohtalo minut välillä tekee.
Onneksi kuitenkin minulla on vanhemmat ja olemme väleissä. Rakastan heitä syvästi ja tiedän myös heidän meitä lapsia rakastavan vaikka ovatkin tuon alle jääneet luultavasti niin kauaksi aikaa kunnes menehtyvät.
Yritän jotenkin henkisesti valmistautua siihenkin koska pelkään, niin kuin pelkäsin lapsenakin, että noiden elämäntapojen seurauksena tuskin loppua voi odotella enää montaa vuotta.
On myös muita riippuvuuksia sekä fyysinen työ heillä.
Käyvät siis kyllä töissäkin vielä ja kun on vapaa-aikaa niin se menee melkeinpä krapulassa tai kännissä suurimmaksi osaksi.
Kiitos sinun tarinasi jakamisesta. Tsemppiä tosi paljon sinulle!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miten yrität väkisin nähdä tuollaisen ihmisen hyvänä? Sairas hirviöhän äitisi on. Itse olisin ajat sitten katkaissut välit tuollaiseen. Ymmärrän kyllä hyvin, mikset sitä ole tehnyt. Olet selvästi todella empaattinen ihminen. Varmaan myös läheisriippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on vakava tukholman syndrooma!
8, asiat eivät ole noin mustavalkoisia. Alkoholismi on sairaus siinä missä masennus tai syöpäkin, muuttaa ihmisen arvoja, mielipiteitä ja käytöstä.
Eli alkoholisti voi hyvin olla selvin päin hurmaava ja ihana ihminen. Mutta tietysti se EI ole mikään oikeutus käyttäytyä epäluotettavasti, arvaamattomasti ja jopa vaarallisesti.
Sinun ap olisi syytä mennä terapiaan. Oikeasti. Kirjoituksesi on selkeä ja selväjärkinen, mutta aika laillahan jälkea itseluottamukseesi, äitisuhteeseesi ja turvallisuudentunteeseesi tuollainen lapsuus on ihan varmasti jättänyt. Siitä voi kumminkin selvitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tunnistan tunteesi hyvin, ja on ihan tottakin, että oikeasti äitisi on ihana ihminen, alkoholi on vain muokannut hänestä hirviön... Sulle tekisi vertaistuki todella hyvää, ja mene ainakin Minnesotan järjestämään infoon kuuntelemaan sairaudesta nimeltään alkoholismi, se avaa hyvin sinunkin silmät ja saat tietoa, Sen jälkeen sun on helpompi toimia äitisi kanssa.
Olen iloinen, että olet saanut oman elämäsi revittyä sieltä suosta pois, ja elät hyvää elämää. Tietenkin suru ja huoli vie sulta voimia, mutta niihin sun ei kannata kuitenkaan upota. Nauti äitisi seurasta silloin, kun hän on selvinpäin, älä ole yhteyksissä, silloin kun on humalassa.
Jos alkaa käydä raskaaksi, sun pitää sanoa äidillesi, että hänen pitää valita joko juominen, tai hoitoon meneminen ja lasten säilyminen elämässä.
Voimia sinulle!
terkuin entinen juoppo, kahden yh
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten yrität väkisin nähdä tuollaisen ihmisen hyvänä? Sairas hirviöhän äitisi on. Itse olisin ajat sitten katkaissut välit tuollaiseen. Ymmärrän kyllä hyvin, mikset sitä ole tehnyt. Olet selvästi todella empaattinen ihminen. Varmaan myös läheisriippuvainen.
No äidilläni on ollut huonot kaudet ja tehnyt paljon pahaa humalapäissään.
Ehkä haluan uskoa kuitenkin että hän sisimissään katuu näitä asioita ja on oikeasti herkkä ihminen kuten olen itsekin.
Nykyään hänellä ehkä viha kohdistuu enemmän itseensä, ei rähjää kovin usein enää vaan itkee, kertoo rakastavansa tai sitten pelailee uhkapelejä. On siis edelleen hyvin rikkinäinen mutta olemme veljen kanssa todella tiukat rajat vetäneet emmekä kuuntele enää lainkaan sitä solvausta tai mitään muutakaan lässytystä kännissä.
Ellen ole itse paikalla ja lähden siinä vaiheessa kun se menee överiksi.
