Lue keskustelun säännöt.
Ensiasunnon osto kun ei ole säästöjä eikä takaajia?
mumsy
22.05.2019 |
Onko tuhoon tuomittu ja mahdoton tilanne?
Olen alle 40-vuotias nainen, 2 kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Bruttotuloni ovat 3300e/kk + lapsilisät ja elatustuki yhteensä n. 650e/kk.
Maksan kerrostalokodistamme tällä hetkellä vuokraa (kaupungin vuokra-asunto) 1050e/kk. Nyt olen katsellut kotikaupungistamme rivitaloja, sillä olisi unelma jos olisi edes pieni oma piha ja oma sauna.
Tilanteeni kuitenkin on se, että minulla ei ole takaajia jotka voisivat auttaa lainan haussa, eikä lainkaan säästöjä.
Jos ajatellaan että hakisin lainaa esim. 180 000e, kuinka todennäköistä / epätodennäköistä on, että se minulle myönnettäisiin? Luottotiedot ovat kunnossa, työpaikka vakituinen, yksi luottokortti löytyy. Tarvitseeko olla säästöjä esim 10-15% ostohinnasta. Jos säästöjä ei ole, onko tuo säästösumma mahdollista saada jotenkin esim. toisena lainana?
En tiedä oikein mitään tästä asunnonostokuviosta, joten (ystävälliset) neuvot ovat tervetulleita, sekä vinkit.
Kommentit (61)
Aika mahdottomalta yhtälöltä tuo kuulostaa. Itselläni bruttotulot 4200 € eikä muita elätettäviä (paitsi 2 kissaa, joiden kulut muuten piti lainaa varten arvioida ja ne huomioitiin), ei muita lainoja, oma auto (jonka kulut piti arvioida), luottotiedon parasta a-luokkaa ja työhistoria katkoton ja nousujohteinen, säästöjä sekä osakkeissa, eläkesäästöissä että pitkäaikaissäästötilillä yhteensä noin 50 000 €. Lisäksi velaton omistusasunto, jonka arvoksi arvioitiin 170 000 € ja jonka lopulta myin vielä korkeammalla summalla. Sain lainaa ongelmitta, mutta pankista riippuen uuden asunnon hinnan rajaksi lainalupauksissa asetettiin 300 000-320 000 € eli käytännössä lainaa siis olisin saanut 130 000 - 150 000. En usko, että mistään saat ilman säästöjä ja takaajia tuota haaveilemaasi 180 000 € noilla tuloilla ja tuossa elämäntilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asp-tili eli säästäminen pitää aloittaa viim. 39-vuotiaana, mutta kyllä sen asp-lainan saa yli nelikymppisenäkin. Aspia suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää vitsi? Meitä on kaksi työssä käyvää, säästöjä oli 20 000 joilla maksettiin käsiraha ja lainaa otettiin 200 000 ja oli lisäksi takaaja.
Ei tuo 180 000 laina ole yhtään realistinen.
Niin. - Tai ei pitäsi olla. Historia osoittaa, että pankit ovat pahimmillaan (tai ehkä joskus myös parhaimmillaan) myöntäneet holtittomasti ja huolimattomasti asuntolainoja, sellaisiakin joiden ottajan olsi pitänyt ymmärtää olla ottamatta, koska ovat ajautuneet pulaan, kun esimerkiski korot ovat yksi kaks nousseet, tai kun yllättäen on jouduttukin työttömäksi pidemmäksi aikaa, kuin mitä on ikinä osattu kuvitella. Usein kuulee esitettvän, että kyllään omsitusasunnon vo aina myydä No voi kyllä aika mota kertaa ja varmaan suurimmassa osassa tapauksia. Mutta on harhaluulo uskoa ja ajatella, että kauppa hinta olsi aina parempi kuin se hinta, jolla itse osti asunnon.
Riippuu varmaan paikkakunnasta, täällä pääkaupunkiseudulla saa aika todennäköisesti omansa takaisin.
