Väsynyt äiti, ei apua isovanhemmilta

Vierailija kirjoitti:

...Mies päivät töissä, mutta auttaa sen mitä pystyy. ...

Tämä kyllä särähti korvaan. Eikös isä ole tasapuolinen vanhempi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on työelämässä, pitäisikö sen lisäksi jaksaa vahtia sun penikoita?

Missä kirjoitin että pitäisi? Kirjoitin, että äitini lupasi, ja minä ilmeisesti tyhmänä ja sinisilmäisenä sitten uskoin, että hän edes joskus pakkaisi laukkunsa ja tulisi avuksi.

Ap

Koko aloituksenhan sinä valitit, että oma äitisi tai appivanhemmat eivät auta. Eli voidaan tulkita sinun puheiden mukaan, että mielestäsi heidän pitäisi auttaa sinua. 

Etkö sinä tai miehesi voi viedä niitä lapsia sinne mummolaan, jos se matkustaminen on niin hankalaa mummolle, mummolla kuitenkin menisi monta tuntia vain parin tunnin vahtimiseenkin kun etäisyys on suuri?

Käytte vaikka siellä mummolapaikkakunnalla kahvilla miehen kanssa kahdestaan ja rauhassa kaupassa.

Sellainen parin tunnin hoitohan olisi se "normaali" määrä vahtimista minkä vielä helposti jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on työelämässä, pitäisikö sen lisäksi jaksaa vahtia sun penikoita?

Missä kirjoitin että pitäisi? Kirjoitin, että äitini lupasi, ja minä ilmeisesti tyhmänä ja sinisilmäisenä sitten uskoin, että hän edes joskus pakkaisi laukkunsa ja tulisi avuksi.

Ap

Asuitteko aiemmin lähempänä vanhempiasi eli oletteko muuttaneet kauemmas tuon lupauksen jälkeen? Entä onnistuisiko paremmin niinpäin, että sinä veisit lapset esim joku lauantai puolenpäivän jälkeen pariksi tunniksi vanhemmillesi? Mulla ei ole itselläni lapsenlapsia, mutta siskollani on. Olen aina välillä auttanut siskonpoikaa ja hänen vaimoaan lastenhoidossa, mutta yleensä juuri niinpäin, että he tuovat lapset pariksi tunniksi meille. Heillä kuitenkin on auto ja mulla menisi just tuo noin tunti suuntaansa, jos lähtisin julkisilla heille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on työelämässä, pitäisikö sen lisäksi jaksaa vahtia sun penikoita?

Missä kirjoitin että pitäisi? Kirjoitin, että äitini lupasi, ja minä ilmeisesti tyhmänä ja sinisilmäisenä sitten uskoin, että hän edes joskus pakkaisi laukkunsa ja tulisi avuksi.

Ap

Aloituksessasi kirjoitit kuitenkin, että "No, aika harvakseltaan käynyt.". On siis kuitenkin joskus käynyt?

Miten olisi neuvolan/kunnan kautta vastaanotettu kotiapu? Nyt sitä saa ihan tavallisetkin perheet, joilla on syystä tai toisesta jaksamisen kanssavaikeuksia.

Kun on kotona pienten lasten kanssa, eli vastaanottaa ne kymmenen itkupotkuraivaria päivässä ja taistelut joka siirtymätilanteessa, on läsnä lapsille kokoajan jne. Niin on pakko ennaltaehkäistä omaa oloa niin että heittää heti pallon miehelle vaikka puoleksi tunniksi-tunniksi kun tämä tulee kotiin. Yhdessä sitten sen jälkeen iltapuuhat. Ja ihan kaikki mahdollinen kannattaa tehdä sen eteen, että lapset menisivät ajoissa nukkumaan ja iltaan jää vanhemmille aikaa.

Tsemppiä kovasti. Kannattaa vain hyväksyä, ettei isovanhemmilta nyt apua tule ja ei kannata jäädä roikkumaan siihen pettymykseen. Selvittäkää se kotiavun mahdollisuus ja ehkä voisitte välillä palkata lastenhoitoapua? Jos on vaikeaa luottaa vieraaseen ja lapset vierastavat, niin on hyvä aloittaa ihan sillä että palkattu lastenhoitaja tulee aluksi vain sinun avuksi kotiin ja lopulta sitten kun kaikilla luottamus pelaa, niin hoitaakin heitä ihan niin että saatte yhteistä aikaa.