Onneksi asun kuitenkin hyvin kaukana nykyään ja yritän välttää tilanteita jos ja kohtaamme jos alkoholinkäyttö on mahdollista.
Minulla on myös sairas isosisko, hän on asunut paljon mielisairaalassa ja kokenut myös inhottavia asioita. Äitini on tavallaan sitten siinä luovuttanut ongelmansa suhteen eikä ole hakenut apua ongelmaansa koska siskoni sairaus on vienyt paljon hänen henkisiä voimavaroja.
Isäkään ei osannut kohdata asiaa eikä ollut mukana tukemassa tarpeeksi.
Surettaa kyllä siskonikin kohtalo. Tuskin koskaan saa normaalia elämää, vedetty täyteen lääkkeitä ja elämä on aikalailla neljän seinän sisällä suurimmaksi osaksi yksin.
En saa häneen kontaktia...
Ei oikein puhu enää paljoa eikä häntä oikein kiinnostakaan. On todella jumissa.
En tiedä oikein miten siihenkään olisi koskaan pitänyt suhtautua. Olemme veljen kanssa tehneet asioista melko näkymättömiä lapsuudessa ja vain jatkaneet elämää normaalisti vaikkakin tietysti nämä asiat ovat hämmentäneet ja tehneet kipeää.
Tietysti itse aloin oireilemaan myöhemmin.
Jotenkin vain sieltä on noussut ja terve itsekkyys tullut edelle, omat voimavarat otettu huomioon ja elämää vain yrittänyt rakentaa paremmaksi.
Veljellä menee kyllä tosi hienosti, olen ylpeä hänestä ja hän aina auttaa minua jos pyydän.
Auttaa kyllä vanhemmatkin tietyissä asioissa jos apua tarvitsen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalotoveri. Isäni oli hiljainen ja kohtelias mies kun olin pieni. Yhdessä liikuttiin ja ulkoiltiin paljon. Mutta hän alkoholisoitui vanhempien eron jälkeen ja muuttui aivan täysin. Sekoilee, uhoaa, kerskuu, räyhää ja häiriköi. Joutuu väkivaltaisiin selkkauksiin juopporemmissään. Jos häntä yritetään auttaa siivousavulla tai sairaalassa, karkaa omille teilleen.
Joudun rajoittamaan hänen kanssaan yhteydenpitoa rankasti koska hän on sietämätön, haukkuu minut ilkeästi ja sitten syyllistää jos en halua tavata. Minulla on tästä paha olo koska torjun tavallaan myös lapsuuden kilttiä isää. Täysin en voi häntä hylätä ja huoli on suuri mutta vihaan hänen käytöstään joka on painajaismaista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri. Isäni oli hiljainen ja kohtelias mies kun olin pieni. Yhdessä liikuttiin ja ulkoiltiin paljon. Mutta hän alkoholisoitui vanhempien eron jälkeen ja muuttui aivan täysin. Sekoilee, uhoaa, kerskuu, räyhää ja häiriköi. Joutuu väkivaltaisiin selkkauksiin juopporemmissään. Jos häntä yritetään auttaa siivousavulla tai sairaalassa, karkaa omille teilleen.
Joudun rajoittamaan hänen kanssaan yhteydenpitoa rankasti koska hän on sietämätön, haukkuu minut ilkeästi ja sitten syyllistää jos en halua tavata. Minulla on tästä paha olo koska torjun tavallaan myös lapsuuden kilttiä isää. Täysin en voi häntä hylätä ja huoli on suuri mutta vihaan hänen käytöstään joka on painajaismaista.
Uskoisin tietäväni kuinka surkea ja avuton olo tuota kokonaisuutta miettiessä tulee. :(
Olen pahoillani sinunkin puolesta ja siitä miten hän on sinua kohdellut. Se on niin hankalaa kun oma läheinen sairastuu eikä sitä halua hyväksyä mutta toisaalta ei voi muutakaan.
Lämmin halaus sinulle, toivottavasti sinulla on tarpeeksi tukea tilanteeseesi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8, asiat eivät ole noin mustavalkoisia. Alkoholismi on sairaus siinä missä masennus tai syöpäkin, muuttaa ihmisen arvoja, mielipiteitä ja käytöstä.