Jos tuon vuokran jälkeen ei jää säästöön, niin sanoisin, että 180 000 euron laina on ylimitoitettu kulutustottumuksiin nähden. Kun huomioi yhtiövastikeen jää sinulle lainan hoitoon max. 800 euroa. Sillä nyt tällä hetkellä 180 000 lainan nippanappa hoitaa, mutta yhtään stressivaraa ei jää.
Suosittelisin vetämään kuukausibudjetin sellaiseksi, että ensialkuun jäisi säästöön edes 250 euroa plus noi lapsilisät. Jos tämä yhtälö pyörii reilun vuoden, voit uudestaan alkaa miettimään 180 000 euron asuntolainaa. Jos ei, en suosittele lainaa, vaikka pankki siihen jotenkin ihmeessä suostuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää vitsi? Meitä on kaksi työssä käyvää, säästöjä oli 20 000 joilla maksettiin käsiraha ja lainaa otettiin 200 000 ja oli lisäksi takaaja.
Ei tuo 180 000 laina ole yhtään realistinen.
Niin. - Tai ei pitäsi olla. Historia osoittaa, että pankit ovat pahimmillaan (tai ehkä joskus myös parhaimmillaan) myöntäneet holtittomasti ja huolimattomasti asuntolainoja, sellaisiakin joiden ottajan olsi pitänyt ymmärtää olla ottamatta, koska ovat ajautuneet pulaan, kun esimerkiski korot ovat yksi kaks nousseet, tai kun yllättäen on jouduttukin työttömäksi pidemmäksi aikaa, kuin mitä on ikinä osattu kuvitella. Usein kuulee esitettvän, että kyllään omsitusasunnon vo aina myydä No voi kyllä aika mota kertaa ja varmaan suurimmassa osassa tapauksia. Mutta on harhaluulo uskoa ja ajatella, että kauppa hinta olsi aina parempi kuin se hinta, jolla itse osti asunnon.
Riippuu varmaan paikkakunnasta, täällä pääkaupunkiseudulla saa aika todennäköisesti omansa takaisin.
Saatat hyvinkin olla oikeassa, tuossa mitä sanoit. Toisaalta paikoin pääkaupunki seutua asunnot ovat jo nyt niin kalliita, että ihmettelen toisinaan, että miten kenelläkään tavallisemmalla tulonsaajalla on varaa ostaa itselleen oma asunto nykyisillä hinnoillakaan, saati tulevaisuudessa jos (tai kun) asuntojen hinnat kohoavat entsestään... Onneksi itse en ole joutunut muuttamaan pääkaupunkiseudulle mutta tiedän, että moni on muuttanut enemmän ja vähemmäbb vapaaehtosiesti, koska pääkaupunkiseudulla sijaitsee myös monen meistä mahdollinen työpaikka....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää vitsi? Meitä on kaksi työssä käyvää, säästöjä oli 20 000 joilla maksettiin käsiraha ja lainaa otettiin 200 000 ja oli lisäksi takaaja.
Ei tuo 180 000 laina ole yhtään realistinen.
Ohis, ei se epärealistinenkaan ole mielestäni. Sen ajan kun lapset asuvat kotona lainaa voi lyhentää tai pitää jopa lyhennysvapaita. Kun lapset muuttavat pois voi ap vaihtaa pienempään asuntoon ja velkasumma pienenee todennäköisesti. Ja jollei pienene vaihtoehdot ovat hitas tai aso tai vuokra-asunto.
Ongelma on tosiaan tuo käsiraha asuntoon, jonka pitää olla perhekokoa. Eli sinkulla haaste olisi helpompi.
Juuri tämä, käsirahan hankkiminen, on se hankaluus. Jos ei olisi muksuja, ei meidän tarvis etsiä 2 makkarin asuntoa vaan voisin hakea lainaa pieneen yksiöön. Nythän me asumme "leveästi", jokaisella on oma makkari, tilaa meillä on sadan neliön verran. Kyllä se silti harmittaa maksaa korkeaa vuokraa. Olen jo katsellut pienempiä vuokrakoteja jotta jäis niitä säästöjä, mutta tällä missä asumme on kaikki kämpät 900-1100e kolmiot ja neliöt), ellen sitten onnella löydä yksityiseltä jotain (pommikuntoista) kolmiota 800e vuokralla. Sekin että muuttaisi esim. 4 vuodeksi johonkin koppiin lasten kanssa (kun huominen ei ole koskaan varma ja luvattu, mitä vaan voi tapahtua ens kuussa, ens vuonna jne.), tuntuu vähän pahalta. En tiedä olenko sitten kermaperse? Toki olen ollut myös ajattelematon kun olen "tuhlannut" rahat matkustukseen lasten kanssa. Toisaalta, se on sitä henkistä pääomaa. Nyt tässä 40v kynnyksellä alkanut miettimään erilailla tulevaisuutta, kun ystäviä jo alkanut siirtymään tuonelan majoille.
