Alkaisitko seurustelemaan miehen kanssa jolla on kaksi ala-kouluikäistä lasta

Aivan varmasti alkaisin, jos hommat on puhuttu valmiiksi ja mies on todella hyvä tyyppi ja huolehtii niin menneestä kuin tulevastikin perheestäänsä.

Vaikka palstalaiset eivät alkaisi, niin irl elämässä on tuttavat löytäneet uuden kumppanin. Eron jälkeen kannattaa kuitenkin hieman hengähtää, eikä aloittaa heti laastarisuhdetta.

Miksipä ei, kunhan miehellä ei ole haaveita mistään uusperhekuvioista. Saman katon alle ei kiitos, mutta kaikkea mukavaa tekemistä aikuisten kesken aina silloin, kun molemmille sopii kyllä kiitos.

Aloin aikanani. Oma lapseni oli tuolloin 14v. Nyt oma on jo aikuinen ja kohta miehenkin lapset :) Yhteisiä emme tehneet, koska emme kumpikaan halunneet lisää lapsia. Ei teini-ikäisen vanhemman kuulu enää aloittaa koko hommaa uudestaan, ellei sitten vahingossa. :p

Haasteita on luvassa, mutta jos tyyppi tuntuu oikealta, niin sitten antaa mennä vaan.

Aloin. Nyt kaduttaa, ei olisi koskaan pitänyt sotkeutua kun ei nää uusperhekuviot vain toimi hyvin koskaan. Kyllä elämä eteenpäin menee, mutta ois varmaan voinu olla helpompaakin...mutta vissiin sitä oli niin rakastunut ja uutuudenviehätyksen pauloissa ettei ajatellut kunnolla.

En suosittele.

Aloin. En minäkään suosittele. Pelkkää harmia ollut siitä et miehellä on lapset. Ei lapsissa ole vikaa, mut kaikki se aikuisten idioottimaisuus, arjen hankaluus, tilan ja rahan vähyys jne. Ja minullakin omat lapset isoja, ja muut asiat tärkeitä kuin ostella kurahousuja muiden lapsille. Luulen et uusperheet onnistuu kun vain naisella lapsia ja siihen hankitaan ehkä yvteinen. Mut tällä kokemuksella täytyy sanoa, et taitaa olla todella marginaalissa sellaiset onnistuneet uusperheet jossa miehellä lapsia. Saati jos on useampia. Se perhedynamiikka vaan useimmiten tuntuu menevän niin. Ja sanoisin et merkitystä on myös resursseilla. Jos miehellä on riittävästi rahaa hoitaa sekä ne ex-liiton lapset ja uusperheensä asiat, jos on tiukkaa, lisää isosti epäonnistumisen riskiä.

Vähän aiheen vierestä mutta olen törmännyt useampaan 45+ mieheen jolla alle kouluikäisiä tai ainakin yksi. Siihen en ihan heti teini-ikäisten lasten vanhempana hyppäisi

Vierailija kirjoitti:

Haasteita on luvassa, mutta jos tyyppi tuntuu oikealta, niin sitten antaa mennä vaan.

Tsekkaa se lasten äiti. Ja se millaiset välit miehel on hänen kanssaan, onko asiat selkeät ja sovittu, ottaako mies sun asiat huomioon. Vai päädytkö keskelle toisten sotkuja.

Jos jäisin leskeksi niin voisin alkaa seurustella leskimiehen kanssa, yhteen muuttaisin tosin vasta lastemme aikuistuttua.

Lisäksi muutama ehto:

- Mies on hyvä mies, jäänyt leskeksi

TAI

- Mies on eronnut painavan syyn vuoksi, esim. vaimo pettänyt

- Ei tekaissut lapsia ihmisen kanssa, josta ei pidä ja hups - rakkaus loppunut - ero

Jos mies on tekaissut lapset ihmisen kanssa, josta ei pidä ja jonka kanssa ei tule toimeen, niin saa olla valmis jäämään yksin tai ottamsan rinnalleen vastaaviin mokiin pystyvän naisen. Eli naisen, jolla on lapsia ja joka ei sittenkään rakastanut lastensa isää. Lasten puolesta suosittelen etenemään suhteessa hitaasti, yhteenmuutto harkiten tai vasta lasten lennettyä pesistä.

Kyllähän tuollainen tilanne laskee miehen markkina-arvon melko lähelle nollaa. Näin sinkkuna minulle yksikin toisen ihmisen lapsi saman katon alla olisi jo enemmän kuin tarpeeksi. Ainoastaan tilanne, jossa

-olisin varma, etten halua omia lapsia,

-mies ei olisi varaton tai pienituloinen (olisi mieluiten ainakin omistusasunto ja hyvä vakituinen työpaikka)

-lasten äitiä ei joko olisi olemassa ollenkaan tai hänen kanssaan ei jostain maagisesta syystä tulisi mitään ongelmia koskaan

-pitäisin lapsista ja lapset olisivat todella älykkäitä ja hyvinkäyttäytyviä

-perheellä olisi tukiverkkoja valmiina, ettei tarvitsisi olla lastenhoitaja

-ei tarvitsisi asua ahtaasti pienessä vuokra-asunnossa

-lapset eivät tulisi käymään kuin ehkä viikonloppuisin

ehkä sopisi, jos mies olisi unelmieni täyttymys muuten.

