Olen yli 30 enkä ole vieläkään huomannut elämässä paljon järkeä

Luin sukuni tarinaa. Suurin osa on kuollut noin 60-vuotiaana suuren perheen äitinä tai isänä. Eräs esiäitini oli kuollut jo 40-vuotiaana. (isoimmat lapset hoiti sitten pikkulapset, kun äiti oli kuollut)

Minusta siinä on elämän sisältöä, että on suuri perhe ja niilläkin jo lapsia. Siis 8-10 omaa lasta.

Mutta ei tuo sovi tähän päivään. Suomi on muotoutunut sellaiseksi, että 1-2 on normaali. Mullakin on 1.

On kurjaa elää muista liikaa erottuvaa elämää. Juurikin tuo lapsimäärä, köyhyys, asuinolot jne pitää olla lähellä keskimäärästä, niin pärjää parhaiten.

Kristinuskon mielestä eläminen täällä näyttää suunnan, millainen elämä iankaikkisuudessa odottaa. Eli tarkoitus olisi elää mahdollisimman Jumalan toivomaa elämää ja näyttää, millaiseen pystyy.

Oppiminen ja henkisyys auttaa nimenomaan ymmärtämään mitä järkeä elämässä on tai ei ole. Elämänlaatu on parempaa.

Hedonisti kirjoitti:

Minulla on aina ollut elämässäni haaveita. Niihin pyrkiminen ja toteutuminen on tuonut elämääni mielekästä sisältöä. Olen sikäli hedonisti, että mielestäni elämässä tärkeintä on nautinto. Onneksi tiedostan, että liiallinen nautiskelu kääntyy ennen pitkää itseään vastaan.

Täällä 30v hedonisti kanssa. Haaveet, tavoitteet ja viivästynyt tarpeentyydytys on mulla avaimia onneen. Harrastan dokaamista. Haluan doupata niin paljon ja pitkään kuin pystyn. Siihen sisältyy itsensä rajoittaminen, sillä kuten hänkin sanoi, liiallinen nautiskelu kääntyy itseään vastaan. Yksi unelmistani oli olla halutessani 24/7 pilvessä. No, toteutin sen ja matka jatkuu. Kaikki tavoitteet ei suoraan liity mässäilyyn ja dokaamiseen, mutta välillisesti kyllä. Käyn töissä että on rahaa kaljaan. En nosta tukia tai etuuksia, koska haluan itse ansaita elintapani. Maksan myös mahdolliset seuraukset itse. Muutin maalle että saan sekoilla rauhassa. Hankin kotieläimiä ruuakseni. Nautin aitauksien ja suojien rakentamisesta eläimille. Kaiken, mitä teen, tai olen tehnyt, teen päihteiden voimalla. Sieltä se lähtee ja siihen se palaa. Elämänilo ja luotettava kumppani. Urheilu ja fyysinen toimintakyky ovat todella tärkeitä kanssa. Kaljapilvijooga on yks lemppareista. Tajusin monta vuotta sitten että millään ei ole mitään väliä. Sen jälkeen sain vapauden luoda asioille omat merkitykset. Olen joka päivä kiitollinen elämästäni ja sen tarjoamista mahdollisuuksista rietasteluun, mutta myös kovaan työhön. Olen kiitollinen, että saan palvella muita levittäen hyvää ympärilleni. Ja nyt lähden takaisin mökkiini juomaan ja lataamaan akkuja. Huomenna palvelen teitä taas hyvät ihmiset. Jokapäiväinen kiitollisuuteni kumpuaa jokpäiväisestä valinnasta elää. Hauta on valmiiksi kaivettuna ja ase kammarin nurkassa. Jos ei halua elää, sit kannattaa kuolla.

Minä olin 50 vuotias, monen lapsen äiti, jolla on akateeminen koulutus luonnonteiteestä. Mitä vanhemmaksi elän, sitä vakuuttuneempi olen siitä että elämässä ei ole mitään järkeä. Yksittäisen ihmisen elämällä voi olla merkitystä ihmiskunnalle, tai sitten ei. Jos on sukunsa viimeinen, eikä saa elämässään mitään aikaiseksi, ei hänellä ole ihmiskunnan kannalta merkitystä. Jonkun toisen ihmisen ainut tehtävä taas voi olla se, että on esivanhempi jollekulle, joka tekee jonkun ihmiskunnan historiaa mullistavan keksinön.