Ja juu, kyllä se tässä myös tuntuu pahalta hyväksyä se tosiasia että tämän elämän aikana en luultavasti tule omaa kotia koskaan omistamaan. Vaikka eihän se oma kämppä ole onnellisuuden mittari, mutta sijoitus lapsille. Eri juttu jos en olisi eronnut vaan taloudessa asuisi vielä 2 työssäkäyvää aikuista.
Noh, näitä vastauksia on kiva lueskella, mielenkiintoista kyllä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on, jotkut saaneet ilman takauksia toiset ei.
mumsy kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
Entäpä jos siirtyisit ensin asumisoikeusasuntoon ja ottaisit sen asumisoikeusmaksua varten pienen lainan? Kun olet saanut sen maksetuksi, sinulla on pois muuttaessasi sitten se oma osuus olemassa.
Me teimme juuri niin eli asuimme reilut 4 vuotta kivassa asumisoikeusrivarissa ja kun muutimme pois, saimme takaisin noin 20.000e asumisoikeusmaksun. Se riitti sitten omaksi osuudeksi juuri noin 180.000 asuntolainaan.
Olen taas aina pitänyt aso-asumista tosi huonona systeeminä. Pitää kuitenkin harkita jos se on sitten se ainoa väylä oman kodin ostoon. Toisaalta tyhmä ottaa esim. 20 tonnia lainaa nyt, maksaa korkeaa aso-vuokraa (meillä täällä kaupungissa ne on n. 900e/kolmio) + lainanlyhennystä. Eli olisin sen esim. 4 vuotta helkutan tiukoilla.
No 150 euroa kuukaudessa vähemmän tiukoilla kuin nyt, jos säästät tuon aso-maksun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensiasunnon ostajalla tulee olla säästettynä 10% asunnon arvosta rahana. Itse asunto toimii vakuutena 75% eli jos on säästänyt 10% rahaa, tarvitsee muuta vakuutta vielä 15% asunnon arvosta. Muu vakuus voi olla esim. vanhempien talo tmv. Henkilötakaus ei käy. Jos muita vakuuksia ei ole, joudut säästämään rahana sen 25% asunnon arvosta.
Älä jauha, ensiasunnon ostajalla täytyy olla 5% säästettynä !!!
mumsy kirjoitti:
Ymmärrän tuon että "ei ole niin tiukoilla talouden suhteen", mutta jos nyt jo maksan yli tonnin vuokraa, katselin näitä paikallisia rivareita, niin jos vakuus on esim. 200e ja lainaosuus olisi kuussa 600 tai 700e, niin erotushan on mulla myönteinen. Toki otan yhteyttä pankkiinkin :) ajattelin vain pistää tämmöstä pikaneuvonantoa.
Ja kyllä, olisin ensiasunnon ostaja.
Ei pankkia kiinnosta sinun vuokranmaksusi. Se on vuokranantajan riski, pankki laskee oman riskinsä. 180 000 laina nykykorkotasolla tekee noin 900e/kk (turha haaveilla halvasta marginaalista ilman vakuuksia). Vastike päälle 200-300e. On jo kalliimpaa kuin vuokra, eli jos nyt ei jää mitään yli, ei sulla ole varaa. Lisäksi, pankki ei laske nykykorkotasolla vaan tekee stressitestin 6% korolla. Tästä tulee 1300 euron kkerä. Vastike päälle ja asumiseen menisi puolet teidän nettotuloista.