Kuinka usein sinä haluaisit, että lapsiasi tultaisiin hoitamaan?

Vai onko toivomasi apu enemmän tauloudenpitoon liittyvää, siivoamista ja kokkaamista jne?

Itse olen olemme miehen kanssa onnekkaita kun meillä on lapsilla osallistuvat isovanhemmat.

Minun vanhempani ovat vahtineet jopa öitä pari kertaa vuodessa, ja jokusen illankin vielä lisäksi niin, että esimerkiksi olemme päässeet miehen kanssa kahdestaan ostamaan isosta marketista pakastimen täyteen.

Ymmärrän, että joskus olisi mukava päästä liikkumaan ilman lapsiakin, olisiko lähipiirissä ketään muuta kuin mummo joka vahtisi vaikka kauppareissun ajan?

Vietä lasten kanssa välillä laiskoja päiviä. Ei ole pakko mennä minnekään, ei edes ulos. Lojukaa ja syökää jotain helppoa ruokaa, vaikka eineksiä. Joka päivä ei tarvitse tehdä kotitöitä, kunhan lapset ruokkii. Älä stressaa, se on lapsista ikävää. Ota rennosti!

Meillä ei ole mitään sukulaisia apuna. Ehkä kun alunperin asennoituu niin, että itse hoitaa kaiken, se on helpompaa.

Kaikki kotityöt kannattaa optimoida helpoimmalla tavalla

Siivooja

Kotivanhemman pitää päästä ihan yksin esim kauppaan kerran päivässä

Nukkua kannattaa aina kun pystyy

Ruoat laitamme edelleen isoina määrinä, äsken kokkasin taas koko viikonlopunkin ruoat, vaikma nyt lapseni on jo teinejä

Sairauskuluvakuutukset niin ei tarvitse pelleillä sairaan lapsen hojdon kanssa

Ei meillekään kauheasti ole hoitoapua herunut. Miehen siskon vaativampi lapsi saa reilusti apua. Ei taida tulla meille enempää lapsia. :D

Anteeksi, mutta sinulla on kuitenkin mies joka auttaa edes joskus, ole iloinen siitä. Minä olen kolmen alle kouluikäisen totaali yh eli ei tukiverkkoja ja lasten isää ei lasten hoito hirveästi kiinnosta.en minäkään valita täällä sitä kun kukaan ei auta, itse olen lapseni tehnyt ja itse heidät myös hoidan.

Teitkö kakarat laumasieluisena niin kuin pitää tehdä ja alkaa vituttamaan niiden hoitaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi neuvolan/kunnan kautta vastaanotettu kotiapu? Nyt sitä saa ihan tavallisetkin perheet, joilla on syystä tai toisesta jaksamisen kanssavaikeuksia.

Kun on kotona pienten lasten kanssa, eli vastaanottaa ne kymmenen itkupotkuraivaria päivässä ja taistelut joka siirtymätilanteessa, on läsnä lapsille kokoajan jne. Niin on pakko ennaltaehkäistä omaa oloa niin että heittää heti pallon miehelle vaikka puoleksi tunniksi-tunniksi kun tämä tulee kotiin. Yhdessä sitten sen jälkeen iltapuuhat. Ja ihan kaikki mahdollinen kannattaa tehdä sen eteen, että lapset menisivät ajoissa nukkumaan ja iltaan jää vanhemmille aikaa.

Tsemppiä kovasti. Kannattaa vain hyväksyä, ettei isovanhemmilta nyt apua tule ja ei kannata jäädä roikkumaan siihen pettymykseen. Selvittäkää se kotiavun mahdollisuus ja ehkä voisitte välillä palkata lastenhoitoapua? Jos on vaikeaa luottaa vieraaseen ja lapset vierastavat, niin on hyvä aloittaa ihan sillä että palkattu lastenhoitaja tulee aluksi vain sinun avuksi kotiin ja lopulta sitten kun kaikilla luottamus pelaa, niin hoitaakin heitä ihan niin että saatte yhteistä aikaa.