Mutta maailmankaikkeuden mittapuulla koko ihmiskunnalla ei ole mitään merkitystä. Jos ei sitten onnistuta levittämään elämää (lähinnä bakteerien muodossa) toisille taivaankappaleille ja mahdollisesti jopa toisiin aurinkokuntiin.

Eipä elämässä mitään erityistä järkeä olekaan. Se pitää vain hyväksyä ja tehdä asioita, jotka itselle tuntuvat jollain lailla merkityksellisiltä. Joutuu itse keksimään elämälleen sisältöä.

Tämä on meidän hyvinvoivien ongelma. Liikaa aikaa miettiä kaiken turhuutta.

Minusta kannattaa elää niinkuin itse haluaa tai ainakin pyrkiä siihen. En tiedä sitten onko tämä se ”oikea” tapa vai pitäisikö elämässä tehdä jotain muuta, mutta näin minä ainakin teen.

Kasvukipuja vain. Miksi elämässä pitäisikään olla jotain järkeä. Löysää pipoa ja muuta vaikka ulkomaille. Ehkä se tarkoitus sieltä löytyy :) tsemppiä.

Pikku hedonismi ja sublimaatio; nauti elämästä turistina, kulttuurista, tiedosta, tieteistä ja taiteista.

Ei se, eikä tuo, vaan siltä väliltä.

tasapaino, se on elämän tarkoitus. Painotella ääripäiden välillä, itselle sopivalla tavalla, keho mittarina.

Ei ylenmääräinen opiskelu ja työnteko eikä velttoilu tai nautintojen perässä juokseminen, vaan sopiva vuorottelu työn ja vapaa-ajan välillä, rutiinien ja yllätyksellisyyden välillä. Oma persoonallisuus huomioiden. Ja se, että moraalinen kompassi osoittaa samaan suuntaan, ettei mene yöt valvoessa tehtyjä virheitä. Toisten hymyjen huomaaminen ja ehkä niiden esiinkutsuminen ystävällisyydellä. Sopiva unohtaminen kun on kokenut vääryyksiä, sillä niitä vain aina tulee eikä niiden jatkuva puiminen oikeastaan valmenna muuhun kuin masentuneisuuteen.

Siinä on tavoitetta riittämiin.

Ottakaa jumala elämään niin joka hetkessä on merkitys. Olen tehnyt vaikka mitä pahoja ja hyviä tekoja, eikä elämä ole sen ihmeellisempää, tiedän että jokainen asia jonka teen ajatuksissa jumala, on merkityksillinen, minulla on lupa elää täysin.

Tyhjyydestä ei tietoakaan.

Ei elämässä pohjimmiltaan olekaan mitään järkeä tai tarkoitusta. Ihminen syntyy ja kuolee ja kaikkea välissä sitoo yhteen vain olemassaolon jatkuminen. Ehkä se sitten on elämän tarkoitus. Merkityksen löytäminen on sitä, että löytää syitä olemassaolonsa jatkumiseen. Ja sen merkityksensä voi ihan itse rakentaa niistä paloista, jotka omaa hyvinvointia tukevat. Ystävistä, uskosta, perheestä, arvoista, kokemuksista, urasta, itsensä kehittämisestä ja toteuttamisesta jne. Mix-n-match.

kannattaa

Vierailija kirjoitti:

Minulle on painotettu sellaista maailmankuvaa, että kiinnostus ja tietäminen ovat sinällään hyviä arvoja ja opiskelu aina kannattaa. Mutta miksi? Kannattaako siitä maailmasta tietää niin hirveästi, jos ei pysty edes aio juurikaan sitä muuttaa? Tietenkin aivot pysyy virkeänä ja joku voi oikeasti nauttia siitä, että opettelee uuden kielen. Mutta senkin ajan voisi käyttää vaikka sosiaaliseen elämään ja asioista nauttimiseen, jos esimerkiksi ei koskaan matkusta kyseiseen maahan tai tarvitse kyseistä kieltä koskaan.

Olen alkanut epäillä, että minulla on mennyt paljon aikaa hukkaan lukiessa, vastauksia etsiessä ja erilaisista aiheista opetellessa. Osan aikaa oppiminen on ollut jopa suoranaisen tylsää ja kallista, ja rahallista hyötyä se ei ole minulle puolestaan tullut. Ap

Minä uskon siihen, että aina kun yksittäinen ihminen oppii ja viisastuu, niin se viisastuttaa kollektiivisesti koko ihmiskuntaa, vaikka tämä yksi ihminen ei juuri sillä hetkellä näkisikään oppimisesta olevan mitään konkreettista hyötyä tässä ja nyt. Joten siinä mielessä ajattelen kaiken oppimisen olevan hyväksi.