En usko että saat tuollaista lainaa, koska sulta puuttuu SEKA omarahoitusosuus ETTä maksukyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuon vuokran jälkeen ei jää säästöön, niin sanoisin, että 180 000 euron laina on ylimitoitettu kulutustottumuksiin nähden. Kun huomioi yhtiövastikeen jää sinulle lainan hoitoon max. 800 euroa. Sillä nyt tällä hetkellä 180 000 lainan nippanappa hoitaa, mutta yhtään stressivaraa ei jää.
Suosittelisin vetämään kuukausibudjetin sellaiseksi, että ensialkuun jäisi säästöön edes 250 euroa plus noi lapsilisät. Jos tämä yhtälö pyörii reilun vuoden, voit uudestaan alkaa miettimään 180 000 euron asuntolainaa. Jos ei, en suosittele lainaa, vaikka pankki siihen jotenkin ihmeessä suostuisikin.
Hyvä pointti! Juuri sain auton maksettua kokonaisuudessaan pois joka jäi mulle pari vuotta sitten erossa. Myös opintolaina on nyt kokonaan taputeltu. Nämä kyllä ovat vieneet sitä säästömahista aika reilusti. Auton osamaksu kun ollut 300e / kk ja opintolaina 150e/kk.
Eli nopea laskusuoritus: jos mulle jää nettona 2200e, maksan vuokran 1050e = mulle jää siitä 1150e, josta maksan sitten pienemmän lapsen hoitomaksut, vakuutukset, sähkön, puhelimet = 740e, ja siitä sitten tuo auto = 440e, ja opintolaina = 300e.
Tuo noin 300e/kk on mulle siis jäänyt ns. kiinteiden maksujen jälkeen tilille palkkapäivänä. Olin myös vuoden hoitovapaalla kuopuksen kanssa jolloin tuloni olivat 350/kk, joten jouduin tuolloin ottamaan lainan jotta sain auton erät maksettu, sekin nyt kokonaan pois maksettu.
Iso apu meille kuukausitasolla ovat olleet nämä huimat lapsilisä ja elarit (joista jälkimmäisestä saan minimit), koska edelläolevien menoerien lisäksihän meillä on vielä:
- Ruoka
- Lääkkeet
- Bensa
- mahdolliset muksujen harrastukset
- vaatehankinnat/kengät/whatnots
Mutta elämä on, olen pärjännyt tähän saakka! Ja nyt unelmoin sitten omasta pienestä pihasta. Huokaus.
Noilla tuloilla voit saada pankista riippuen 120-160 000 euroa lainaa. Ilman mitään vakuuksia se tosin voi olla lähes mahdotonta. Sinulla pitäisi olla omaisuutta kiinni rahastoissa, osakkeissa, metsässä tai jossain mikä käy pankille vakuudeksi.
Ja lisäksi asunto tulee hankkia muuttovoitto-paikkakunnalta. Muuttotappio paikkakuntien taloille pankit ei enää myönnä latin latia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks tää vitsi? Meitä on kaksi työssä käyvää, säästöjä oli 20 000 joilla maksettiin käsiraha ja lainaa otettiin 200 000 ja oli lisäksi takaaja.
Ei tuo 180 000 laina ole yhtään realistinen.
Ohis, ei se epärealistinenkaan ole mielestäni. Sen ajan kun lapset asuvat kotona lainaa voi lyhentää tai pitää jopa lyhennysvapaita. Kun lapset muuttavat pois voi ap vaihtaa pienempään asuntoon ja velkasumma pienenee todennäköisesti. Ja jollei pienene vaihtoehdot ovat hitas tai aso tai vuokra-asunto.
Ongelma on tosiaan tuo käsiraha asuntoon, jonka pitää olla perhekokoa. Eli sinkulla haaste olisi helpompi.
Mikään pankki ei myonnä vuosikausien lyhennysvapaata. Toisekseen APhan nimenomaan on sinkku. Ei sinkku ole lapsettoman synonyymi.
Vierailija kirjoitti:
mumsy kirjoitti:
Ymmärrän tuon että "ei ole niin tiukoilla talouden suhteen", mutta jos nyt jo maksan yli tonnin vuokraa, katselin näitä paikallisia rivareita, niin jos vakuus on esim. 200e ja lainaosuus olisi kuussa 600 tai 700e, niin erotushan on mulla myönteinen. Toki otan yhteyttä pankkiinkin :) ajattelin vain pistää tämmöstä pikaneuvonantoa.