Henkilökohtaisesti en enää yli 30-vuotiaana usko mihinkään prinssisatuihin ja rakkauteen kaikki ongelmat ratkaisevana voimana. Kyllä miehessä täytyy olla muutakin kuin kiva luonne, hauskat jutut ja hyvä ulkonäkö. En itse hyvintoimeentulevana ihmisenä halua omalla työlläni ansaitsemiani varoja laittaa toisen naisen lasten (ja tämän hylkäämän mieslapsen) hoitoon. Jokaisen miehen kannattaakin miettiä etukäteen, onko järkevää tehdä lapsia, jos ei ole täysin varma suhteestaan naiseen.

No minullakin on yksi joten miksi ei.Mutta riippuu miten lyhyt aika erosta on,jos alle 6kk niin en.Ja siis seurustelemaan,mutta yhteenmutto olisi aika iso kynnys,ei ainakaan pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haasteita on luvassa, mutta jos tyyppi tuntuu oikealta, niin sitten antaa mennä vaan.

Tsekkaa se lasten äiti. Ja se millaiset välit miehel on hänen kanssaan, onko asiat selkeät ja sovittu, ottaako mies sun asiat huomioon. Vai päädytkö keskelle toisten sotkuja.

Ei välttämättä auta tsekkailu. Mieheni exä vaikutti aivan loistavalta omat asiat hoitavalta ihmiseltä, jolla uusi suhde ollut jo ennen kuin erosivat, ja edelleen on saman miehen kanssa hän. Exä myös vaikutti olevan iloinen että entinen miehensä löysi minut kumppanikseen, kunnes hän tajusi että emme olekaan vain hetken aikaa hengailemassa toistemme kanssa, vaan ostamme myös yhteisen asunnon, menemme kihloihin ja jopa naimisiin. Silloin alkoi mustasukkaiselta vaikuttava käytös. Mieheni oli pakko alkaa vetämään tiukkoja rajoja meidän ympärille, eli että exä ei saanut enää tietoa miehen vapaapäivistä, lomista, reissuista, harrastuksista, eikä mistään mikä ei suoraaan liittynyt lapsiin. Kun lapset sitten itse oppivat vuosien kuluessa ettei äidille kannata kertoa mitään, niin tilanne helpotti. Enää tulee haukkumaviestejä/puheluita noin 2 viikon välein, kun ennen tuli useita viikossa :)

Minulla on kaksi bonuslasta ja en enää muuttaisi yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia. Jos joskus ero tulee, niin olen päättänyt, että voisin seurustella lapsellisen miehen kanssa, mutta en enää muuta samaan talouteen muuta kuin omien lapsieni kanssa. Minulla itselläni on kaksi lasta, joten sikäli voisi olla ihan hyväkin juttu, että miehellä on myös lapsia.

Kaikki kuitenkin riippuu monesta eri asiasta. Lapsia on erilaisia ja tietty myös ero perheissä kaikki lapset ei edes vietä paljon aikaa toisen vanhemman kanssa jne.. Onhan se ihan eri asia olla lapsen kanssa 100 % ajasta kuin esimerkiksi vain joka toinen viikonloppu tms. Ja paljon vaikuttaa myös se, että millaisia kumppanin lapset ovat. Toisista lapsista on helpompi tykätä ja toiset lapset ovat paljon helpommin lähestyttäviä kuin toiset. Usein asiat ei ole niin yksinkertaisia kuin tälläkin palstalla annetaan ymmärtää.

Sinuna antaisin miehelle mahdollisuuden. Vain tapaile alla voi selvitä, että voiko teistä juuri teidän tilanteessa tulla pari. Tsemppiä!

Kyllä alkaisin.

Mutta kaksi lasta on maksimi ja nimenomaan niin, että ovat vähintään alakouluiässä. Sitä nuorempia ei kiitos.

T. 14-vuotiaan äiti

Vierailija kirjoitti:

Aloin. En minäkään suosittele. Pelkkää harmia ollut siitä et miehellä on lapset. Ei lapsissa ole vikaa, mut kaikki se aikuisten idioottimaisuus, arjen hankaluus, tilan ja rahan vähyys jne. Ja minullakin omat lapset isoja, ja muut asiat tärkeitä kuin ostella kurahousuja muiden lapsille. Luulen et uusperheet onnistuu kun vain naisella lapsia ja siihen hankitaan ehkä yvteinen. Mut tällä kokemuksella täytyy sanoa, et taitaa olla todella marginaalissa sellaiset onnistuneet uusperheet jossa miehellä lapsia. Saati jos on useampia. Se perhedynamiikka vaan useimmiten tuntuu menevän niin. Ja sanoisin et merkitystä on myös resursseilla. Jos miehellä on riittävästi rahaa hoitaa sekä ne ex-liiton lapset ja uusperheensä asiat, jos on tiukkaa, lisää isosti epäonnistumisen riskiä.