Eli alkoholisti voi hyvin olla selvin päin hurmaava ja ihana ihminen. Mutta tietysti se EI ole mikään oikeutus käyttäytyä epäluotettavasti, arvaamattomasti ja jopa vaarallisesti.
Sinun ap olisi syytä mennä terapiaan. Oikeasti. Kirjoituksesi on selkeä ja selväjärkinen, mutta aika laillahan jälkea itseluottamukseesi, äitisuhteeseesi ja turvallisuudentunteeseesi tuollainen lapsuus on ihan varmasti jättänyt. Siitä voi kumminkin selvitä!
Kiitos ♥
Terapia on tulossa. Nyt minulla alkaa olemaan sellainen elämänvaihe, että pian pystyn keskittymään siihen taipaleeseen ja taloudellinen tilanne antaa myös periksi luultavasti.
Muutama kuukausi ja voin alkaa järjestämään asiaa kunnolla eteenpäin viimein.
Ap
Googlaapa Al anon ja onko heillä tapaamisia sun paikkakunnalla. Pääsisit purkaa ajatuksia ja tapaamaan muita saman kokeneita.
Äitisi tekee väärin ja sinut hulluksi. Hän on hyvä/paha/hyvä/paha...jne loputtomiin. Hänen olisi pitänyt ajatella mitä tuo tekee läheisille.
Meitähän riittää. Alkoholstin läheisenä olossa on kamalaa se, että hän elää usein omassa kuplassaan eikä tajua lainkaan aiheuttamaansa pahaa mieltä. Minulla on varakas alkoholisti- isä ja voi sitä tuskaa mitä hän on aiheuttanut. Tuli sikahumalassa yo- juhliini , myös koululle( eikä ikinä pyytänyt anteeksi). Teki tapaamisen kanssani opiskeluaikana lounaspaikkaan ja roikkui siellä sammuneena lounasaikaan odottamassa. Sukulounaalla arvokkaassa ravintolassa alkoi tanssia ja huudattaa kännykkää raahattuaan sinne jonkun ventovieraan pubiruusun. Alkoi huudella teatterissa niin että kutsuttiin poliisit. Menee aina julkisella paikalla örisemään viereisen pöydän tyypeille häiritsevästi.
Häntä en ole voinut kutsua häihini, en lasteni ristiäisiin. Lapseni eivät häntä halua tavata.Siitä on hirveän katkera ja syyttelee ja haukkuu. Hän on ihana ja menevä ja suosittu seuramies eikä ole koskaan tehnyt mitään väärin.
Selvinpäin on erilainen mutta kuitenkin aina ollut jotenkin täysin hukassa vaikkakin miellyttävä persoona. Miettii muiden asioita eikä pysty kohtaamaan itseään. Ei halua kehittää itseään, ei pysty kertomaan itsestään oikein mitään.
Ei oikein tiedä mitään eikä halua edes sen kummemmin puhua itsestään.
En tiedä hänen lempiväriään tai ruokaa tms.
En tiedä hänen todellista persoonaa.
Nykyään meno on kyllä rauhoittunut kun ei pysty ottamaan valtaa enää humalassa. Nykyään voin vain lyödä luurin kiinni tms.
Joka tapauksessa välimme ovat nykyään ihan hyvät vaikka tietynlainen kuilu pysyy.
Yritän pitää jollain tavalla huolta ja osoittaa rakastavani häntä soittelemalla usein.
Meillä on myös kivaa sillon kun on selvinpäin ja näemme eli hyvin harvoin mutta kuitenkin.
Tekisi mieli vielä puhua vaikka kuinka paljon aiheesta ja siitä miten tämä kaikki on vaikuttanut omaan persoonaani ja sitä kautta elämään mutta se olisi täysin oma lukunsa. Sekä se, että isää kohtaan tunnen myös aika samanlailla paitsi, että hän ei koskaan käyttäydy ilkeästi. Hän on myös vaikeasti alkoholisoitunut.
Jokin ihana persoona, joka on piilossa ja peloissaan mutta juo koska ei uskalla kohdata itseään tai todellisuutta.
Nyt halusin vain ihmetellä äitiäni, hän on minulle omanlaisensa mysteeri varmaan loppuelämäni.
Ap