Lue keskustelun säännöt.
miten yh äidit jaksatte?
24.05.2019 |
Kertokaa kaikki vinkit miten yksinkertaisesti jaksatte?
T. Yh jolla ei ole tukiverkostoa paljoa ja lapset ei ole hoidossa enkä itse töissä vielä. Lapset 3,5v ja 2v
Isä ei viihdy lasten kanssa kun harvoin 2krt/kk enintään. Olen välillä niin loppu, kuten tänään, itkettää kokoajan kun en vaan jaksa. "Ystävät" hävisi jo esikoisen synnyttyä enkä ole löytänyt uusia koska olen kokoajan lasten kanssa ja elämä on vaan ruoanlaittoa, hoivausta, siivousta, ulkoilua, leikkimistä....
Ja tiedän, mitäs menin tekemään lapsia... Noh en kadu lapsiani silti ikinä, ja lasten isä muuttui totaalisesti kun aloin odottamaan kuopusta. Siihen asti kaikki oli hyvin sitten yhtäkkiä alkoi vihjailemaan että olen ruma ja sotki tahalleen kotona kun olin juuri saanut siivottua, ei halunnut koskea minuun kuin silloin jos halusi seksiä.ym... sellaista henkistä väkivaltaa. Mitään merkkejä tuollaisesta ei aiemmin ollut.
Omat vanhemmat sanoo aina että pärjään niin hyvin lasten kanssa ja olen hyvä äiti ja sanoo että onneksi ei tarvitse minun lapsia enää kasvattaa ja että ei jaksaisi jos pitäisi aina olla vahtimassa minun lapsia. Joskus jos käydään kylässä, sanoo että kiva kun kävitte mutta kyllä nyt väsyttää kun on joutunut leikkimään niin paljon ja pyytää uudestaan kylään mutta vihjailee että ei mielellään pian.
Kommentit (13)
Mitä neuvolassa on sanottu, kun olet tilanteesta keskustellut? Entä muut tukitoimet? Varamummot, tukihenkilöt? Vertaistuki? Perhekerhot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae rohkeasti varamummoa esim MLL:n kautta. Tsemppiä!
Mitä sinä oletit elämän olevan? Opi elämään sen kanssa , että elämä ei ole koskaan ikuista sunnuntaita vaan hyvin yksinkertaisia arkisia asioita, kuten ruuanlaittoa, hoivausta, siivousta, ulkoilua, leikkimistä.
Mua on auttanu paljon yhteys srk n diakoniin. Että on joku, jonka kaa jutella tai joku käy joskus. Hän auttaa asioissa, joissa joku sosiaaalityöntekijäkin, mutta en haluu sotkee sossua meidän elämään. Ihan totaaliyh oon eikä vanhemmat elä, lapsilla ei oo yhtään isovanhempaa. Välillä on ihan kauhee olo, mutta kun keskittyy vaan lapsiin, niin onhan siinä tekemistä. Eletään sellasessa omassa kuplassa. Ei nyt oo vaihtoehtoja.
Eka ehdotus hyvä, haluaisin itsekkin kunnollisen ruokavalion ja liikuntaa mutta en vaan jaksa aloittaa. Miten saan motivaation siihen ja pidettyä sen kasassa?
En ole lihava, olen normaalipainoinen/hoikka mutta kunto minulla todella huono ja olen äärettömän laiska ja epäilen sen johtuvan jonkilaisesta väsymyksestä tähän arkeen, koska ennen lapsia liikuin paljon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä oikein hyvin jaksetaan. Perhenkerhon kautta löytyi vastaavassa elämäntilanteessa olevia ja nyt yhdessä järjestään erinlaisia tapahtumia, hoidetaan toistemme lapsia, jne. Ja perhekerhon kautta lähdettiin kehittämään toimintaa eteen päin juurikin yksinhuoltajia silmällä pitäen ja tämän projektin myötä löyty yksinäisiä vanhukisa, joilla riitti syliä, aikaa ja tarinoita lapsille kerrottavaksi. Ja nyt meillä on yksi aivan ihan "oma" varamummo ja - pappa.
Vierailija kirjoitti:
Eka ehdotus hyvä, haluaisin itsekkin kunnollisen ruokavalion ja liikuntaa mutta en vaan jaksa aloittaa. Miten saan motivaation siihen ja pidettyä sen kasassa?
En ole lihava, olen normaalipainoinen/hoikka mutta kunto minulla todella huono ja olen äärettömän laiska ja epäilen sen johtuvan jonkilaisesta väsymyksestä tähän arkeen, koska ennen lapsia liikuin paljon.
Ap
Sillä ruokavaliolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
En ole neuvolassa jutellut mutta sosiaalityöntekijä on ihana meillä ja hän on ehdottanut päivähoitoa, mutta en haluaisi vielä viedä hoitoon kun pienempi on niin kiinni minussa ja itkee jos joku vieras edes juttelee hänelle. Isompi pärjäisi kyllä mainiosti kun huutelee kaupassakin tuntemattomille että miksi et juttele minun kanssa 😁
Joku joka hoitaisi meillä kotona ja johon saisi tutustua ensin olisi ihana, mutta ei taida sellaisia löytyä?
Ap
Voin tunnustaa, että viimeiset kuukaudet ennen hoitovapaan päättymistä alkoi olla aika tuskaa, vaikka muuten tykkäsinkin olla kotona lasten kanssa. Johtui oikeastaan siitä, että "päiväkaverini" eli naapurissa asunut toinen pienten lasten äiti palasi takaisin töihin. Kun palasin itsekin, elämään tuli muutakin sisältöä kuin vain lapset ja kotityöt. En silti kadu, että olin kotona niin pitkään kuin sai olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
En ole neuvolassa jutellut mutta sosiaalityöntekijä on ihana meillä ja hän on ehdottanut päivähoitoa, mutta en haluaisi vielä viedä hoitoon kun pienempi on niin kiinni minussa ja itkee jos joku vieras edes juttelee hänelle. Isompi pärjäisi kyllä mainiosti kun huutelee kaupassakin tuntemattomille että miksi et juttele minun kanssa 😁
Joku joka hoitaisi meillä kotona ja johon saisi tutustua ensin olisi ihana, mutta ei taida sellaisia löytyä?
Ap
Löytyy kyllä. Esim. Pelastakaa lapset, MLL, kunnat ja seurakunnat.
Kesällä vaikka neuvolan kotipalvelun kautta lastenhoitaja kerran viikossa että pääset liikkumaan. Syksyllä lapsille päivähoitopaikat, voi olla vaikka 3x4h viikossa. Ja lasten isälle tapaamiset joka toinen vkl yksi tai kaksi yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapsiparkit kannattaa hyödyntää; Ikea, kauppakeskuksissa ainakin täällä kerran viikossa ilmainen, kaupungilla, seurakunnilla jne. Yli 3v:n voi yleensä laittaa. Joku puolipäiväinen leikkikoulu yms vanhemmalle? Mieskaveritoiminta?
Lisäksi googlaa esim Solariksen ja muiden järjestöjen tuetut lomat. Itse olin tätä kautta kahden lapsen kanssa viime kesänä viikon kylpylässä täyshoidossa tosi halvalla.
Ruokavalio, liikunta ja lepo.