Miksi noin? Onko eronnut nainen sitten aina ex-miehensä uudelle puolisolle hankala, jos nainen lapsineen on kelvollinen uuteen suhteeseen, mutta se mies on tuomittu elämään loppuelämänsä ilman uutta suhdetta?

Seurustelen sellaisen kanssa parasta aikaa. Se on tosi mukavaa. Olen yllättynyt tästä negatiivisuuden määrästä. Lasten kanssa on kiva olla ja heidän juttujaan on mukava kuunnella. Jos isä on kiva ja panostaa lastensa kasvatukseen, en niin silloin yleensä lapsetkin ovat kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelen sellaisen kanssa parasta aikaa. Se on tosi mukavaa. Olen yllättynyt tästä negatiivisuuden määrästä. Lasten kanssa on kiva olla ja heidän juttujaan on mukava kuunnella. Jos isä on kiva ja panostaa lastensa kasvatukseen, en niin silloin yleensä lapsetkin ovat kivoja.

Kuinkas kauan oottekaan seurustelleet? Asutteko yhdessä? Meilläki oli niin mukavaa ekat 2 v vaikka ex oli silloinkin ikävä ihminen. Sit vasta alkoi valjeta mihin kaikkeen olen sekaantunut. Lapset keskimäärin on kivoja, ei se vika heissä olekaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haasteita on luvassa, mutta jos tyyppi tuntuu oikealta, niin sitten antaa mennä vaan.

Tsekkaa se lasten äiti. Ja se millaiset välit miehel on hänen kanssaan, onko asiat selkeät ja sovittu, ottaako mies sun asiat huomioon. Vai päädytkö keskelle toisten sotkuja.

Ei välttämättä auta tsekkailu. Mieheni exä vaikutti aivan loistavalta omat asiat hoitavalta ihmiseltä, jolla uusi suhde ollut jo ennen kuin erosivat, ja edelleen on saman miehen kanssa hän. Exä myös vaikutti olevan iloinen että entinen miehensä löysi minut kumppanikseen, kunnes hän tajusi että emme olekaan vain hetken aikaa hengailemassa toistemme kanssa, vaan ostamme myös yhteisen asunnon, menemme kihloihin ja jopa naimisiin. Silloin alkoi mustasukkaiselta vaikuttava käytös. Mieheni oli pakko alkaa vetämään tiukkoja rajoja meidän ympärille, eli että exä ei saanut enää tietoa miehen vapaapäivistä, lomista, reissuista, harrastuksista, eikä mistään mikä ei suoraaan liittynyt lapsiin. Kun lapset sitten itse oppivat vuosien kuluessa ettei äidille kannata kertoa mitään, niin tilanne helpotti. Enää tulee haukkumaviestejä/puheluita noin 2 viikon välein, kun ennen tuli useita viikossa :)

Feel you. Syvältä on. Meillä vähän sama, ain yritetty jotain kommunikointia, lopputulos aina rajat vielä tiukemmiks. En tiedä mitä lapset äidillään puhuvat, taisivat aika nopeasti ymmärtää olevansa ikävässä välikädessä. Minusta on tosi kurja juttu, itse hoidin välit oman exän kanssa tosi hyviksi, ja olen varmaan ihan ok ex. Niin piti sitten tuommoinen ääliö osua miehen puolelta vastaan. Jännä kuinka moni täällä kirjoittelevista mahtaakaan olla niitä ääliöexiä. Jos heitä on, niin tiedoksi että kaikki typeryys sitä lastenne toista perhettä kohtaan on pois niiltä teidän omilta lapsilta. Ja todella surkeaa äitiyttä. Vaikka mitä selittäisitte itsellenne. Mun käy sääliks noita miehen lapsia just siks ettei heidän äitinsä tajua mitä lapsilleen tekee. Ja kun rinnalla on nuo mun lapset, joiden elämässä on asiat niin paljon paremmin.

Seurustelen isän kanssa. Painotan miehelle aina, että lapset ensin ja sitten meidän suhde. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että meillä on oma aika myös. Vielä ei ole selvyyttä miten tulevaisuuden asumiskuviot menee. Olen alkanut kallistua siihen, että miehen lapsilla on parempi olla koti mieheni ja tämän exän kodeissa. Minulla sitten oma koti. Sopii minulle. Jään kyllä hieman ulkopuoliseksi miehen perhekuvioista, mutta ei se minua haittaa, kun lasten äiti niin toivoisi. Ehkä perinnön jaossa harmittelevat sitten ellei ihmettä tapahdu...