Kiitos paljon järkevästä kommentista. Soitan tuonne kotiapuun ensi viikolla.

Ap

Mitä helvettiä sillä minä en ole tehnyt koskaan sellaista tai valinnut elämässä mitään harrastuksia joista en itse selviäisi. Oliko lasten tekeminen virhe ja pakottiko joku sut siihen kun et jaksakkaan. Itseppähän valitsit pallon jalkaasi niin hoida ne itse. Toiset tekevät ne kakarat ja antavat huostaan jos ei kiinnostakkaan se jalkapuu olla kiinni niissä 24h vrk. 

Onneksi sentään joskus saat apua. Me ei saada isovanhemmilta apua ikinä, eivätkä halua edes tavata meitä kovin usein. Ei olla edes tervetulleita kylään kuin todella harvoin. Kieltämättä joskus olisi kiva lähteä ex tempore teatteriin ja mummo tulee naapurista katsomaan lasta, mutta eipä asu naapurissa eikä tulisi vaikka asuisi naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Etkö sinä voi mennä lapsesi kanssa kyläilemään vanhempiesi luo?

Me kuusikymppiset kun nukumme yöt mieluiten omassa sängyssä.

Käymme välillä. Usein emme jaksa koska pienten lasten kanssa reissaaminen raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sinä voi mennä lapsesi kanssa kyläilemään vanhempiesi luo?

Me kuusikymppiset kun nukumme yöt mieluiten omassa sängyssä.

Käymme välillä. Usein emme jaksa koska pienten lasten kanssa reissaaminen raskasta.

Tunnin matka on susta reissaamista?

Me käytiin Kiinassa ja Nykissä kahden pienen lapsen kanssa ja mökillä tunnin päässä esim ihan iltaseltaan. Miten ihmeessä saat kaikesta noin silmittömän vaikeaa?

Mitä ihmettä, onko kakaroilla kymmenen itkupotkuraivaria päivässä? No jos on niin ei ihmekkään kun äitini ei hoitanut minua muuta kuin pari kuukautta ja meni töihin. Sen jälkeen olin vierailla hoidossa. Koulu kun alkoi niin piti herätä viideltä kävelemään hoitopaikkaan nukkuun muutamaksi tunniksi ennen kuin lähtö kouluun tuli. Ihan kamalaa se elämä oli ja nykyajan pullasorsa sukupolvi valittaa ihan kaikesta jos ei ei ole koko suku sen persettä pyyhkimässä.

Oletko kotiäiti, kun mainitset miehen työssäkäynnistä, mutta et omasta? Ei ollut rennonpaa ja helpompaa ajanjaksoa elämässäni kuin olla taaperon ja vauvan kotiäitinä kolme vuotta.

Mies teki pitkää päivää, viikonloppuisin rentouduttiin ja reissattiin koko perhe. Kuntoilin (lapset lapsiparkissa), tavattiin muita äitejä ja lapsia, kerhoiltiin, syötiin ulkona lounaita, oltiin leikipuistoissa, uimassa, esikoinen harrasti. Kannattaa tehdä asioita kodin ulkopuolella, se antaa energiaa.

Töihin palattuani alkoi itselläni väsymys ja arki-iltaisin kuntoilut jäi. Tosin viikonloppuina palautui hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on työelämässä, pitäisikö sen lisäksi jaksaa vahtia sun penikoita?

Missä kirjoitin että pitäisi? Kirjoitin, että äitini lupasi, ja minä ilmeisesti tyhmänä ja sinisilmäisenä sitten uskoin, että hän edes joskus pakkaisi laukkunsa ja tulisi avuksi.

Ap

Koko aloituksenhan sinä valitit, että oma äitisi tai appivanhemmat eivät auta. Eli voidaan tulkita sinun puheiden mukaan, että mielestäsi heidän pitäisi auttaa sinua. 

Kirjoitin myös, etten vaatisi tai ehkä odottaisi äidiltäni mitään ellei hän olisi luvannut auttaa. Esim. isäni ei ole koskaan ilmaissut kiinnostustaan lapsenlikaksi eikä täten mitään luvannut. Joten häneltä en mitään odota enkä pyydä.