Ja kyllä, olisin ensiasunnon ostaja.
Ei pankkia kiinnosta sinun vuokranmaksusi. Se on vuokranantajan riski, pankki laskee oman riskinsä. 180 000 laina nykykorkotasolla tekee noin 900e/kk (turha haaveilla halvasta marginaalista ilman vakuuksia). Vastike päälle 200-300e. On jo kalliimpaa kuin vuokra, eli jos nyt ei jää mitään yli, ei sulla ole varaa. Lisäksi, pankki ei laske nykykorkotasolla vaan tekee stressitestin 6% korolla. Tästä tulee 1300 euron kkerä. Vastike päälle ja asumiseen menisi puolet teidän nettotuloista.
En usko että saat tuollaista lainaa, koska sulta puuttuu SEKA omarahoitusosuus ETTä maksukyky.
Tuo on hyvä pointti, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiasunnon ostajalla tulee olla säästettynä 10% asunnon arvosta rahana. Itse asunto toimii vakuutena 75% eli jos on säästänyt 10% rahaa, tarvitsee muuta vakuutta vielä 15% asunnon arvosta. Muu vakuus voi olla esim. vanhempien talo tmv. Henkilötakaus ei käy. Jos muita vakuuksia ei ole, joudut säästämään rahana sen 25% asunnon arvosta.
Älä jauha, ensiasunnon ostajalla täytyy olla 5% säästettynä !!!
Älä itse jauha. 5% koskee vain ASP-tiliä. Ilman ASP-tiliä pitää olla 10%.
Et saa lainaa ollaan haettu 2 kertaa ja ei saada.
Säästöjä on oltava.
Meillä paremmat tulot kun sulla.
Perusteluihin myös se että pankki katsoo että et pysty säästämään, siis et ole luotettava.
Meillä tuota rahaa olisi pitänyt olla 30 000 euroa.
Asoon saatiin laina ja siihenkin mun sukulainen antoi 7000 euron pantin.
Ollaan maksettu ASO lainaa tunnollisesti.
Katkera olen kun omaa asuntoa ei ole. Nyt siis tonnin vuokraa maksetaan.
No nythän alkaa sitten jäädä säästöön, jos auto- ja opintolaina on maksettu. Parin vuoden säästämisen kyllä jaksaa sillä ajatuksella, että pääsee omaan kotiin.
En usko, että mikään pankki myöntää asuntolainaa enää ilman vakuuksia. Jos vanhempasi ovat elossa ja heillä omistusasunto, kysy, jos uskaltautuisivat takaajaksi. Tämäkin tietysti aika huono idea.
Valtiontakausta voi myös ostaa käsirahan ja asunnon takausarvon (75-85%) väliselle summalle. Toki 5-10% pitää omaa rahaa olla.
Jos kerran rivarit maksaa tuon 180.000eur suosittelisin katsomaan kerrostaloasuntoja, niitä saa varmaan edullisemmin. Niin se useimmin menee nuorillakin ensiasunnon ostajilla, että ensin ostetaan pienempi kerrostaloasunto ja vasta myöhemmin isompi asunto kun on saatu varallisuutta kerrytettyä :) (Ja joo joo ei kaikki!)
Kelpaisiko kerrostalo, siis alin kerros, jossa oma piha? Tai luhtitalo? Sellaisia voisi saada halvemmalla kuin rivariasuntoja.
Ohis, ei se epärealistinenkaan ole mielestäni. Sen ajan kun lapset asuvat kotona lainaa voi lyhentää tai pitää jopa lyhennysvapaita. Kun lapset muuttavat pois voi ap vaihtaa pienempään asuntoon ja velkasumma pienenee todennäköisesti. Ja jollei pienene vaihtoehdot ovat hitas tai aso tai vuokra-asunto.
Ongelma on tosiaan tuo käsiraha asuntoon, jonka pitää olla perhekokoa. Eli sinkulla haaste olisi helpompi.