Toki olen myös sitä mieltä, että jos opiskelu ei tunnut mielekkäältä vaan ajanhukalta, niin silloin aika kannattaa käyttää vaikka sosiaaliseen elämään ja asioista nauttimiseen, kuten sanoit. Kun yksittäinen ihminen on onnellinen niin silloin hän on tehnyt oman osansa koko ihmiskunnan onnellisuuden hyväksi, näin ajattelen.

Itse näin kolmekymppisenä taas olen onnellisempi kun koskaan. Keskityn elämässä tekemään asioita, joista nautin. Toki haluan tehdä näitä mahdollisimman kauan ja sinällään toivon pitkää ikää. Toisaalta mielummin elän lyhyen elämän pystyen tekemääm tätä kaikkea kuin pitkän elämän toimintakyvyttömänä. Yhteiskunnallisesti minusta nyt on työni kautta hyötyä.

Mietit, että onko sama kuluttaa elämä esim ryypäten. Ehkä. Jos olet siten onnellinen? Alkoholista vaan helposti tulee riippuvuus, joka vie rahat ja ihmissuhteet ja aiheuttaa vaan onnettomuutta.

Kyllä minulle tiede ja ylipäätään ymmärrys maailmasta on ihan itseisarvo. En lue ja ota selvää asioista menestyäkseni tai tuottaakseni jotain uutta innovaatiota. Haluan vain tietää. Ja vaikka sanotaan, että tieto lisää tuskaa, minulle on tapahtunut päinvastoin. Maailmankaikkeus on upea kokonaisuus ja minun osuuteni siinä on mitätön, mutta silti ihan yhtä oleellinen kuin muidenkin. Mitä syvemmälle atomitasolle pääsee, sitä häilyvämmäksi muuttuvat ylipäätään yksilön rajat. Olemme koko ajan vuorovaikutuksessa ympäristöön, toisiimme ja kaikkeen materiaan, mutta silti hämmästyttävän suurelta osin pelkkää tyhjää tilaa. Yritän luopua itsekkyyden vankilasta, vaikka se on todella vaikeaa. Ihminen on onnellisimmillaan, kun ei mieti koko ajan itseään, vaan pyrkii osaltaan vähentämään kärsimystä. Kai buddhalaisuudessa on päästy aika pitkälle tässä ajattelussa.

Mitäs jos keskittyisit tekemään itsestäsi parhaan mahdollisen version? Jos ulkonäkö on tärkeää niin panosta siihen. Jos henkinen terveys niin meditoi tai  joogaa, näistä tulee hyvä mieli ja kroppakin pitää. Fyysinen kunto tärkeä niin harrasta jotain urheilulajia. Jos pidät intellektuaalisesta itsesi kehittämisestä niin lue paljon ja ymmärrä vaikka politiikan ja talouden yhteiset kiemurat. Taide sinun juttusi, tutkaile tunnettujen taiteilijoiden töitä. Musiikin ystävä, käy konserteissa. Pidätkö viherkasveista/kukkien kasvattamisesta, hanki pienpuutarha jossa kasvatella mitä itse haluat jne. Mikä sinua oikeasti kiinnostaa? Jos et vielä tiedä, niin sitten ei muuta kuin aiheita tutkailemaan. Maailmassa on niin paljona asioita joita tehdä.

Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito."

Mikään ei ole niin onnellista kuin puutarhanhoito sillä koskaan ei tiedä onnistuuko vai epäonnistuu. Pettymyksiä on siedettävä sillä kaikessa ei onnistu. Säät ja yms. vaikuttaa saako satoa vai ei. 

Hyvää pohdintaa AP. Ota ylänuoli.

Itse olen sitä mieltä että, uy iyklu

oloh8t7

-                    &

---.                                                             (

Tuli aika pitkä postaus mutta oli ainakin jotain järkeä.

Jumalan rakkaus täyttää sen tyhjyyden ja antaa myös merkityksen elämälle kun sen saa elää Jumalan lapsena ja odottaa ikuista rauhaa ja iloa taivaassa Jumalan luona. Sen Jumala haluaa jokaiselle antaa.